Voitte pikkuhiljaa opetella asioimaan kani- ja jyrsijäkasvatuksen tiimoilta uudessa osoitteessa anemoniitty.net! Ei pitänyt vielä edes ilmoittaa osoitteenmuutoksesta, joten vierailkaa vielä ihan rauhassa "vanhoilla" jyrsijäsivuilla... Uudessa paikassa ei ole vielä mm. eläinten henkilökohtaisia sivuja paria kania lukuunottamatta. Mutta Netikasta loppui tila, niin en ole voinut oikein päivitellä poikassivuja sinne, koska se merkitsisi kuvien lisäämistä... Eikä tietenkään mitään muutakaan ole voinut lisätä. Mutta tuolla anemoneniitty.netin etusivun muut linkit ovat vielä vasta tekeillä. Muutto on muutenkin kesken, joten armahtakaa! Täytyi nyt vain ilmoittaa tällainen varaslähtö, että tiedätte etsiä uusia tietoja poikasiin lähinnä tuolta uudelta sivulta.
Lahteen marsunäyttelyyn ilmoittautuivat Ticu, Poju, Maceinen, Leimu ja Aria. Reetta-mummo nukkui pois...
Tummakorvaiset valkoiset hamsut Harry ja Moment Lost touhusivat keskenään, mutta nähtäväksi jää, osuiko Harry edes yhtä ainutta kertaa oikeaan osoitteeseen...
kymmenkunta hermeliinikania ja Anemone's marsukasvatus.
torstaina, helmikuuta 28, 2008
lauantaina, helmikuuta 09, 2008
Lempäälästä kuulumisia
Justiin kotiuduin Lempäälän reissulta. Manttaalitalolla oli pet show sekä marsujen ulkomuotoluokat, johon itseltäni osallistui 4 marsua: Nikean Maceinen**, Anemone's Atticus***, Anemone's Inca*** ja Aniara's Buster**.
Inca ja Buster saivat molemmat sertin! Joten heistä tulee Suomen Muotovalioita. Incalla tosin oli tarvittavat sertit jo ennestään, mutta vanhin sertikortti on mennyt hukkaan, en ikinä uskonut tuota kolmatta tulevan eri tuomarilta. ;D Tulihan se ja nyt veteraaniluokasta tuli neljäskin! Inca jää nyt hienosti ansaitulle eläkkeelle. Ticu sai kuman, joka sekin oli hyvä saavutus, koska herra ei ollut oikein massassa. Vielä ei voida Ticua valioksi hakea, vaikka kortteja kolme kasassa onkin, kun yksi niistä on Ruotsista.
Pitää myös mainita, että meidän edesmenneen Hemulin poika, Apple Pie, eli meidän Pumpkin Pien ja Plum Pien velipoika, voitti hienosti kovan luokan, jossa oli itsensä ja Maceisen lisäksi Nikean Namupala!!! Omppu sai siis myös ensimmäisen sertinsä, tarkempaa en sijoitusta muista, mutta komeaa kuultavaa se oli, kun Petra siitä tuli kertomaan... Onnea omistaja Petralle ja kasvattaja Nooralle!
Itselläni aika kului joutuisasti pet-marsuja arvostellen. Niitä oli yhteensä ilmoittautunut 75kpl. Onneksi Katja arvosteli niitä myös ja marsujen "junior handlerina" kunnostautunut Petra esitti meikäläisen marsuja. Petran ansiosta Buster oli jopa osallistunut Katjan kasvattajaluokkaan, joka oli sijoittunut toiseksi. :)
Pet-marsut olivat keskimäärin hyvin valmisteltu näyttelyä varten, useimmilla oli täysin puhtaat korvat, samoin rasvarauhaset ja tassut yms. pikkukohdat oli puunattu kuntoon. Lienee joku vuodenajallinen villitys, sillä yleiskunnoltaan oikein kukaan ei ollut aivan siinä priimamassassa. Meiltä tultiin siis pääsääntöisesti loppukisaan muista kohdista kerätyillä pisteillä. Ilokseni sain arvostella monta pitkäkarvaista marsua, joiden kuontalo oli viimeistä suortuvaa myöten moitteettomassa kuosissa! Kaikki olivat vähintäänkin kohtuullisen hyviä käsitellä. Yksikään marsu ei saanut käsiteltävyydestä alle 20/17 pistettä. Pisteskaala oli minulla tänään 88½ - 96, aika laaja verrattuna siihen, mitä itselläni on tapana pisteitä jakaa. Toisaalta saan aika harvoin arvostella niin paljon hyvin laitettuja pitkäkarvaisia, jotka ovat samalla myös hyvässä massassa.
