maanantaina, huhtikuuta 28, 2008

PetExpo-viikonloppu & Dustyn ERI

Kello on puoli kolme yöllä tätä aloittaessani, joten on se kumma, jos ei nyt vihdoin ole aikaa naputella rauhassa! ;D

PetExpo (ja alempana Vaasan KV)


Huhtikuun viimeinen viikonloppu pisti kyllä reissussa rähjääntymään yhden sun toisenkin. Junalla eläinkatraan kanssa kulkeminen on aina oma arvoituksensa. Sannalla oli mukana 2 talvikkoa ja 2 kania, joista molemmista toinen oli meitin kasvatteja. ;) Syrkkien papovahälytys oli hieman verottanut mukaan lähteneiden saldoa. :( Itselläni oli matkassa 6 marsua, joista 2 lähti maailmalle, sekä 6 hamsteria. Seitsemän hamsua olin ilmoittanut, mutta jätin kotiin yhden veteraanin.


Lauantai

Sannan kanssa neljältä aamulla junailtiin Seinäjoelta Pasilaan, josta pääsi kätevästi kävellen Messariin. Lauantaina marsuilla arvosteltiin pet-luokka ja ulkomuodon junnut, kaneilla ulkomuotoluokat, ja hamsteripuolella taas englantilainen tuomari Andrew Bryan arvosteli robot ja suomalainen tuomari talvikot. Meikäläisen eläimistä osallistui siis lauantaina näyttelyyn vain robot, koska raha ei riittänyt ilmoittaa molemmille tuomareille, joten laitoin omat eläimeni vain Andrewille, mikä osoittautuikin viisaaksi päätökseksi. Junnumarsuja ei ollut mukana, koska en ole ajoissa asialla rekisteröintien kanssa, puhumattakaan että olisin muistanut ilmoittaa kaneja näyttelyyn. ;) Omat marsuni saivat siis odottaa sunnuntaille.

Marsujen arvostelemisesta

Olin itse marsuilla pet-tuomarina ja Miia Viitala toisena, alkuperältään epjyläisiä siis molemmat. ;) Minä arvostelin naaraat Sannan sihteeröimänä ja Miia urokset. Yhteisenä rupeamana oli sitten BIS/PPM ja pariluokka. Meikäläinen onnistui kerrankin pitämään hyvää arvostelutahtia yllä! Kehitystä siis väkisinkin havaittavissa jopa omaan silmään, jopa normaalisti haluaa nähdä vain ne negatiiviset puolet. Mutta koska näyttely pidettiin Messarissa, olisi pitänyt osata varautua tuomareista ja sihteereistä riippumattomaan viivästykseen. Yhdistyksen puolesta informaatiota ruokailun suhteen ei kai tapahtunut ollenkaan, koska Miia joutui viettää puolen tunnin ruokapaussinsa suklaapatukan turvin. Itse jouduin odottaa marsujen sellerin (tai jonkun muun rehun) syöntikisan loppuun ja tiedustella useampaan kertaan, että tuli vastaus. No se olikin positiivinen yllätys, sillä saimme rahaa mukaan ruokaillaksemme itse valitsemassamme paikassa. Sitkeiden yritysten tuloksena tosin jouduimme toteamaan, että joka ikinen ruokapaikka oli niin täynnä, että siinä ajassa, kun jonottaisimme ensin tiskille pääsyä ja sitten vapautuvaa pöytää, kävelemme Pasilan Heseen tms... Sinnehän sitten suunnattiin Miian, Sannan ja kanipuolelta mukaan tarttuneen Johannan kanssa, tosin "hairahduimme" Hesen sijasta pizzeriaan. ;) Siellä oli onneksi istumatilaa, eikä jonotkaan olleet pitkät, mutta ruokien saaminen pöytään asti kesti niin kauan, että ainakin oma pizzani oli jo ihan jämähtänyt ja reunoista kova, mutta hyvällä halulla se alas meni, vaikka vaatikin pientä taistelua haarukan ja veitsen kanssa! :9 Puolen tunnin ruokapaussi venyikin siis ainakin kahden tunnin pituiseksi...

Yleisö pysyi onneksi kärsivällisenä ja ymmärtäväisenä siihen asti, että ainakin minä sain arvostella marsut loppuun rauhassa. Sitten sitä häiriötä tuli senkin edestä! Ihmisten on ilmeisen vaikeaa kuvitella, että jos jonkin asian tekemisessä on kiire, niin he kyllä omalta osaltaan hidastavat sitä aika olennaisesti itse käymällä useaan otteeseen inttämässä, koska palkinnot jaetaan. Itse kysymys ei toki vie paljon aikaa, joskin se on ihan turha, koska palkintoja ei jaeta ennen kuin ne on mietitty ja päätetty, miettiminen taas vaatii keskittymistä, mikä on mahdotonta, jos siinä ramppaa koko ajan joku kyselemässä ja väittämässä, miksi juuri hänen kohdallaan pitäisi olla erityisjärjestely tms. Heidän omista rahoistaan siinä kuitenkin on kysymys, niistä mitkä ilmoittautumismaksuihin ja matkoihin yms. on näyttelyn eteen uhrattu. Tuleeko rahoille vastinetta, jos arvostelut hutaistaan lonkalta ja palkinnot jaetaan umpimähkään? Se kävisi kyllä helposti, sillä marsuilla mm. SMY:n näyttelyissä omistajat esittävät marsunsa itse, eli assistentteja ei ole käytössä. Sitä voisi tuumata, että "jaa, tuo on tuon marsu, se on mun kaveri/sen marsut pärjää aina hyvin" tms... ;D Mutta kun emme ole koiramaailmassa, niin arvostelemme pet-marsuja ja siinä ei handlerilla ole paljoakaan vaikutusvaltaa.

