maanantaina, lokakuuta 30, 2017

Marsukasvateilta kuulumisia

Alla ihana viesti, joka tuli marsukasvattien omistajalta! 
 
 
Ajattelin vähän raapustella kuulumisia, kun äsken otin kunnollisia kuviakin pojista :) Kyseessä siis uroskolmikko, joka kotiutui 10.9. :) 

Oikein hyvin on mennyt, laumahierarkia ei vielä ihan täysin toimi, sillä kaksi nuorimmaista eivät voi sietää toistensa seuraa :D Onneksi ongelmat ratkeaa pienellä narinavalituksella puolin ja toisin, jolloin jompi kumpi vetäytyy tai pakenee tilanteesta. Onneksi näitäkin narinoita tapahtuu vain kerran pari päivässä, kun asiat on järjestetty siten, että on kaksi eri heinäpaikkaa, kaksi ruokakippoa, kaksi juomapulloa ja paljon eri piiloja, joissa useimmissa kaksi koloa :) Joten tilaa on onneksi elää kaikilla ilman suurempia ongelmia :D

Tässä alla olevassa kuvassa on Hiisi (synt. 5.1.2017), joukon isopomo, joka käyttää tätä etuoikeuttaan vähän röyhkeästikin, esimerkiksi pöllimällä kavereiden herkut :D Hiisi on vähän nirso tuoreruuan suhteen, muun muassa paprika on Hiisin mielestä aivan ällöttävää tavaraa, kuten myös tomaatti ja kurkun pehmeä keskiosa. Suurta herkkua on kuitenkin porkkana ja persilja! Luonteen puolesta Hiisi on selkeästi rauhallisin ja mukavuudenhaluinen :) Hiisi on myös kolmikon kesyin ja syö sylissä ilman sen kummempia jännityksiä.

Anemone's Huarwar "Hiisi"

Seuraavassa kuvassa on joukon rasavilli kakaran koltiainen eli Hippa (synt. 28.5.2017). Lempinimi "Vaahteramäen Eemeli" kuvaa aika hyvin Hippaa. Hipalla on aina jokin juonitteleva pilke silmäkulmassa ja Hippa onkin aina ensimmäinen tuhoamassa kaikkea ja tiputtelemassa heinähäkit alas ja levittelemässä pelletit ympäriinsä. Hipan ensimmäinen reaktio kaikkeen uuteen on "Voiko tätä pureskella?" :D Hippa on myös puheliain ja äänekkäin. Pulputusta kuuluu aina kun Hippa ottaa yhdenkin askeleen. Sellanen pieni pulppumoottori päällä jatkuvasti :D Hipalle herkuista kelpaa kaikki, mutta ehdoton suosikki tuntuu olevan haapapuun oksat, jotka Hippa raahaa nukkumapaikalleen ja omii ne :D

Anemone's Jacob Black "Hippa"
 
Viimeisenä onkin kolmikon söpöläinen eli Hittavainen (synt. 11.6.2017), jota kutsun lempinimellä "Pikku Mies" :D Hittavainen on mahdottoman söpö lurpattavilla korvillaan ja ujolla olemuksellaan. Hittavainen on selkeästi kaikista eniten arka ja ei liikuskele ympäriinsä hirveästi, jos huoneessa on ihmisiä. Hittavainen tykkää puuhailla omissa oloissaan, toisin kuin Hippa ja Hiisi hengailevat paljon kahdestaan. Hittavaisen lempiherkku on paprika ja haapapuun oksat kelpaavat mainiosti myös :)
Anemone's Jacquard "Hittavainen"
Punnitsin pojat 12.10. ja silloin painot olivat Hiisi 717g, Hippa 691g ja Hittavainen 637g :) Tarkoitus olisi ensi kuussa jälleen punnita ja katsoa, että painot kehittyvät oikeaa tahtia :) 

Terveisin
Jenni Rinne

lauantaina, lokakuuta 21, 2017

Asiaa mikrosiruista

Törmäsin tällaiseen jo varsin räikeään Feissarimokaan, ainakin mitä tulee käsityksiin mikrosiruista:




Luettuani "tietäväisiä" kommentteja mokan alta, sain inspiraation blogata aiheesta, kun en kisajännitykseltäni nukkuakaan pysty...

Mikrosiru luetaan siis mikrosirunlukijaksi kutsutulla kännykän näköisellä skannerilla, jota liikutetaan eläimen turkin päällä yrittäen osua kohtaan, jossa siru on, eli yleensä jossain hartioiden/kaulan alueella. Kun sirunlukija saa lukeman, sen näytöllä näkyy pelkästään kyseisen mikrosirun numerosarja.

