Siru ja Lilja rally-tokokisoissa

Sievissä oli eilen rally-tokokisat, joissa Siru sai ensimmäisen hyväksytyn tuloksensa voittajasta. Lilja taas avoimesta luokasta suoraan mammalomalta eikä muutenkaan vielä kisavalmiina avoimeen! :D

BH Hellraiser Mia

Koe suoritettu 11.6.2015, tuomari: Raija Tuomisto, handleri: Leena Hautala

Tuomarin kommentteja:

Ohjaaja saisi ohjata koiraa vähän selkeämmin. Ohjaaja vaikuttaa varovaiselta, mutta koira on siihen varmasti tottunut. Yhteistyö toimii hyvin.

Kytkettynä seuraaminen: HYVÄ.
Koira on täsmällinen, iloinen, pitää hyvin kontaktia, hieman loppua kohti hiipuu ja katselee eteenpäin. Pysyy kuitenkin oikealla paikallaan. Ohjaaja tekee puutteelliset askeleet. Koiralla hyvät perusasennot.

Vapaana seuraaminen: ERITTÄIN HYVÄ.
Koira on täsmällinen, pitää oikean paikan. Ohjaajalla puutteelliset askelmäärät.

Istumisliike: TYYDYTTÄVÄ.
Valmisteleva osuus kunnossa. Koira istuu nopeasti, mutta lähtee pian perään. Ohjaaja antaa merkin istua uudestaan. Koira kuuntelee hyvin.

Maahanmeno ja luoksetulo: HYVÄ.
Valmisteleva osuus kunnossa. Koira menee nopeasti maahan, on levoton. Varastaa ennen käskyä, mutta pysähtyy.

Paikallaolo häiriönalaisena: ERINOMAINEN.
Koira päästetään vapaaksi ennen maahan-käskyä.

Myynti-ilmoitusten aatelia osa 16

Nyt saanen jo hyvällä syyllä käyttää kulunutta ilmaisua: MISTÄ NÄITÄ SIKIÄÄ? :D Kuka järkevä kasvattaja yleensä edes raaskii tietoisesti myydä tiineen eläimen? Vieläpä marsun, jonka jokaisen kasvattajan pitäisi tietää saavan helposti komplikaatioita, ja varsinkin muutosta?! Loppuuko se vastuu ja järjenkäyttö siihen, että lopetetaan kasvatus? Ei. Edes kasvattajana oleminen ei lopu, vaikka kasvatus loppuu, koska olemme silti aikaansaamiemme luontokappaleiden kasvattajia elämämme loppuun asti. Ja vastuussa -vahingossakin- astutetun naaraan hyvinvoinnista. Hymiö kuvatekstissä ja yhteydenottopyynnöt tekstiviestillä kertovat jo jotain kevyestä asennoitumisesta koko touhuun. Puhumattakaan, että sillä "kasvatuksen" lopettamisella on tullut niin kiire, että ei ole voitu hoitaa hommaansa loppuun kunnialla. Niinkin pienellä asialla, kuin yhdellä marsun synnytyksellä, on siis näin suuri merkitys kuvasta, jonka ihminen antaa itsestään. Eikä vain minulle vaan kokonaiselle fb-ryhmälle.

Möllitokokokeenomainen ja laavulenkki

Kulunut päivä vietettiin kahdessa paikassa yhtä aikaa. Leena kävi Millan ja Ruskan kanssa Kauhavan Koulukeskuksella, jossa piti olla Kauhavan Kennelkerhon möllitokokoe, mutta joka osanottajien vähyyden vuoksi supistettiin kokeenomaiseksi suoritukseksi. Koe toteutettiin syksyllä voimaan tulevien uusien sääntöjen mukaisilla liikkeillä. Luokkina olivat nakkialo (palkka saa olla kokoajan näkyvillä), möllialo (palkkaaminen liikkeiden välissä) ja normaalit alo/avo. Meiltä osallistuttiin möllialoon, koska meidän kaksikko ei vielä kaikkia uusia liikkeitä osaa.