Marsu on yksi monimutkaisimmista pet-eläimistä arvostella. Minkään muun eläimen kohdalla ei ole niin miljoonaa kohtaa, mikä pitää ottaa yhtä perusteellisesti huomioon ja minä olen sentään arvostellut kaikkia lajeja harvinaisia lukuunottamatta (no, okahiiri löytyy "ansioluettelosta"). Kynnet pitää syynätä (onko leikattu liikaa tai liian vähän), myös tassunpohjat (kuivat, punoittavat, alkava/hoidettu/valtava känsä), korvista pitää kaivaa mahdolliset töhnät, hampaat kurkata (joka monesti vaatii pientä taistelua), rasvarauhanen kopeloida (onko se puhdas, melkein puhdas, likainen vai ihan kauhea laatta, ikä ja sukupuoli pitää myös ottaa huomioon pisteytyksessä),... Silmät on onneksi yhtä helppo kaikilla lajeilla, koska ne ovat yleensä terveet ja päässä. Tuossa oli vasta ne helpot nakit. Hankalia ovat käsiteltävyys, yleiskunto ja turkki, koska niissä on miljoona eri vivahdetta, ja koska on pisteytettävästä lajista kyse, pitää aina kelata, että antaako tällä pisteen vai puoli pistettä enemmän/vähemmän kuin sille, joka oli 12 marsua sitten... ;)

Käsiteltävyydestä saa onneksi aika hyvän kuvan muun arvostelun aikana. Yleiskunnossa tekee kiusaa se, että marsu lähtee pöydältä ihan päinvastaisena kuin tullessaan. Kun marsu tuodaan pöydälle, sitä jänskättää ihan hurjasti ja sillä on kaikki lihakset aivan pinkeinä "vatsa sisään, rinta ulos", jolloin se tuntuu käteen kiinteältä ja lihaksikkaalta BIS-voittajalta. Arvostelun aikana useimmat marsut kuitenkin rentoutuvat ja "lässähtävät", jolloin luiseva selkä ja roikkuva pömppömaha paljastuvat. ;) Suuri osa pet-marsuista oli tänä viikonloppuna jotain tuota tyyppiä. Valitettavasti sen saavat aikaan myös edellisiltainen pesemis- ja muu puunaamisoperaatio, matkustus, ja mahdollisimman stressaava paikka, mikä näyttelylle vain voi olla eli Messari kuulutuksineen ja muine normaalisti asiaankuulumattomine taustahälinöineen.

Turkkihan on ihan oma tarinansa. Marsuilla on hurjasti erilaisia turkinmuunnoksia, kun useimmilla jyrsijöillä niitä on keskimäärin 2. Kaneilla tapaa yleensä vain normaali- ja fuchs-turkkisia pet-pöydällä. Marsuilla pelkästään turkin mukaan jaettavia roturyhmiä on 3: sileäkarvaiset (sk, satiini, crestilliset), karkeakarvaiset (aby, teddy, rex), sekä ne monet pitkäkarvaiset, joita löytyy suorana ja kahdenlaisena kiharana (karkea ja kampaamaton lunkarya ja perinteiset pehmeämmät enkelikiharat), klipattuna ja turkissaan olevana... Oma sarjansa ovat vielä risteytykset, joiden turkki voi edustaa useampaakin noista tai niiden välimuotoja, sekä uutukaiset nakut ja ch-teddyt. Jokaisen turkki käyttäytyy erilailla, kun pitäisi arvostella tiheyttä, kiiltävyyttä, palautuvuutta jne. Lisäksi pitää syynätä hilseet, loiset, ruvet, likatahrat ja rasvaisuus. Marsun mahan väristä huolimatta pitää päästä jyvälle, onko se puhdas. Entä onko marsulla karvanlähtö vai irtoaako karvaa käsittelyn myötä?

Muiden tuomio

Roboistani mukaan pääsivät Berttuli Betrooli, sekä omat kasvattini Balalaika, Cepimirus ja Chestimir. Kaikki kolme saivat Laatu 1 -maininnan, mistä olen erittäin ylpeä! :D Sen lisäksi Mirus oli Paras Nuori, "ROP5" (eli nykyään S5) ja sai SERTin. Balalaika sai kunniamaininnan väristä. Berttuli taas oli Paras Veteraani ja Tuomarin Suosikki.

Pitää myös hehkuttaa, että Sannan omistama kasvattini Anemone's Jänönapila alias Pete sai A-luokasta pisteitä yli 90 (tarkemmin en muista) huolimatta siitä, että se on täysin lemmikkitasoisena elämänsä aloittanut. :) Ensiluokkainen otus siis silti sekin.