MIKROSIRUTIETOKANTOJA ON USEITA. Koirille KoiraNet, kissoille Kissaliiton OmaKissa, sekä eri lajien yhteiset Turvasiru, Mikrosiru.com jne. Jää omistajan huoleksi ymmärtää rekisteröidä siru ja yhteystiedot JONNEKIN, josta löytäjä ymmärtää etsiä. Yhtä yhtenäistä kaikki sirutietokannat kattavaa hakemistoa ei vielä ole. (Googlaamalla ei ainakaan oman koirani sirunumero vienyt mihinkään, vaikka numero on julkisesti netissä.) Siruhaku.fi sentään on hoksannut yhdistää eläinklinikoiden tietokantoja, ja avaa jopa yhteydenottolomakkeen eläimen löytäjälle. 




🚫 "Ja ei todellakaan mikään paikannin- tai aivopesusiru. Kaulapanta, joka on eläimen sisällä. Omistajan tiedot löytyvät heti, kunhan siru skannataan. Näin estetään koiravarkauksia sekä toisten lemmikkien myymistä. Myöskin kadonneen lemmikin omistaja löytyy helposti. Ei tarvitse laittaa lappusia löytyneestä lemmikistä, kun siru kertoo heti, kenelle pikkuinen kuuluu." 🚫

Yllä oleva kommentti on saanut masentavan määrän plus-ääniä! Yli 600 henkilöä siis oikeasti uskoo asian olevan näin! 😯 Ensimmäinen lause on totta, mutta siihen se jääkin.

Lukijassa näkyy pelkästään kyseisen mikrosirun numerosarja. Ei osoitteita, ei eläimen eikä omistajan nimiä, ei mitään muuta. Jos siru on rekisteröity johonkin julkiseen tietokantaan, sirun numerosarjalla hakemalla ja ehkä jopa googlaamalla voi löytyä eläimen tiedot. Koiran ollessa kyseessä, kannattaa sirunumero syöttää KoiraNetin eli Kennelliiton jalostustietojärjestelmän hakukenttään, jolloin avautuu esim. tällainen numeroa vastaava sivu.

Omistajan ja kasvattajan pitää erikseen antaa lupa nimensä näkymiselle, muuten nimeä ei ko. sivulla näy. Linkkasin teille äsken meidän Varpun sivun. Alla pätkä siitä, josta näkee, että kasvattaja ei ole antanut lupaa nimen näkymiselle, mutta omistajat ovat. Tilanne voi olla toisinkin päin. Joka tapauksessa kasvattajasta tai omistajasta näkyy vain nimi ja paikkakunta. Mitään yhteystietoja ei ole tavalliselle pulliaiselle saatavilla tämän eikä muunkaan järjestelmän kautta henkilötietolain nojalla.



Pahimmassa tapauksessa sen enempää omistajasta  kuin kasvattajastakaan ei näy edes nimeä. Kaikki eivät koskaan edes ilmoita koiraansa omakseen Kennelliitolle tai rekisteröi koiransa mikrosirua mihinkään muuhunkaan tietokantaan.



VINKKEJÄ:

Jos kasvattajan ja/tai omistajan nimi ei näy jalostustietokannassa:
Soitto Kennelliiton toimistoon, josta taas otetaan yhteyttä omistajaan, mikäli se on heilläkään tiedoissa. Jos ei, toimistosta otetaan yhteys kasvattajaan.

Jos koirasta ei ole tehty Kennelliittoon omistajailmoitusta:
Omistajan tietoja voi yrittää löytää ottamalla yhteyttä kasvattajaan. Toki jotkut kasvattajat ovat melkein mahdottomia saada puhelimitse kiinni, omistajien ostohetkellä antamat yhteystiedot ovat voineet muuttua tai mennä hukkaan, koira on voinut vaihtaa kotia jne.

Yhteystietoja, omistajaa tai kasvattajaa voi etsiä myös käyttämällä numeropalvelua tai googlea. Googleta KoiraNetistä löytämälläsi koiran virallisella nimellä tai kasvattajan kennelnimellä. Saatat löytää jomman kumman kotisivut yhteystietoineen tai esim. koiran näyttely- tai koetuloksia, joiden yhteydessä on yleensä omistajan nimi -> numerotiedustelu.


TOISIN SANOEN: omistaja ei löydy mikrosirusta huolimatta, jos eläimen omistaja ei ole tehnyt omistajailmoitusta tai muuta toimenpidettä, mikä mahdollistaisi asian! Omistajat, toimikaa ajoissa, koska lemmikin katoamista ei voi ennakoida! (Jos voisi, lemmikit eivät koskaan karkaisi tai joutuisi varustetuiksi...)

