Tällainen tulla tupsahti! :D Ja se ei muuten ole mikään kääpiöluppa vaan ehta valkoinen ps ranskanluppa rouva Fanni, Satun kanilasta. Sille tulee paperit jälkijunassa, Fanni oli ensimmäisessä kodissaan lemmikkinä ja sellaisena se jatkaa myös meillä.
Ranskis on ainoa jättirotu, josta olen jo pitempään haaveillut enemmän tai vähemmän vakavasti. Sitten aloin olla jo sen verran tosissani, että aloin kuulostella sopivaa kodinvaihtajaa, jemmasin kämpälleni ison häkin ja mökin, ja sitten sopiva pupu tuli vastaan! :)
Minulla on ollut tähän asti vain kääpiöitä: hermeliinejä ja kääpiöluppia, sekä jokunen risteytys. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta: Kauniston Maritan kanilasta pienichinchillakani. Se kuuluu siis pieniin rotuihin, ei kääpiöihin. Mutta sitä ei lasketa, koska se ei koskaan ehtinyt kasvaa täysikasvuiseksi, vaan kuoli jo poikasena, n. hermeliinin kokoisena. Pienichinchillan ihanne paino on 2,3-3,4kg eli reippaasti kääpiöluppaa suurempi.
Ai niin, ja sitten oli ne kaksi mustaa isoa risteytyksen rötkälettä, joiden piti olla naaraita, mutta olivat uroksia, eivätkä lopettaneet kasvuaan ollenkaan. Eli ne olivatkin niitä ns. "maatiaiskaneja", eikä meillä ollut silloin rahkeita pitää niitä, vaan ne pääsivät ympäristöön, johon ne sopivat paremmin eli tallikaneiksi. Oikea maatiaiskanihan on valkoinen punasilmäinen, ihannepainoltaan 3,81-4,60-kiloinen keskisuuri, tanskalainen kanirotu. Yleensä kaneista vähemmän tietävät tarkoittavat maatiaisella mitä tahansa sekarotuista eli risteytyskania. Harvemmin kyseessä on aito valkoinen maatiainen, kun kuulee puhuttavan maatiaiskanista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti: ei kiroilua, vihamielisyyttä, poikas- tai hintakyselyitä. Hoito-ohjeet ym. kysymykset edelleen vieraskirjaan!