Roosa agilitykisoissa Lapualla

Otin Roosalle Lakken sunnuntaisiin kolmosten kisoihin 2 starttia, tuomarina Anders Virtanen. Saimme hylsyt molemmilla radoilla, ja vieläpä aika samanlaisessa kohtaa. Tietää siis seuraavien treenien teeman. ;)

Vuoden vaihteessa ajattelin luokkanousun huumassa, että nyt Roosa saa jäädä hyvin ansaitulle eläkkeelle! Mutta koska meidän 10-vuotias mummeli on edelleen teräskunnossa ja mieli hinkuu radoille, päädyin osallistumaan pariin kisaan saadakseni kokemusta kolmosista seuraavaa sukupolvea ajatellen. Ja vain harrastamalla Roosa luultavasti näin viriilinä on pysynytkin. Silmät vain alkavat pikkuhiljaa samentua, ja sokeana koira ei voi enää aksata, kuurona kylläkin. Joten annetaan nyt mennä niin kauan kuin voidaan. :)

Kovin tavoitteellisesti en voi sanoa meidän kisaavan. Meillä oli jo kakkosissa vaikeuksia päästä ihanneaikaan, ja kolmosissa se vain tiukentuu. Ei sillä, etteikö Roosa pistäisi tassua toisen eteen. Mutta kun Roosa ei irtoa minusta kovinkaan hyvin. Ja minä olen hidas.

Hyppyrata

Hyppyradalta minulla oli niin hyvä fiilis, että tämähän on simppeli. Paljon helpompi, kuin arvelin radan rakennusta seuratessani kentän ulkopuolelta. Ehkä minulla oli liiankin hyvä fiilis, ja olin sen takia varomaton? Joka tapauksessa Roosa hyppäsi aidan 14 väärään suuntaan. Luonnossa aita 14 oli suhteessa putkeen pikemminkin aidan 15 paikkeilla. Minä ehdin aidan toiselle puolelle Roosan allessa putkessa. Tarkoitukseni oli ottaa se vastaan aidan vierestä, ikään kuin pakkovalssina todella huonolla ajoituksella. Roosa tulkitsi, että aita pitää hypätä. Toisella radalla kävi samoin jo ensimmäisen putken jälkeen... Olin nääs rataan tutustuessani päättänyt, että nyt minä ehdin tehdä vähän joka paikkaan sokkarin. Joten olin taas liian aikaisin aidan toisella puolella. On se kumma, kun ei kerrasta opi. ;)

Agilityrata

Tässä alla vielä bonuksena Andersin kotisivuilta bongaamani radat kisasta, jossa hyppäriltä Roosa sai ensimmäisen LUVAn kohti kakkosia. Anders oli myös tuomarina minun ja Timin ihka ensimmäisissä kisoissa, jotka myös oli järjestänyt Lakke. Sivuilla on radat kuitenkin vasta vuodesta 2011 eteenpäin. Eli 4 vuotta sitten me oltiin vielä ykkösissä, kunnes yhtäkkiä saatiin kaikki kolme LUVAa kahdessa peräkkäisessä kisassa. :)

Agilityrata

Agilityrata

Hyppyrata

Anemone's self buffit

Kasvattajanimi on jälleen voimassa marsuilla! Eli niiden kasvattien nimen eteen saa tökätä "Anemone's", joilla se ei jo ole käytössä. :) Marsun rodulla ja värillä ei ole väliä, vaikka anoinkin nimen takaisin self buff-marsuilla, niin kasvattajanimi saa olla kaikkien kasvattieni nimessä. Lisään muut muunnokset listaan myöhemmin. Ensimmäisten joukossa todennäköisesti self lilac ja d.e.golden dutch. ♥

”Kasvattajanimeni meni marsujen osalta tauolle viime vuodeksi, ja saamattomuudestani johtuen, täksikin vuodeksi. En ollut vuonna 2010 rekisteröinyt kasvatteja, jotka ovat syntyneet kyseisenä vuonna, vaikka niitä kyllä syntyi, kuten huomaatte, eli saamattomuuttahan sekin... Tai siis en ollut hoksannut, että syntymävuodella on väliä tms. Nimi meni siis uudestaan anottavaksi, päätin tehdä sen buffeilla. Saadakseni nimen takaisin, tein vaaditut kasvattajakatselmoinnit heti vuoden 2011 kevätpuolella kovalla kiireellä. Raavin kokoon mitkä tahansa marsut vaan sain ja kynnelle kykeni (eli rekisteröity ja ei mammalomalla tms) eli ensimmäiseen katselmointiin menikin pari veteraanibuffia, kiitos Dusterin lainasta Hannalle!  ♥