Mikrosiru ei estä varkautta saati toiselle kuuluvan eläimen myymistä! Moniko koiran ostaja ottaa sirunlukijan mukaansa uutta perheenjäsentä hakiessaan, vain lukeakseen sirun varkauden varalta? Ei ehkä kukaan. Ja vaikka niin tekisikin, sirunlukija ei ala hälyttää varkauden merkiksi. Edelleenkin se lukija näyttää vain numerosarjan. Olisi kiva tietää, onko edes eläinlääkäreillä jokin lista varastetuksi ilmoitettujen eläinten mikrosiruista? Missään julkisesti ei ole listattuna varastettujen eläinten sirunumeroita, jotta tavallinen koiran ostaja voisi varmistaa kaupan kohteensa laillisuuden. Ja vaikka sirunlukija aiheuttaisikin punaisen hälytyksen, voi olla, että kukaan ei koskaan tule lukemaan varastetun koiran sirua, koska eläinlääkärikäynninkään yhteydessä sirua ei välttämättä tulla tarkistaneeksi, eikä uusi omistaja sitä ymmärrä pyytää, jos ei epäile jotain. Huomaathan myös, että Kennelliiton tai muun rekisterin  tiedoissa oleva omistaja ei myöskään ole yhtä kuin eläimen laillinen omistaja, koska laki ei velvoita uutta omistajaa tekemään omistajailmoitusta tai rekisteröimään sirua mihinkään. ;)

🚫 "Ei niistä siruista ole apua paikantamisessa, mutta tunnistamisessa kylläkin. Tosi nopeasti selviää omistaja, osoite ja puhelinnumero, mutta lemmikin pitää ensin eksyä eläinlääkärille." 🚫

Mikrosiru on siis todellakin vain eläimen tunnistusmerkintä, jolla voidaan todentaa, että käsittelyssä oleva eläin on se, joksi sitä väitetään. Ikään kuin korvatatuointi mutta elektronisessa muodossa, joka yleensä säilyy luettavana vähän kauemmin. Esim. kokeisiin ja jalostuksen edellyttämiin terveystarkastuksiin ei pääse niin helposti väärällä koiralla tekemään puhtaat paperit sairaan tai huonopäisen koiran puolesta.

Mikrosirunlukija löytyy eläinlääkärin lisäksi ainakin kaikilta tunnistusmerkitsijöiltä, jokaisesta koiratapahtumasta, kennelpiireistä, kennelneuvojilta, monilta kennelkerhoilta, löytöeläinkodeilta ja joiltain kasvattajilta. Kuka tahansa voi hankkia sirunlukijan.

KOIRIEN OSTAJAT!
Tehkää omistajailmoitus Kennelliitolle ja antakaa lupa näyttää omistajan nimi netissä. Näin nopeutatte huomattavasti koiran löytämistä kotiin ilman välikäsiä, varsinkin jos kaikki yhteystietonne eivät ole salaisia!

Sekarotuisen tai paperittoman koiran voi rekisteröidä FIX-rekisteriin, jolloin mikrosiru mahdollistaa omistajan löytymisen ja koiran identifioimisen yllämainitulla tavalla.

Ilmoittakaa kasvattajalle, että koira on vaihtanut kotia ja asuu nyt teillä. Pitäkää kasvattaja ajantasalla muuttuvista yhteystiedoistanne.

torstaina, lokakuuta 19, 2017

FB-ryhmä Anemoneniityn koirille

FB-ryhmä: Anemoneniityn koirien omistajat

Tervetuloa kaikki kasvattimme ja niiden vanhemmat ja jälkeläiset ihmisineen!
Lisäsin jo jäseniä kaverilistaltani, jotka yhtäkkiä sattuivat silmään kasvatin omistajana, ja koitan lisäillä vastakin, jos (ja varmasti KUN) olen jonkun unohtanut. Voit poistaa itsesi, jos et halua kuulua tähän ryhmään. Siinä tapauksessa pahoittelen aiheuttamaani häiriötä, ja toivon, ettet muistele pahalla! ♡ 

Koska toivon, että ryhmän jäsenet rajoittuvat nimenomaan kasvattiemme/koiriemme ja niiden jälkeläisten/vanhempien omistajiin, niin liittymispyynnön yhteydessä FB kysyy koirasi virallista nimeä. Tähän kirjoitat tietenkin sen koiran nimen, joka on tähän ryhmään liittymisen syynä. :D Tämä siksi, että nimimuistini ei vastaa lainkaan sitä tarvetta, mikä kaikista pennun ostajista ja niiden perheenjäsenistä muodostuu; 21 pentuetta takana! :D Ja tietenkin on olemassa aina se fakta, että koirat joutuvat joskus vaihtamaan kotia.

Ryhmässä saa halutessaan pysyä tai siihen liittyä, vaikka koira olisikin jo kuollut tai joutunut vaihtaa kotia.

Kuvia ja kuulumisia yms saa kernaasti julkaista ryhmässä. Muiden käyttäjien kannalta voisi ehkä olla kiva, jos myös koiran virallinen nimi mainitaan, jospa sisarusten jne. omistajat löytäisivät toisensa.


Anemoneniityn Hyasintti "Leon" kuva/om: Jari Sinkkonen

LÄMMINTÄ SYKSYÄ!