Jossain vaiheessa vaihdettiin vielä Marjon kanssa marsuja eli meiltä lähti matkan takia massaa pudottanut Angeliquen black/golden tyttö ja meille tuli sievä black tan Belinda. :) Meillä on ennestäänkin ollut black tan nimeltä Belinda, joten vähän nostalgiaa mukaan!

Ilta

Lauantain näyttelyn jälkeisestä elämästä suurin osa lienee parasta sensuroida xD, mutta kerrotaan nyt sen verran, että ajoimme Sannan ja eläinkatraan kanssa Pasilasta Järvenpäähän ja sieltä Kellokoskelle muutaman kasvattini omistajan hakemana heidän kotiinsa yöksi. Oli tosi kiva nähdä Willy, Mansikka, Laku, Salmiakki ja Pörris hyvin hoidettuina ja hienoissa häkeissä. Meidän Alma muutti samaan perheeseen ja Pörris oli vähän liiankin innoissaan tyttöystävästä. Almalla paloi pari kertaa päreet ja se ajoi Pörriksen ulos mökistä, vähän kuin sohvalle nukkumaan. ;) Alma ei ole ollut myytävänä ja sen piti viettää loppuelämänsä meillä, mutta kun sille tarjoutui kerrassaan mahtava koti, niin sehän on sillä sipuli!


Sunnuntai



Sunnuntaina saatiin taas oikein autokyyti Järvenpään asemalle. Ensimmäinen juna tuli ja meni ohi nenän edestä/selän takaa opettaessamme erästä setäihmistä tilaamaan lippua junamaatista. Ei auttanut muu, kuin odottaa seuraavaa. Onneksi näillä lähijunilla ei ole niin nuukaa, että mihin niistä hyppää kyytiin. Vähän vain pisti jännittämään, että päästäänkö me eläinten kanssa sisälle ollenkaan hieman myöhästyneinä. Vahvistuskirjeissä annettiin hyvin tiukasti ymmärtää, että messukeskuksen ainoa ovi, josta eläinten kanssa saa kulkea, suljetaan visusti tietyllä kellon lyömällä.

Sisälle pääseminen ei ollut ainoa murhe. Omat talvikkoni olivat heti alkupäässä arvostelua, joten yritin ottaa yhteyttä hamsuporukkaan. SHY:ltä tulleessa monisivuisessa vahvistuskirjeessä ei ollut tietenkään sitä kaikkein tärkeintä eli puhelinnumeroa, josta saisi lisätietoja. Ilmojen vastaanottajan numero oli meikäläisellä kännykässä, mutta numero ei sitten ollutkaan enää käytössä!

Marsuista Maceinen oli sileäkarvaisena pewinä myös heti ensimmäisten joukossa luettelossa. Mutta olin päättänyt jättää sen pois arvostelusta, joten sen puoleen ei ollut kiirettä. Tytöt olivat nahistelleet yöllä ja Maceinen oli saanut silmäänsä kolhun. Kielolta oli onneksi saatu silmätippoja ensiavuksi! :)

Ovien sulkeutumissääntöä ei onneksi noudatettukaan käytännössä, vaan mattimyöhäisiä eläimineen lappasi sisälle meidän lisäksi muitakin. Myöskään eläinten arvosteluja ei onneksi oltu vielä aloitettu.

Marsujen kohtalo

Marsuthan tunnetusti menettävät massaansa pitkän matkan, pesemisen yms. seurauksena. Puhumattakaan, jos marsut istuvat boxissa toista päivää ja vieläpä riitelevät! Pumpuli ja Maceinen olivat yön aikana kertakaikkiaan kyllästyneet toistensa naamoihin, vaikka olivatkin samaa laumaa. Saipa siitä ohimennen osansa pikku-Belindakin. Väliseiniä olisi ollut onneksi tarpeeksi erottaa kaikki kolme toisistaan tulomatkalla mukana olleen Alman takia, mutta pienissä lokeroissa oltaisiin jouduttu sitten olla. Jaoin puluboxin yläosan sitten vain kahteen osaan, toiselle puolelle Maceinen ja Belinda ja toiselle puolelle omaan rauhaansa Pumpuli, jolla ainakin teoriassa oli vielä mahdollisuus saada järkevä arvostelu. ;)

Pojat pysyivät tällä kertaa kiltisti omilla puolillaan. Kahdessa näyttelyssä Ticu ja Buster ovat onnistuneet murtautumaan toisiinsa käsiksi, mutta Busterin saatua sertit kasaan, näistä kahdesta olin ilmoittanut vain Ticun. Väliseinän takana oli siis tällä kertaa Ukkonen, joka ei ilmeisesti Ticun mielestä ollut lainkaan niin ärsyttävä. Vaikka Ukkonen söikin väliseinää koko viikonlopun kuin näkkäriä!!!!!! :(

Jostain syystä sitten päätin kuitenkin viedä Maceisen pöydälle, kun se kerran on koko viikonlopun "kärsinyt" näyttelyn takia. Eihän siinä mitään häviäkään (paitsi tietysti luokkansa). ;D Tottuneena näyttelymarsuna rouva nyt ei itse arvostelua stressaisi ja muutaman minuutin poseeraaminen ja verryttely pöydällä tekisi hyvää boxissa loikoilun jälkeen. Maceinen sai Jenssiltä runsaasti kehuja ja luulen, että se olisi voittanut luokan ja ehkä saanut jopa kolmannen sertinsä, mutta nythän se oli mahdotonta, koska se oli kerran loukannut silmänsä ja menettänyt niin paljon massaa. Maceiselle on muutenkin ollut vaikea saada hyvä massa ja nyt sekin oli tiessään.

