...ja loppupistemäärään perustuvasta rajasta, millä koiran jälkikasvu pääsee pentuvälitykseen
*Väliaikakommentti 10.2.: jotain ajatus/lukihäröä ollut mukana, kun olin lukenut esitystä aussien luonnetestirajalle pentuvälityksen suhteen... Eli terävyyden tulee olla vähintään +1=1p pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, mikä käy jo meikäläisenkin järkeen. Ei siis niin, että terävyys saa olla korkeintaan pieni, mikä olisikin ihan hullua ottaen huomioon kyseessä olevan terrieri... :D*
 |
| Timi ja "paha täti" |
KoiraNetissä on tiedossa "hurjat" 92 luonnetestattua australianterrieriä. Listasta puuttuu ainakin pari aussia vanhan pistelaskun ajalta, ne löytyvät kuitenkin Aussikerhon luonnetestitiedoista. Lemmikkipalstat.netin tulospalvelusta näkee kätevästi 2000-luvun koirakohtaiset testitulokset (69 aussia) sekä rodun tulosyhteenvedon. Testattujen määrä suhteessa koko aussimäärään on olematon, KoiraNet tuntee sentään kaikenkaikkiaan 6841 aussia. Siitä 94 luonnetestattua koiraa tekee vain n. 1,37% koko tästä laumasta. Veikkaan, että vaikka saisimme laskuihin mukaan myös rekisteröimättömät aussit, testattujen prosentti ei ainakaan oleellisesti kasvaisi? En tiedä, onko tuossa vajaassa 7000:ssa mukana myös ns. sukupuukoirat.
Tästä aussien luonnetestaamisen suuresta epäsuosiosta johtuen, emme kyllä taida äänestää sääntömuutoksen puolesta, että luonnetestille asetettaisiin alaraja, jolla testatun koiran jälkikasvu hyväksytään pentuvälitykseen. Koska eihän sitten ausseja pian enää luonnetestata ollenkaan???? Ainakaan niitä jalostukseen aiottuja. On kuitenkin ihan eri asia saada alle 75p luonnetestistä kuin näyttelyarvosteluun rasti aggressiivinen tai arka! Ja luonnetestiähän tunnetusti nimenomaan ei saisi tarkastella loppupistemäärän valossa.
"Testin loppupistemäärä ei käytännössä kerro lähestulkoon mitään itse koirasta, vaan tulos on luettava eri osa-alueiden arvosanoista. Testin maksimipistemäärä - 300 pistettä - ei suinkaan ole optimi kaikille koiraroduille. Testituloksia tarkasteltaessa tulee aina muistaa rodun alkuperäinen tarkoitus, ja verrata tuloksia sen vaatimuksiin." Dogsports-Online
Sikäli 75p raja olisi ihan ok, koska sen katsotaan olevan hyväksytty tulos, jos raja pitäisi olla. Eihän pentuvälitykseen pääseminen mikään rekisteröinnin tai ylipäätään yhdistelmän toteuttamisen este ole, mutta kyllähän me aussiharrastajat haluamme noudattaa vaatimuksia?! (: Periaatteessa se tuskin kenenkään elämää suuresti hetkauttaa, pääseekö pentue pentuvälitykseen vai ei. Ainakaan meillä ei olla vielä kertaakaan löydetty yhdellekään pennulle sopivaa kotia pentuvälityksen kautta. :D Mutta periaatteessa. Koska loppupistemäärän tuijottaminen on virheellistä.
Luonnetesti on suunnattu palveluskoirille, mutta harva niidenkään harrastaja enää vannoo luonnetestin nimeen, mitä nyt ihan mielenkiinnosta vie sinne koiriaan. MH-luonnekuvausta pidetään sen "parempana" versiona, mutta siihen ei ole vielä kirjoitushetkellä yksikään aussi osallistunut. "Luonnetestillä ei ole mitään tekemistä jalostuksen kanssa" sanoi luennollaan kennel Reikon (käyttölinjaisten sakemannien tunnettu kasvattaja, joka on mm. kirjoittanut kirjan ja kehittänyt NEU-ruoat). [OT: Sivuston artikkelit hieman raskaslukuisia, joten en osaa päättää, tilaisinko kirjan, mutta luento SPL-leirillä oli tosi hyvä! Laitan joskus muistiinpanoja näkyville.]
