PetExpo-viikonloppu & Dustyn ERI

Kello on puoli kolme yöllä tätä aloittaessani, joten on se kumma, jos ei nyt vihdoin ole aikaa naputella rauhassa! ;D

PetExpo (ja alempana Vaasan KV)


Huhtikuun viimeinen viikonloppu pisti kyllä reissussa rähjääntymään yhden sun toisenkin. Junalla eläinkatraan kanssa kulkeminen on aina oma arvoituksensa. Sannalla oli mukana 2 talvikkoa ja 2 kania, joista molemmista toinen oli meitin kasvatteja. ;) Syrkkien papovahälytys oli hieman verottanut mukaan lähteneiden saldoa. :( Itselläni oli matkassa 6 marsua, joista 2 lähti maailmalle, sekä 6 hamsteria. Seitsemän hamsua olin ilmoittanut, mutta jätin kotiin yhden veteraanin.


Lauantai

Sannan kanssa neljältä aamulla junailtiin Seinäjoelta Pasilaan, josta pääsi kätevästi kävellen Messariin. Lauantaina marsuilla arvosteltiin pet-luokka ja ulkomuodon junnut, kaneilla ulkomuotoluokat, ja hamsteripuolella taas englantilainen tuomari Andrew Bryan arvosteli robot ja suomalainen tuomari talvikot. Meikäläisen eläimistä osallistui siis lauantaina näyttelyyn vain robot, koska raha ei riittänyt ilmoittaa molemmille tuomareille, joten laitoin omat eläimeni vain Andrewille, mikä osoittautuikin viisaaksi päätökseksi. Junnumarsuja ei ollut mukana, koska en ole ajoissa asialla rekisteröintien kanssa, puhumattakaan että olisin muistanut ilmoittaa kaneja näyttelyyn. ;) Omat marsuni saivat siis odottaa sunnuntaille.

Marsujen arvostelemisesta

Olin itse marsuilla pet-tuomarina ja Miia Viitala toisena, alkuperältään epjyläisiä siis molemmat. ;) Minä arvostelin naaraat Sannan sihteeröimänä ja Miia urokset. Yhteisenä rupeamana oli sitten BIS/PPM ja pariluokka. Meikäläinen onnistui kerrankin pitämään hyvää arvostelutahtia yllä! Kehitystä siis väkisinkin havaittavissa jopa omaan silmään, jopa normaalisti haluaa nähdä vain ne negatiiviset puolet. Mutta koska näyttely pidettiin Messarissa, olisi pitänyt osata varautua tuomareista ja sihteereistä riippumattomaan viivästykseen. Yhdistyksen puolesta informaatiota ruokailun suhteen ei kai tapahtunut ollenkaan, koska Miia joutui viettää puolen tunnin ruokapaussinsa suklaapatukan turvin. Itse jouduin odottaa marsujen sellerin (tai jonkun muun rehun) syöntikisan loppuun ja tiedustella useampaan kertaan, että tuli vastaus. No se olikin positiivinen yllätys, sillä saimme rahaa mukaan ruokaillaksemme itse valitsemassamme paikassa. Sitkeiden yritysten tuloksena tosin jouduimme toteamaan, että joka ikinen ruokapaikka oli niin täynnä, että siinä ajassa, kun jonottaisimme ensin tiskille pääsyä ja sitten vapautuvaa pöytää, kävelemme Pasilan Heseen tms... Sinnehän sitten suunnattiin Miian, Sannan ja kanipuolelta mukaan tarttuneen Johannan kanssa, tosin "hairahduimme" Hesen sijasta pizzeriaan. ;) Siellä oli onneksi istumatilaa, eikä jonotkaan olleet pitkät, mutta ruokien saaminen pöytään asti kesti niin kauan, että ainakin oma pizzani oli jo ihan jämähtänyt ja reunoista kova, mutta hyvällä halulla se alas meni, vaikka vaatikin pientä taistelua haarukan ja veitsen kanssa! :9 Puolen tunnin ruokapaussi venyikin siis ainakin kahden tunnin pituiseksi...

