sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013

Luustotutkimuksia

Näyttäisi I-pentue olevan meidän tulevaisuuden kasvatussuunnitelmissa poissa pelistä. :( Saimme Natasta ikäviä kuulumisia:
"Lapojen takana, etupäässä selästä on selvää (hyvin pientä vielä) spondyloosin alkua. Juurikin kohdassa mitä Nata eniten on aristanut. Lonkat kuvattiin uusintaotoksena varmuuden vuoksi, ja niissä ei muutosta ollut parempaan päin. Rikkoa siellä ei näy edelleenkään, mutta lonkkamalja on etenkin oikealla puolella tosi matala, reisiluun pää vain osaksi maljassa ja reisiluun päät ovat kulmikkaat, eivät ollenkaan pyöreät niinkuin kuuluis." Marissa (lisätietoa blogissa)
Natahan ei ole kuulunut jalostussuunnitelmiimme enää ensimmäisten lonkkakuvaustensa jälkeen, mutta onneksi Nemi (silloin vielä kulki nimellä Inka) sai sen suhteen hyvät tulokset.

Mutta Natan kuulumisten vuoksi Nemi oli tietenkin vietävä selkäkuvauksiin. Nemillä oli spondyloosia takapäässään, jonne se kaiketi normaalisti tuleekin? Se siitä. :( Siis ei Nemistä, mutta Mistyn suvun jatkamisesta. No, ehkä niin oli tarkoitettu, koska pentueessa on myös aika huonoja kyynäriä, löysiä korvia ja pari oli pentuna hieman ujoja.
"Silloittumat ovat yleisimpiä rintarangan loppuosassa ja lannerangan sekä ristiselän alueella, joten rinta- ja lannerangasta otetut sivukuvat ovat riittäviä kartoituskuvaamisessa. Spondyloosin suositeltava kuvausikä boksereilla on 2 vuotta, jolloin ikääntymismuutoksia ei vielä ole, mutta perinnölliset muutokset ovat ehtineet muodostua." SKL-FKK ry

Hyvä uutinen on kuitenkin, että Nemi ei ole oireillut, vaan on vauhdikas, rakastaa lumihangessa riehumista, taisteluleikkejä, agilityä jne. Mutta koska Nemin emännällä ei ole kisatavoitteita, niin lienee parasta varmuuden välttämiseksi hyppyyttää Nemiä rimat matalalla?
"Spondyloosia sairastavien koirien oireilu vaihtelee voimakkaasti yksilöittäin ja jopa vaikeaa spondyloosia sairastava bokseri voi olla täysin oireeton, joten kartoituskuvaaminen on jalostuksellisesti tärkeää." SKL-FKK ry

