- A-kisa: HYL
- meille tuli kepeillä virhe, jonka korjasin väärin
- B-kisa: 1,85 sekuntia yliaikaa, ei ratavirheitä, sija 4.
- videokuvaus ei käynnistynyt heti
- C-kisa: (hyppyrata) -1,36 :) sija 6.
- tässä Roosa oli jo selvästi väsynyt ja jouduin "vedättää" sitä.
kymmenkunta hermeliinikania ja Anemone's marsukasvatus.
perjantaina, maaliskuuta 21, 2014
Roosa Lempäälän kisoissa 16.3.
Lempäälään, TAMSKin kisoihin ajeltiin Roosan, Ulla Krögerin ja Yela-bordercollien kanssa. :)
maanantaina, maaliskuuta 10, 2014
Youtube-videokooste ohjauskuvioista agilityyn
Laitan teille agi.fi-foorumilta kopioimani listan ohjauskuvioista. Olen lisännyt sinne pari puuttuvaa. Niitä on varmasti enemmänkin vielä maailmassa. Läheskään kaikkia ei yleensä tarvi käyttää, ja osa sitten unohtuu käytönpuutteessa. Kaikkia on hyvä kuitenkin harjoitella, että tiukan paikan tullen on sitten vaihtoehtoja, tai edes se yksi vaihtoehto, jos esim. kisoissa tulee vastaan kohta, josta ei normaalisti käyttämällään tekniikalla välttämättä selvitä...
Mukaan linkitetty jonkin sortin videot demonstraatioksi. Mahdollisesti parempia voi vinkata! Kaikista en löytänyt videota ollenkaan.
Backlap
Ennakoiva valssi
Ihmisnuoli
Jaakotus
Japanilainen
Jenkkikäännös
---
Leijeröinti
Niisto
Pakkovalssi
Puolivalssi
---
---
Päällejuoksu
Poispäinkäännös (kotimaiseen tyyliin vastakädellä)
Poispäinkäännös (jenkkityyliin)
Poispäinkäännös (jenkkityyliin)
Putkijarrutus
Saksalainen
Serpentiini
Sokealeikkaus, sokkari, persjättö, edestäleikkaus
Sylikäännös
Sylivekki
Takaakierto
Takaaleikkaus
Twist
Valssi
Vastakäännös
Välistäveto
Vekki
---
---
Vippaus
Viskileikkaus
lauantaina, maaliskuuta 08, 2014
Roosa ja Anne Huittisen agilitykoulutus
VAROITUS! Tämä bloggaus on luultavasti täyttä hepreaa agilityä harrastamattomille!
Anne Huittinen on agilitytuomari ja kotisivut täällä.
Suunnittelin rataantutustumisessa meneväni ottamaan Roosan vastaan
kohdasta A, mistä Roosa olisi nähnyt minut suoraan esteiden 1-2 ja siitä
jatkavani oikealle. Mutta kouluttaja neuvoi lähtemään kohdasta B, että
koira tietää mihin pitää muurin jälkeen mennä. Ei kuulemma riittänyt,
että itse seisoo siellä varpaat ja rintama menosuuntaan päin.Joten koiralle annettiin lähtölupa seisoen itse kohdassa B, valmiina valssaamaan nelosen 'alapuolelle' (piirroksessa), 5 ja 6 takaakiertoina.Toisilla sinnes seiskan kautta suoraan putkelle ja itse kovaa kyytiä kohti ysiä.