Lena Wilhelmsson arvosteli englannin crestit ja antoi Pumpulille ja Ticulle hyvät arvostelut! :) Ticu ja Ukkonen olivat mukana osallistumisen vuoksi. Ticulla on 2 sertiä Suomesta ja 1 Ruotsista, joten eihän sitä nyt kotiinkaan voi jättää! ;) Mutta massaa on nykyään vaikea saada sille kunnolla, vaikka ikää on vasta n. 3v.

Ukkosen ilmoitin klipattuun luokkaan, koska eihän sitä nyt voi "vain" kolmen marsun kanssa lähteä Helsinkiin asti! Ja edellisessä näyttelyssään Ukkonen ei ollut oikein ollut edukseen. Silloin se oli vielä ollut muka "turkissaan", mutta poika oli ollut vähän sen näköinenkin, että oli ensimmäinen marsu, jota olen koskaan nyytittänyt... Nyt Ukkosella oli mielestäni kaunis, melko pitkäksi kasvanut turkki, josta halusin peruaaneja kasvattavalta tuomarilta arvostelun. Olin myös käyttänyt ilmeisesti hieman oikeampia aineita pesuun, koska turkki ei näyttänyt enää karkealta kuten ensimmäisessä näyttelyssään. Eikä turkista tainnut yhtään negatiivista kommenttia tullakaan! Sehän olikin jo etukäteen tiedossa, että mikään stara meidän Ukkonen ei ole pienuutensa takia. ;) Kiitokset hurjasti handlerina toimineelle Heidille!

Talvikot ja Pete vauhdissa

Talvikot Dusty Pearl ja Everlasting Pearl olivat sunnuntaina Andrew Bryanin arvostelussa ja saivat molemmat Laatu1! Sen lisäksi Eve oli Paras Nuori ja sai kunniamaininnan väristä. Myös kasvattamani Sannan talvikkotyttö Cherished Sapphire sai Laatu1! Sannan poika jäi valitettavasti ulkomuotoarvostelusta, ilmeisesti se oli ollut pet-arvostelussa silloin, kun sitä oli etsitty!?!?!?

Sunnuntai oli kanien pet-päivä. Siinä Anemone's Jänönapila alias Pete-pupu sai KuMan jostain. :)

Koirauutisia kotopuolesta

Yhtä aikaa PetExpon kanssa järjestettiin Vaasassa Kansainvälinen koiranäyttely. Meidän koirista paikalla oli vain Dusty, mutta eihän se määrä ratkaisekaan vaan MIKÄ?!?! ;D Dustyn tulos oli nimittäin Erinomainen ja luokkansa neljäs!!!!! Kiitokset siitä handlerina toimineelle Minna Virralle sekä Ullalle ja Sannalle, jotka Dustyn olivat näyttelyyn ilmoittaneet.

Olin kyllä aivan epäuskoinen, kun Sannalle tuli viestiä, että Dusty olisi saanut ERIn. Oikein piti soittamalla varmistaa, että eihän Erittäin Hyvää olla erehdytty sanomaan ERIksi? ;D Mutta ei, kyllä se oli pakko uskoa! Rasti oli laitettu Erinomaisen ruutuun ja pieni ruusukekin oli tullut!!!! Ihan uskomatonta, että (Sannaa lainatakseni) meidän pikku apinalle ERI!!!! :DDD

Pitää mainita myös, että Sirkan Quattrogårdens Yanda oli ROP ja sai SERTin. Pikkulinnut kertoivat, että Yanda sai toisen SERTin heti seuraavassa näyttelyssään Viitasaarella! Nyt sitten vaan odottelemaan sitä kahden vuoden ikää. Sitä ennen ehtii mainiosti treenata BH-kokeeseen ja johonkin koetulokseen, niin eipä siinä sitten enää muuta kuin muotovalioksi! ;)

perjantaina, huhtikuuta 25, 2008

Koirakuvat-viikkohaaste:

masu


Pikku-Dustyn (2kk) pömppömasu bongattu tammikuussa 2007! :) (vierellä Timi) Kuvassa on hieman keinotekoisesti himmennetty heijastinvaljaiden loistetta...


Timin (vajaa 3v) lättymasu kuvattu maaliskuussa 2007.

tiistaina, huhtikuuta 22, 2008

Saksanpaimenkoiran pentuja tulossa!