Yleisö pysyi onneksi kärsivällisenä ja ymmärtäväisenä siihen asti, että ainakin minä sain arvostella marsut loppuun rauhassa. Sitten sitä häiriötä tuli senkin edestä! Ihmisten on ilmeisen vaikeaa kuvitella, että jos jonkin asian tekemisessä on kiire, niin he kyllä omalta osaltaan hidastavat sitä aika olennaisesti itse käymällä useaan otteeseen inttämässä, koska palkinnot jaetaan. Itse kysymys ei toki vie paljon aikaa, joskin se on ihan turha, koska palkintoja ei jaeta ennen kuin ne on mietitty ja päätetty, miettiminen taas vaatii keskittymistä, mikä on mahdotonta, jos siinä ramppaa koko ajan joku kyselemässä ja väittämässä, miksi juuri hänen kohdallaan pitäisi olla erityisjärjestely tms. Heidän omista rahoistaan siinä kuitenkin on kysymys, niistä mitkä ilmoittautumismaksuihin ja matkoihin yms. on näyttelyn eteen uhrattu. Tuleeko rahoille vastinetta, jos arvostelut hutaistaan lonkalta ja palkinnot jaetaan umpimähkään? Se kävisi kyllä helposti, sillä marsuilla mm. SMY:n näyttelyissä omistajat esittävät marsunsa itse, eli assistentteja ei ole käytössä. Sitä voisi tuumata, että "jaa, tuo on tuon marsu, se on mun kaveri/sen marsut pärjää aina hyvin" tms... ;D Mutta kun emme ole koiramaailmassa, niin arvostelemme pet-marsuja ja siinä ei handlerilla ole paljoakaan vaikutusvaltaa.

Marsu on yksi monimutkaisimmista pet-eläimistä arvostella. Minkään muun eläimen kohdalla ei ole niin miljoonaa kohtaa, mikä pitää ottaa yhtä perusteellisesti huomioon ja minä olen sentään arvostellut kaikkia lajeja harvinaisia lukuunottamatta (no, okahiiri löytyy "ansioluettelosta"). Kynnet pitää syynätä (onko leikattu liikaa tai liian vähän), myös tassunpohjat (kuivat, punoittavat, alkava/hoidettu/valtava känsä), korvista pitää kaivaa mahdolliset töhnät, hampaat kurkata (joka monesti vaatii pientä taistelua), rasvarauhanen kopeloida (onko se puhdas, melkein puhdas, likainen vai ihan kauhea laatta, ikä ja sukupuoli pitää myös ottaa huomioon pisteytyksessä),... Silmät on onneksi yhtä helppo kaikilla lajeilla, koska ne ovat yleensä terveet ja päässä. Tuossa oli vasta ne helpot nakit. Hankalia ovat käsiteltävyys, yleiskunto ja turkki, koska niissä on miljoona eri vivahdetta, ja koska on pisteytettävästä lajista kyse, pitää aina kelata, että antaako tällä pisteen vai puoli pistettä enemmän/vähemmän kuin sille, joka oli 12 marsua sitten... ;)

Käsiteltävyydestä saa onneksi aika hyvän kuvan muun arvostelun aikana. Yleiskunnossa tekee kiusaa se, että marsu lähtee pöydältä ihan päinvastaisena kuin tullessaan. Kun marsu tuodaan pöydälle, sitä jänskättää ihan hurjasti ja sillä on kaikki lihakset aivan pinkeinä "vatsa sisään, rinta ulos", jolloin se tuntuu käteen kiinteältä ja lihaksikkaalta BIS-voittajalta. Arvostelun aikana useimmat marsut kuitenkin rentoutuvat ja "lässähtävät", jolloin luiseva selkä ja roikkuva pömppömaha paljastuvat. ;) Suuri osa pet-marsuista oli tänä viikonloppuna jotain tuota tyyppiä. Valitettavasti sen saavat aikaan myös edellisiltainen pesemis- ja muu puunaamisoperaatio, matkustus, ja mahdollisimman stressaava paikka, mikä näyttelylle vain voi olla eli Messari kuulutuksineen ja muine normaalisti asiaankuulumattomine taustahälinöineen.