Totta kai aussien(KIN) on hyvä käydä luonnetesteissä ja saatu tieto on huomioitava jalostuksessa. Se kuitenkin edellyttää osa-alueiden tulkintaa ja vertailua suunnitellun kumppanin vastaaviin ominaisuuksiin, ei vain testatun osapuolen loppupistemäärän tuijottamista. JOS aussit alkavat osallistua entistä harvemmin luonnetestiin, niin luonteen heikkoudet jäävät dokumentoimatta. Ne voivat jäädä tiedostamatta omistajalta itseltäänkin, vaikka millään muotoa ei olisikaan tarkoitus asioita muilta salata. Kaikki koirathan ovat avoimia, ihania ja itsevarmoja -kotona. Luonnetestissä tutkittavia asioita on aika vaikea itse arvioida, eihän se onnistu aina puolueettomalta asiantuntijalta kuten luonnetestituomariltakaan, koska aina on olemassa myös ne ulkoiset muuttujat koiran ja testitilanteen lisäksi, esim. koulutus.
Ainakin toivoisin, että testejä tehtäisiin nimenomaan ausseja tai muuta enemmän samantapaista rotua silmällä pitäen. Palveluskoirakerhojen järjestämissä luonnetesteissä tavallisen seurakoiran on vaikeampi vakuuttaa jonkun rottweilerin oppikirjasuorituksen jälkeen. :D
Minä en ole edes ihan varma, että palveleeko luonnetesti pienen terrierin kasvatusta jo kertoimiensa takia? (Mutta minähän en mistään mitään väitä tietäväni!!!! Mietin vain.) Luonnetestin kertoimet ja pisteytys ovat esim. täällä. Rotumääritelmä sanoo: "Voimakasluonteinen terrieri; valpas, toimelias ja tasapainoinen." Mielestäni tämä edellyttää toimintakykyä jne. mistä aussi tulee ainakin oman kokemukseni ja tulkintani mukaan luonnetestissä helposti väärin ymmärretyksi.
Toimintakyky kerroin 15: aussi saattaa olla pimeässä huoneessa täydessä toiminnassa, etsimässä rottia... Mutta saa huonot pisteet, koska ei etsi sitä mitä tuomari haluaa, eli omistajaa...
Terävyys kerroin vain 1: terävyyshän on terrierin tunnussana, joten se lienee paljon tärkeämpi asia kuin vain kertoimen 1 arvoinen.
Puolustushalu kerroin 1: antaako kerroin oikeutta aussin alkuperälle? Aussin hommahan oli pitää älämölöä, kun jotain epäilyttävää tulee maatilalle? Toki luonnetestissä ei puolusteta reviiriä vaan ohjaajaa.
Taisteluhalu kerroin 10: jos aussi ei ymmärrä tai ei halua ruveta revittämään lelulla tuntemattoman ihmisen kanssa heti alkuunsa, niin tästä tulee huonot pisteet. Yleensä luonnetestissä käytettävä lelu on terrieriasteikolla varsin tylsä ja saalisviettiä herättämätön puukapula. :/ Normaalisti seuraavaksi tarjotaan esim. hanskaa, jos kepakko ei innosta, mutta Ruskan testissä oli vain se.
