Muistoja...

Joka menneitä kaivaa, sitä herkkutikulla silmään..?
Rodentiaa 3/12 tehdessäni ja hallitukselta tarkempia tietoja odotellessani runosuoni alkoi uudelleen sykkiä EPJY:n 20-vuotistaipaleen kunniaksi ja aloin kaivelemaan vanhoja Rodentia-lehtiä etsiäkseni jotain historiallista materiaalia juhlanumeroa varten.

Löytyi paljon kaikenlaista kivaa ja myös jotain haikeaa... Mm. muisto oman harrastukseni 14 vuoden takaisesta katastrofista... Alanurkan piirrosta lukuunottamatta koko sivu oli meikäläisen lähettämää materiaalia Rodentiaan 4/1998, jota teki Mira's / Heli Vaaralahti, nyk. Kuoppamäki. Meidän talon viereen tehtiin pyörätie, joka haukkasi pihaamme koko pituussuunnalta ja pikkueläimet stressasivat sitä meteliä itsensä kuoliaaksi. :´( Myös vanhuuteen kuoli sen syksyn aikana reilu otos hamstereita, niitä joita kasvatusta aloittaessani oli tullut hankittua. Kannattaakin huomioida, että kun hankkii kerralla paljon suhteellisen saman ikäisiä eläimiä, ne myös menehtyvät suunnilleen samoihin aikoihin. Ja se on joskus liikaa aloitteleville kasvattajille.

Mukana on myös äkäinen mutta niin kauniin värinen lilac tan banded hiiriherramme Wasat, joka nykytietämykseni valossa ilmeisesti altistui hilsepunkille. Mutta silloin minä luulin sen sairastavan jotain allergiaa, jonka aiheuttajaa en löytänyt ennen kuin hiiripoloinen oli jo raapinut itsensä verille ja korvansa riekaleiksi. Kun silmät olivat seuraavaksi vuorossa ja hiiren luonne muuttunut jo sietämättömän kutinan seurauksena entistäkin huonompaan suuntaan, luovutin ja päästin hiirulaisen paremmille juustomaille, vapaana pöpöistä, joista en tiennyt. Kyllähän minä sille jotain sen aikaisia loishäätöjä kokeilin, mutta ilmeisesti vääriä. Hilsepunkkiin auttaa vain Ivomec, ja en kyllä muista sellaista ikinä omistaneeni. Onneksi muut hiiremme säästyivät samalta kohtalolta, sillä Wasat asui jo alunperinkin ilkeän luonteensa vuoksi yksin. Ja osahan hiirikasvatukseni aloituseläimistäni oli jo siinä vaiheessa menehtynyt tieltä kuuluvan melun aiheuttamaan stressiin.

Yllättävää ehkä, mutta muistan nuo kaikki! Rainbow's Åsa ja veljensä Åke olivat ensimmäisiä okahiiriäni. Emppu oli Nicarao-marsulasta ostettu self lilac uros, jolle en koskaan saanut papereita kovasta kräväämisestä huolimatta. Michelle Amarante oli samaa alkuperää oleva creme hamsteri... En yhtään muistanut, että minulla olisi ollut Andorra's hiiriä, kaiketi ostin ne Jyväjemmarin hiirulasta Virpin vaihtaessa lajia... Mutta nämä sisarukset olivat muistaakseni väriltään himalayan ja ensimmäinen siamese seal pointini, joka rakastutti minut kyseiseen muunnokseen ja sitähän minä sitten vuosia myöhemmin kasvattelin ihan virallisesti. Siida oli muistaakseni ostettu Vaasan Akvaarioliikkeestä, väri taisi olla musta kilpikonna ja syntyi sille jälkikasvuakin... Anemone's Jennifer, Judith ja Lapaz Kiss Of Fire olivat valkoisia punaisillä silmillä. Judithilla oli tummat korvat, Jenniferistä en ole varma... Charlotten muistelisin olleen cinnamon vn. Ruska ja siskonsa Laku olivat ensimmäiset "jalostusmarsuni", tosin ne olivat rusetilliset risteytykset, mutta aloitellessani en tiennyt, että marsutkin voivat olla puhdasrotuisia ja paperillisia! ;) Lapaz Rhea oli kaunis hopeanharmaa vn, jolle taisi siunaantua hopeanharmaa poikuekin. Jade ja Mustafa olivat mustia. Judith ja Jade olivat sisaruksia ja ostin ne Lapualta Vuotovakka-nimisestä eläinkaupasta. Niillä oli pidemmätkin nimet, muistaakseni Janey Jill Judith ja Jade Jondalar tms. Chips oli punasilmäinen creme, ihan ensimmäisten hamsterieni jälkeläinen. Spirellon ja siskonsa Soleron kasvattaja oli muistaakseni Anneli Hannus ja ne olivat cremejä. Tosin niiden sisko Rosalie oli lk musta kilpikonna, että eivät "välttämättä" nykytiedon valossa mitään puhtaita cremejä.......... Fifine oli ensimmäinen robonaaraani ja sen puoliso oli Figaro. Muistaakseni ostin ne Jyväjemmarilta. Robopari tulla huristeli meille hiirilauman kanssa Matkahuollon kautta, nykyäänhän Matkahuolto ei enää ota eläinlähetyksiä.

Ruska ja Laku