Sitten hieman vinkkejä.
Yllättävän monella marsuista oli poikkeuksellisen rasvainen turkki, mikä ei toki ole merkki likaisesta häkistä! Tämähän on erityisesti sileäturkkisten urosten ongelma, joilla varsinkin selkäturkki rasvoittuu ihan luonnostaan pitemmän päälle. Kyse Kuitenkin kaikki pet-marsut kannattaa pestä koiranshampoolla karvanlaatuun katsomatta edellisenä päivänä. Karkeakarvaisten rotujen (rusetillisten ja teddy/rex-turkkisten marsujen) turkkihan ei normaalisti muuten kaipaisi pesua, mutta ainakin niihin helposti kerääntyvä hilse lähtee pois. Rasvarauhaseenhan ei riitä pelkkä shampoopesu, vaan siihen tarvitaan käsintiskiainetta, jota hierotaan hammasharjalla. Välillä huuhdellaan lämpimällä vedellä ja jos/kun kaikki ei vielä lähtenyt pois, niin toimenpide uusitaan niin monta kertaa kuin täytyy. Jos likaa on kertynyt rasvarauhaseen kunnon teli, niin sitä voi varovasti vaikka rapsuttaa kynnellä tai kammalla pois ennen pesemistä.
Kaikilla rasvaturkki-ongelma ei toki välttämättä ollut pesemisen puutteessa, vaan omistajan liiasta sylittelystä ennen arvostelua. Omistajan käsistä siirtyy rasvaa väkisinkin marsun turkkiin. Sen takia kannattaa välttää kaikkea marsun käsittelyä ennen arvostelua. Olisi hyvä, jos marsu voisi olla näyttelylaudalla tai pyyhkeen sisällä sitten, kun omistaja ottaa sen syliinsä vuoroaan odottamaan, niin ei sitten käsien hikoilu pilaa marsun hyvää saumaa. ;) Toki rasvarauhaselle, korville ja hampaille kannattaa tehdä loppusilaus, jos ne sitä kaipaa. Marsun ylähampaiden väliin jää helposti ruokaa, ja se kannattaisi pyyhkäistä vaikka omalla kynnellä pois, niin tulee oikein siisti kuva. :) Kuten moni varmaan huomasi, niin itse en nyt ainakaan tässä näyttelyssä pienistä piitannut, mutta jos hampaiden välissä oleva lika oli jo pinttyneen näköistä tai sitä oli paljon, niin kyllä ½-1 pistettä saatoin rokottaa.
Pari ihmistä suoritti meikäläiselle koearvostelun ja hienosti menivätkin läpi. :)
Kaiken kaikkiaan päivä oli tosi kiva ja Pinan marsunäyttelykansasta jäi mukava kuva. Näki, että marsunne ovat teille rakkaita! Näyttely oli myös Pinan puolesta hyvin järjestetty, vaikkakin ruusukkeet oli vähän olemattomia! ;DDDD Kiitokset hyvästä seurasta mm. Petralle vanhempineen, Lauralle, Soilalle, Tintille, Katjalle, Anulle, Annukalle, Elinalle jne...
Inca ja Buster saivat molemmat sertin! Joten heistä tulee Suomen Muotovalioita. Incalla tosin oli tarvittavat sertit jo ennestään, mutta vanhin sertikortti on mennyt hukkaan, en ikinä uskonut tuota kolmatta tulevan eri tuomarilta. ;D Tulihan se ja nyt veteraaniluokasta tuli neljäskin! Inca jää nyt hienosti ansaitulle eläkkeelle. Ticu sai kuman, joka sekin oli hyvä saavutus, koska herra ei ollut oikein massassa. Vielä ei voida Ticua valioksi hakea, vaikka kortteja kolme kasassa onkin, kun yksi niistä on Ruotsista.
Pitää myös mainita, että meidän edesmenneen Hemulin poika, Apple Pie, eli meidän Pumpkin Pien ja Plum Pien velipoika, voitti hienosti kovan luokan, jossa oli itsensä ja Maceisen lisäksi Nikean Namupala!!! Omppu sai siis myös ensimmäisen sertinsä, tarkempaa en sijoitusta muista, mutta komeaa kuultavaa se oli, kun Petra siitä tuli kertomaan... Onnea omistaja Petralle ja kasvattaja Nooralle!