    Piti nyt oikein ruveta opiskelemaan aihetta netistä, koska olin kuvitellut spondyloosin olevan automaattinen kuolemantuomio, ellei halua pitkittää koiran kärsimyksiä. Meillä kun on jo aikaisempi kokemus Nemin "exän" aikaisemmasta sakemannista, Sisusta, joka myös oli kasvattimme. Sisuhan meni todella kurjaan kuntoon, sen koko selkäranka luutui ja vieläpä melko köyryyn asentoon. Jossain vaiheessa joku silloittuneista nikamista ilmeisesti murtui, ja Sisu oli niin kipeä, että se päästettiin vihdoin pois.
    "On kuitenkin havaittu, että selkärankaan muodostuneet luupiikit ja silloittumat voivat aiheuttaa koiralle vaihtelevanasteisia oireita kuten jäykkyyttä, ontumista, epämääräisiä selkäkipuja ja hyppäämishaluttomuutta. Kehittymässä olevat luupiikit voivat murtua tai hangata toisiaan aiheuttaen tulehduskipua alueella – toisinaan paikalliset oireet helpottavat kun luutuminen etenee täydeksi sillaksi." SKL-FKK ry
      "Joskus spondyloosi voi pahentua yhtäkkiä, esim. trauma saattaa murtaa luusillan ja irtopala voi painaa hermojuurta." A-K Ventomäki
      Netistä löytämäni tiedot eivät kuitenkaan vaikuttaneet yhtä synkiltä.
      • "Lievä-asteinen spondyloosi on usein oireeton, mutta vaikea-asteisena sairaus voi haitata suurestikin koiran elämää ja mahdollisia harrastuksia." Golden Ring
      •  "Monet koirat elävät tyydyttävää elämää, vaikka rangan liikkuvuus on spondyloosin takia heikentynyt ja joustavuudessa on puutteita." A-K Ventomäki
      • "Tavallisesti tila on oireeton. Luupiikit voivat ahtauttaa hermojen juurikanavia, tällöin voi esiintyä kipua ja halvausoireita. Luupiikkien kasvaessa voi myös esiintyä kipua. Selkäydintä luupiikit eivät yleensä paina." A-K Ventomäki
      • "Oireita lievitetään tulehduskipulääkkeellä, levolla, paikallisella kylmähoidolla ja fysikaalisilla kipuhoidoilla. Kun pahin kipu ja tulehdus ovat lievittyneet, voidaan aloittaa lihaksien vahvistaminen. Jo kipuvaiheen aikana lihaksia voidaan aktivoida sähköstimulaatiolla. Harjoitteissa on tärkeää saada rankaa tukevat lihakset vahvaksi ja symmetriseksi, jotta selän hallinta paranee (tasapainon + koordinaation harj.)." A-K Ventomäki
      • "Spondyloosin syytä ei tiedetä tarkasti. Yksi syy spondyloosiin voi olla nikamien välisiin nivelsiteisiin kohdistunut liian suuri rasitus. Silloittuminen voi olla myös seurausta useasta selkärangan sairaudesta, joita ovat mm. nikamien yliliikkuvuus, nikamien kehityshäiriö ja bakteeritulehdus. Myös perimä ja ravinto vaikuttavat spondyloosin kehittymiseen (kalsiumin lisääntyminen lisää spondyloosi-riskiä)." A-K Ventomäki (Sisulla sairauden syynä pidettiin bakteeritulehdusta, joka sai alkusysäyksen äkkijarrutuksesta koiran nukkuessa takapenkillä.)
      • "Spondyloosin periytymismekanismia ei tarkkaan tiedetä, joten voidaan noudattaa yleistä vastaavanlaisten sairauksien jalostuksesta annettua suositusta: käytettäessä spondyloosia sairastavaa koiraa pyritään etsimään sille partneri, joka on spondyloosivapaa (SP0) tai jolla on vain lieviä muutoksia. Nuoren, keskivaikeaa (SP3) spondyloosia sairastavan koiran jalostuskäyttöä tulee harkita tarkkaan ja vaikeaa (SP4) spondyloosia sairastavat yksilöt tulisi sulkea pois jalostuksesta. Sukua tulee katsoa laajemminkin eli myös vanhempien ja pentuesisarusten lausunnot kannattaa huomioida koiran perimän ja ilmiasun vaikutuksen arvioimiseksi." SKL-FKK ry (Onhan tässä nyt jo kaksi siskosta samasta pentueesta melko nuorella iällä sairastunut. Lisäksi Sisun isä Einser Joko on Natan ja Nemin emän, Mistyn, emänisä.)
      Mitä on spondyloosi?
      Selkärankanikamien alapuolella näkyvät, alaspäin kasvavat "torahampaat" ovat spondyloosiin liittyviä luupiikkejä.
      Siru-aussin selkä on spondyloosin suhteen terve.

      Orpopupujen kuulumisia

      Kirjoitin 12. tammikuuta Pupukuulumisia orvoista hermeliininpoikasista, jotka olin vienyt Mira's kanilaan havannaemon hoidettavaksi. Tässä päivitystä!

       14.1.2013: Heli huomasi, että pahnanpohjimmaisella on takajaloissa 5 varvasta.

      19.1.2013: Isolla valkoisella/venäläisellä ja sinisoopelilla on jo silmät auki ja alkavat jo liikkua pesän ulkopuolella. Pahniksella silmät ovat yhä kiinni.


