sunnuntaina, lokakuuta 26, 2014

Jade-silkki näyttäytyy

Facebook-kaverit ja FB:ssä anemoneniittyä "seuraavat" jne ainakin tietävät jo, että meillä on ollut jo jonkin aikaa silkkiterrieri. Puolivuotias "Jade" kotiutui 10.8. Vihdistä, kasvattajaltaan Kristina Heinoselta, jolla neiti on tähän asti kasvanut.

Jade 10.8 kotimatkalla
Silkkiterrieri on ollut enemmän tai vähemmän salaisissa haaveissa ja suunnitelmissa jo pitkään. Jaden kasvattajaan tutustuttiin ihan sattumalta näyttelyssä, mennessämme ihailemaan jollain trimmauspöydällä siistittävänä ollutta silkkiä. :) Hankinta-ajatusta on kypsytelty jo viime vuoden puolella. Lopulta meille tarjoutui tilaisuus nimeltä Curiosity Passion For Beauty.


Julkaisu käyttäjältä Curiosity.
Eipä tuolloin vielä tiedetty, että meille on jossain oma silkki! :)

Jade käväisi kuitenkin 19-20.7. Tampereen pentunäyttelyssä ennen meille muuttoa.

19.7.2014 tuomari: Maija Mäkinen
6kk. Viehättävä, reipas narttupentu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Narttumainen, hieman pyöreäkalloinen pää. Hyvät korvat ja silmät. Pienen koiran pienet leuat, jossa hyvä purenta. Hyvä kaula. Erinomainen eturinta. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä häntä. Lupaava turkki. Liikkuu ryhdikkäästi pitkällä askeleella erittäin hyvin edestä ja hyvällä työnnöllä takaa. Hyvä käytös ja temperamentti. Hieman löysyyttä kyynärpäissä. Hieman pehmeyttä ylälinjassa liikkeessä. KP, PEK1, VPS
20.7.2014 tuomari: Vesa Lehtonen
Tasapainoinen viehättävä, mutta tällähetkellä vielä hieman kääpiömäinen kokonaisuus, hyvä pään profiili, mutta kuono saisi olla pidempi ja voimakkaampi. Hyvä kaula ja ylälinja, hyvä runko ja luusto, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, kyynärpäät saavat vielä tiivistyä, liikkuulla tehokkaalla liitävällä askeleella, lupaava karvanlaatu.   KP, PEK1, VPS
22.7.2014
Meillä Jade kävi näyttelyssä ensimmäistä kertaa Seinäjoella, mutta emme itse päässeet paikalle Liljan astutusreissun takia. Onneksi kuitenkin Kirsi Kjäll yövytti ja kuljetti ipanan ja Terhi Korhonen handlasi. :) Kiitos!!!

25.10.2014 tuomari: Leni Finne
Erinomaiset mittasuhteet. Sopiva luusto. Vielä kovin pentumainen kokonaisuus. Oikealinjainen pää. Aavistuksen ulkonevat, erinomaisen tummat silmät, hyvät korvat, ylälinja ja runko. Riittävät etukulmaukset. Vielä kehittymätön eturinta. Lyhyt rintalasta ja voimakkaasti nouseva vatsaviiva. Melko ulkokierteiset etukäpälät. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen karvanlaatu. Erinomainen askelpituus. Melko löysät kyynärpäät. Liikkeessä pentumaisuus korostuu. JUN-EH1
Jadesta ajateltiin lisäksi agility- ja rallytoko-koiraa. :) Lyhyt alkeiskurssi on jo käytynä. ;)
 
Varpu ja Jade


lauantaina, lokakuuta 18, 2014

Arvonta

ARVONTA
*klikkaa kuvaa osallistuaksesi arvontaan*

perjantaina, lokakuuta 17, 2014

Värkkäystä koirille, marsuille ja hamstereille

Tavalliset naksuttimet ovat ärsyttäviä, joissa painetaan peukalolla metallilevyä. "Ehkä" en ole vain tarpeeksi rutinoitunut naksuttelija (ottaen huomioon, että kunnolla vasta Millan aikaan rupesin ko. vempelettä käyttämään), mutta oikea naksautuskohta ei meinaa löytyä juuri sillä hetkellä kuin pitäisi, ja oikea ajoitushan on naksutinkoulutuksen A ja O. Tykkään noista, missä painetaan muovinappia, mutta se on niin huonosti levyssä kiinni, että nuppi irtoaa helposti, kuten alla.

