Anemone's Babe Possu, kuva&om. Katariina Ruotsalainen
P.e.white teddytyttönen olikin white/lilac!!! :D
kymmenkunta hermeliinikania ja Anemone's marsukasvatus.
keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009
tiistaina, marraskuuta 24, 2009
Kuvaustuloksia
Päivän linkki: Osuvia ajatuksia koiraharrastuksesta
Anemoneniityn Enchanting Pine eli Swatti sekä Fuchsia eli Zini ovat käyneet lonkkakuvissa lupaavin tuloksin! :) Kennelliiton tietokannassa niitä ei vielä näy, eikä mikään ihme, kun ei siellä ole vielä Ronjankaan tuloksia.
Anemoneniityn Enchanting Pine eli Swatti sekä Fuchsia eli Zini ovat käyneet lonkkakuvissa lupaavin tuloksin! :) Kennelliiton tietokannassa niitä ei vielä näy, eikä mikään ihme, kun ei siellä ole vielä Ronjankaan tuloksia.
tiistaina, marraskuuta 17, 2009
Päivän video
Meikäläisen kasvatti puhuu telkkarissa! :D
Anemone's Duster eli self buff -marsu pulputtaa.
Anemone's Duster eli self buff -marsu pulputtaa.
lauantaina, marraskuuta 14, 2009
maanantaina, marraskuuta 09, 2009
sunnuntai, marraskuuta 08, 2009
lauantaina, marraskuuta 07, 2009
Terveystietoja laidasta laitaan...
Aloitetaan tuoreimmasta päästä eli tämän päivisistä lonkkakuvauksista, joissa meidän kasvatteja edustivat komeat veljekset Anemoneniityn Eucalyptus "Eino" ja Evergreen Eden "Rico". Molemmilla arvioitiin olevan kyynärät ja lonkat ok. :) Se oli E- ja F-pentueiden kimppakuvaus, mutta E-pentueesta 2 tyttöä on käynyt jo aikaisemmin kuvissa, samoin F-pentueesta 1 poika. E-pentueesta 1 tyttö on tapaturmaisesti menehtynyt. Loput olivat estyneitä tulemaan paikalle tai ovat aikeissa hoitaa kuvaukset omin päin.
Viime torstaina Timi sitten vapautettiin himoistaan eli kastroitiin. Alkoi käydä niin rankoiksi nuo tyttöjen juoksuajat paastoamisineen, eikä asiaa paljon auttanut se, että puolisen vuotta sitten Timi pääsi tosi toimiin. ;) Olemme jo todella pitkään haaveilleet päivästä, jona Timin pallit laitetaan pölkylle, ja isäksi pääsemisen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin saada omistajat yksimielisyyteen ja odottaa sopiva rako agilitykisojen väliin. Timillä on niin suuri luonne, päätön vauhti ja hoikka kroppa, että kyllä siinä onkin vähän muutoksenvaraa ilman, että agilityura menee pilalle. Oli kyllä niin mahdottoman yksinkertainen ja nopea toimenpide, että ehdottomasti kannattaa harkita uroksen kastraatiota nartun steriloinnin sijaan, jos perheessä on molempia sukupuolia ja vain toinen halutaan tehdä perinnöttömäksi...
Sitten se kaikista ikävin uutinen, eli Ronja on kuollut 30.10.2009. :´( Lopetuksen syynä oli huonot lonkat ja nivelrikkoa toisessa. Ronja oli meillä "vain" sijoituksessa, joten päätös ei ollut meidän, vielä näin lyhyellä harkinta-ajalla. :´( Kaipaamme pientä Ronjaa kovasti. Se jätti pysyvän tassunjälkensä meille, eikä sitä täällä koskaan unohdeta.
Tuuleksi taivaan rantaan...
Tähtien tomuna se leijailee...