Ruskan motivaatio on nyt jonkin aikaa ollut taas kirjaimellisesti ihan maassa, tai tarkemmin sanottuna, maassa olevissa hajuissa. Jade ja Kaisla pihtaavat juoksujaan, ja Ruska kovasti ennustaa, että Kaisla ei pihtaa enää kauan. Toivossa on hyvää elää, muuten Ruskalle tulee pitkä kesäloma harrastuksista. ;) Kokeillaan nyt sitä, että palautetaan herra takaisin autoon, jos ei kerran työnteko maistu, ja sitä sovellettiin tässäkin. Ruska oli paikkamakuussa ennakoinut maahanmenoa ja istumaan nousua, myös Milla oli aina pistänyt makuulle, kun naapuria käskettiin. :D Uusissa säännöissähän jokainen koira käsketään maahan yksi kerrallaan, ja vastaavasti paikkamakuun jälkeen jokainen koira käsketään takaisin perusasentoon yksitellen, eikä toiset koirat saa "totella" naapurin koiralle annettua käskyä.

Millan seuraaminen ei ollut niin vietikästä, kuin voisi olla, koska sitä ei uskallettu hetsata tarpeeksi ennen kentälle tuloa, paikkamakuun takia. Mutta ihan kiva näinkin! (: Kaukokäskyt ja noutokapulan pitäminen ovat meidän parivaljakolla vielä ihan kokeiluasteella. Ruska ottaa sen kyllä yleensä suuhunsa, mutta mutustelee/työntää kielellään sen pois suusta, pitää tukea välillä muistuttavasti leuan alta. Kyllä se siitä, kun ottaa huomioon, että alunperin Ruska ei halunnut olla missään tekemissä koko kapulan kanssa. ;) Milla on aina innostunut kapulasta liikaa: viskoo ja kantaa ja pureskelee, mutta pitäminen ei kuulu vielä sen sanavarastoon. Kauko-ohjaus sujuu kyllä joten kuten istumisesta maahan, mutta maasta istumaan vaatii kyllä melkoiset käsimerkit. ;) Hyppyesteenä oli pullalaatikot, joiden hajuun Milla ihastui ja unohti hypätä. :D


Allekirjoittanut oli sillä välin lopun aussikatraan kanssa Etelä-Pohjanmaan Australianterrierijaoksen kanssa sateisella laavuretkellä Martikkalanjärvellä. Kahta muutakin terrierisorttia oli mukana.

Mukana reissussa oli Hytöset ja Martta-aussi, Rauha-bedlington sekä Laila-skye, Kujalat ja Essi-aussi (Anemoneniityn Flower Princess), Kjällit ja Siru-aussi (BH RTK1 RTK2 Anemoneniityn Coconut), meikäläisellä oli Roosa, Varpu, Rölli ja Lilja.

Grillattiin vähän kuka mitäkin, ja tietenkin makkaransyöjillä oli vankka ihailijakerho. ;)


Kyllä kurahaalarit tulivat tarpeeseen! Itse yleensä inhoan haalarimallisia koiranvaatteita. Ne on hankala pukea ja näyttävät hankalilta pitää. Mutta nyt niitä olisi toivonut olevan tuplasti. Niitä riitti siis vain karvaisemmille Roosalle ja Varpulle, Röllillä ja Liljalla muulla oli vain sademanttelit.

Myynti-ilmoitusten parhaimmistoa osa 15: loppu hyvin, 1/3 hyvin

Tämä on jatkoa aikaisemmin blogatulle Myynti-ilmoitusten aatelia osa 14, jossa tämän bloggauksen aiheena olevaa pientä marsunpoikaa kaupiteltiin kahden naaraan kanssa. Tytöistä jo toinen oli havaittu tiineeksi (yllätys yllätys).