Turkkihan on ihan oma tarinansa. Marsuilla on hurjasti erilaisia turkinmuunnoksia, kun useimmilla jyrsijöillä niitä on keskimäärin 2. Kaneilla tapaa yleensä vain normaali- ja fuchs-turkkisia pet-pöydällä. Marsuilla pelkästään turkin mukaan jaettavia roturyhmiä on 3: sileäkarvaiset (sk, satiini, crestilliset), karkeakarvaiset (aby, teddy, rex), sekä ne monet pitkäkarvaiset, joita löytyy suorana ja kahdenlaisena kiharana (karkea ja kampaamaton lunkarya ja perinteiset pehmeämmät enkelikiharat), klipattuna ja turkissaan olevana... Oma sarjansa ovat vielä risteytykset, joiden turkki voi edustaa useampaakin noista tai niiden välimuotoja, sekä uutukaiset nakut ja ch-teddyt. Jokaisen turkki käyttäytyy erilailla, kun pitäisi arvostella tiheyttä, kiiltävyyttä, palautuvuutta jne. Lisäksi pitää syynätä hilseet, loiset, ruvet, likatahrat ja rasvaisuus. Marsun mahan väristä huolimatta pitää päästä jyvälle, onko se puhdas. Entä onko marsulla karvanlähtö vai irtoaako karvaa käsittelyn myötä?

Muiden tuomio

Roboistani mukaan pääsivät Berttuli Betrooli, sekä omat kasvattini Balalaika, Cepimirus ja Chestimir. Kaikki kolme saivat Laatu 1 -maininnan, mistä olen erittäin ylpeä! :D Sen lisäksi Mirus oli Paras Nuori, "ROP5" (eli nykyään S5) ja sai SERTin. Balalaika sai kunniamaininnan väristä. Berttuli taas oli Paras Veteraani ja Tuomarin Suosikki.

Pitää myös hehkuttaa, että Sannan omistama kasvattini Anemone's Jänönapila alias Pete sai A-luokasta pisteitä yli 90 (tarkemmin en muista) huolimatta siitä, että se on täysin lemmikkitasoisena elämänsä aloittanut. :) Ensiluokkainen otus siis silti sekin.

Jossain vaiheessa vaihdettiin vielä Marjon kanssa marsuja eli meiltä lähti matkan takia massaa pudottanut Angeliquen black/golden tyttö ja meille tuli sievä black tan Belinda. :) Meillä on ennestäänkin ollut black tan nimeltä Belinda, joten vähän nostalgiaa mukaan!

Ilta

Lauantain näyttelyn jälkeisestä elämästä suurin osa lienee parasta sensuroida xD, mutta kerrotaan nyt sen verran, että ajoimme Sannan ja eläinkatraan kanssa Pasilasta Järvenpäähän ja sieltä Kellokoskelle muutaman kasvattini omistajan hakemana heidän kotiinsa yöksi. Oli tosi kiva nähdä Willy, Mansikka, Laku, Salmiakki ja Pörris hyvin hoidettuina ja hienoissa häkeissä. Meidän Alma muutti samaan perheeseen ja Pörris oli vähän liiankin innoissaan tyttöystävästä. Almalla paloi pari kertaa päreet ja se ajoi Pörriksen ulos mökistä, vähän kuin sohvalle nukkumaan. ;) Alma ei ole ollut myytävänä ja sen piti viettää loppuelämänsä meillä, mutta kun sille tarjoutui kerrassaan mahtava koti, niin sehän on sillä sipuli!


