Viikon koirakuvahaaste

Ainutkertainen

Sitä on ollut niin paljon vastoinkäymisiä ja muuta päänvaivaa viime aikoina, että koirakuvahaasteeseen osallistuminen on jäänyt moneksi viikoksi. On ollut aina niin paljon asioita mielessä, että ei ole oikein inspiraatio kukkinut heti, kun uusi haaste on vaihtunut. Sitten kun on vihdoin kehittynyt mielessä joku idea, millä osallistua haasteeseen, onkin se taas ehtinyt vaihtua toiseksi.

Tämänkin kertaisen haasteen kohdalla on ikävyyksiä ollut matkassa, mutta toisaalta juuri ne tällä kertaa antoivatkin ajatuksen, miten osallistua tähän aiheeseen! Uusimmat huonot uutiset nimittäin ovat Ronjan lonkat. Epävirallinen tulos on D ja toisessa lisäksi nivelrikkoa, vaikka Ronja on vasta vuoden ja "kasvanut pumpulissa", joten yhteinen taival ei taida olla kovin pitkä. Siten jokainen hetki Ronjan kanssa on ainutkertainen.

6.8.2009 haettiin Ronja meille, pysähdyttiin pehmikselle ja juhlakalukin halusi maistaa äiteen jädeä! :)






Osaako olla surkean näköinen? ;D
...

Viikon koirakuva & Roosan kuulumisia

Arvoitus

Tällä kertaa viikkohaasteessa pähkäillään arvoituksia ja salaisuuksia. Meikäläisen on ihan pakko laittaa tämän haasteen yhteyteen vinkki, että vilkaiskaa myös tämä Timin näyttelykommenttikuva. Arvoitukseksi jäi, mikä on toiseksi alimmaisella rivillä oleva sana ennen parhaassa näyttelykunnossa. x)

Klikkaa:


Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Tässä toimii pikkukulkijana Varpu. Pieni neiti ei tajua, että mikä tikku Roosan peppuun työnnetään pari kertaa päivässä. Tikku vedetään pepusta ulos, kun se piippaa ja Roosa saa namin. Sitten ihmiset katsovat tikkua ja merkitsevät jotain ylös. Varpu ihmettelee myös, miksi Roosan ilme on niin hapan. Me ollaan Roosaa narrattu, että tule tänne, niin mitataan, niin saat namia, voi kun hieno tyttö... (Ynnä muuta bullshittiä Roosan mielestä.) Sen seurauksena Varpu on tikusta aivan innoissaan, eikä malta odottaa kasvavansa niin isoksi, että saa itsekin tikun peppuun. x)



Tässä niitä mystisen tikun näyttämiä lukemia. Arvoitus onkin, että syntyvätkö pennut tänään vai huomenna. (Klikkaa kuva suuremmaksi!)



Ja tietenkin sekin on arvoitus, montako pentua tulee, kumpaa sukupuolta ja kumpaa väriä. Ultrassa näkyi 5-6 pentua. Roosan "normaalipaino" on suunnilleen 6-7kg. Nyt se painaa 9,5kg eli yhtä paljon kuin Timi, joka on sitä 3cm korkeampi. Roosan mahanympärys on nyt leveimmästä kohdasta 61cm ja kapeista 51cm. Vertailun vuoksi mittasimme, että Timin mahanympärys on 36cm ja Varpun 28cm. Värien puolesta sekä blue&tania, että punaista voi syntyä, koska punainen on määräävä, mutta Timi myös kantaa sinistä.



Tänään Varpu oppi vastauksen yhteen tärkeään arvoitukseen:
"Kannattaako Timiä seurata ihan päättömästi?"


"Miksei kukaan sanonut, että se on märkää?!?!?!?"


"Ei kannattanut!"


Sitten vielä loppukevennys. Ketkä kaksi heittävät talviturkkejaan alla olevassa kuvassa? Ja kumpi on kumpi.

Koirakuvia

Koirakuva-viikkohaaste 33: Kuvia tekstin pohjalta

Viikon koirakuvahaasteena oli teksti, jonka pohjalta piti laittaa kuvia. Tässä alla on pätkä siitä tekstistä, johon liittyvää kuvaa sain löydettyä. Viikkohaasteen sivulta löytyy koko teksti.

