tiistaina, huhtikuuta 23, 2019

Myöhäinen pääsiäistoivotus

...kanilan kuopuksilta! Isänä on viime kesänä talouteen muuttanut musta x-kirjava herra Aquabunny's Thranduil, omistajana siskoni Anniina Hautala. Emä on tanskalainen valkoinen ss rouva.


lauantaina, huhtikuuta 13, 2019

Mitä pieneläintuomarit saa kestää?

(Löysin tämän Facebook-muistoistani ja muokkaan sen nyt tänne.)

Mitä jos koiratuomarit joutuisivat sietää yhtä paljon häiriötä kuin jyrsijä- ja kanituomarit? Pahimpia on messunäyttelyt, ja pet-tuomareita on matalampi kynnys häiriköidä kuin ulkomuototuomareita, mutta turvassa eivät ole hekään.

Kaikki ohikulkevat mammat ja kakarat kyselisivät, saako parhaillaan arvosteltavana olevaa karvaturria silittää. Tai "koska se meidän koira arvostellaan, kun meillä olis aika pitkä kotimatka?" Ilmoittautuessaan näyttelyyn, olivat kyllä varmasti tietoisia välimatkasta. Kukaan tuskin on heitä näyttelyyn pakottanut, ja useimmista näyttelyistä saa poistua koska lystää. Ja tuomari voi itse olla vielä kauempaa, ja joutuu olla tappiin saakka.

Sihteerille pitäisi toistaa kaikki vähintään kaksi kertaa, kun se vaan ei pysty keskittyä työhönsä. Tai ainakin sihteeri naukuisi kokoajan tuomarille, että väsyttää, pissattaa eikä pääse shoppailemaan.
Sihteerin ja assistentin (tässä tapauksessa kehätoimitsijan) koko suku hengailisi siinä ympärillä juttelemassa ja estämässä keskittymään omaan työhönsä.

Koirilla palkintojenjako on ihan erilainen homma, kun ne jaetaan siinä "heti", mutta jos kaikki palkinnot säästettäisiin arvostelujen jälkeen, kuten jyrsijöillä, niin tuomarin niitä miettiessä, kehtaisiko jokainen ohikulkija käydä kyselemässä, että koska on palkintojenjako? Itse yritän tietysti vastata aina nätisti, mutta kyllä usein tekisi mieli sanoa, että sitä kauemmin kestää, mitä enemmän HÄIRITSETTE. Pieneläimille jaetaan paljon enemmän palkintoja, erityisesti pet-luokassa, ja niitä saa oikeasti miettiä.

Palkintojenjakoa, kuva: ?
Alan myös ymmärtää, miksi kaikki eläinlääkärintodistukset ei koiratuomareille kelpaa. Meille pieneläintuomareille ei yleensä roudata eläinlääkärintodistuksia, koska se maksaa enemmän kuin itse ilmoittautuminen tai jopa enemmän kuin itse eläin. Mutta pupujen mammat ja kumminkaimat ja sihteeri selittää, että "tuo tuli vasta näyttelypaikalla". Öö, entäs sitten? Ketä kiinnostaa, saiko kani itsensä ruikkuun näyttelypaikalla vai jo kotona, kun turkki nyt on kumminkin näyttelykunnon sijaan sonnassa? Tai märkä, jos se on pesty. Märästä/kosteasta turkista ei pysty laatua arvostella juuri lainkaan. Mitä jos kaikki kastelisivat kaninsa ennen tuomaripöydälle menoa? "Tää likaantui näyttelypaikalla, niin jouduin pestä, mut tää oli kyllä ihan täydellinen turkki ennen sitä ja täydellisenä haluan sen myös arvosteltavan." Kyllä varmaan joo.

Joskus mammat tulee ennen omaa vuoroa näyttämään kanin korvaa, josta naapurinäyttelyhäkin asukas vei palasen. Näenhän minä sen kanin tullessa pöydälle, että korvassa on tuore haava, ja yleensä syyllinen on toinen kani. Haava mikä haava. Selvennyksenä, kaneilla ja jyrsijöillä on melkein jokainen ruumiinosa eriteltynä arvostelukaavakkeessa. Arvosteluun vaikuttaa tottakai negatiivisesti tuoreet haavat, ja varsinkin ne.

Messunäyttelyissä niitä on poikkeuksellisen paljon. Syynä voi olla näyttelyhäkit, joissa toisilleen vieraita eläimiä erottaa vain verkko, ellei omistajat ole vuoranneet väliseiniä pahveilla. Messunäyttelyyn raahataan usein muutenkin kaikki puolikuolleetkin, vanhat eläimet likaisina ja kynnet leikkaamatta ilmaisen sisäänpääsyn, julkisuuden tai voittajatittelin vuoksi. Kannatus on toki kaunis asia, mutta älä koskaan tee sitä lemmikkisi hyvinvoinnin kustannuksella. Jos eläin on jo raihnainen, sen paikka ei ole näyttelyhälinässä, ei vaikka niille onkin veteraaniluokka. Siitä ei saa lisäpisteitä, että eläin on jo niin ja niin monta vuotta ja yhä hengissä, päinvastoin! On julmaa tuoda stressaavaan tilanteeseen eläin, joka näyttää siltä, että se saa hetkenä minä hyvänsä sydänkohtauksen.

Purennan tarkastelua, kuva: Sanni Sirén