Sunnuntai

Sunnuntaina saatiin taas oikein autokyyti Järvenpään asemalle. Ensimmäinen juna tuli ja meni ohi nenän edestä/selän takaa opettaessamme erästä setäihmistä tilaamaan lippua junamaatista. Ei auttanut muu, kuin odottaa seuraavaa. Onneksi näillä lähijunilla ei ole niin nuukaa, että mihin niistä hyppää kyytiin. Vähän vain pisti jännittämään, että päästäänkö me eläinten kanssa sisälle ollenkaan hieman myöhästyneinä. Vahvistuskirjeissä annettiin hyvin tiukasti ymmärtää, että messukeskuksen ainoa ovi, josta eläinten kanssa saa kulkea, suljetaan visusti tietyllä kellon lyömällä.

Sisälle pääseminen ei ollut ainoa murhe. Omat talvikkoni olivat heti alkupäässä arvostelua, joten yritin ottaa yhteyttä hamsuporukkaan. SHY:ltä tulleessa monisivuisessa vahvistuskirjeessä ei ollut tietenkään sitä kaikkein tärkeintä eli puhelinnumeroa, josta saisi lisätietoja. Ilmojen vastaanottajan numero oli meikäläisellä kännykässä, mutta numero ei sitten ollutkaan enää käytössä!

Marsuista Maceinen oli sileäkarvaisena pewinä myös heti ensimmäisten joukossa luettelossa. Mutta olin päättänyt jättää sen pois arvostelusta, joten sen puoleen ei ollut kiirettä. Tytöt olivat nahistelleet yöllä ja Maceinen oli saanut silmäänsä kolhun. Kielolta oli onneksi saatu silmätippoja ensiavuksi! :)

Ovien sulkeutumissääntöä ei onneksi noudatettukaan käytännössä, vaan mattimyöhäisiä eläimineen lappasi sisälle meidän lisäksi muitakin. Myöskään eläinten arvosteluja ei onneksi oltu vielä aloitettu.

Marsujen kohtalo

Marsuthan tunnetusti menettävät massaansa pitkän matkan, pesemisen yms. seurauksena. Puhumattakaan, jos marsut istuvat boxissa toista päivää ja vieläpä riitelevät! Pumpuli ja Maceinen olivat yön aikana kertakaikkiaan kyllästyneet toistensa naamoihin, vaikka olivatkin samaa laumaa. Saipa siitä ohimennen osansa pikku-Belindakin. Väliseiniä olisi ollut onneksi tarpeeksi erottaa kaikki kolme toisistaan tulomatkalla mukana olleen Alman takia, mutta pienissä lokeroissa oltaisiin jouduttu sitten olla. Jaoin puluboxin yläosan sitten vain kahteen osaan, toiselle puolelle Maceinen ja Belinda ja toiselle puolelle omaan rauhaansa Pumpuli, jolla ainakin teoriassa oli vielä mahdollisuus saada järkevä arvostelu. ;)

Pojat pysyivät tällä kertaa kiltisti omilla puolillaan. Kahdessa näyttelyssä Ticu ja Buster ovat onnistuneet murtautumaan toisiinsa käsiksi, mutta Busterin saatua sertit kasaan, näistä kahdesta olin ilmoittanut vain Ticun. Väliseinän takana oli siis tällä kertaa Ukkonen, joka ei ilmeisesti Ticun mielestä ollut lainkaan niin ärsyttävä. Vaikka Ukkonen söikin väliseinää koko viikonlopun kuin näkkäriä!!!!!! :(

Jostain syystä sitten päätin kuitenkin viedä Maceisen pöydälle, kun se kerran on koko viikonlopun "kärsinyt" näyttelyn takia. Eihän siinä mitään häviäkään (paitsi tietysti luokkansa). ;D Tottuneena näyttelymarsuna rouva nyt ei itse arvostelua stressaisi ja muutaman minuutin poseeraaminen ja verryttely pöydällä tekisi hyvää boxissa loikoilun jälkeen. Maceinen sai Jenssiltä runsaasti kehuja ja luulen, että se olisi voittanut luokan ja ehkä saanut jopa kolmannen sertinsä, mutta nythän se oli mahdotonta, koska se oli kerran loukannut silmänsä ja menettänyt niin paljon massaa. Maceiselle on muutenkin ollut vaikea saada hyvä massa ja nyt sekin oli tiessään.