  "Ehkä" olen vain kovakourainen (sakemannin omistajako muka kovakourainen?!?!?!? :'D), mutta vähän turhan lyhytikäisiä nämä nuppinaksuttimet ovat heitettäväksi sitä mukaa roskiin, kun rikkoutuvat. Nooh, tarvikkeet pikakorjaamiseen löytyvät melkein jokaisen kotoa: sakset, ilmastointiteippi sekä itse naksutin ja vielä jos se nuppi on tallessa, niin mielellään myös se! Voihan sen nupin korvata jollain muulla saman kokoisella, kovalla objektilla.

Ei muuta kuin nuppi tai sen korvike paikoilleen ja ilmastointiteippiä päälle. Järeimmät pärjäävät ilman saksiakin! :D Voilà! :D Eihän se kaunis ole, mutta toimii, ja nyt ei pääse nuppi karkuun, vaikka kuinka lujaa naksuttelisi. ;)
 
Marsujen ulkoilua varten ei paljo muuta tarvita, kuin nurmikko ja n. 50cm seinät ympärille. Seinä voi olla muutakin kuin verkkoa, mutta onhan verkossa se ehdoton etu, että siitä voi marsujen laidunnusta katsella. :) Marsu ei aivan heti poraudu nurmikon läpi, mutta toki häkki on oltava sen verran tasaisella alustalla ja painava, ettei marsu jaksa nostaa sitä kuonollaan ja livahtaa alta. Aina on huomioitava myös petojen vierailut. Mutta huolettomaan lyhytaikaiseen ulkoiluun turvalliseksi todetulla alueella riittää myös esim. froteelakana katoksi. Se varjostaa, hengittää, pysäyttää kevyimmän piskottelun ja pitää ainakin tyhmimmät kissat ja petolinnut häkin ulkopuolella. Jos en ole itse kokoajan marsujen lähellä, venytän lakanan reunat mahdollisimman alas, niin marsut eivät pistä niin helposti ole nelijalkaisten hiippareiden silmään. Reippaampia, lyhytaikaisia sadekuuroja vastaan voi taistella lyhytvartisella aurinkovarjolla! :D Kuvaa ottaessani en ollut tajunnut, että aurinkovarjon voi laittaa seisomaan häkin sisälle niin, että lakana menee vielä sen päältä. Kas, etten leikannut jo reikää lakanaan. ;) Lakana auttaa varjoa pysymään pystyssä, mutta voihan sille kaivaa avuksi vaikka joulukuusenjalan! :D Pitempään sataessa saa jo vähän varoa maaperänkin kostumista. 
HUOM! Kettuhäkin kaltainen viritelmä lienee ainoa oikeasti turvallinen ulkoiluhäkki, joka varmasti pitää lemmikin sisällä ja muut ulkona.


Äiteen tyhjennettyä kuiva-ainekaapista ikivanhoja jauhoja ja ryynejä, tein niistä hamstereille tällaisia keksejä. Siinä on mm. sämpyläjauhoa, riisijauhoa, mannaryyniä, ja ennen kaikkea runsaasti seesaminsiementä, jonka olen kai itse joskus ostanut, mutta on jäänyt tarjoilematta, kun ajattelin sen vaan putoavan isompien jyvien seasta hukkaan. Siksi päätin kokeilla tehdä näitä keksejä, joiden idea on oikeastaan vaan sitoa seesaminsiemenet toisiinsa kiinni. 