      24.1.2013: Heli oli syynäillyt sukupuolia ja iso valkoinen näytti tytöltä ja sinisoopeli ja pahnis pojilta. Pahniksella ei ole vielä edes kunnon turkkia, vain ihan harvaa karvoitusta. Isommat kiertävät jo ympäri häkkiä ja istuvat ruokakupissa rouskuttamassa.

       
      30.1.2013: Tältä sisarukset näyttävät nyt! Pahnis on lähtenyt vihreämmille niityille.

      Nythän sisarukset ovat jo valmiit tulemaan tänne suuntaan takaisin. Mutta meille on tällä tietoa tulossa myös Heliltä hamsterinpoikanen, joten saattaapi olla, että odotetaan sen luovutusikään asti! :D

      keskiviikkona, helmikuuta 13, 2013

      Anemone's self buffit

      Kasvattajanimi on jälleen voimassa marsuilla! Eli niiden kasvattien nimen eteen saa tökätä "Anemone's", joilla se ei jo ole käytössä. :) Marsun rodulla ja värillä ei ole väliä, vaikka anoinkin nimen takaisin self buff-marsuilla, niin kasvattajanimi saa olla kaikkien kasvattieni nimessä. Lisään muut muunnokset listaan myöhemmin. Ensimmäisten joukossa todennäköisesti self lilac ja d.e.golden dutch.
      Kasvattajanimeni meni marsujen osalta tauolle viime vuodeksi, ja saamattomuudestani johtuen, täksikin vuodeksi. En ollut vuonna 2010 rekisteröinyt kasvatteja, jotka ovat syntyneet kyseisenä vuonna, vaikka niitä kyllä syntyi, kuten huomaatte, eli saamattomuuttahan sekin... Tai siis en ollut hoksannut, että syntymävuodella on väliä tms. Nimi meni siis uudestaan anottavaksi, päätin tehdä sen buffeilla. Saadakseni nimen takaisin, tein vaaditut kasvattajakatselmoinnit heti vuoden 2011 kevätpuolella kovalla kiireellä. Raavin kokoon mitkä tahansa marsut vaan sain ja kynnelle kykeni (eli rekisteröity ja ei mammalomalla tms) eli ensimmäiseen katselmointiin menikin pari veteraanibuffia, kiitos Dusterin lainasta Hannalle! 
      Siihen se into sitten tyssäsikin yli vuodeksi. Tässä on saanut seurata sitä, miten epäonnisia marsulanomistajia on mollattu ja loattu ulkomaita myöden, jos ovat saaneet lottovoitokseen sen kammotun silsan... Välillä olen sotkenut omaakin lusikkaa soppaan, koska oikeustajuni ei vaan voi suvaita sellaista kohtelua, mitä kaverini on saanut osakseen. SMY ei enää sillä hetkellä tuntunut omalta. Onneksi kuitenkin jatkoin jäsenmaksun maksamista ja naputtelin vähän kerrallaan mielessä kehkeytyvää jalostussuunnitelmaa tai miksi sitä nyt sanotaankaan, kirjallista osuutta kumminkin. Laitan sen varmaan joskus sivuilleni jossain muodossa. Saa sitten nimestä haaveilevat nähdä edes yhden esimerkin hyväksytystä jalostussuunnitelmasta! :)
      Lopulta sain sen lähetettyä jopa marsuyhdistykseen asti ja vastatuksi myös lisäkysymyksiin! Nyt nimiasia olisi sitten vihdoinkin muodollisuuksia eli Jyrsijäliiton leimaa vaille valmis. :)
      " - 2012 yhteenveto
      Saa nähdä, tuleeko siitä postissa hienoa plakaattia ollenkaan, kun tieto nimen myöntämisestäkin tuli toissapäivänä tekstarilla. :D Tässä se alkuperäinen, nostalgiaa!

      sunnuntaina, helmikuuta 10, 2013

      Funny Photos created at Scrapee.net

      Timi ja Roosa saivat 1-laatudiplomit agilitystä ja Ruska näyttelyistä. Tämän lisäksi, sijoituttuaan toiseksi parhaaksi Vuoden agilityaussi-kisassa, Timin on hyvä jäädä eläkkeelle agilitystä. :) Saatamme kyllä palailla tokokuvioihin, koska työttömyyttä Timin pää ei taida kestää! :D