Päivitetty:
22.4. Timin galleria, koiravauvat
21.4. hamsteri- ja pupuvauvauutiset

Pähkinä kävi tänään ultraäänessä ja eläinlääkäri havaitsi useita pikku-Pähkinöitä ja pikku-Roneja! :D

maanantaina, huhtikuuta 21, 2008

Kevät

Päivitetty:
21.4. hamsteri- ja pupuvauvauutiset
17.4. koiravauvauutiset, koirasivut
16.4. marsuvauvauutiset

Koirakuvat-viikkohaaste: kevät


Kevään tärkein merkkihän on ehdottomasti koulutuskentille palaaminen! :) Sunnuntai 20.4 eli eilen vietettiin Lapualla Hanna Löytynojan koulutuksessa. Timi oli niin riemuissaan, että unohti sen sileän tien kaiken, mitä oli talven aikana oppinut ToKossa ja BH-treeneissä... ;) Mutta huomattavasti sen käytös on edistynyt syksyisestä, jolloin kaikille koirille piti isotella sukupuoleen katsomatta... Nyt Timi ei aikonutkaan rähjätä edes vanhoille tappelupukareille. Tänään SPL-Seinäjoen kentällä nähtiin myös Dustysta huomattavaa rauhoittumista!

Kevään merkkejä lähipäivinä on toki bongattu muitakin: leskenlehtiä, krookuksia, tänään västäräkkejä ja eilen kuulin työpaikan katsoksessa pääskysten ääniä. Sanotaan, että pääskysestä ei päivääkään, mutta en minä lintutuntemuksellani vastausta lukitsemaan halua mennä. Tai ainakaan ei yksi pääsky kesää tee... Nimittäin en halua uskoa, että tämä on jo sitä kesää! Sovitaan, että västäräkistä vähäsen.

Tietenkään Dellan ja Pinjan armoton karvanlähtöä ei olla huomioimatta kevään merkiksi. Puhumattakaan siitä, että hamsterit ovat jälleen alkaneet lisääntyä! ;D Kovin hurjaa karvanvaihtoa meillä ei kanipuolella ole liikkeellä, mutta lupparouvilla oli jonkin sortin valeraskausvillitys kevään kunniaksi: niin Giselle, Moona kuin Nöpökin väsäsivät jokunen viikko sitten häkin nurkkaan somaa pesää. Pesäpuuhissa oli tuolloin myös Omenankukka alias Pörri, mutta tositarkoituksella. Valkoisen untuvan keskelle ilmestyikin kaksi poikasta. Pörri otti lastenhuoneen pehmustamisen sen verran vakavasti, että maha ja rinta ovat edelleen kaljuja...

Päivän linkki

tiistaina, huhtikuuta 15, 2008

Onnea P-pennut!

Anemoneniityn kennel täytti 13.4. 5 vuotta! Ensimmäinen pentueemme nimittäin näki päivänvalon 13.4.2003. Kuvassa pentueesta kotiin jätetty Pinja. Tästä pentueesta kukaan ei jatka sukua, mutta toivottavasti kaikki ovat onnistuneet täyttämään uskollisen ja rakastettavan perheenjäsenen paikan!

lauantaina, huhtikuuta 12, 2008

Onnea A-pennut!


Kuvassa synttäreitään tänään viettävä Atsalea omien pienten pentujensa kanssa.
Kyseessä on Faunhof E-pentue, joka on Atsan toinen.

perjantaina, huhtikuuta 11, 2008

Haastetta kerrakseen!

Päivitetty:
11.4.2008 marsuvauvauutiset
10.4.2008 marsuvauvauutiset

Koirakuva-viikkohaaste:

märkä & kura

---

---

---
^ Kuvat Timistä on otettu viime vuoden heinäkuussa Kokkolan agilitykisoissa. Timi kävi Suntissa pulikoimassa ennen radalle menoa.
---
^Tämä kuva on otettu kesäkuussa 2006 ekojen agilitykisojen jälkeen. Vettä tuli kaatamalla, mutta Timiä se ei haitannut, kaikkia muita kyllä...
---
^Misty 3kk ja Lola 6kk, eli vuosi sitten otettu kuva. Lola on sohjosta ja kuolasta märkänä painittuaan ensin Pinjan ja Dellan kanssa.
---
---
^ Della viime vuoden toukokuussa mummolassa testasi kaikki pihan koristelammikot... Alemmassa kuvassa Minna eli Dellan Cilla-tyttären pikkuemäntä kuivaa. Cilla itse piti huolta, ettei kastunut nilkkoja enempää. ;) Dellahan innostui esittämään niin paljon, että paiskasi lammikkoon maata.
---
Viime kesänä kuvattu otos tuo vihdoinkin vähän kuraa kehiin! :D Sankarittarena rientää Lola 7kk, sivummalla Misty 4kk ja Pinja/Della.
---
Heinäkuussa 2007 kuvattua:
---
Dusty 8kk uskaltautumaisillaan lammikkoon vasemmalla. Oikealla räpiköi Pinja. Huomatkaa Della, joka MAKAA lammikossa!
---
Ihana lammikonraikas Dusty 8kk hiekassa pyöriteltynä, valmis autoon laitettavaksi!
---
Tällainen tuli sähköpostilla:

> >>>>>>>>TÄMÄ ON TÄRKEÄ JA VOIMAKAS VIESTI.

LUE SE KOKONAAN, OLE HYVÄ.

Tämä viesti on erilainen, kuin ne monet hupailut, joita lähetämme toisillemme.
Tämä ei ole vitsi eikä hauska.
Ainoa tarkoitus on saada sinut ajattelemaan............