Laitoin kaikkia sekaisin, kuitenkin niin, että seesamia on silmin nähtävästi suurin osa. Mitä vähemmän vettä, sitä nopeammin kuivuu/kovettuu. Tein mössön ihan käsin sekoittamalla. Osan laitoin uuniin, osan kasvikuivuriin. Uuni on ehkä parempi vaihtoehto, koska kasvikuivurissa jauhosta jää raakaa??? Yllä olevan kuvan uunipellillinen pääsi vähän turhan tummaksi. Painelin lusikalla isompia paloja ja pienempiä tein ihan vain sormin nyppimällä, kun en oikein osannut päättää, kumpi olisi parempi. Isommat keksit on helpompi siivouksen yhteydessä poimia takaisin kuppiin, mutta eipä näitä ole siivotessa pahemmin vastaan tullut.

torstaina, lokakuuta 16, 2014

Myynti-ilmoitusten aatelia osa 8

Lähinnä tuo huolellisesti hoidetusta marsusta vaikutelman antava kuva... Vaikka kakkan tuloa ei toki pysäytä mikään! Ja se on tulevan omistajankin syytä tiedostaa etukäteen. Peukku! :D

sunnuntaina, lokakuuta 12, 2014

Tottelevaisuutta


Ruska korkkasi tänään tokokokeet Mustasaaressa, järj. VAS! :) Päästiin jopa reilusti tuloksen puolelle, vaikka jännitin aivan mahdottomasti monta päivää ennen koetta. Suurimmaksi osaksi jännitin sitä, että hallin pohja on niin mielenkiintoisen hajuinen, että en saa Ruskaa tekemään mitään muuta kuin haistelemaan. Ja kyllä maar se olikin mielenkiintoisen hajuinen! Mutta ehti Ruska ihan totellakin nuuskaisujen välissä! :D

Koe alkoi tietenkin luoksepäästävyydellä, josta saatiin kymppi, vaikka Ruska siinä vuoroamme odotellassa ehtikin tarjoilla kaikkea mahdollista maahan menosta orava-asentoon nousemiseen. Paikkamakuu on ollut Ruskan varmin liike, mutta nyt tuli kyllä nähtyä niin aktiivisen näköinen paikkamakuu, että vähän alkoi kyllä jännittää, että lähteekö Ruska siitä liikkeelle! :D Kyllähän Ruska pysyi visusti paikallaan, mutta häntä vispasi ja kaikki ympärillä oleva oli niin kiinnostavaa! 9 pistettä saatiin, pistevähennys tuli siitä, että Ruska ennakoi istumaan nousemisen paikkamakuun jälkeen. ;)

Seuraamisissa se maaperän vetovoima näkyi, ja varmasti Ruska otti paineita meikäläisen ihan mahdottomasta jännittämisestä, mikä lisäsi nuuskimishalua sijaistoiminnon merkeissä. Vähän joutui siis antaa lisäkäskyjä ja kuulemma höpötin muutenkin turhia jossain vaiheessa. ;) Ja täytyi kai Ruskaa nyt itseäänkin jännittää ainakin vähän, kun se välillä unohti istua automaattisesti pysähdysten yhteydessä. Kytkettynä seuraaminen siis 8 ja vapaana seuraaminen 6. Tuomari huomasi antaa meille aika hyvän neuvon: Anna käsky ennen tempon vaihdosta! Mä oon varmaan Timin ajoista alkaen ensin vaihtanut juoksuun ja sitten vasta sanonut "Seuraa", eikä kukaan muu ole huomannut mitään!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni nollille, sillä Ruska jäi seisomaan. Sitä ennen Ruskan onnistui ennakoida pysähtymistä omatoimisesti. En tiedä, mistä Ruska arvasi, että nyt tulee jäävät liikkeet! :O

Luoksetulosta saimme kasin, koska ennen kuin ehdin edes jättää Ruskan, niin se ehti tarjota maahanmenoa tms. En ole varma, mutta Ruskalla saattoi unohtua tässäkin istuminen liikkeen lopussa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä antoi meille ysin! :) En muista/tiedä, mikä siinä tarkalleen vei pisteen, mutta olen tyytyväinen!

