Lehmä on kotieläin. mutta niitä on talojen ulkopuolella.
Ne asuvat usein maalla mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse. Lehmällä on seitsemän sivua; yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli.Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä siihen. Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristeina. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla.
Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi. Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta ne voivat sanoa muuuuu....
Alemmalla puolella on häntä, sitä käytetään kärpästen hätistämiseksi, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku. Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella on vain tukkaa. Sitä kutsutaan lehmän tukaksi ja se on aina saman väristä kuin lehmäkin. Lehmän väri on kirjava.
Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristä avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut.
Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi ja niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen.
Lehmä ei syö kovin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa. Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en ole vielä oppinut. Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa.
Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten lehmän mies. Sonni ei anna maitoa joten sen takia se ei ole nisäkäs.
Niitä jotka hakevat lehmät kun ne tulevat vanhoiksi sanotaan lehmänvangitsijoiksi. Ne istuvat usein auton edessä. Niin lehmät lahdataan. Maito laitetaan tetroihin ja me ostamme maidon kaupasta. Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusio käytöksi.
Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin, ja tämän vuoksi minä pidän lehmistä valtavasti.
OPETTAJAN KOMMENTTI: En ole koskaan lukenut vastaavaa