Hermorakenne kerroin 35: tässä on kohdat rauhallinen ja varma / suhteellisen rauhallinen / hieman rauhaton ja miinuksen puolelle menevät vähän hermostunut / hermostunut / erittäin hermostunut, jotka ovat aika harvinaisia "taviskoiralla". Hieman rauhattomalla, joka on melko tavallinen tulos, ei häävejä pisteitä saa. Meillä 7 hyvin erilaista koiraa; aussit Ruska, Roosa ja Timi, sekä sakut Dusty, Misty, Nemi ja Pinja, ovat kaikki saaneet hermorakenteesta saman tuloksen, +1 hieman rauhaton (rotutyypillinen), kuitenkin hyvin erilaisilla suorituksilla sekä loppupisteillä, jotka ovat kaikkea 35++ ja 189+++ väliltä.
Temperamentti kerroin 15: jos koira esiintyy välinpitämättömästi eli ei provosoidu tai hötkyile, se saa luonnetestissä -2 välinpitämätön, mutta eikö se ole seurakoiralta ihanne? Kerroin on kuitenkin suuri, joten lopputulos kärsii suuresti välinpitämättömyydestä. Luonnetestissä kun suositaan vilkkautta. Jopa häiritsevän vilkas on parempi kuin välinpitämätön. Häiritsevän vilkas ei varmasti ole täysin onnellinen pelkästään kotikoirana.
Kovuus kerroin 8: Luonnetestissä ihannoidaan kovuutta, pehmeys on miinusta. Monesti kovuus tulkitaan väärin "kotikoiramaailmassa", jossa hankalia koiria luonnehditaan virheellisesti koviksi, vaikka saattaisivat olla todellisuudessa pehmeitä ja epävarmoja. Chic Choix-blogissa mietitään mm. kovuutta ja hermorakennetta seurakoiranäkökulmasta.
"Vahvahermoiset kasvatit ovat paljon parempia harrastuskoiria sekä helpompia perheenjäseniä. Muista toki, että nämä koirat eivät ole aina helpompia lemmikkinä. Vahvahermoinen koira uskaltaa enemmän. Elämä niiden kanssa on silti huomattavasti helpompaa. Nämä koirat myös sairastavat vähemmän. Psykosomaattisuus on myös koirien terveyteen lujasti vaikuttava asia."
Luoksepäästävyys kerroin 15: Tässä ei liene mitään aussiongelmaa. Tottakai ideaali on hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin koira rodussa kuin rodussa, jos meikäläiseltä kysytään (tosin, ei kysytä! :D). Kuinka hyvin kuitenkaan palveluskoiratuomari osaa arvostella aussia? Pitääkö sen ensitöikseen juosta suoraan tuomarin syliin ja nuolla naama? :D Ehkä, mutta kun yritetään kuvitella, miten aussin olisi alkuperäisessä toimenkuvassaan kuulunut toimia... Voisin kuvitella, että aussin kuului nostaa meteli ja sitten jatkaa omia hommiaan.
Laukauspelottomuus: tämä ei vaikuta pisteytykseen.
Otetaan esimerkiksi oma tasainen ja rauhallinen koirani, joka yllättäen sai vain 35p. Osa-alueita tarkastellessa en näe kuitenkaan mitään luonneongelmaa:
Toimintakyky -1 pieni (nuuski ja merkkaili koko testin ajan, tuli pimeässä huoneessa kuitenkin suoraan luokse)
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (Ideaali koska aussi on nykyään seurakoira? Paremmat pisteet saisi suuremmasta terävyydestä ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua! Miinukselle pisteet menee terävyydestä, jossa on jäljelle jäävää hyökkäyshalua.)
Puolustushalu +1 pieni (Ei siis kuitenkaan haluton, joka olisi -1p, tarvitseeko seurakoira suurempaa puolustushalua?)
Taisteluhalu -1 pieni (Ei innostunut revittämään puukapulalla, yllätys? Köysileluilla taistelisi kyllä mielellään, mutta vaihtoehtona oli vain kapula.)