Marsut.net FB-ryhmä, josta tämäkin postaus on, tiesi kertoa kolmikosta ainakin tämän poikalapsen saaneen hyvän kodin ja pikapuoliin myös (samaa sukupuolta olevan) lajitoverin. Pojan kuulumisten lisäksi ketju poiki tällaisen keskustelun:

• Toivottavasti saa hyvän kodin...
• Toivottavasti joku marsurakas tästä ryhmästä ettei mikä tahansa tyyppi joka ottaa vaan ku ilmaseks saa
• Usein noi ilmaiset marsut menee käärmeen ruoaksi. Joku saa vielä häkin kaupan päälle. Eli ilmaiseksi ei kannata koskaan antaa.
• Jotain niiden käärmeidenkin on syötävä välillä
• Eläinkaupasta saa ostaa käärmeiden ruoaksi jalostettuja, asianmukaisesti tapettuja ja pakastettuja jyrsijöitä. Musta on julmaa valehdella eläintä hakiessa, että pääsee hyvään kotiin, kun heitetään käärmeen terraarioon. Myös kissanpentuja menee käärmeelle ruoaksi. Menee osa toki lemmikiksikin, mutta jos ei ole valmis maksamaan hankkimishintaa lemmikistä, niin mahtaako olla varaa eläinlääkäriin tarvittaessa?
• Ja muuten sellanen infopläjäys, että ne eläinkaupasta ostetut pakastejyrsijät ei todellakaan ole eettisesti kasvatettuja saati lopetettuja, vaan tulee tukuista ja niiden kasvatuksesta (=julmettu määrä poikasia naaraasta välittämättä). Tarkista faktat ennen kun alat höpötellä omiasi.
• Tottakai on moraalitonta valehdella myyjälle/antajalle, että eläin tulee lemmikiksi, jos se menee käärmeelle. Eläintä itseään se ei haittaa, jos se lopetetaan asianmukaisesti, joten se ei tiedä kuolevansa. Eläimen antaminen elävänä käärmeelle on laitonta.
• Mitä tulee kissanpentujen antamiseen ilmaiseksi. Niin syyhän yksinkertaisesti on se, että on isompi kynnys hylätä eläin, josta on maksanut jotain kuin se, jonka on saanut ilmaiseksi. Ilmaiset kissanpennut joutuu aika herkästi kesäkissoiksi. Mä en tunne ketään enkä koskaan ole kuullut kenenkään syöttävän Suomessa kissanpentuja käärmeelle, vaikka aktiivisesti olenkin mukana herppiporukoissa. Ei vaan kuulu kuvioon.
• Ja mua ei yllättäisi yhtään, vaikka käärmeelleen jotkut kissanpentuja syöttäiskin, jos vaan ilmaiseksi saa. Voisin jopa sanoa, että aivan varmasti joku niin tekee. Eri asia onko se laillista tai normaalia herppipiireissä.

Toivottavasti marsu saa hyvän kodin -- Syövätkö käärmeet kissanpentuja? Hienosti pysyimme taas aiheessa! :D

Päivän linkki, kuva ja lainaus

Päivän linkki: 

http://koti.mbnet.fi/tuulen/sm/saksanpaimenkoira.htm

Todella hyvä rotuesittely! ♡ Vaikkakin PEVISA-tiedot on toki vanhentuneet, eikä pitkäkarvainen liene tuossa vielä hyväksytty. Ihmettelin myös, että miten niin yksivärinen musta on ei-toivottu väri?

Päivän lainaus:

Päivän kuva:

Kisapaidaksi ostettu t-paita, varustettu tietenkin Timin kuvalla, onhan se kaiken hyvän ja pahan alku ja juuri, mitä harrastuksiin tulee! :')

RIP Pinja

Jos niin käy että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä sinä tulet surulliseksi -minä ymmärrän älä anna surusi estää sinua sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta tulevaa ei kannata surra et haluaisi minun kärsivän kun aika koittaa, anna minun mennä... Vie minut sinne missä he auttavat minua mutta pysy luonani loppuun pidä minua lujasti ja puhu minulle kunnes silmäni ovat sulkeutuneet Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä jota minulle osoitat vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä jonka täytyy tehdä päätös olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina älä anna turhaan sydämesi itkeä ~kirjoittaja tuntematon~

Pinja ja Anniina 12 vuotta sitten

Pinja ja Anniina vielä reilu kuukausi sitten.