      Syntymäpäiviä: Varpu täytti 3.2. 4 vuotta, Rölli täyttää 23.2. 3 vuotta ja Roosa juhlii tänään 10.2. 8-vuotispäiväänsä!

      perjantaina, helmikuuta 08, 2013

      KoiraNetin ihmeellinen maailma jatkuu! :D

      Päivän linkki: Kani onkin dobermanni! Ei ihan mikä tahansa pehmopupu. :D



      Tämä on jatkoa postauksesta:

      KoiraNetin ihmeellinen maailma


      Päivitin muuten Vuoden 2012 yhteenvetoon Timin ja Roosan sijoitukset Vuoden Agilityaussi-kisassa. :)

      Ajatuksia luonnetesteistä ja ausseista

      ...ja loppupistemäärään perustuvasta rajasta, millä koiran jälkikasvu pääsee pentuvälitykseen


      *Väliaikakommentti 10.2.: jotain ajatus/lukihäröä ollut mukana, kun olin lukenut esitystä aussien luonnetestirajalle pentuvälityksen suhteen... Eli terävyyden tulee olla vähintään +1=1p pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, mikä käy jo meikäläisenkin järkeen. Ei siis niin, että terävyys saa olla korkeintaan pieni, mikä olisikin ihan hullua ottaen huomioon kyseessä olevan terrieri... :D*

      Timi ja "paha täti"
      En siis luule tietäväni "mitään" aussien kasvatuksesta, ensimmäinen aussimmehan täyttää huhtikuussa vasta 9v ja ensimmäiset kasvattimme toukokuussa 4v! Meillä on ollut kotona vähemmän ausseja, kuin mitä olemme luonnetestanneet koiria yhteensä. Se ei kuitenkaan estä ajatuksia heräämästä aiheesta, joka on nyt ollut mielessä "tapetilla" näin Aussikerhon vuosikokouksen alla. :) Tämä on vain omien ajatusteni selvittelyä. Kritiikkiä, oikaisua ja keskustelua otetaan siis vastaan.

      KoiraNetissä on tiedossa "hurjat" 92 luonnetestattua australianterrieriä. Listasta puuttuu ainakin pari aussia vanhan pistelaskun ajalta, ne löytyvät kuitenkin Aussikerhon luonnetestitiedoista. Lemmikkipalstat.netin tulospalvelusta näkee kätevästi 2000-luvun koirakohtaiset testitulokset (69 aussia) sekä rodun tulosyhteenvedon. Testattujen määrä suhteessa koko aussimäärään on olematon, KoiraNet tuntee sentään kaikenkaikkiaan 6841 aussia. Siitä 94 luonnetestattua koiraa tekee vain n. 1,37% koko tästä laumasta. Veikkaan, että vaikka saisimme laskuihin mukaan myös rekisteröimättömät aussit, testattujen prosentti ei ainakaan oleellisesti kasvaisi? En tiedä, onko tuossa vajaassa 7000:ssa mukana myös ns. sukupuukoirat.

      Tästä aussien luonnetestaamisen suuresta epäsuosiosta johtuen, emme kyllä taida äänestää sääntömuutoksen puolesta, että luonnetestille asetettaisiin alaraja, jolla testatun koiran jälkikasvu hyväksytään pentuvälitykseen. Koska eihän sitten ausseja pian enää luonnetestata ollenkaan???? Ainakaan niitä jalostukseen aiottuja. On kuitenkin ihan eri asia saada alle 75p luonnetestistä kuin näyttelyarvosteluun rasti aggressiivinen tai arka! Ja luonnetestiähän tunnetusti nimenomaan ei saisi tarkastella loppupistemäärän valossa.
      "Testin loppupistemäärä ei käytännössä kerro lähestulkoon mitään itse koirasta, vaan tulos on luettava eri osa-alueiden arvosanoista. Testin maksimipistemäärä - 300 pistettä - ei suinkaan ole optimi kaikille koiraroduille. Testituloksia tarkasteltaessa tulee aina muistaa rodun alkuperäinen tarkoitus, ja verrata tuloksia sen vaatimuksiin." Dogsports-Online