***TIKKATESTI

Nuori nainen nimeltä Sally muistaa kokemuksen, jonka hän sai seminaarissa,
jonka piti tohtori Smith.
Sallyn mukaan tohtori Smith tunnettiin huolellisesti valmistelluista luennoistaan.
Eräänä päivänä Sally käveli seminaariin ja tiesi, että edessä oli hauska päivä.
Seinällä oli iso maalitaulu, ja läheisellä pöydällä oli paljon tikkoja.
Tohtori Smith pyysi oppilaitaan piirtämään kuvan josta kusta, josta eivät pitäneet,
tai joka sai heidät vihaiseksi.
Hän antaisi heidän heittää tikoilla piirtämiään kuvia.
Sallyn ystävä piirsi kuvan tytöstä, joka oli vienyt häneltä poikaystävän.
Eräs toinen ystävä piirsi kuvan pikkuveljestään.
Sally piirsi yksityiskohtaisen kuvan entisestä ystävästään,
aina kasvojen pisamia myöten.
Hän oli tyytyväinen onnistuneeseen kuvaansa.
Opiskelijat muodostivat jonon ja alkoivat heitellä tikkoja.
Jotkut heittivät omansa niin suurella voimalla,
että heidän maalitauluiksi asettamansa kuvat repeilivät.
Sally odotti innolla omaa vuoroaan ja pettyi kovasti,
kun tohtori Smith käski oppilaiden palata paikoilleen
käytettävissä olevan ajan rajallisuuden vuoksi.
Sallyn istuessa ja ajatellessa, kuinka vihainen hän oli siksi,
ettei ollut päässyt heittämään tikkoja piirtämäänsä kuvaan,
tohtori Smith alkoi irroittaa suurta maalitaulua seinältä.
Sen alla oli kuva Jeesuksesta.
Täydellinen hiljaisuus valtasi huoneen,
kun jokainen opiskelija katseli Jeesuksen runneltua kuvaa:
reiät ja repeämät peittivät Hänen kasvonsa, ja Hänen silmänsä oli puhkottu.
Tohtori Smith sanoi vain nämä sanat:
'Kuningas vastaa heille:
'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle niistä vähimmistä veljistäni,
sen te olette tehneet minulle.' 'Matt. 25:40
Muita sanoja ei tarvittu.
Kyyneleet täyttivät oppilaiden silmät, jotka olivat kiinnittyneet Jeesuksen kuvaan.
Tämä on helppo testi.
Saat pisteitä 100 tai nolla.
Valinta on sinun.
Jeesus on sanonut:
'Joka häpeää minua ja minun sanojani,sitä on Ihmisen Poika häpevä,
kun hän tulee kunniassaan, Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa.' Luuk. 9:26

Jos et häpeä tätä, ole hyvä ja seuraa ohjeita.
Jos et häpeä ... lähetä tämä eteenpäin.
Jos häpeät ... poista tämä.

***Eräänä päivänä Saatana ja Jeesus keskustelivat.
Saatana oli juuri tullut Eedenin puutarhasta, ja ylvästeli ja kerskaili.
'Kyllä vain, sain juuri saaliikseni kokonaisen maailman täynnä ihmisiä.
Tiesin, etteivät he voineet vastustaa käyttämääni syöttiä.
Nappasin heidät kaikki!'
'Mitä aiot tehdä heille?' Jeesus kysyi.
Saatana vastasi:
'Oi, minulla tulee olemaan hauskaa.
Opetan heille kuinka naida toisiaan ja erota toisistaan, kuinka vihata toisia ja
käyttää heitä hyväksi, kuinka juoda ja polttaa ja kirota.
Opetan heille, kuinka he voivat keksiä aseita ja pommeja ja tappaa toisensa.
Minulla tosiaan tulee olemaan hauskaa!'
'Ja mitä aiot tehdä sitten, kun olet kuluttanut heidät loppuun?',Jeesus kysyi.
'Minä tapan heidät', Saatana ylpeili.
'Paljonko haluat heistä?' Jeesus kysyi.
'Mitä? Et sinä halua niitä ihmisiä! Ei heistä ole sinulle hyötyä.
Lunastat heidät, ja he vain vihaavat sinua.
He sylkevät päällesi, kiroavat sinua ja tappavat sinut! Et sinä heitä halua!!'
'Kuinka paljon?' Jeesus kysyi uudelleen.
Saatana katsoi Jeesusta ja irvisti.
'Kaikki sinun kyyneleesi, ja kaiken sinun veresi.'
Jeesus sanoi: 'SOVITTU!'
Sitten Hän maksoi hinnan.
*
**
***
**
*
Eikö olekin hupaisaa,
  • miten helppoa ihmisten on hylätä Jumala ja sitten ihmetellä, miksi maailma menee päin helvettiä?
  • miten me uskomme kaiken, mitä lehdissä lukee, mutta kyseenalaistamme Raamatun sanan?
  • että jokainen haluaa päästä taivaaseen, kunhan heidän ei tarvitse uskoa, ajatella, sanoa tai tehdä mitään, mihin Raamattu kehottaa? Vai onko se pikemminkin pelottavaa?
  • kuinka joku voi sanoa 'Minä uskon Jumalaan' ja silti seurata Saatanaa? (Joka sivumennen sanottuna myös uskoo Jumalaan.)
  • kuinka voit lähettää tuhansia vitsejä sähköpostilla, ja ne leviävät valon nopeudella, mutta kun aiot lähettää viestejä, joissa puhutaan Herrasta, harkitset kahdesti?
  • kuinka kaikki irstas, raaka, rivo ja säädytön leviää vapaasti internetissä, mutta julkinen keskustelu Jeesuksesta tukahdutetaan kouluissa ja työpaikoilla?
  • kuinka joku voi palaa Jeesuksen tulta sunnuntaisin, mutta olla loput kuusi päivää näkymätön kristitty? Naurattaako?
  • että kun lähettää tätä viestiä eteenpäin, et valitse osoitekirjasi kaikkia henkilöitä, koska et ole varma, mihin he uskovat tai mitä he ajattelevat sinusta, jos lukevat tämän?
  • että voin huolehtia muiden ihmisten mielipiteistä enemmän, kuin siitä, mitä Jumala minusta ajattelee?