~*~*~
En aina voi sua ymmärtää
Oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
Että kaikki on turhaa
Sä koitit mulle selittää
Ei oo järkee jatkaa elämää
Mä tahdoin olla sulle
Syy jatkaa huomiseen
Sä olit perhonen
Jonka siivet eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen
Et halunnut mua sun maailmaan
Vaikka koitin sua niin rakastaa
Sä sanoit et on parempi mulle
Et halunnut satuttaa
Kun eilen näin sun itkevän
Mä aavistin sun lähtevän
Sun silmät katsoi tyhjää
Nuku rauhassa pikkuinen
-Apulanta: Ilona?-
Viime torstaina Timi sitten vapautettiin himoistaan eli kastroitiin. Alkoi käydä niin rankoiksi nuo tyttöjen juoksuajat paastoamisineen, eikä asiaa paljon auttanut se, että puolisen vuotta sitten Timi pääsi tosi toimiin. ;) Olemme jo todella pitkään haaveilleet päivästä, jona Timin pallit laitetaan pölkylle, ja isäksi pääsemisen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin saada omistajat yksimielisyyteen ja odottaa sopiva rako agilitykisojen väliin. Timillä on niin suuri luonne, päätön vauhti ja hoikka kroppa, että kyllä siinä onkin vähän muutoksenvaraa ilman, että agilityura menee pilalle. Oli kyllä niin mahdottoman yksinkertainen ja nopea toimenpide, että ehdottomasti kannattaa harkita uroksen kastraatiota nartun steriloinnin sijaan, jos perheessä on molempia sukupuolia ja vain toinen halutaan tehdä perinnöttömäksi...
Sitten se kaikista ikävin uutinen, eli Ronja on kuollut 30.10.2009. :´( Lopetuksen syynä oli huonot lonkat ja nivelrikkoa toisessa. Ronja oli meillä "vain" sijoituksessa, joten päätös ei ollut meidän, vielä näin lyhyellä harkinta-ajalla. :´( Kaipaamme pientä Ronjaa kovasti. Se jätti pysyvän tassunjälkensä meille, eikä sitä täällä koskaan unohdeta.
Tuuleksi taivaan rantaan...
Tähtien tomuna se leijailee...
~*~*~
En aina voi sua ymmärtää
Oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
Että kaikki on turhaa
Sä koitit mulle selittää
Ei oo järkee jatkaa elämää
Mä tahdoin olla sulle
Syy jatkaa huomiseen
Sä olit perhonen
Jonka siivet eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen
Et halunnut mua sun maailmaan
Vaikka koitin sua niin rakastaa
Sä sanoit et on parempi mulle
Et halunnut satuttaa
Kun eilen näin sun itkevän
Mä aavistin sun lähtevän
Sun silmät katsoi tyhjää
Nuku rauhassa pikkuinen
-Apulanta: Ilona?-
Ronja ei toki väsynyt kylpyhuoneeseen, ja se eli meillä varmasti elämänsä onnellisinta vaihetta, mutta oli jotenkin pakko laittaa juuri tämä laulu. Se silti kuvaa tilannetta yleensä, vaikka eihän se Ronja ollut, joka koitti selittää... Ehkä Ronjan fiilis olisi mennyt tuohon pisteeseen, jos sitä ei olisi nukutettu pois jo etukäteen. Ronja olisi varmasti halunnut vielä elää.
Se on kaksipiippuinen juttu, kun eläin lopetetaan jo ennen kuin se sairastuu. Ihmisen on vaikea tietää, koska oireet alkavat sellaisella, joka ei osaa puhua. Siten eläin lähtee maailmasta vielä, kun sillä on kaikki hyvin, ja sen omaisille jää siitä muisto terveenä ja onnellisena koirana. Toisaalta voi mennä jopa vuosia ennen kuin sairaus alkaa vaikuttaa eläimeen, tai se voi kuolla johonkin muuhun sitä ennen. Siten etukäteen lopettamalla ehkä menetetään monta hyvää elinvuotta. Onko eläimellä niihin oikeus vai onko se ihan pelkästään, ihan kokonaan, omaisten itsekkyyttä? Joka tapauksessa yksi asia on varma: eläin itse ei jää tänne omaa kuolemaansa suremaan.