      Sikäli 75p raja olisi ihan ok, koska sen katsotaan olevan hyväksytty tulos, jos raja pitäisi olla. Eihän pentuvälitykseen pääseminen mikään rekisteröinnin tai ylipäätään yhdistelmän toteuttamisen este ole, mutta kyllähän me aussiharrastajat haluamme noudattaa vaatimuksia?! (: Periaatteessa se tuskin kenenkään elämää suuresti hetkauttaa, pääseekö pentue pentuvälitykseen vai ei. Ainakaan meillä ei olla vielä kertaakaan löydetty yhdellekään pennulle sopivaa kotia pentuvälityksen kautta. :D Mutta periaatteessa. Koska loppupistemäärän tuijottaminen on virheellistä.

      Luonnetesti on suunnattu palveluskoirille, mutta harva niidenkään harrastaja enää vannoo luonnetestin nimeen, mitä nyt ihan mielenkiinnosta vie sinne koiriaan. MH-luonnekuvausta pidetään sen "parempana" versiona, mutta siihen ei ole vielä kirjoitushetkellä yksikään aussi osallistunut. "Luonnetestillä ei ole mitään tekemistä jalostuksen kanssa" sanoi luennollaan kennel Reikon (käyttölinjaisten sakemannien tunnettu kasvattaja, joka on mm. kirjoittanut kirjan ja kehittänyt NEU-ruoat). [OT: Sivuston artikkelit hieman raskaslukuisia, joten en osaa päättää, tilaisinko kirjan, mutta luento SPL-leirillä oli tosi hyvä! Laitan joskus muistiinpanoja näkyville.]

      Totta kai aussien(KIN) on hyvä käydä luonnetesteissä ja saatu tieto on huomioitava jalostuksessa. Se kuitenkin edellyttää osa-alueiden tulkintaa ja vertailua suunnitellun kumppanin vastaaviin ominaisuuksiin, ei vain testatun osapuolen loppupistemäärän tuijottamista. JOS aussit alkavat osallistua entistä harvemmin luonnetestiin, niin luonteen heikkoudet jäävät dokumentoimatta. Ne voivat jäädä tiedostamatta omistajalta itseltäänkin, vaikka millään muotoa ei olisikaan tarkoitus asioita muilta salata. Kaikki koirathan ovat avoimia, ihania ja itsevarmoja -kotona. Luonnetestissä tutkittavia asioita on aika vaikea itse arvioida, eihän se onnistu aina puolueettomalta asiantuntijalta kuten luonnetestituomariltakaan, koska aina on olemassa myös ne ulkoiset muuttujat koiran ja testitilanteen lisäksi, esim. koulutus.

      Ainakin toivoisin, että testejä tehtäisiin nimenomaan ausseja tai muuta enemmän samantapaista rotua silmällä pitäen. Palveluskoirakerhojen järjestämissä luonnetesteissä tavallisen seurakoiran on vaikeampi vakuuttaa jonkun rottweilerin oppikirjasuorituksen jälkeen. :D

      Minä en ole edes ihan varma, että palveleeko luonnetesti pienen terrierin kasvatusta jo kertoimiensa takia? (Mutta minähän en mistään mitään väitä tietäväni!!!! Mietin vain.) Luonnetestin kertoimet ja pisteytys ovat esim. täällä. Rotumääritelmä sanoo: "Voimakasluonteinen terrieri; valpas, toimelias ja tasapainoinen." Mielestäni tämä edellyttää toimintakykyä jne. mistä aussi tulee ainakin oman kokemukseni ja tulkintani mukaan luonnetestissä helposti väärin ymmärretyksi.

      Toimintakyky kerroin 15: aussi saattaa olla pimeässä huoneessa täydessä toiminnassa, etsimässä rottia... Mutta saa huonot pisteet, koska ei etsi sitä mitä tuomari haluaa, eli omistajaa...