Lena Wilhelmsson arvosteli englannin crestit ja antoi Pumpulille ja Ticulle hyvät arvostelut! :) Ticu ja Ukkonen olivat mukana osallistumisen vuoksi. Ticulla on 2 sertiä Suomesta ja 1 Ruotsista, joten eihän sitä nyt kotiinkaan voi jättää! ;) Mutta massaa on nykyään vaikea saada sille kunnolla, vaikka ikää on vasta n. 3v.

Ukkosen ilmoitin klipattuun luokkaan, koska eihän sitä nyt voi "vain" kolmen marsun kanssa lähteä Helsinkiin asti! Ja edellisessä näyttelyssään Ukkonen ei ollut oikein ollut edukseen. Silloin se oli vielä ollut muka "turkissaan", mutta poika oli ollut vähän sen näköinenkin, että oli ensimmäinen marsu, jota olen koskaan nyytittänyt... Nyt Ukkosella oli mielestäni kaunis, melko pitkäksi kasvanut turkki, josta halusin peruaaneja kasvattavalta tuomarilta arvostelun. Olin myös käyttänyt ilmeisesti hieman oikeampia aineita pesuun, koska turkki ei näyttänyt enää karkealta kuten ensimmäisessä näyttelyssään. Eikä turkista tainnut yhtään negatiivista kommenttia tullakaan! Sehän olikin jo etukäteen tiedossa, että mikään stara meidän Ukkonen ei ole pienuutensa takia. ;) Kiitokset hurjasti handlerina toimineelle Heidille!

Talvikot ja Pete vauhdissa

Talvikot Dusty Pearl ja Everlasting Pearl olivat sunnuntaina Andrew Bryanin arvostelussa ja saivat molemmat Laatu1! Sen lisäksi Eve oli Paras Nuori ja sai kunniamaininnan väristä. Myös kasvattamani Sannan talvikkotyttö Cherished Sapphire sai Laatu1! Sannan poika jäi valitettavasti ulkomuotoarvostelusta, ilmeisesti se oli ollut pet-arvostelussa silloin, kun sitä oli etsitty!?!?!?

Sunnuntai oli kanien pet-päivä. Siinä Anemone's Jänönapila alias Pete-pupu sai KuMan jostain. :)

Koirauutisia kotopuolesta

Yhtä aikaa PetExpon kanssa järjestettiin Vaasassa Kansainvälinen koiranäyttely. Meidän koirista paikalla oli vain Dusty, mutta eihän se määrä ratkaisekaan vaan MIKÄ?!?! ;D Dustyn tulos oli nimittäin Erinomainen ja luokkansa neljäs!!!!! Kiitokset siitä handlerina toimineelle Minna Virralle sekä Ullalle ja Sannalle, jotka Dustyn olivat näyttelyyn ilmoittaneet.

Olin kyllä aivan epäuskoinen, kun Sannalle tuli viestiä, että Dusty olisi saanut ERIn. Oikein piti soittamalla varmistaa, että eihän Erittäin Hyvää olla erehdytty sanomaan ERIksi? ;D Mutta ei, kyllä se oli pakko uskoa! Rasti oli laitettu Erinomaisen ruutuun ja pieni ruusukekin oli tullut!!!! Ihan uskomatonta, että (Sannaa lainatakseni) meidän pikku apinalle ERI!!!! :DDD

Pitää mainita myös, että Sirkan Quattrogårdens Yanda oli ROP ja sai SERTin. Pikkulinnut kertoivat, että Yanda sai toisen SERTin heti seuraavassa näyttelyssään Viitasaarella! Nyt sitten vaan odottelemaan sitä kahden vuoden ikää. Sitä ennen ehtii mainiosti treenata BH-kokeeseen ja johonkin koetulokseen, niin eipä siinä sitten enää muuta kuin muotovalioksi! ;)