.
Se on kaksipiippuinen juttu, kun eläin lopetetaan jo ennen kuin se sairastuu. Ihmisen on vaikea tietää, koska oireet alkavat sellaisella, joka ei osaa puhua. Siten eläin lähtee maailmasta vielä, kun sillä on kaikki hyvin, ja sen omaisille jää siitä muisto terveenä ja onnellisena koirana. Toisaalta voi mennä jopa vuosia ennen kuin sairaus alkaa vaikuttaa eläimeen, tai se voi kuolla johonkin muuhun sitä ennen. Siten etukäteen lopettamalla ehkä menetetään monta hyvää elinvuotta. Onko eläimellä niihin oikeus vai onko se ihan pelkästään, ihan kokonaan, omaisten itsekkyyttä? Joka tapauksessa yksi asia on varma: eläin itse ei jää tänne omaa kuolemaansa suremaan.
.
tiistaina, marraskuuta 03, 2009
Vöyrin agilitykisa
31.10.2009 agility kisa, Vöyri. Luokat 1-3, 2 kisaa. Tuomari Eija Berglund (1.lk) ja Anders Virtanen (2-3.lk). Ilmot 15.10. Lue lisää. WOFF ~> Roosa ja Timi
Timi 2. sija ja SERTI ~> 2. luokkaan!!!!!!!
Roosa 18,9 pistettä, 8. sija.
Lemmikkimessut järjestettiin neljättä kertaa ja tähän mennessä olen ollut muistaakseni jokaisessa mukana. Aivan mahtava, vuoden kruunaava tapahtuma! Tämän vuoden Lemmikkimessut jäivät kuitenkin meikäläiseltä väliin, mutta hyvästä syystä. Eikä vain siksi, että tuttu ja turvallinen, oma Pohjanmaan marsunäyttelyporukka jäi kotiin, ja koska omia tulevaisuuden toivoja ei ole tullut rekisteröityä, eikä kani- ja hamsterinäyttelyynkään ollut oikein ketään tuotavaa, ja rahat on pistetty eläintapahtumiin menemään jo pitkin vuotta... Vaan koska Vöyrillä oli agilitykisat! :D
Mitäs sitä nyt toiselle puolelle Suomea lähtemään, kun naapuripaikkakunnalla on aivan hyvät kisat ja tilat sekä treeneistä tuttuja kanssakilpailijoita. :) Ensimmäisillä Lemmikkimessuilla minulla oli kyllä Timi mukana, ja sen kanssa osallistui agilitykisaan ja mätsäriin. Toki silloin kolme vuotta harjaantumattomampina. Matka on sen verran pitkä, että ei sitä oikein meinaa jaksaa urheilla enää perillä. Lisäksi pienikin koira jo marsuja pursuavassa autossa tuo omat lisähaasteensa. ;)
Edellisenä iltana kävin kyllä läpi kaikki mahdolliset tekosyyt, miksei tarvisi lähteä! Tunnelma oli kieltämättä aika kaukana urheilullisuudesta. Aatun ja Annin osalta reissu oli peruuntunut Aatun sairastumisen takia, puhumattakaan että rakas Ronjani oli juuri sinä päivänä kuollut. :´( Mutta pakko se oli vaan lähteä, muuten olisi mennyt 50€ hukkaan ja se on iso raha työttömälle!