Siihen se into sitten tyssäsikin yli vuodeksi. Tässä on saanut seurata sitä, miten epäonnisia marsulanomistajia on mollattu ja loattu ulkomaita myöden, jos ovat saaneet lottovoitokseen sen kammotun silsan... Välillä olen sotkenut omaakin lusikkaa soppaan, koska oikeustajuni ei vaan voi suvaita sellaista kohtelua, mitä kaverini on saanut osakseen. SMY ei enää sillä hetkellä tuntunut omalta. Onneksi kuitenkin jatkoin jäsenmaksun maksamista ja naputtelin vähän kerrallaan mielessä kehkeytyvää jalostussuunnitelmaa tai miksi sitä nyt sanotaankaan, kirjallista osuutta kumminkin. Laitan sen varmaan joskus sivuilleni jossain muodossa. Saa sitten nimestä haaveilevat nähdä edes yhden esimerkin hyväksytystä jalostussuunnitelmasta! :)
Lopulta sain sen lähetettyä jopa marsuyhdistykseen asti ja vastatuksi myös lisäkysymyksiin! Nyt nimiasia olisi sitten vihdoinkin muodollisuuksia eli Jyrsijäliiton leimaa vaille valmis. :)" - 2012 yhteenveto

Saa nähdä, tuleeko siitä postissa hienoa plakaattia ollenkaan, kun tieto nimen myöntämisestäkin tuli toissapäivänä tekstarilla. :D Tässä se alkuperäinen, nostalgiaa!

Koirarotujen historiallisia kuvia

Dog Breed Historical Pictures

Todella mielenkiintoinen Photobucket-kansio, kannattaa selailla! :) Vanhimmat kuvat ovat 1800-luvun loppupuolelta, ja osa on muotokuvamaalauksia ja piirroksia. Tämä johtuu suoraan valokuvauksen historiasta.

Vaikka valokuvaus oli hyvin suosittua, itse valokuvaajat olivat tekniikan hankaluuden vuoksi yleensä ammattilaisia. Asia kuitenkin muuttui vuonna 1888, ... Valokuvia oli painettu paperille jo 1800-luvun puolivälissä, mutta menetelmä yleistyi vuosisadan lopulla. ...värikuvaus yleistyi vasta värinegatiivifilmien ja positiivisten värikääntöfilmien myötä 1940-luvulla. Lähde: Wikipedia

Kuvia selaamalla näkee hyvin eri koirarotujen kehitystä. Monet metsästyskoirarodut, kuten pystykorvat, mäyräkoirat, vinttikoirat, noutajat ja setterit ovat näyttäneet lähes samalta jo n. 1800-1900-lukujen vaihteessa. Sama pätee molosseihin ja yllättäen myös joihinkin seurakoirarotuihin, kuten japanese chin, mopsi, kingcharlesinspanieli, bostoninterrieri ja ranskanbulldoggi. Sitä kuvittelisi, että ne mitä monet pitävät ylilyönteinä, olisivat vasta viime vuosikymmenten tekosia, mutta esim. englanninbulldoggi on näyttänyt jo yli sata vuotta melkein samalta. Basset hound ja kiinanpalatsikoira ovat saaneet nykyisen mallinsa vasta myöhemmin, joissain kuvissa ne näyttävät enemmän nykypäivän beagleltä ja tiibetinspanielilta. :D Villakoira on muuttunut paljon paitsi turkilta myös kropalta.

1930s Australian Terrier

Australianterrieri on maanosansa ensimmäinen tunnustettu ja näyttelytetty rotu (lähde), mutta sen varsinaiset paimenrotuiset kumppanit ovat kai nykyään siellä suositumpia. On myös olemassa pari metsästävää, harvinaista australialaista rotua, nimeltään Kangaroo Hound/Dog tai Australian Grey Hound, sekä Australian Staghound.

Terrierit ovat muuttuneet melko paljon sadassa vuodessa, eniten arvatenkin turkiltaan, kuten kuvan aussi, yorkki tai skotlanninterrieri. Kettuterrierit näyttävät naamaltaan joissain kuvissa hieman russeleilta, vaikka kroppa onkin ollut jo pitkään tyypillinen. Westie oli jo silloin söpö! Snautseri oli näköjään ennen Wire-coated German Terrier eli karkeakarvainen saksanterrieri ja lhasa apso oli Lhasa Terrier. ;)

1904 German Shepherd

Paimenkoirat ovat yksi porukka, jotka ovat muuttuneet aika paljon. Corgit olivat melko pitkäjalkaisia. Shetlanninlammaskoira näyttää nykypäivän collielta tai bordercollielta kuvasta riippuen! Partacollien taisi Agility ABC esitellä yhtenä parhaista agilityroduista, täytyy sanoa että 100v sitten se kyllä näyttikin enemmän agilitykoiralta kuin nykyään. :) Saksanpaimenkoirien näyttelyvoittajien standardinvastainen rakenne on aivan viime vuosien tulosta, kuten näkee tästä voittajagalleriasta.