Koska alkutilanne meni uusiksi, eikä sen jälkeen enää tutustuttu rataan uudelleen, olin ihan kuutamolla. Roosa ei kauheasti sellaisesta kuitenkaan stressaa, tärkeintä kun on itse tekeminen, ei sen mielekkyys, ja mikä tärkeintä, niin koira saa kyllä naminsa, vaikka ohjaaja törppöilisi. Timin tavoin, Roosalle agility itsessäänkin on jo hyvin palkitsevaa. Mutta Timille agility oli sen verran pyhä asia, että se sai raivarin jos minä 'temppuilin' enkä ollut kartalla. ;)
Onneksi Roosa irtoaa putkiin hyvin, vaikka mihinkään muuhun ei irtoaisikaan. :) Ehdin siis hyvin ohjaamaan sen ysin takaakiertoon. Takaakiertoihin Roosa irtoaa huonoimmin (pujottelun jälkeen), ja syykin selvisi. En näytä niitä tarpeeksi selkeästi. En tiedä, miten olen ne roiskinutkin, mutta sain neuvoksi, että takaakierrolle lähetyksessä pitää muistaa se jalkakin osoittaa kierrettävän siivekkeen ulkosyrjää kohti. Kaipa minä olen vain näyttänyt kädellä. Olin kuvitellut, ettei vain ole riittävästi harjoiteltu, mutta nyt se ainakin alkoi sujua.
Kymppiin tehtiin takaakierto ja riman myötäisellä valssilla koira toiseen käteen, ennen kuin se on hypännyt. Näin ollaan oikealla (eli vasemmalla) puolella jatkoa ajatellen: seuraavana on A ja rata jatkuu vasemmalle. Vain kerran onnistuin saamaan Roosan A:n sijasta putkeen, kun valssini ei mennyt riittävän läheltä kympin rimaa. Toisella yrityksellä se meni nappiin. :)
A:lta kovaa kyytiä pituus, muuri ja 14-hyppy, joka on takaakierto. Ne, joiden koirat pysähtyivät A:lle tai olivat riittävän nopeita koiraansa verrattuna, tekivät persjätön muurin jälkeen. Mutta Roosa-muori kun ei pysähdy A:lle, koska a) jokainen sekunti on tärkeä, koska olemme tasapuolisesti yhtä hitaita, b) se ei pruukaa roiskia kontakteja ja c) se ei osaa sitä. Joten en ehtinyt persjättöön, vaan sain luvan opetella uuden ohjauskuvion. Se taisi olla nimeltään vippaus.
En ole vippausta ennen käyttänyt, ja voi olla, että nyt muistan väärin sen toteutuksen, mutta käytännössä sain sen kuulemma hyvin onnistumaan muutaman koeotoksen jälkeen. :) Muistaakseni se oli melkein kuin poispäinkäännös, mutta ei kuitenkaan. Eli siinä justiin 14 estettä kohti vasemmalta puolelta rintamasuunta ja kaikki kohti vastapäistä seinää. Sitten vaan jotenkin pyöräytettiin polvilla ja oikealla kädellä koira takaakiertoon. Ja äkkiä karkuun, että ehdin Roosan edelle, sillä ohjasin hypyt 15-18 niiden vasemmalta puolelta, 16 siis päällejuoksuna. Toisilla sinne tuli valsseja jne, mutta meillä yksinkertainen oli kaunista.
Kun koira on heitetty putkeen, niin sukkelasti sitä vastaanottamaan hyppyjen 20 ja 21 väliin. 21:lle valssi, jolla päästiin hypyn 22 ja seinän väliin ohjaamaan 23. Siihen tehtiin sylivekki, joka oli myös uusi ohjauskuvio. Siinä mentiin hypyn 23 lähimmän siivekkeen eteen nakkaamaan koira itsestä taaksepäin riman yli.
Sitten pakoon, muuri menee siinä kuin ohimennen ja takaakiertona hyppy 25, mielellään sen verran kaukaa, että ei tarvi kompuroida pituushyppyyn ja ollaan putkelle menossa ajoissa. Eipä koirat tuossa saaneet ideoita mennä A:lle.
Tämä oli sellainen kohta, missä kaikki normaalit aksaajat suhisevat putkijarrua, että koira tietää tiukasta käännöksestä putkesta ulostauduttuaan. Meillä vanhuksilla ei ole ollut jarruille pahemmin tarvetta. Lisäksi putkijarruissa muiden käyttämä suhina on meillä kielto 'HYI HYI PAHA KOIRA', vrt. Koirakuiskaaja. ;) Mutta mä huikkaan Roosaa nimeltä, niin se on joko tuollainen semi-jarru tai että se tietää minun vaihtaneen putken toiselle puolelle, kun kuulee äänen sieltä, eikä sieltä minne se olisi muuten olettanut jatkavansa.