Ruska innostui estehypystä odotettua enemmän. En vienyt Ruskaa esteelle tarpeeksi hallitusti, joten se olisi halunnut suorittaa sen agilitytyylillä! :D Ja vielä toisenkin kerran se yritti karata hypylle, ennen kuin olin edes saanut sitä perusasentoon! Sitten kun sain sen vierelleni istumaan, se ei enää hypännytkään, kun se kerran oli kielletty. :P Eikä toisellakaan käskyllä. Siksi suoritus meni nollille. No, minä sitten pyysin Ruskaa vielä suorittamaan sen esteen opin kannalta. :)

Kokonaisvaikutelma oli yllätyksekseni kymppi! Tuomari sanoi, että Ruskassa on kyllä potentiaalia, meikäläistä vaan jännitti niin armottomasti.

Oikeastaan jännitys oli vielä pahempi kuin Timin kanssa, koska Timistä tiesin, mitä se aikoo, se aikoo huutaa minulle kurkkusuorana ja komentaa antamaan itselleen käskyjä, vaatien 100% huomioni. Ruskan kanssa minä eniten pelkäsin etukäteen, että se uppoutuu hajuihin enkä saa siihen mitään kontaktia. En ole tottunut sellaiseen työskenneltyäni Timin kanssa ensin lähes 10v. Eräällä ongelmakoirakurssilla kouluttaja sanoikin Timistä, että siinä missä muiden ongelma on se, että koiraan ei saa kontaktia, meidän ongelma on se, että Timi vaatii minulta kokoajan 100% kontaktia. "Onhan se kiva, että sillä on motivaatiota, mutta tuo menee jo vähän yli." Sellaiseen minä olen tottunut. Nyt kun minulla on koira, joka jännittäessäni ei ota ohjaksia omiin tassuihinsa, joka ei saa ohjaajan antamista ristiriitaisista signaaleista raivaria ja pure minua sääreen, vaan alkaa haistella maata, niin olen ihan hämmentynyt. Mutta Ruska ei sulkeutunutkaan omiin ajatuksiinsa eikä tukkinut korviaan minulta, vaan jos se jotain hairahtui haistelemaan, niin tuli kyllä heti kutsusta takaisin hommiin. Se on jo voitto sinänsä! :)

--------------------------

Samassa kokeessa oli myös Anemoneniityn Coconut "Siru", pitkän tokotauon jälkeen emäntänsä Kirsin kanssa. :) He saivat 134p ja III tulos myöskin. Siru ja Ruska olivatkin sitten ainoat "pikkukoirat". Suurin osa oli palveluskoiria, sekä gordonsetteri ja sekarotuinen.

--------------------------

Anemoneniityn Kelohonka "Taisto" on suorittanut BH-kokeen Kurikassa 18.9.
Onnea Elina Heiniluoma! :)

--------------------------

No, mainitaan nyt vielä sekin, että me eli Katriina ja Leena Hautala, ollaan valmistuttu palvelus- ja pelastuskoiralajien koetoimitsijoiksi. :)

keskiviikkona, lokakuuta 08, 2014

RIP Nata



Anemoneniityn Idän Sinililja "Nata"
"Kiva koirakansalainen", ERI
21.4.2011-7.10.2014
om. Marissa Innanen

Natalla löydettiin spondyloosin alkua jo n. 3v sitten, mutta kohtaloksi koituivat kuitenkin lonkat. :( Lonkat kuvattiin n. 1-vuotiaana virallisesti C/D, kyynärät 0/0. Useinhan huonot lonkat haittaavat enemmän koiran jalostuskäyttöä kuin koiraa itseään, mutta aina ei olla yhtä onnekkaita. Myöhemmin lonkkia tutkittiin uudelleen ja nivelrikkoa ei ollut, mutta oikea lonkkamalja oli todella matala, kulmikas reisiluun pää vain osaksi maljassa. :(


Tarkemmin Marissan kertomana aiheesta:

Hyvää matkaa pieni sushukkanen

Laitetaan nyt tähän samaan postaukseen vielä Natan viimeisimmät näyttelyuutiset, kun en muistanut niistä tehdä aiemmin omaa. Eli Nata oli Äänekosken ryhmänäyttelyssä 6.9. erinomainen epäselvällä arvostelulla:
Linjakas, tasapainoisesti rakentunut, mittasuhteiltaan riittävä narttu, jolle toivoisin aavistuksen enemmän raajaluustoa. Hieman lyhytlinjainen (?käsiala..) pää. Oikeat korvat. Hyvä ryhti. Hieman pysty olkavarsi. (Askelpituudessa??????) voisi olla vieläkin enemmän ulottuvuutta. Karvapeite reilusti vaihtumassa. AVO-ERI1, Jaana Hartus

torstaina, lokakuuta 02, 2014

Lakken möllimestaruus 2014


Minikokoa edustivat jackrussell Elvi sekä meidän aussit Lilja, Rölli ja Ruska. Elvi-russeli päihitti meidät, kuten odotettavissa oli, itsekin uskon suuresti Liljan ryhmässä treenaavan  Elvin kykyihin! Elvin omistaa ja ohjaa Essi Svan, joka hienosti handlasi Roosan edellisen, voitokkaan agilitykisan. :)

Paikka ja aika: Lapua 28.9.2014
Tuomari: Ullakaisa Kröger
Järjestys:
  1. Elvi ja Essi
  2. Rölli
  3. Ruska
  4. Lilja

Itse haukkasin liian ison palan ilmoittamalla kolme koiraa ja ahneella oli paskainen loppu, eli kunto loppui kesken, mutta ketä se nyt liikuttaa! :D Tärkeintä, että kivaa oli ja näki vielä seuran jäseniä ennen kesäkauden loppumista ja taukoa ryhmätreeneistä. Aussien mielestä tapahtuman kruunasi kylttien viereen jo valmiiksi tuodut puruluut ja herkkutikut. Eipä ne paljon kyselleet, että saako niitä syödä.. ;)

Kaikki virheet erittäin mahdollisia. ;)
Ensin suoritettiin mustalla numeroitu rata, joka oli tuttua möllitasoa. :) Rölli teki puhtaan radan, Ruska taisi hypätä aidan 6 väärin päin, ja koska pimeä putkikulma ei ole näille vielä tuttu, Lilja ja Ruska juoksivat kohdassa 8 putken suun ohi.

Toinen rata on merkitty sinisillä numeroilla, ja se oli jo aika vaikea Ruskalle ja Liljalle. Röllilläkin tuli 3 kieltoa, ja se on näistä kolmesta eniten treenannut. Ruska starttasi viimeisenä ja meikäläisellä tosiaan kunto loppui, joten virheitä tuli peräti viisi kappaletta. :P

Rimat oli 20cm korkeudella, mutta mehän ollaan menty Liljan kanssa vielä matalampia: toinen riman pää maassa ja toinen aidan siivekkeen jalustan päällä. Liljaan oli iskenyt rimakammo muistaakseni alkuvuodesta/keväällä Hurttahallin möllikisoissa, jonka jälkeen hierojalla ilmeni, että neidillä on lanne jumissa. Liljahan sitten pettämättömällä koiran logiikallaan ilmeisesti yhdisti kivun rimoihin. Koko kesä ollaan sitten treenattu speed bumpeilla ja siitä siirrytty pikkuhiljaa mataliin rimoihin. Olin tyhmä ja luulin ongelman jo aika hyvin väistyneen, mutta Lilja hyppi ensimmäisen radan Timimäiseen tyyliin todella korkealta ja kaukaa ponnistaen (voiko hyppytekniikka periytyä?!?!?!?!?), seuraavalla radalla alkoi taas kieltäytyä hypyistä ja homma meni ihan överiksi, mutta että Liljalle jäisi parempi mieli, niin pistettiin sitten läskiksi ja oikaistiin vähän ja suoritettiin rata Liljan mieleisessä järjestyksessä. Ja nyt toivon, etten ole peruuttamattomasti tuhonnut kaikkea, mitä ollaan saatu aikaiseksi, koska rimakammo on ikävä ammattitauti. :(