Hermorakenne +1 hieman rauhaton (Rotutyypillinen)
Temperamentti -1b hieman välinpitämätön (Käyttäytyi mm. kelkkakokeessa juuri niin kuin oli opetettu: "huolehdi vain omista asioista ja jatka matkaa, välittämättä lenkillä vastaantulevista provosoivista tekijöistä". Tuomarit tuntuvat usein odottavan koiralta haukkumista, vaikka se ei olekaan kaikkien koirien tapa reagoida uhkaan. Se ei silti tarkoita, etteikö se reagoisi ollenkaan.)
Kovuus +1 hieman pehmeä (Paremmat pisteet saisi olemalla kova tai kohtuullisen kova)
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus laukauskokematon ++
Tämä ja toinen koirani sopivat mielestäni mainiosti vertailuesimerkeiksi. Tämä huonot pisteet saanut koira on peruskiltti ja todella helppo, sen ei ikinä tarvitse pelätä keksivän mitään tyhmää! Sen kanssa kaikki eläminen arjessa ja harrastuksissa on helppoa, koska herra sopeutuu vaihteleviin olosuhteisiin reagoimatta sen kummemmin. Matkustaminen, boxissa odottelu, yksin kotiin jääminen, rähisevien koirien ohittaminen jne. eivät tuota ongelmia. Ainoa heikkous on nartut, eli herran nenä pysyy tiukasti maassa tuoksuja impaten niin agilitykentällä kuin luonnetestissäkin, jossa herra ei huomannut edes olleensa.
Mutta sellaiset kiltit hissukat eli itsestään meteliä pitämättömät seurakoirat ei oikein luonnetesteissä pärjää, mitä olen asiaa ylipäätään sivusta seurannut. Sen sijaan loistavia pistemääriä saaneet koirat omaavat usein jotain "ongelmia". Heittomerkit siksi, että paremminkin niiden omistajilla niitä ongelmia on, koska eihän vastaantulijoille haukkuminen ja perheen pääksi pyrkiminen ynnä muu itsensä toteuttaminen koiralle itselleen mikään ongelma ole! :D
Toinen koirani, joka on saanut 159p, stressaantuu ja provosoituu helposti, toimii enemmän tai vähemmän itsenäisesti (puutteet kyllä lienee kokemattomalla "koulutuksella" aikaan saatu), reagoi kaikkeen hanakasti, jännitys aiheuttaa piereskelyä, vinkuu autossa ja boxissa, on eroahdistunut ja rentoutuminen ylipäätään on vaikeaa... Sillä on kuitenkin ideaalipistemäärä terävyydessä, puolustushalussa, temperamentissa sekä toiseksi paras pistemäärä taisteluhalussa ja luoksepäästävyydessä. Mikään kohta ei ole miinuksella.
"Värinä, läähätys, kuolaaminen, vinkuminen, uupuminen tai stressivatsa voivat olla myös selviä merkkejä hermojen pettämisestä uusissa tilanteissa." -Chic Choix
Muutama tekstistäsi mieleentullut asia:
VastaaPoistaEi kai luonnetestissä ole mitään yleisiä "huonoja pisteitä" eikä kaikkien koirien ole tarkoitus saada "hyviä (suuria) pisteitä", vaan osa-aluepisteet tulee suhteuttaa testattavaan rotuun. Siksi en ymmärrä kritisointia siitä, että testi ei sovellu kaikille roduille, sitä tulosta kun kuuluu tarkastella nimenomaan rodunomaisessa valossa eikä joka rodun todellakaan kuulu saada niitä "parhaita pisteitä". Jos rodun esim. kuuluu olla erittäin vilkas, se on sille kyseisestä kohdasta paras tulos, ei se, mikä luonnetestin numeroasteikolla on suurin.