Muistaakseni tämä loppu ohjattiin niin, että itse oltiin ratapiirroksessa olevien numeroiden 28 ja 18 välissä, jolloin koira ohjattiin viimeiset esteet 28-30 oikealla kädellä pyörittämällä. Minä taisin sekoilla juuri tässä kohtaa niin, että meinasin ohjata Roosan 28:lle takaaleikkauksena, mutta se ei oikein pelittänyt. ;)
Laitan teille lista kaikista ohjauskuvioista, täällä. Opittiin nääs pari uutta ohjauskuviota tässä
koulutuksessa. Piti oikein googlettaa ohjauskuvioita tarkistaakseni,
että sen niminen varmasti on olemassa, sen verran pahasti menee
vippaukset ja vekkaukset sekaisin! :D Nyt saa sellaisen käsityksen, että
onko meille opetettu mitään treeneissä! :D Todellisuudessa Lakkella on
paljon ohjaustekniikoiden opetusta, mutta niin se vaan on, että niitä
kaikkia ei yleensä tarvi käyttää, ja osa sitten unohtuu
käytönpuutteessa. Sylivekki ja vippaus oli sellaiset.
perjantaina, maaliskuuta 07, 2014
Kissojen irtipitämisestä
jakoi Facebookissa:
Mä oon paavo, enkä mä mourua maaliskuussaPaavon ajatukset merkitsi muistiin poliisilakimies Pena
Mulla on panta kaulassa ja sen päässä naru, ninku kissalla pitää ollakkin. Me kissat ei oikeestaan saatas liikkua vapaana. Varmaan sen takia, että meitin väitetään pyydystävän pikkulintuja, kuseksivan nurkkiin ja paskovan kukkapenkkiin. Joskus saatan tosta takapihalta jonkun varomattoman tintin napatakkin. Oma vika, kun tulee mun alueelle hokeen sitä titityytään.
Ja jotkut meistä mouruuvat öisin. Sitä mä olenkin ihmetellyt, mitä kolleekat oikein mouruuvat näin keväällä meitinkin takapihalla. Ihan nuarena kissana taisin mäkin muutaman kerran karata ja mouraista, mutta sitten kun mä kävin semmosen valkotakkisen naisen luana vähän aikaa nukkumassa, ei ole mourututtanu yhtään. Eikä tarvinnu karata kotoa mihinkään.
Mutta vaikka sattusimme pääsemään irti tai vaikka isäntäväki olisi hualettomampi, ei meitä saa tappaa. Se on rikos ja siitä voi joutua vaikka linnaan. Jos oikein kolleekat harmittaa, eikä sana mene perille isäntäväelle, niin ne saa ottaa kiinni ja toimittaa kissahoitolaan, josta ne voi sitte noutaa maksua vastaan. Sanovat, että täällä pohjoskarjalassakin ilmotettiin poliisille viime vuanna paristakymmenestä kotikissan tappamisesta. Se on muuten rumasti tehty. Pitää muistaa, että jokainen meistä on jollekulle hyvin rakas, varsinkin lapsille ja vanhuksille. Se taitaa se tappaja olla yleensä se naapurin äijä, mutta milläpä noi poliisitkaan sen todeksi näyttää.
Villikissat on sitten asia erikseen. Mutta ne onkin niin tarkkoja ja villejä, ettei niitä juuri nää, eikä ainakaan kukaan saa kiinni.
Miau.
Miskakin huomasi kevään tulleen ja onnistui livahtamaan oven raosta seitsemäksi tunniksi karkuteille... Onneksi nälkä ja vilu toi kissan yöksi kotiin, muuten olisi tullut uneton yö! :( Olen jälleen varovaisempi.
Toivottavasti pian koittaakin jo kesä ja kissat pääsee taas kesätarhaan kiipeilemään! :) Sitä odotellessa katsellaan näitä Lumin ja Saden viimekesäisiä tarhakuvia.