Ei tullut reissattua turhaan. A-kisa aloitettiin Roosalla, joka oli hieman... hmmm, innostunut. Pikkumyy riistäytyi käsistä heti alkumetreillä, ja koko rata oli loppujen lopuksi ihan fiasko, mutta mentiin vaan sisulla loppuun. Moni olisi varmaan jo keskeyttänyt koko radan, kun koira noin tonttuilee, mutta ajattelin olevan parasta, että Roosa nyt kaahaa tämän radan loppuun asti, niin ei sitten seuraavalla radalla unohdu aivot narikkaan. ;)
Timi oli A-kisan loppupäässä, ja sen kanssa onkin ihan pakko ottaa tokoa ennen radan alkua, että se pysyy paremmin hanskassa radalla. Meille ei tullut ollenkaan virhepisteitä koko radalta ja suoritettiin jopa alle ihanneajan!! Palkintojen jaossa tulimme toiseksi, meidät voitti Pipsa-käppänä omasta seurasta! :)
Timi sai myös agility-sertin, sillä tämä oli nyt sen kolmas nollatulos! Se tarkoitti sitä, että Timin piti suorittaa B-kisa 2-luokassa! Päivä pidentyikin siten puolella. Mutta se ei käynyt ihan helposti. Timin ensimmäinen kisakirja on kadonnut ja sen mukana ensimmäinen nollatulos. WOFFin järjestäjät kuitenkin uurastivat ja kaivoivat kännykän netillä jalostustietokannasta Timin agilitytulokset ja se kadonnut ensimmäinenkin nolla varmennettiin uuteenkin kisakirjaan. Kiitos Eijalle ja woffilaisille!
Roosa osallistui sitten B-kisaan ja se meni oikeastaan vielä paremmin kuin Vaasassa! Vaikka virhepisteitä tuli yksi enemmän, mutta virheitä taisi olla vähemmän. 8,9 pistettä tuli siitä, että meille tuli 8,9 sekuntia yliaikaa. Kepeiltä tuli 5p. virhe, jota itse en edes huomannut. Toinen 5p. tuli muistaakseni kontaktilta. Roosa kuunteli hyvin koko radan ja seurasi ohjausta. Vaasaan verrattuna näki selvästi, ettei Roosaa jännittänyt virallinen kisa. :) Tulimme jälleen kahdeksannelle sijalle ja olin oikein tyytyväinen Roosan työskentelyyn. Rengaskin mentiin kerralla läpi, vaikka Roosa on yhtäkkiä ruvennut hyppäämään renkaan vierestä.
Sitten jouduttiin odottaa aika kauan, eli ensin B-kisan 1. luokan maxit ja medit ja sitten 2. luokan koko A-kisa. 2. luokassa kisattiin päin vastaisessa järjestyksessä eli maxit-medit-minit, joten saatiin odottaa vielä B-kisan maxit ja medit, ennen kuin tuli meidän vuoro. Se oli jo iltapäivää, enkä ollut varannut itselleni tarpeeksi evästä enkä käteistä enkä lämpimiä kenkiä, kun kisan piti olla puoleen päivään mennessä ohi.
Tämä kakkosluokan rata ei ollut periaatteessa meille liian vaikea, mutta jännitin ja sen takia ohjasin epäselvästi. Lopulta kävi niin, että Timille tuli 3 kieltäytymistä, kun se ei oikein ollut varma, että pitääkö sen mennä putkeen vai ei. ;) Joten siltä radalta tuli hylsy, mutta paljon rohkeampina mennään Seinäjoelle 5.12, kun ollaan kokeiltu nyt yhden kerran virallista kakkosluokan rataa!
Anders Virtanen on muuten sama, joka tuomaroi Timin ensimmäisen virallisen kisan aikoinaan ja nyt se tuomaroi myös Timin ensimmäisen kisan 2.luokassa!
.
Timi 2. sija ja SERTI ~> 2. luokkaan!!!!!!!
Roosa 18,9 pistettä, 8. sija.
Lisää kuvia tulossa!