Koska tavoite ei joka rodulla ole saada suuria pisteitä, vaan nimenomaan rodunomaiset pisteet, ei kertoimillakaan ole jalostukselliseen näkökulmaan tarkoittamaasi(?) merkitystä. Kertoimet on laskettu sellaisiksi, että asiat, jotka voidaan opettaa koiralle, ovat pienikertoimisia (luonnetestiinhän ei saa opettaa koiraa, muuten tulokset ovat epäpätevät, mutta esim. tietyt harratukset voivat vaikuttaa tiettyihin osa-alueisiin), ja asiat, jotka ovat varmemmin synnynnäisiä, ovat isokertoimisia. Loogista (ja jalostuksellista), eikö vaan. :)
Ja pimeästä huoneesta, suurin idea siinä on testata sitä, onko koira siellä toimintakykyinen, ei sitä, kuinka nopeasti se löytää omistajan. Jos koira reippaasti kulkee pitkin ja poikin, se on toimintakykyinen, vaikka ei omistajan luokse heti löytäisikään.
En ymmärtänyt tuota lenkillärähinävertausta. :) Lenkkeilykäyttäytyminen on täysin opittua toimintaa eikä hyvin vilkkaaltakaan koiralta tuota vaikeuksia ohittaa rähisevää koiraa välinpitämättömästi, jos sille on ohitukset opetettu. :) Lisäksi ajattelisin seurakoiriltakin kyllä haettavan jonkinasteista vilkkautta, sillä iloiseen, osallistuvaan persoonaanhan niiden monien suosio perustuu. Lisäksi luonnetestin vilkkaus tarkoittaa reagointia yllättäviin asioihin, joka ei välttämättä ole yks yhteen koiran vilkkauteen noin muutoin.
Eiköhän se luoksepäästävyys ole jokaisella rodulla pääpiirteittäin samanmoinen, varsinkin kun luonnetestin ohjeissa on määritelty eri kriteeritkin luoksepäästävyyden asteille. :)
Ps. Puukapula on aika monen koiran (terrierinkin) mielestä tosi kiva lelu. :)
Kiitos ajatusten jakamisesta! :)
PoistaNoista pisteitä... tuota juuri yritin (epäonnistuneesti) sanoa!
Ja oon myös samaa mieltä pimeästä huoneesta, mutta sanoppa se tuomareille! ;) Ja tätä on tapahtunut muillekin. Eräälle toiselle aussi-ihmiselle tuomari oli jopa sanonut jotain tyyliin, että onhan tuo koira toimintakykyinen, muttei sille voi antaa hyviä pisteitä, koska se ei toimi odotetulla tavalla.
Anteeksi vaikeaselkoisuuteni, jälleen! Yritän vähän yksinkertaistaa: Eli koiralle on tosiaan opetettu, että lenkillä pidetään turpa kiinni, vaikka mitä tulisi vastaan... Ja koira voi soveltaa sitä esim. kelkkakokeessa. Ja mikäpä ihme se on, jos ei oo erikoisen puolustusviettinen, mutta lauman pahnis.
Luoksepäästävyys nimenomaan EI ole joka rodussa ollenkaan samanlainen. Sen näkee jo rotumääritelmästä, jotkut ovat varautuneempia ja pidättyväisempiä. Aussipäivien luennoitsijana toiminut luonnetestituomari sanoi näin itsekin.
Puukapula on tosi kiva noutolelu, mutta että taistelulelu, ei niinkään mieluisa. Ja em. luonnetestituomari sanoi tämänkin, eli vaikeimmalla aloitetaan ja sitten siirrytään esim. hanskaan, ja itse oon aikaisemmin nähnyt pallonkin käytössä. Tosin ko. testissä oli vain se kapula.
Okei, eli yritit siis kirjoittaa samaa kuin minä, mutta tekstisi vain omiin silmiini näytti päinvastaiselta. Asia selvä ja nyt ymmärsin tuon lenkkijutunkin. :)
PoistaJatkoa vielä...