Itselläni aika kului joutuisasti pet-marsuja arvostellen. Niitä oli yhteensä ilmoittautunut 75kpl. Onneksi Katja arvosteli niitä myös ja marsujen "junior handlerina" kunnostautunut Petra esitti meikäläisen marsuja. Petran ansiosta Buster oli jopa osallistunut Katjan kasvattajaluokkaan, joka oli sijoittunut toiseksi. :)
Pet-marsut olivat keskimäärin hyvin valmisteltu näyttelyä varten, useimmilla oli täysin puhtaat korvat, samoin rasvarauhaset ja tassut yms. pikkukohdat oli puunattu kuntoon. Lienee joku vuodenajallinen villitys, sillä yleiskunnoltaan oikein kukaan ei ollut aivan siinä priimamassassa. Meiltä tultiin siis pääsääntöisesti loppukisaan muista kohdista kerätyillä pisteillä. Ilokseni sain arvostella monta pitkäkarvaista marsua, joiden kuontalo oli viimeistä suortuvaa myöten moitteettomassa kuosissa! Kaikki olivat vähintäänkin kohtuullisen hyviä käsitellä. Yksikään marsu ei saanut käsiteltävyydestä alle 20/17 pistettä. Pisteskaala oli minulla tänään 88½ - 96, aika laaja verrattuna siihen, mitä itselläni on tapana pisteitä jakaa. Toisaalta saan aika harvoin arvostella niin paljon hyvin laitettuja pitkäkarvaisia, jotka ovat samalla myös hyvässä massassa.
Sitten hieman vinkkejä.
Yllättävän monella marsuista oli poikkeuksellisen rasvainen turkki, mikä ei toki ole merkki likaisesta häkistä! Tämähän on erityisesti sileäturkkisten urosten ongelma, joilla varsinkin selkäturkki rasvoittuu ihan luonnostaan pitemmän päälle. Kyse Kuitenkin kaikki pet-marsut kannattaa pestä koiranshampoolla karvanlaatuun katsomatta edellisenä päivänä. Karkeakarvaisten rotujen (rusetillisten ja teddy/rex-turkkisten marsujen) turkkihan ei normaalisti muuten kaipaisi pesua, mutta ainakin niihin helposti kerääntyvä hilse lähtee pois. Rasvarauhaseenhan ei riitä pelkkä shampoopesu, vaan siihen tarvitaan käsintiskiainetta, jota hierotaan hammasharjalla. Välillä huuhdellaan lämpimällä vedellä ja jos/kun kaikki ei vielä lähtenyt pois, niin toimenpide uusitaan niin monta kertaa kuin täytyy. Jos likaa on kertynyt rasvarauhaseen kunnon teli, niin sitä voi varovasti vaikka rapsuttaa kynnellä tai kammalla pois ennen pesemistä.
Kaikilla rasvaturkki-ongelma ei toki välttämättä ollut pesemisen puutteessa, vaan omistajan liiasta sylittelystä ennen arvostelua. Omistajan käsistä siirtyy rasvaa väkisinkin marsun turkkiin. Sen takia kannattaa välttää kaikkea marsun käsittelyä ennen arvostelua. Olisi hyvä, jos marsu voisi olla näyttelylaudalla tai pyyhkeen sisällä sitten, kun omistaja ottaa sen syliinsä vuoroaan odottamaan, niin ei sitten käsien hikoilu pilaa marsun hyvää saumaa. ;) Toki rasvarauhaselle, korville ja hampaille kannattaa tehdä loppusilaus, jos ne sitä kaipaa. Marsun ylähampaiden väliin jää helposti ruokaa, ja se kannattaisi pyyhkäistä vaikka omalla kynnellä pois, niin tulee oikein siisti kuva. :) Kuten moni varmaan huomasi, niin itse en nyt ainakaan tässä näyttelyssä pienistä piitannut, mutta jos hampaiden välissä oleva lika oli jo pinttyneen näköistä tai sitä oli paljon, niin kyllä ½-1 pistettä saatoin rokottaa.
Pari ihmistä suoritti meikäläiselle koearvostelun ja hienosti menivätkin läpi. :)
Kaiken kaikkiaan päivä oli tosi kiva ja Pinan marsunäyttelykansasta jäi mukava kuva. Näki, että marsunne ovat teille rakkaita! Näyttely oli myös Pinan puolesta hyvin järjestetty, vaikkakin ruusukkeet oli vähän olemattomia! ;DDDD Kiitokset hyvästä seurasta mm. Petralle vanhempineen, Lauralle, Soilalle, Tintille, Katjalle, Anulle, Annukalle, Elinalle jne...
sunnuntai, helmikuuta 03, 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)