Lemmikkimessut järjestettiin neljättä kertaa ja tähän mennessä olen ollut muistaakseni jokaisessa mukana. Aivan mahtava, vuoden kruunaava tapahtuma! Tämän vuoden Lemmikkimessut jäivät kuitenkin meikäläiseltä väliin, mutta hyvästä syystä. Eikä vain siksi, että tuttu ja turvallinen, oma Pohjanmaan marsunäyttelyporukka jäi kotiin, ja koska omia tulevaisuuden toivoja ei ole tullut rekisteröityä, eikä kani- ja hamsterinäyttelyynkään ollut oikein ketään tuotavaa, ja rahat on pistetty eläintapahtumiin menemään jo pitkin vuotta... Vaan koska Vöyrillä oli agilitykisat! :D
Mitäs sitä nyt toiselle puolelle Suomea lähtemään, kun naapuripaikkakunnalla on aivan hyvät kisat ja tilat sekä treeneistä tuttuja kanssakilpailijoita. :) Ensimmäisillä Lemmikkimessuilla minulla oli kyllä Timi mukana, ja sen kanssa osallistui agilitykisaan ja mätsäriin. Toki silloin kolme vuotta harjaantumattomampina. Matka on sen verran pitkä, että ei sitä oikein meinaa jaksaa urheilla enää perillä. Lisäksi pienikin koira jo marsuja pursuavassa autossa tuo omat lisähaasteensa. ;)
Edellisenä iltana kävin kyllä läpi kaikki mahdolliset tekosyyt, miksei tarvisi lähteä! Tunnelma oli kieltämättä aika kaukana urheilullisuudesta. Aatun ja Annin osalta reissu oli peruuntunut Aatun sairastumisen takia, puhumattakaan että rakas Ronjani oli juuri sinä päivänä kuollut. :´( Mutta pakko se oli vaan lähteä, muuten olisi mennyt 50€ hukkaan ja se on iso raha työttömälle!
Ei tullut reissattua turhaan. A-kisa aloitettiin Roosalla, joka oli hieman... hmmm, innostunut. Pikkumyy riistäytyi käsistä heti alkumetreillä, ja koko rata oli loppujen lopuksi ihan fiasko, mutta mentiin vaan sisulla loppuun. Moni olisi varmaan jo keskeyttänyt koko radan, kun koira noin tonttuilee, mutta ajattelin olevan parasta, että Roosa nyt kaahaa tämän radan loppuun asti, niin ei sitten seuraavalla radalla unohdu aivot narikkaan. ;)
Timi oli A-kisan loppupäässä, ja sen kanssa onkin ihan pakko ottaa tokoa ennen radan alkua, että se pysyy paremmin hanskassa radalla. Meille ei tullut ollenkaan virhepisteitä koko radalta ja suoritettiin jopa alle ihanneajan!! Palkintojen jaossa tulimme toiseksi, meidät voitti Pipsa-käppänä omasta seurasta! :)
Timi sai myös agility-sertin, sillä tämä oli nyt sen kolmas nollatulos! Se tarkoitti sitä, että Timin piti suorittaa B-kisa 2-luokassa! Päivä pidentyikin siten puolella. Mutta se ei käynyt ihan helposti. Timin ensimmäinen kisakirja on kadonnut ja sen mukana ensimmäinen nollatulos. WOFFin järjestäjät kuitenkin uurastivat ja kaivoivat kännykän netillä jalostustietokannasta Timin agilitytulokset ja se kadonnut ensimmäinenkin nolla varmennettiin uuteenkin kisakirjaan. Kiitos Eijalle ja woffilaisille!
Roosa osallistui sitten B-kisaan ja se meni oikeastaan vielä paremmin kuin Vaasassa! Vaikka virhepisteitä tuli yksi enemmän, mutta virheitä taisi olla vähemmän. 8,9 pistettä tuli siitä, että meille tuli 8,9 sekuntia yliaikaa. Kepeiltä tuli 5p. virhe, jota itse en edes huomannut. Toinen 5p. tuli muistaakseni kontaktilta. Roosa kuunteli hyvin koko radan ja seurasi ohjausta. Vaasaan verrattuna näki selvästi, ettei Roosaa jännittänyt virallinen kisa. :) Tulimme jälleen kahdeksannelle sijalle ja olin oikein tyytyväinen Roosan työskentelyyn. Rengaskin mentiin kerralla läpi, vaikka Roosa on yhtäkkiä ruvennut hyppäämään renkaan vierestä.