      Terävyys kerroin vain 1: terävyyshän on terrierin tunnussana, joten se lienee paljon tärkeämpi asia kuin vain kertoimen 1 arvoinen.

      Puolustushalu kerroin 1: antaako kerroin oikeutta aussin alkuperälle? Aussin hommahan oli pitää älämölöä, kun jotain epäilyttävää tulee maatilalle? Toki luonnetestissä ei puolusteta reviiriä vaan ohjaajaa.

      Taisteluhalu kerroin 10: jos aussi ei ymmärrä tai ei halua ruveta revittämään lelulla tuntemattoman ihmisen kanssa heti alkuunsa, niin tästä tulee huonot pisteet. Yleensä luonnetestissä käytettävä lelu on terrieriasteikolla varsin tylsä ja saalisviettiä herättämätön puukapula. :/ Normaalisti seuraavaksi tarjotaan esim. hanskaa, jos kepakko ei innosta, mutta Ruskan testissä oli vain se.

      Hermorakenne kerroin 35: tässä on kohdat rauhallinen ja varma / suhteellisen rauhallinen / hieman rauhaton  ja miinuksen puolelle menevät vähän hermostunut / hermostunut / erittäin hermostunut, jotka ovat aika harvinaisia "taviskoiralla". Hieman rauhattomalla, joka on melko tavallinen tulos, ei häävejä pisteitä saa. Meillä 7 hyvin erilaista koiraa; aussit Ruska, Roosa ja Timi, sekä sakut Dusty, Misty, Nemi ja Pinja, ovat kaikki saaneet hermorakenteesta saman tuloksen, +1 hieman rauhaton (rotutyypillinen), kuitenkin hyvin erilaisilla suorituksilla sekä loppupisteillä, jotka ovat kaikkea 35++ ja 189+++ väliltä.

      Temperamentti kerroin 15: jos koira esiintyy välinpitämättömästi eli ei provosoidu tai hötkyile, se saa luonnetestissä -2 välinpitämätön, mutta eikö se ole seurakoiralta ihanne? Kerroin on kuitenkin suuri, joten lopputulos kärsii suuresti välinpitämättömyydestä. Luonnetestissä kun suositaan vilkkautta. Jopa häiritsevän vilkas on parempi kuin välinpitämätön. Häiritsevän vilkas ei varmasti ole täysin onnellinen pelkästään kotikoirana.

      Kovuus kerroin 8: Luonnetestissä ihannoidaan kovuutta, pehmeys on miinusta. Monesti kovuus tulkitaan väärin "kotikoiramaailmassa", jossa hankalia koiria luonnehditaan virheellisesti koviksi, vaikka saattaisivat olla todellisuudessa pehmeitä ja epävarmoja. Chic Choix-blogissa mietitään mm. kovuutta ja hermorakennetta seurakoiranäkökulmasta.
      "Vahvahermoiset kasvatit ovat paljon parempia harrastuskoiria sekä helpompia perheenjäseniä. Muista toki, että nämä koirat eivät ole aina helpompia lemmikkinä. Vahvahermoinen koira uskaltaa enemmän. Elämä niiden kanssa on silti huomattavasti helpompaa. Nämä koirat myös sairastavat vähemmän. Psykosomaattisuus on myös koirien terveyteen lujasti vaikuttava asia."

      Luoksepäästävyys kerroin 15: Tässä ei liene mitään aussiongelmaa. Tottakai ideaali on hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin koira rodussa kuin rodussa, jos meikäläiseltä kysytään (tosin, ei kysytä! :D). Kuinka hyvin kuitenkaan palveluskoiratuomari osaa arvostella aussia? Pitääkö sen ensitöikseen juosta suoraan tuomarin syliin ja nuolla naama? :D Ehkä, mutta kun yritetään kuvitella, miten aussin olisi alkuperäisessä toimenkuvassaan kuulunut toimia... Voisin kuvitella, että aussin kuului nostaa meteli ja sitten jatkaa omia hommiaan.