Miska, Lumi ja Sade 3.6.2013:
Tytöt pieninä ja pelokkaina. |
Miskan mielestä ne olivat huonoin idea ikinä! :D |
Lumi ja Sade 20.7.2013:
Pikku-Lumi |
Siskokset vetää rallia! |
Pikku-Sade |
Sade "yläkerrassa" mökin katolla |
Sade lattiasta kohollaan olevan mökin edessä. Mökin suu teipattiin hetkeksi aikaa, koska tytöt arkailivat meitä ihmisiä niin paljon, etteivät suostuneet ollenkaan näyttäytymään. Näin ne näkivät meitä ja huomasivat, ettei niille käy kuinkaan. |
Lumi "ullakolla". |
Tunnisteet:
avautuminen,
Kissa-Lumi,
kissa-Miska,
kissa-Sade,
kissat,
päivän lainaus
Ei kommentteja:
Päivän linkit
Usein kuulee kommentteja hamsterien, pet-näyttelyiden jne. lapsenmielisyydestä. Kaksi mieleenjääneintä kommenttia vuosien varrella ovat koirakasvattajan 'Sijoitussopimuksia hamstereille - voiko tyhmempää olla!?' ja opiskelukaverin 'Eihän marsut ole edes elollisia olentoja'. Nyt sain kyllä hyvin osviittaa siitä, mitä näiden ihmisten päässä oikein liikkui! :D Kaninkasvattajakaverien kanssa jaeltiin näitä FB-ryhmässä ja romaheltiin. :D
Anteeksi jo etukäteen!
Suomen kotiloyhdistys
- Yhdistyksen 'ylläpito' koostuu 15-20-vuotiaista ja lisää kaivataan. "Huom. Jokaiseen hakemukseen vastatataan muutamilla "testeillä" ja/tai kysymyksillä."
- Yhdistys ei ole vielä virallinen, mutta silti myöntävät jo virallisia kasvattajanimiä kotilonkasvattajille. Kasvattajalistalla kerrotaan mm. myykö kasvattaja kotiloita ruoaksi.
- Kasvattajaksi hakevan täytyy mm. kertoa kaikki tiedot jokaikisestä omistamastaan kotilosta.
- Sukurutsaus ei ole sallittua kotiloillakaan, risteytyksiä ei saa myydä, kaikki myytävät kotsanpenskat pitää rekisteröidä ja luovuttaa papereineen hyviin koteihin suositushinnoin.
- Kotiloille on myös rescue-toimintaa. Sijaiskodin pitää ilmoittaa yhdistykselle, jos rescuekotsa saa kodin, kuolee tai sairastuu... "Mikäli kotilot sijaiskotiin antanut haluaa, hän voi päättää mihin kotiin sijaiskodissa olleet kotilot myydään."
- Sijaiskodissa kotia etsivät kotilot:
- Noin 20 kpl aikuisia Rumina decollatoja etsii hyvää lemmikkikotia (ei kasvatukseen).
- Mun rotat ja hamsut voi ottaa hellään ja rakastavaan sijaiskotiin kaikki rescuekotsat! Näyttelyitä, kotiloagilityä ja kaverikotilotoimintaa odotellessa.
- Mun äkkipikainen luonne on just omiaan tohon kotiloagilityyn "Matele saatana!!"
- Ja pitää suorittaa koe hyväksytysti saadakseen kasvinimen.
- fucking koe? etanankasvatuksessa?
- Vittu, Limanuljaskan Lissu saa EVAn, kun jalka on kopissa ja puree tuomaria! xD
- Hei! Pitäiskö ehdottaa niille sellaista kaverikotilotoimintaa! Jos kotilo suorittais hyväksytysti käytöskokeen, niin sen kanssa vois sit mennä vanhain- ja lastenkoteihin viihdyttään pikkuruiset liivit päällä vanhuksia ja lapsia.
- Kelatkaa kun se saakelin lörttö pyöräyttää ne 300 neitseellisesti hedelmöittynyttä tenavaa ja sä koitat keksiä niille kaikille A:lla alkavat nimet.