Lähetätkö SINÄ tämän viestin eteenpäin?

Minä lähetin.

torstaina, huhtikuuta 10, 2008

Onnea Timi!

Netin toimimattomuuksien vuoksi onnen toivotus tulee tänne vasta tänään, synttäreitä vietettiin siis 7.4. ja ikää on kertynyt 4 vuotta, jonka johdosta Timi sai Tampereen näyttelystä ostamani herkullisen siansorkan. Timin oli myös tarkoitus saada sivunsa takaisin nettiin vähän kuin synttärilahjaksi, mutta se on ollut hieman vaikea toteuttaa, kun netti tosiaan on takunnut aika ahkerasti...

Illalla Timi pääsi vielä Mistyn kanssa treenaamaan SPL-Seinäjoen harjoituksiin BH-koetta varten. Hienosti poika käyttäytyikin. Vähän meni kärsimättömäksi räksyttämiseksi välillä, kun käskyjä ei sadellut tarpeeksi. "Käske mun nyt jotain tehdä, ei tänne istuskelemaan oo tultu!!!!" Misty meni hieman kierroksilla, koska SPL:n kentällä ei olla koko talvena käyty. Dustykin oli paikalla ja sille löytyikin ilmiömäinen handleri Vaasan näyttelyä varten! :) [itse Sannan kanssa livahdetaan PetExpoon] Monta muutakin tuttua paikalla oli, mutta jostain kumman syystä Timi on edelleen kentän ainoa mini...

Eilen oli Lakeuden Kennelkerholla agilityn tasokoe, josta Timi suoriutui päivän nopeimmalla ajalla eli 35 sekunnilla sekä yhdellä ryntäämisellä väärään suuntaan... Roosalla aikaa kertyi 1,44 ja sisältäen "hieman" ylimääräisiä kierroksia niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin sinne sun tänne... Mutta oikein hyvä suoritus kuitenkin kuulemma ottaen huomioon, ettei agilityä ole edes ajateltu koko talvena ja rata oli hyvin poikkeuksellisella paikalla. Timin kanssa meni paremmin, koska ehdin ottaa vähän ToKoa ennen radalle menoa, ja koska sen kanssa on tokoiltu koko talvi.

Onneksi Timi ei tunne olevansa sakemannikerhon kentällä jotenkin poikkeava! Saksanpaimenkoirana Timi uskoo voivansa täysin turvallisesti ja tasavertaisesti haastaa belgianpaimenkoiran, kuten teki jonain kesänä agiharkoissa. Noista ajoista Timi on kuitenkin rauhoittunut huomattavasti ja varsinkin tämän talven aikana Timissä on tapahtunut valtava positiivinen muutos. Tosin jo viime kesänä saimme kehuja yhdeltä agiharrastajalta, että Timistä näkee sen alkaneen pitää meikäläistä johtajana. :) Vihdoinkin tämä tulinen ja pitkittynyt murrosikä alkaa väistyä. Tosin vika ei ollut pelkästään hormoneissa vaan myös siellä hihnan toisessa päässä, kuten lähes aina asia onkin. Ja se ongelma on muuten korjattu 100% ilman väkivaltaa, johon valitettavan moni koiraihminen uskoo. Me alettiin soveltaa Jan Fennellin kirjoja, jotka oikeasti toimivat! Monet pitävät kirjaa huuhaana, mutta meillä on elävää todistemateriaalia. Meidän "ongelma" oli tuskin 10-kiloinen, mutta koulutusmallin avulla suuremmat ja pinttyneemmätkin ongelmat ratkeavat melko vaivattomasti.