"Aurinko paistaa merellä, ja sillä on kova työ saada kaikki loistamaan kuin hopeinen vyö..."

Nämä kuvat on otettu heinäkuussa 2007 Kokkolan agilitykisaa ennen. Kisapaikka oli muistaakseni aika lähellä merta, mutta tarkemmin se taisi olla joen suulla. Timi kävi siinä virkistäytymässä ennen kisaa. Tuohon aikaan aurinko paistoikin kauniisti. Myöhemmin sitten satoi...

"On meri kovin märissään ja santa kuivaa niin! Ei edes pilven hattaraa nyt eksy taivaisiin. Ei linnun lintuakaan nyt liidä näkyviin."

Mistyllä on ikää muutama kuukausi näissä kuvissa, jotka on otettu meidän kodin viereisellä hiekkamontulla, jossa muut koirat ovat juosseet ja riehuneet pitkät tovit Mistyn keskittyessä kaivamiseen.






Koirakuva-viikkohaaste 32: koiran kieli

Viikon koirakuvahaasteena oli koiran kieli, jonka saa käsittää kirjaimellisesti tai vaikka elekielenä.

Roosalla on hassunvärinen kieli:


Roosa elokuussa.


Timi ja Roosa saavat kesäkuussa nuolla jätskin lopun.

Roosa 13kk & Kata

Roosa ja 1v-synttärilahja!

Tässä touhussa pitää olla kieli keskellä suuta! Samalla seuraa Timin ja Roosan astutustarina, joten varoitan räävittömistä kuvista!

Roosalla on juoksu jo vaikka kuinka pitkällä ja pariskunta ei oo vieläkään jäänyt kiinni toisiinsa. Timillä on homma vähän hakusassa. Ei se oo niin helppoa kuin luulisi! ;D Hankaluutena on vielä se, että Timi on suurista puheistaan huolimatta täysin kokematon tässä hommassa ja sitä ujostuttaa aivan liikaa antaakseen yhtään "avustaa".



Välillä se erehtyy osoitteesta ja nylkyttää mitä sattuu, kuten etujalkaa...


...tai etuPÄÄTÄ!


Tuleekohan tästä nyt yhtään mitään?!?!?


Takajalka on se vakio! ;) Onhan Timi opiskellut nylkytyksen saloja alunperin isojen koirien parissa...


16. juoksupäivänä Roosa käytetään progesteronitestissä ja tulokset tulevat seuraavana päivänä: nyt vauhdilla keinosiemennykseen!!!

Kännykällä otettuja kuvia:



Saimme onneksi ajan Mai-Vet-klinikalle. Timiä vaan ujostuttaa niin, ettei sillä ole päässä yhtäkään eroottista ajatusta, kun eläinlääkärin kädet on sen haaroissa. Lopulta eläinlääkärin onnistuu herutella Timiltä kuppiin jotain, missä mikroskooppi paljastaa jopa olevan ihan elämääkin! Sisältö ruiskutetaan ohuella letkulla Roosan sisuksiin.


Timi ja Roosa parisuhdeterapiassa. ;)

Tyytyväiset asiakkaat:





Roosa on hyvällä tuulella, mutta Timi on ihan vainaja.



Terapia kannatti. Timi nimittäin tajusi, että sillä nylkyttämisellä on jokin tavoitekin!!!!

Seuraavana päivänä nimittäin aussit jäävätkin yllättäen jumiin! Mumma pitää kaulapannasta Roosaa, joka tuli viimetipassa "katumapäälle". Nyt se on myöhäistä.



Ja illalla vielä uudestaan! Roosa sylkee mielessään tulta ja Timi on vähän hädissään, että hän on nyt paha Roosalle. Kyllä se kehumalla siitä selviää.



Tämän jälkeen Roosa antaa vielä Timin ikään kuin säälistä yrittää astua, mutta on itse vähän toisen asialla. Hetken juputtamisen jälkeen se kellahtaa selälleen ja tuuppii Timiä mahaan takajaloilla kuin kissa. Tätä jatkuu pari päivää. Sitten jotenkin Roosan epähuomiossa (?) sattuukin niin, että ne jäävät taas jumiin!