      Laukauspelottomuus: tämä ei vaikuta pisteytykseen.

      Otetaan esimerkiksi oma tasainen ja rauhallinen koirani, joka yllättäen sai vain 35p. Osa-alueita tarkastellessa en näe kuitenkaan mitään luonneongelmaa:

      Toimintakyky -1 pieni (nuuski ja merkkaili koko testin ajan, tuli pimeässä huoneessa kuitenkin suoraan luokse)
      Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (Ideaali koska aussi on nykyään seurakoira? Paremmat pisteet saisi suuremmasta terävyydestä ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua! Miinukselle pisteet menee terävyydestä, jossa on jäljelle jäävää hyökkäyshalua.)
      Puolustushalu +1 pieni (Ei siis kuitenkaan haluton, joka olisi -1p, tarvitseeko seurakoira suurempaa puolustushalua?)
      Taisteluhalu -1 pieni (Ei innostunut revittämään puukapulalla, yllätys? Köysileluilla taistelisi kyllä mielellään, mutta vaihtoehtona oli vain kapula.)
      Hermorakenne +1 hieman rauhaton (Rotutyypillinen)
      Temperamentti -1b hieman välinpitämätön (Käyttäytyi mm. kelkkakokeessa juuri niin kuin oli opetettu: "huolehdi vain omista asioista ja jatka matkaa, välittämättä lenkillä vastaantulevista provosoivista tekijöistä". Tuomarit tuntuvat usein odottavan koiralta haukkumista, vaikka se ei olekaan kaikkien koirien tapa reagoida uhkaan. Se ei silti tarkoita, etteikö se reagoisi ollenkaan.)
      Kovuus +1 hieman pehmeä (Paremmat pisteet saisi olemalla kova tai kohtuullisen kova)
      Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
      Laukauspelottomuus laukauskokematon ++

      Tämä ja toinen koirani sopivat mielestäni mainiosti vertailuesimerkeiksi. Tämä huonot pisteet saanut koira on peruskiltti ja todella helppo, sen ei ikinä tarvitse pelätä keksivän mitään tyhmää! Sen kanssa kaikki eläminen arjessa ja harrastuksissa on helppoa, koska herra sopeutuu vaihteleviin olosuhteisiin reagoimatta sen kummemmin. Matkustaminen, boxissa odottelu, yksin kotiin jääminen, rähisevien koirien ohittaminen jne. eivät tuota ongelmia. Ainoa heikkous on nartut, eli herran nenä pysyy tiukasti maassa tuoksuja impaten niin agilitykentällä kuin luonnetestissäkin, jossa herra ei huomannut edes olleensa. 

      Mutta sellaiset kiltit hissukat eli itsestään meteliä pitämättömät seurakoirat ei oikein luonnetesteissä pärjää, mitä olen asiaa ylipäätään sivusta seurannut. Sen sijaan loistavia pistemääriä saaneet koirat omaavat usein jotain "ongelmia". Heittomerkit siksi, että paremminkin niiden omistajilla niitä ongelmia on, koska eihän vastaantulijoille haukkuminen ja perheen pääksi pyrkiminen ynnä muu itsensä toteuttaminen koiralle itselleen mikään ongelma ole! :D

      Toinen koirani, joka on saanut 159p, stressaantuu ja provosoituu helposti, toimii enemmän tai vähemmän itsenäisesti (puutteet kyllä lienee kokemattomalla "koulutuksella" aikaan saatu), reagoi kaikkeen hanakasti, jännitys aiheuttaa piereskelyä, vinkuu autossa ja boxissa, on eroahdistunut ja rentoutuminen ylipäätään on vaikeaa... Sillä on kuitenkin ideaalipistemäärä terävyydessä, puolustushalussa, temperamentissa sekä toiseksi paras pistemäärä taisteluhalussa ja luoksepäästävyydessä. Mikään kohta ei ole miinuksella.
      "Värinä, läähätys, kuolaaminen, vinkuminen, uupuminen tai stressivatsa voivat olla myös selviä merkkejä hermojen pettämisestä uusissa tilanteissa." -Chic Choix