Huolimatta rotumääritelmän yksikäsitteisyydestä näiden mittojen suhteen, näyttelytuomarit yleensä, jopa Saksan päänäyttelyssä, katsovat joitakin puutteita läpi sormien eivätkä mainitse niistä arvioinnissaan. Yleisiä tällaisia läpi meneviä puutteita ovat liiallinen rinnansyvyys, liian jyrkkä lantio, ei-suora selkälinja ja takajalkojen ylikulmautuneisuus ja pihtikinttuisuus. Lähde + hyviä selventäviä kuvia: saksanpaimenkoira.net

Kuitenkin kun puhutaan luiskaperseistä, kukaan ei muista silloin vinttikoiria, jotka kyseisen ilmiön taisivat tuoda markkinoille?! :D

 1910 Whippet

Muistoja...

Joka menneitä kaivaa, sitä herkkutikulla silmään..?
Rodentiaa 3/12 tehdessäni ja hallitukselta tarkempia tietoja odotellessani runosuoni alkoi uudelleen sykkiä EPJY:n 20-vuotistaipaleen kunniaksi ja aloin kaivelemaan vanhoja Rodentia-lehtiä etsiäkseni jotain historiallista materiaalia juhlanumeroa varten.

Löytyi paljon kaikenlaista kivaa ja myös jotain haikeaa... Mm. muisto oman harrastukseni 14 vuoden takaisesta katastrofista... Alanurkan piirrosta lukuunottamatta koko sivu oli meikäläisen lähettämää materiaalia Rodentiaan 4/1998, jota teki Mira's / Heli Vaaralahti, nyk. Kuoppamäki. Meidän talon viereen tehtiin pyörätie, joka haukkasi pihaamme koko pituussuunnalta ja pikkueläimet stressasivat sitä meteliä itsensä kuoliaaksi. :´( Myös vanhuuteen kuoli sen syksyn aikana reilu otos hamstereita, niitä joita kasvatusta aloittaessani oli tullut hankittua. Kannattaakin huomioida, että kun hankkii kerralla paljon suhteellisen saman ikäisiä eläimiä, ne myös menehtyvät suunnilleen samoihin aikoihin. Ja se on joskus liikaa aloitteleville kasvattajille.

Mukana on myös äkäinen mutta niin kauniin värinen lilac tan banded hiiriherramme Wasat, joka nykytietämykseni valossa ilmeisesti altistui hilsepunkille. Mutta silloin minä luulin sen sairastavan jotain allergiaa, jonka aiheuttajaa en löytänyt ennen kuin hiiripoloinen oli jo raapinut itsensä verille ja korvansa riekaleiksi. Kun silmät olivat seuraavaksi vuorossa ja hiiren luonne muuttunut jo sietämättömän kutinan seurauksena entistäkin huonompaan suuntaan, luovutin ja päästin hiirulaisen paremmille juustomaille, vapaana pöpöistä, joista en tiennyt. Kyllähän minä sille jotain sen aikaisia loishäätöjä kokeilin, mutta ilmeisesti vääriä. Hilsepunkkiin auttaa vain Ivomec, ja en kyllä muista sellaista ikinä omistaneeni. Onneksi muut hiiremme säästyivät samalta kohtalolta, sillä Wasat asui jo alunperinkin ilkeän luonteensa vuoksi yksin. Ja osahan hiirikasvatukseni aloituseläimistäni oli jo siinä vaiheessa menehtynyt tieltä kuuluvan melun aiheuttamaan stressiin.