- toivottavasti ostajaehdokas ei halua jokaisesta yksilöstä erikseen kuvia että osaa valita itselleen sopivan.. tietty myös onko niillä jotain luonne-eroja olis kiva tietää.. ja onko ne tottuneet käsittelyyn, lapsiin, koiriin, kissoihin ja miten tulee toimeen niiden kanssa XD
Suomen Leppäkerttuyhdistys
- Yhdistyksen sivusto ei ole toiminnassa, mutta Tähdenlennon kennelin infopitoisilta sivuilta sai paljon tietoa leppäkertuista yleensä sekä vihjeitä, mitä yhdistyksen toiminta mahdollisesti pitää sisällään.
- Ammattitaitoista, paperillisten rotuleppisten kasvatusta yhdistyksen myöntämällä virallisella kennelnimellä tapahtuu. Tai en tiedä, tapahtuuko enää, koska esim. mainitsemani kennelin (anteeksi, jotenkin oudoksun sanaa kennel muussa kuin koirakasvatuksessa) kuulumisia on kirjoiteltu viimeksi vuonna 2009. Vieraskirja kyllä pursuaa tuorettakin ostokiinnostusta.
- Leppäkertuille on näyttelyitä ja agilityä.
- Symppis muistokirjoitus sateenkaarisillalle siirtyneelle leppikselle:
- Kiitos kaikista hienoista hetkistä kanssasi, kiitos kaikista hienoista poikasistasi, kiitos siitä mitä kanssasi saimme tehdä, olit ainutlaatuinen leppäkerttu!
- Jotenki nyt tuntuu, että tuo kotiloiden kasvatus on sitteki ihan ymmärrettävää!!
Suomen Keppihevosyhdistys
- "SKY ei pidä erikseen listaa kaikista Suomen keppihevostalleista (sen hoitaa SKT
), vaan ottaa listalle pienen tarkastuksen jälkeen sivujen perusteella siistiltä ja asialliselta vaikuttavia harrastetalleja taikka ratsastuskouluja. Tallien on oltava suhtellisen aktiivisia ja järjestettävä jonkintasoista tunti/valmennus/kisatoimintaa." Siis keppihevosille! - Erikseen on sitten vielä Keppiaasi yhdistys (huomatkaa välilyönti) ja Keppihevosraviyhdistys.
- Keppi- ja puuhevosille on paitsi talleja, SM-kisoja, näyttelyitä jne. myös REKISTERI.
- Keppihevosille on myös kasvattajalista ja kasvattajanimet. Listalta ilmenee kasvatuksessa olevat keppihevosrodut. Suosituin näyttää olevan shetlanninponi.
- Kasvattajalistan linkeistä pääsee oikein kunnolla jyvälle siitä, mistä ehkä on kyse.
- Kasvattajat myyvät ja valmistavat keppihevosia. Mukana voi tulla etenkin nuoremmilta kasvattajilta erinäisiä enemmän tai vähemmän kohtuullisia sääntöjä, kuten:
- Keppihevosen tietoja/ulkonäköä ei saa muuttaa.
- Tietoihin sisältyy hevosen nimi, ulkonäöllisiä seikkoja, kuvaus luonteesta ja koulutustasosta, sekä tietenkin valmistusmateriaali.
- "Ostan hevosen AINA takaisin jos olet aikeissa myydä sen, en halua sen joutuvan kiertoon."
- Keppihevosen kuulumisten kertominen myynnin jälkeen.
- Hyvä esimerkki kasvattajasta on Iisan talli, jonka toinen omistaja on jo niinkin "vanha" kuin vuonna 1990 syntynyt, eikä enää itse harrasta keppeilyä, mutta valmistaa niitä myyntiin ammattitaidolla ja iän tuoman kypsyyden mukaisilla ehdoilla. :)
- Keppihevosilla on titteleitä, sukutauluja, jälkeläisiä jne. Orien astutuslainaan saamiselle on samanlaisia kriteerejä, kuin luultavasti elävänkin hevosen kohdalla.
- Keppihevoset saattavat asua oikeasti esim. leikkimökkiin tai varastoon rakennetun "tallin" karsinoissa eivätkä pinottuna komerossa. Tallit ottavat niille oikeita hoitajia, toiset virtuaalisia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)