Sitten jouduttiin odottaa aika kauan, eli ensin B-kisan 1. luokan maxit ja medit ja sitten 2. luokan koko A-kisa. 2. luokassa kisattiin päin vastaisessa järjestyksessä eli maxit-medit-minit, joten saatiin odottaa vielä B-kisan maxit ja medit, ennen kuin tuli meidän vuoro. Se oli jo iltapäivää, enkä ollut varannut itselleni tarpeeksi evästä enkä käteistä enkä lämpimiä kenkiä, kun kisan piti olla puoleen päivään mennessä ohi.
Tämä kakkosluokan rata ei ollut periaatteessa meille liian vaikea, mutta jännitin ja sen takia ohjasin epäselvästi. Lopulta kävi niin, että Timille tuli 3 kieltäytymistä, kun se ei oikein ollut varma, että pitääkö sen mennä putkeen vai ei. ;) Joten siltä radalta tuli hylsy, mutta paljon rohkeampina mennään Seinäjoelle 5.12, kun ollaan kokeiltu nyt yhden kerran virallista kakkosluokan rataa!
Anders Virtanen on muuten sama, joka tuomaroi Timin ensimmäisen virallisen kisan aikoinaan ja nyt se tuomaroi myös Timin ensimmäisen kisan 2.luokassa!
.
sunnuntai, marraskuuta 01, 2009
Jokainen päivä voi olla viimeinen
Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen
ettet koskaan ehtinyt pyytää häneltä anteeksi,
etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi,
toivoen, että saisit hänet edes hetkeksi takaisin,
jotta voisit halata häntä,
kertoa hänelle kuinka tärkeä hän on
ja pyytää anteeksi sitä,
että olet joskus sanonut tai tehnyt hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni,
et haluaisi enää koskaan päästää häntä menemään.
Mutta niin voisi vain toivoa.
Totuus on, ettet enää koskaan näkisi häntä.
Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi,
kertoa kuinka välität, halata, ehkä suudellakin.
Et koskaan. Tee se siis nyt.
Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität,
miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita olet loukannut.
Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta..
Elämä on opettanut, että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna.
Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa.
Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit tekemättä tai sanomatta,
tee ja sano ne tänään.
Juuri nyt.
Lähetä ystävillesi tekstiviesti, sähköposti, tai soita heille.
Kerro että välität.
Sillä ehkä..
Ehkä huomenna et enää voi...
Facebook-ryhmän Jokainen päivä voi olla viimeinen profiilista.
...
ettet koskaan ehtinyt pyytää häneltä anteeksi,
etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi,
toivoen, että saisit hänet edes hetkeksi takaisin,
jotta voisit halata häntä,
kertoa hänelle kuinka tärkeä hän on
ja pyytää anteeksi sitä,
että olet joskus sanonut tai tehnyt hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni,
et haluaisi enää koskaan päästää häntä menemään.
Mutta niin voisi vain toivoa.
Totuus on, ettet enää koskaan näkisi häntä.
Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi,
kertoa kuinka välität, halata, ehkä suudellakin.
Et koskaan. Tee se siis nyt.
Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität,
miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita olet loukannut.
Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta..
Elämä on opettanut, että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna.
Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa.
Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit tekemättä tai sanomatta,
tee ja sano ne tänään.
Juuri nyt.
Lähetä ystävillesi tekstiviesti, sähköposti, tai soita heille.
Kerro että välität.
Sillä ehkä..
Ehkä huomenna et enää voi...
Facebook-ryhmän Jokainen päivä voi olla viimeinen profiilista.
...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)