Netin toimimattomuuksien vuoksi onnen toivotus tulee tänne vasta tänään, synttäreitä vietettiin siis 7.4. ja ikää on kertynyt 4 vuotta, jonka johdosta Timi sai Tampereen näyttelystä ostamani herkullisen siansorkan. Timin oli myös tarkoitus saada sivunsa takaisin nettiin vähän kuin synttärilahjaksi, mutta se on ollut hieman vaikea toteuttaa, kun netti tosiaan on takunnut aika ahkerasti...
Illalla Timi pääsi vielä Mistyn kanssa treenaamaan SPL-Seinäjoen harjoituksiin BH-koetta varten. Hienosti poika käyttäytyikin. Vähän meni kärsimättömäksi räksyttämiseksi välillä, kun käskyjä ei sadellut tarpeeksi. "Käske mun nyt jotain tehdä, ei tänne istuskelemaan oo tultu!!!!" Misty meni hieman kierroksilla, koska SPL:n kentällä ei olla koko talvena käyty. Dustykin oli paikalla ja sille löytyikin ilmiömäinen handleri Vaasan näyttelyä varten! :) [itse Sannan kanssa livahdetaan PetExpoon] Monta muutakin tuttua paikalla oli, mutta jostain kumman syystä Timi on edelleen kentän ainoa mini...
Eilen oli Lakeuden Kennelkerholla agilityn tasokoe, josta Timi suoriutui päivän nopeimmalla ajalla eli 35 sekunnilla sekä yhdellä ryntäämisellä väärään suuntaan... Roosalla aikaa kertyi 1,44 ja sisältäen "hieman" ylimääräisiä kierroksia niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin sinne sun tänne... Mutta oikein hyvä suoritus kuitenkin kuulemma ottaen huomioon, ettei agilityä ole edes ajateltu koko talvena ja rata oli hyvin poikkeuksellisella paikalla. Timin kanssa meni paremmin, koska ehdin ottaa vähän ToKoa ennen radalle menoa, ja koska sen kanssa on tokoiltu koko talvi.
Onneksi Timi ei tunne olevansa sakemannikerhon kentällä jotenkin poikkeava! Saksanpaimenkoirana Timi uskoo voivansa täysin turvallisesti ja tasavertaisesti haastaa belgianpaimenkoiran, kuten teki jonain kesänä agiharkoissa. Noista ajoista Timi on kuitenkin rauhoittunut huomattavasti ja varsinkin tämän talven aikana Timissä on tapahtunut valtava positiivinen muutos. Tosin jo viime kesänä saimme kehuja yhdeltä agiharrastajalta, että Timistä näkee sen alkaneen pitää meikäläistä johtajana. :) Vihdoinkin tämä tulinen ja pitkittynyt murrosikä alkaa väistyä. Tosin vika ei ollut pelkästään hormoneissa vaan myös siellä hihnan toisessa päässä, kuten lähes aina asia onkin. Ja se ongelma on muuten korjattu 100% ilman väkivaltaa, johon valitettavan moni koiraihminen uskoo. Me alettiin soveltaa Jan Fennellin kirjoja, jotka oikeasti toimivat! Monet pitävät kirjaa huuhaana, mutta meillä on elävää todistemateriaalia. Meidän "ongelma" oli tuskin 10-kiloinen, mutta koulutusmallin avulla suuremmat ja pinttyneemmätkin ongelmat ratkeavat melko vaivattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti: ei kiroilua, vihamielisyyttä, poikas- tai hintakyselyitä. Hoito-ohjeet ym. kysymykset edelleen vieraskirjaan!