VastaaPoistaNiin ja sen vuoksi itse koen luonnetestin tärkeänä lähes kaikille roduille, koska siinä koirista saadaan selville asioita (kokeinen, puolueettomin silmin), jotka harvoin arkielämässä tulevat esille. Kotioloissa/lenkeillä/harrastuksissa omistajansa kanssa kaikin puolin hyvältä vaikuttavalla koirallakin voi olla puutteita, jotka selviävät vasta luonnetestissä. Harva koira myöskään arkielämässään tulee kuulleeksi laukauksia (ja ääniarkuus on voimakkaasti periytyvä ominaisuus) Luonnetesti ei automaattisesti tee koirasta hyvää tai huonoa, mutta antaa arvokasta tietoa rodusta ja yksilöistä + jaloskäyttöön suunnitellulle koiralle voi luonteenheikkouksien (kunhan ne eivät ole niin suuret, että parempi jättää jalostuskäyttö välistä) paljastuessa etsiä luonnetestatun, ko. ominaisuuksiltaan vahvemman yksilön.
Luonnetestin kovuus mitataan suhteessa ympäristöön, koiran taipumus muistaa ikäviä asioita. Ei aina kulje yks yhteen ohjaajapehmeyden/kovuuden kanssa (joka on se ns. ongelma joillekin, ei luonnetestin ympäristökovuus). :)
Ja mukava, että teillä on koiria luonnetestissä käynyt. .)
Kiitos hyvästä tekstistä! Itse jätin nämä yleiset asiat pois, koska asiani oli kommentoida nimenomaan sitä loppupistemäärään tuijottamista jne... Koska se nyt vaan ei toimi, koska korkea pistemäärä on ideaali palveluskoirille, ei seurakoirille. Ja jos seurakoira saa matalammat pisteet, on tarkasteltava, että mistä kohdista ne pisteet on mennyt.
PoistaLuennolla tuli lauantaina esille, että esim. se "Hermorakenne +1 hieman rauhaton" on aussille ideaali, mutta siinä menetetään jo hurjasti pisteitä, koska kerroin on suurin. Pitäisi olla sitten todella hyvä muissa kohdissa, mutta hermorakenne vaikuttaa joihinkin muihin kohtiin. Jos se koira ei ole "todella hyvä" vaan paremminkin "ihan ok" niissä muissa kohdissa, niin pisteet ei sitten riitä, mutta se saattaa kuitenkin olla aivan eri asia kuin aggressiivinen tai arka. Riippuu taas, mistä pisteet on tulleet.
Tämä on taas sitä, että ihmiset ei ymmärrä, että luonnetesti ei ole mikään steriili tila, mihin koira tulee aivot desinfioituina. En osaa edes arvailla kaikkia tekijöitä, mitkä voivat vaikuttaa suoritukseen, paitsi tietysti ne ilmeiset, joilla ei saa edes osallistua: lääkitys, tiineys, imetys, juoksu... Ehkä sellaisia voi olla esim. piilevä kipu tms. sekä tietenkin tuomarin luennolla mainitsema asema laumassa. Mutta meillä se oli tuossa esimerkkitapauksessani yhden narttumme juuri alkanut juoksu ja tämä ei suhtaudu näihin asioihin kevyesti. Olisi pitänyt keskeyttää koko testi, kun näin koiran olevan aivan muissa maailmoissa eikä lainkaan oma terävämpi itsensä, mutta uteliaisuus voitti järjen. :P Todennäköisesti se olisi ollut jonkin verran "pihalla" muutenkin, näin lauman pahniksena ja kun yleensä sillä on aina toinen koira napanuoran toisessa päässä (enpä silloin tiennyt, että sellainenkin vaikuttaa koiraan).
Mutta kyllä mä tuon herran sen verran jo tunnen, että näen koska se etsii vain merkkejä nartuista... Valitettavasti se menee tähän "nuuskin ja merkkaan enkä kuule mitään"-tilaan myös treeneissä, jos juoksuisilla nartuilla on mitään tekemistä minkään asian kanssa sillä hetkellä. Tottakai sekin kertoo jotain koirasta, mutta ehkä mä en kuitenkaan vienyt sitä luonnetestiin saadakseni tietää, miten se toimii kun jollain on juoksut. :D Se oli jo tiedossa! :D