Pinjalla oli D/D-lonkat, joissa 1/1-nivelrikko. Ne alkoivat kuitenkin vaivata vasta vanhoilla päivillä, ja Pinja alkoi kävellä polvet/kintereet yhdessä (alla oleva kuva), takajaloista katosi kaikki voima ja lihakset. Tosin Pinja oli meillä pääasiassa kotikoirana, rankemmissa harrastuksissa lonkat olisivat saattaneet alkaa oireilla aiemmin. Eläinlääkäri huomasi myös suurentuneen imusolmukkeen.

Pinja alkoi kävellä polvet/kintereet yhdessä

Pinja pysyi iloisena ja hymyilevänä loppuun asti. Se odottaa nyt tuhkausta, päästäkseen emänsä viereen.

Pinjan Della-emä 7-vuotiaana.

Ostoilmoitusten aatelia

Eipä toki tulisi munan jatkeeksi. ;) Mitä muuta yhteistä näillä kolmella rodulla olisi? Anteeksi ennakkoluuloni, mutta se nyt vaan on tyhmää lähteä etsimään koiraa, kun rotukaan ei ole vielä mietittynä loppuun asti.

Jade mätsärissä

Vietettiin päivä Seinäjoen Mustin ja Mirrin parkkipaikalla Lakeuden Kennelkerhon mätsärissä. Minä tuomaroin isot koirat, Leena esitti Jaden pienissä koirissa. Jade sijoittuikin sinisten ykköseksi, ja koska nekin otettiin BIS-kehään, jouduin jättää BIS-tuomaroinnin toisten tuomarien (Mervi Löytynoja ja Liisi Jussila) harteille. ;) Jade sijoittui sitten kuudenneksi ja näki, ettei pieni oikein tahtonut enää jaksaa skarpata.

Vivas-lehden marsuhaastattelu

Minulle soitettiin Vivas-lehdestä ja pyydettiin haastattelua marsuista lemmikkinä! :D Juttu julkaistiin numerossa 5/2015. Hassua, miten kaikki omat sanomiset tuntuu niin oudoilta, kun ne on ensin suodatettu toisen ihmisen korvien ja näppäimistön läpi! :D

Esimerkiksi tuo luovutusikäisen marsun paino... Sitä kysyttiin, ja heitin sitten lopulta, että olisko jotain tuota luokkaa, en arvannut, että se tulee tarkkana numerofaktana lehteen. En kuitenkaan ole jyrsijöitä enää aikoihin puntaroinut, joten voin muistaa aivan väärin. Kyllä 20 marsukasvatusvuoden aikana on jo oppinut luottamaan paremmin silmiinsä ja näppituntumaan, eikä mulla oo koskaan ollut hyvä numerotaju. Lyhyen matikan kirjoitin rimaa hipoen hyväksytysti, enkä osaa esimerkiksi arvioida, kuinka monta metriä on lyhtypylväiden väli.