Kuuntelen koiraani -keskustelu 1, 2

lauantaina, huhtikuuta 05, 2008

Korjaus

Päivitetty:
5.4. marsuvauvauutiset
3.4. marsupoikueet 2008, marsuvauvauutiset
2.4. marsupoikueet 2008

Korjaus alla olevaan eli tuo blogitekstien kommentoimismahdollisuus näköjään astuu voimaan vasta, kun minä osaan sen laittaa... Olen kyllä joka paikkaan laittanut asetukset niin, että se on sallittu, mutta silti näihin teksteihin ei tule sitä linkkiä, mistä saa kommentoida... ;)

Päivän video löytyi YouTubesta:



Ihan oikeen sille! ;D

Päivän linkki

torstaina, huhtikuuta 03, 2008

Kommentti

Blogiviestien kommentoimismahdollisuus on juuri otettu ihan kokeeksi käyttöön ja on ainakin toistaiseksi moderoimaton. Muistattehan kuitenkin, että vieraskirja on edelleen olemassa. :) Kirjoitathan asiallisesti: ei kiroilua, vihamielisyyttä, poikas- tai hintakyselyitä. Roskapostin välttämiseksi ennen lähettämistä pitää kirjoittaa pyydetty kirjain/numero-sarja. Hoito-ohjeet ym. kysymykset edelleen vieraskirjaan!

Päivän linkki

tiistaina, huhtikuuta 01, 2008

Koirakuva-viikkohaaste: temppu

Päivitetty:
29-30.3. hermut, Yolina, hamsut,hiiret, kanipoikueet
29.3. koiranpennut
28.3. marsuvauvat



Meillä opetetaan koirille koko joukko kaikenlaisia temppuja ja vähän hyödyllisempiäkin liikkeitä, mutta kuvauksellisesti parhaita ovat tietenkin Timin agilityhypyt. Tämä kuva on otettu kotona viime kesäkuussa.

Meidän koiruuksien tempuista yhteenvetoa (kaikkia ei toki tule koskaan edes ajatelleeksi...)

  • istu
  • tänne
  • pissulle / kakkalle
  • maahan (siinä missä on)
  • maata (komento omalle petille)
  • tassu (= anna tassua, Timillä myös: "Paiskaa, jätkä, tassu!")
  • paikka / ei tuu
  • hauku (Della, Timi, Roosa)
  • odota (esim. hihnassa vetämisen lopettamiseksi tms.)
  • katso / katse (katsekontaktin ottaminen)
  • ole hyvä (saa ruveta syömään, tulla ovesta tms...)
  • ei ota (ruokaa tms. ei saa ottaa ennen kuin on annettu lupa)
  • vierelle istu (perusasento tokossa jne. Misty osaa sen parhaiten meidän koirista, vaikka on nuorin! Muut paitsi Misty ja Roosa on opetettu "vanhanaikaisesti" kiertämään selän takaa vierelle. Timi on juuri oppinut suorittamaan vierelle istumisen suoraan edestä sivulle, mutta joutuu käyttämään uutta käskysanaa "liki", muuten se menee vanhalla tavalla. Ja parempaa sanaa ei ollut vapaana/keksitty...)
  • sivulle / sivu (Tämä olisi ollut hyvä Timille edellisen tilalle, mutta on jo käytössä ja sillä muistutetaan koiraa kulkemaan tien sivua.)
  • kieri (Aussit kierähtävät tällä suositulla käskyllä makuuasennosta selän kautta ympäri.)
  • orava (aussit seisovat takajaloillaan)
  • pyöri (Varsinainen hulluttelutemppu, jos jostain syystä halutaan herätellä ausseihin vielä lisää virtaa! Muistuttaa häntänsä jahtaamista, mutta on toki ihan eri juttu.)
  • kiinni (lelun ottaminen hampaiden väliin)
  • irti (lelu pitää myös antaa pois)
  • kävele (takajaloilla käveleminen, Timi osaa hyvin, Roosa tarvii avustusta.)
  • tanssi (Lähinnä Roosan juttu, takajaloilla seisominen ja pyöriminen ympäri.)
  • etsi / missä (namin tms. etsintä)
  • seuraa (nuorin kolmikko osaa parhaiten)
  • seiso (Erityisesti sakemannien mielestä tosi tylsä juttu! ;D)
  • hyppää
  • mene veteen (tätä ei pahemmin tarvi toistella! xD)
  • kierrä (esim. liikennemerkin toiselta puolelta)

Toki jokainen osaa myös monen monta sanaa, kuten oman nimensä ja muiden nimiä, ei/hyi, kissu (tarkoittaa kaikkia koiraa pienempiä), kissu itkee/pelkää (käsky olla rauhallinen pienen eläimen lähellä), vauva (tarkoittaa tosin yleensä pentua), nami, peruna, ruoka, nälkä, pallo, lelu, auto, hyvä/hieno likka/poika, tupa, pihalle, koppi, lenkille jne...

Aussit myös näköjään tietävät olevansa tiimi nimeltä "Aussit". En ole ihan varma, luetaanko siihen niiden mielestä Mistyä tai lukeeko se itsensä Ausseihin. Agilitysanat ovat parhaiten aussien hallussa: aita, puomi, putki, muuri, pussi, A, keinu, rengas, pituus, pöytä, kepit... Ei siis kovin mielikuvituksekkaita nimiä. Timi myös ennen BH-harjoituksia tai niiden jälkeen joskus temppuilee palveluskoiraesteillä. Ne muistuttavat agilityesteitä, mutta niitä ei pysty suorittamaan samalla tavalla, joten yleistämisen välttämiseksi niille on annettu eri nimet: A = kiipee, seinä/muuri/mikä lie hyppyeste = yli.