Yllättävää ehkä, mutta muistan nuo kaikki! Rainbow's Åsa ja veljensä Åke olivat ensimmäisiä okahiiriäni. Emppu oli Nicarao-marsulasta ostettu self lilac uros, jolle en koskaan saanut papereita kovasta kräväämisestä huolimatta. Michelle Amarante oli samaa alkuperää oleva creme hamsteri... En yhtään muistanut, että minulla olisi ollut Andorra's hiiriä, kaiketi ostin ne Jyväjemmarin hiirulasta Virpin vaihtaessa lajia... Mutta nämä sisarukset olivat muistaakseni väriltään himalayan ja ensimmäinen siamese seal pointini, joka rakastutti minut kyseiseen muunnokseen ja sitähän minä sitten vuosia myöhemmin kasvattelin ihan virallisesti. Siida oli muistaakseni ostettu Vaasan Akvaarioliikkeestä, väri taisi olla musta kilpikonna ja syntyi sille jälkikasvuakin... Anemone's Jennifer, Judith ja Lapaz Kiss Of Fire olivat valkoisia punaisillä silmillä. Judithilla oli tummat korvat, Jenniferistä en ole varma... Charlotten muistelisin olleen cinnamon vn. Ruska ja siskonsa Laku olivat ensimmäiset "jalostusmarsuni", tosin ne olivat rusetilliset risteytykset, mutta aloitellessani en tiennyt, että marsutkin voivat olla puhdasrotuisia ja paperillisia! ;) Lapaz Rhea oli kaunis hopeanharmaa vn, jolle taisi siunaantua hopeanharmaa poikuekin. Jade ja Mustafa olivat mustia. Judith ja Jade olivat sisaruksia ja ostin ne Lapualta Vuotovakka-nimisestä eläinkaupasta. Niillä oli pidemmätkin nimet, muistaakseni Janey Jill Judith ja Jade Jondalar tms. Chips oli punasilmäinen creme, ihan ensimmäisten hamsterieni jälkeläinen. Spirellon ja siskonsa Soleron kasvattaja oli muistaakseni Anneli Hannus ja ne olivat cremejä. Tosin niiden sisko Rosalie oli lk musta kilpikonna, että eivät "välttämättä" nykytiedon valossa mitään puhtaita cremejä.......... Fifine oli ensimmäinen robonaaraani ja sen puoliso oli Figaro. Muistaakseni ostin ne Jyväjemmarilta. Robopari tulla huristeli meille hiirilauman kanssa Matkahuollon kautta, nykyäänhän Matkahuolto ei enää ota eläinlähetyksiä.

Ruska ja Laku

Toukokuu

Äitee ja Saku-kissa pieninä

Myöhäinen äitienpäivän toivotus kaikille lisääntyneille naisille! 

Äitienpäivä tuli vietettyä Tampereen koiranäyttelyssä, seuraava päivä meni kai toipuessa siitä, ja edellinen päivä yllättäen trimmatessa, vaikka kuvittelin jengin menevän vanhoilla trimmeillä... (Vanhoilla trimmeillä viittaan Vaasan koiranäyttelyyn. Molemmista tulee omat tekstit, kun ehtii!)
Tampereen koiranäyttelyn lisäksi toukokuun tapahtumakalenteriin on sisältynyt jo 5.5. EPJYn jyrsijänäyttely, sekä agilitytreeneissä talvikauden päättyminen ja siirtyminen parin viikon huilitauon jälkeen kesäkaudelle, uusiin ryhmiin sekä uudelle hienolle kentällemme! :) Tulossa on Lakken valmentajaseminaari osa 2 helatorstaina, saman seuran iltakisat 3.luokan agsaajille 23.5, sekä Vaasan agilitykisat 26.5, jolloin ratkotaan myös australianterriereiden rotumestaruus! :) Lakken huilitauollisista ja Roosan sairaslomallisista (steriloitiin aiemmin) syistä emme odota häiriköivämme kärkikaartia, mutta hinku on kova päästä osallistumaan! :)

En todellakaan ole nimipäiväihmisiä, itse asiassa se on mielestäni yksi niistä turhimmista "juhlapäivistä". Johtuu ehkä siitäkin, että oma etunimeni on tullut kalenteriin vasta ollessani aikuinen, eikä sisaruksillanikaan ollut paljon sen yleisemmät nimet. Nyt kuitenkin huomasin ihan vahingossa erään hauskan asian toukokuun nimipäivien suhteen. Aussiperhe nääs viettää nimppareitaan oikein urakalla toukokuussa. Ensin vaan hoksasin, että HAH, Timillä on tänään nimipäivä, onko sekin muka almanakassa?!?! :D Sitten huomasin, että KAPPAS, Roosallakin on ollut nimipäivä ja samassa kuussa vielä. Lisää ausseja putkahti, kun oikein luin sen kuun nimet läpi.

2.5. Viivi (Roosan sisko)
4.5. Roosa itse
9.5. Timi itse
12.5. Lotta (Roosan sisko)
20.5. Lilja (Roosan ja Timin tyttärentytär) sekä Lilli (Roosan ja Ruskan tytär)
26.5. Vilma (Timin emä)
29.5. Oiva (Liljan veli) sekä Oliver (Varpun puoliso)

Voisi kai sitä hyödyllisemminkin kalenterin tutkimisaikansa käyttää, mutta lapsi on terve kun se leikkii?! :D