Marsun ruokavaliosta oli myös jäänyt pois C-vitamiini. Hups! :D Ja toivottavasti tuota "marsut kaivelevat ja tonkivat mielellään" kukaan ei ota sellaisena gerbiilityyppisenä kaivamisena! :D

Ja eihän kukaan voi taata eläimen ikuista terveyttä. Alkuperäinen viestini oli, että osa eläinkauppaan päätyvistä marsuista, on kotoisin ulkomailta = eläintukusta, ja että myös Suomesta löytyy kasvatusta tukkumaisissa olosuhteissa. Tukkumaisilla olosuhteilla tarkoitan sellaista marsukasvatusta, joka vastaa koirien pentutehtailua: maksimaalista lisääntymistä huonoissa oloissa. Eivätkä kaikki eläinkauppiaatkaan ole kovin kiinnostuneita eläimen hyvinvoinnista, vaikka puheet ovatkin suuret. Esimerkiksi entinen työnantajani piti 2-tuntisen työhaastattelun, jonka sisältö oli oman liikkeensä eettisyyden ylistäminen. Todellisuus oli kuitenkin se, että sairastuneita eläimiä ei toimitettu lääkärihoitoon, uros- ja naaraspoikasia ei saanut erottaa toisistaan (terraariotilan haaskausta), jne...

Roosa agilitykisoissa Lapualla

Otin Roosalle Lakken sunnuntaisiin kolmosten kisoihin 2 starttia, tuomarina Anders Virtanen. Saimme hylsyt molemmilla radoilla, ja vieläpä aika samanlaisessa kohtaa. Tietää siis seuraavien treenien teeman. ;)

Vuoden vaihteessa ajattelin luokkanousun huumassa, että nyt Roosa saa jäädä hyvin ansaitulle eläkkeelle! Mutta koska meidän 10-vuotias mummeli on edelleen teräskunnossa ja mieli hinkuu radoille, päädyin osallistumaan pariin kisaan saadakseni kokemusta kolmosista seuraavaa sukupolvea ajatellen. Ja vain harrastamalla Roosa luultavasti näin viriilinä on pysynytkin. Silmät vain alkavat pikkuhiljaa samentua, ja sokeana koira ei voi enää aksata, kuurona kylläkin. Joten annetaan nyt mennä niin kauan kuin voidaan. :)

Kovin tavoitteellisesti en voi sanoa meidän kisaavan. Meillä oli jo kakkosissa vaikeuksia päästä ihanneaikaan, ja kolmosissa se vain tiukentuu. Ei sillä, etteikö Roosa pistäisi tassua toisen eteen. Mutta kun Roosa ei irtoa minusta kovinkaan hyvin. Ja minä olen hidas.

Hyppyrata

Hyppyradalta minulla oli niin hyvä fiilis, että tämähän on simppeli. Paljon helpompi, kuin arvelin radan rakennusta seuratessani kentän ulkopuolelta. Ehkä minulla oli liiankin hyvä fiilis, ja olin sen takia varomaton? Joka tapauksessa Roosa hyppäsi aidan 14 väärään suuntaan. Luonnossa aita 14 oli suhteessa putkeen pikemminkin aidan 15 paikkeilla. Minä ehdin aidan toiselle puolelle Roosan allessa putkessa. Tarkoitukseni oli ottaa se vastaan aidan vierestä, ikään kuin pakkovalssina todella huonolla ajoituksella. Roosa tulkitsi, että aita pitää hypätä. Toisella radalla kävi samoin jo ensimmäisen putken jälkeen... Olin nääs rataan tutustuessani päättänyt, että nyt minä ehdin tehdä vähän joka paikkaan sokkarin. Joten olin taas liian aikaisin aidan toisella puolella. On se kumma, kun ei kerrasta opi. ;)

Agilityrata

Tässä alla vielä bonuksena Andersin kotisivuilta bongaamani radat kisasta, jossa hyppäriltä Roosa sai ensimmäisen LUVAn kohti kakkosia. Anders oli myös tuomarina minun ja Timin ihka ensimmäisissä kisoissa, jotka myös oli järjestänyt Lakke. Sivuilla on radat kuitenkin vasta vuodesta 2011 eteenpäin. Eli 4 vuotta sitten me oltiin vielä ykkösissä, kunnes yhtäkkiä saatiin kaikki kolme LUVAa kahdessa peräkkäisessä kisassa. :)

Agilityrata

Agilityrata

Hyppyrata