Tämän jälkeen Timi on ollut maailman onnellisin aussi.

Koirakuva-viikkohaaste

Päivän linkki

Maisema

Saksanpaimenkoiraliiton leiri Lehtimäellä tarjoaa kesä-heinäkuun 2008 vaihteelta jäkälämetsäkuvia. :) Asialla Misty ja Eki. Puolivuotiaan Ekin omistaa Taru Talja. Lisää leirikuvia täällä.





Vanhempia kuvia eli heinäkuun 2007 maisemaa ihailee Timi Vöyrin agirodussa:



Timi kesäkuussa 2006 montulla ja heinäpellossa:

Koirakuva-viikkohaaste

Kysymys


Saanko mä nyt tästä hyvästä namia, kun Sanna silittää mua?


Jokojokojokojoko?

Koirakuva-viikkohaaste

Lämmin


Timin tunteet basenjin kaltaisia hoikkasäärisiä narttuja kohtaan ovat hyvin lämpimät. Mukana hiekkamontulla Nyyti ja Timin elämän suuri rakkaus, Myy om. Minna Rintanen


Lämmin peruna on maailman ihanin asia!


Tässä kuvassa on lämmin tunnelma. Tai voisi olla. Todellisuudessa Timi saa vilunväristyksiä kissoista, jotka sen mielestä ovat vain luonnottomasti käyttäytyviä koiria. Kuvassa hellyyttään yrittää osoittaa Simba.

Koirakuva-viikkohaaste

Tämän viikon koirakuvahaasteena oli Annoin pikkusormen... Eli mikä on alunperin ajateltu olevan koiralta kiellettyä, mutta................. Ja tietenkin asialla on taas Timi. Meillä ei ole ennen Timiä koirat saaneet olla sängyllä tai sohvalla. Eikä se kyllä aikaisemmille koirille ole juolahtanut mieleenkään edes kysyä. Tosin rodulla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Sakemanni ja aussi palelevatkin ihan eri tavalla. Sakemannille tulee nopeasti kuuma kaksinkertaisen turkkinsa kanssa. Toki niillekin on omat paikat, missä nukkua mukavasti, mutta Pinja menee siitä huolimatta aina ulko-oven eteen tuulikaapin matolle nukkumaan oli kesä tai talvi.

Ja näin sen sohvan ja sängyn kanssa kävi. Timi on näissä kuvissa 2v.



Ja meillehän ei pitänyt enää tulla urosta! ;) Mutta mikäs tää on..?


Timi ja Daisy, 2kk. Siinä on jo sakemannikin sohvalla... ;)


Oheisessa linkissä lisää Timin sohvakuvia. Tässä parin haasteeseen osallistujan kanssa ollaan päädytty siihen, että unissaanhan se koira sänkyyn on päätynyt. ;D Ensimmäisenä yönä pentu on nukutettu johonkin "asialliseen" paikkaan, mutta aamulla se onkin herännyt muka hämmästyneenä jalkopäästä. "Oho, mun on täynyt kävellä unissaan!" ;) Niinhän se Timilläkin kävi. Minä illalla nukutin sen aina boxiin, jossa oli luukku auki. Timistä kun piti tulla näyttelykoira alunperin, niin ajattelin olevan hyvä, että se oppisi pitämään boxia miellyttävänä paikkana. Vielä mitä! Aina se vaan jotenkin selittämättömästi löytyi sängystä. Lopulta se vei koko käden eli sai ihan luvan kanssa nukkua sängyssä ja kainalohan on se paras paikka. Nyt aikuisena Timi ei enää nuku kainalossa kuin ihan hetken. Sitten sen tulee hiki ja se vaihtaa paikkaa.

Ja tämä koko koirahan on varmaan alunperinkin sellainen yksi pikkusormi, koska muutama vuosi sitten Leenalla oli vielä periaatteena, että meille ei mitään pikkukoiraa (lue= Fifiä) tuu. Mutta kuinkas kävikään... ;) Silloinkin, kun Dellaa vasta haaveiltiin, niin rouvan ykkösvaihtoehtoihin kuului sakemannin ohella TANSKANDOGGI! Mutta Leenan doggikampanja ei onneksi ollut yhtä onnistunut kuin Katan aussikampanja.

Päivän linkki