lauantaina, helmikuuta 20, 2016

Ilmoitusten aatelia, osa20

Lähde: Hamsterikeskustelua-ryhmä

Tämä oli jaettu eläinrääkkäyksensä, mutta...
  • Jyrsijän asuttaminen "lasikoppiin" on ihan normaalia. Niitä kutsutaan myös terraarioiksi.
  • Kyseinen terraario näyttää n. 70-senttiseltä. Jos tämä pitää paikkansa, niin on myös ihan suositusten mukainen hamsterin asunnoksi.
  • Virikkeiden vähyys puhutti ryhmässä. Tämä selvästi vastasiivottu terraario on ainakin toivottavasti sisustettu nimenomaan myyntikuvan ottamista varten. Toisaalta taas:
    • Kuvissa sanotaan näkyvän kaikki, mitä mukaan tulee. Tämä ei siis tarkoita, että hamsterilla ei ole ollut esim. vessapaperirullan hylsyjä tai pajunoksia virikkeinä.
    • Terraariossa näkyy ne tärkeimmät hamsterin kalusteet: vesipullo, juoksupyörä, ruokakuppi, piilopaikka, kuivikkeita ja vissiin mineraalikivi.
    • Kuivikkeita voisi olla paksummin, jos hamsteri tykkää kaivamisesta, mutta jotkut eivät kaivele juuri koskaan. (Naaraat kyllä yleensä tykkäävät kaivella jonkin verran.)
    • Vaikka pahvia jne ei nyt tuon hamsun asunnossa oikeasti olisikaan, niin kaikki  hamsterit ei niistä edes välitä. Toki jotain pureskeltavaa virikettä saisi olla läsnä edes muodon vuoksi, jos vaikka hamsu tulee joku ilta toisiin aatoksiin. Ei olisi ensimmäinen syrkki, jonka maailma pyörisi nukkumisen, syömisen ja juoksupyöräilyn ympärillä, vaikka sillä olisi kuinka komea lukaali. Harmi sinänsä.
Aloittaja poisti ketjun.
PS: Toisin kuin myynti-ilmoituksen otsikossa sanotaan, niin kyseinen hamsteri ei ole varsinaisesti mustavalkoinen, vaan värityksen nimi on musta. Valkoiset sukat ja maitoparta ovat yksivärisilläkin syyrialaisilla sallittuja.

sunnuntai, helmikuuta 14, 2016

Hyvää ystävänpäivää

Kuvassa tuoreimmat pupulapset, jotka varattavissa.
Isä: Solen's Rudolf (luonnonharmaa)
Emä: Anemone's Keijulilja (keltapunainen)

sunnuntai, helmikuuta 07, 2016

Tuija Tienhaaran tottispäivä 16.1.2016

CanisCatus.fi

Tähän koulutukseen osallistuimme kokoonpanolla Leena+Kaisla ja Kata+Milla. Vaikka Kataa taas perinteisesti jännitti ennen H-hetkeä niin paljon, että uhkasi jäädä pois tai ottaa Millan tilalle jonkun aussin. ;) Tuntuu nololta valittaa siitä seuraamisessa edistämisestä jokaiselle kouluttajalle. Tai noudon opettamisesta, kun ei ole vielä edes päässyt hinkkaamaan edelliseltä saamillani ohjeilla.

Kaislan kanssa lähdettiin liikkeelle ihan perusasioista ja tunnetilasta, koska Leena oli ollut viikkokausia poissa pelistä leukaluuhun ulottuneiden hammasleikkausten jäljiltä. Kaisla oli siis halliin tullessaan aika pölähtänyt. "Onneksi" oli sentään osunut samaan syssyyn pahimmat pakkaset, joten myös sakutytöt olivat joutuneet olla tottumaansa enemmän sisällä. Äiti oli sitten leikkinyt niille Hitlerin pahaa äitipuolta, joten edes arkitottelevaisuutta oli saatu, vaikka varsinaiset treenit olivatkin jääneet varsinkin Kaislalla vähemmälle. ;)

Opetuslapsia.

Millan seuraaminen

LÄHTÖTILANNE:
  • Ongelmana on ihan hervoton edistäminen. 
  • Varmaan palkattu katsekontaktista ja missäs sitä olisi helpompaa pitää kuin vähän edeltä käsin...
  • Takapalkka ei ole auttanut sanottavasti, sen enempää taakse heitettynä, lelukättä pidettynä hieman taaempana kuin taakse sijoitettuna targettinakaan.

TUIJAN RATKAISU:

Tuija keksi neuvoa opettamaan Millalle vain vasemman jalan seuraamista tällä konstilla.
  1. Harjoitus lähtee perusasennosta. 
  2. Käsky: SEURAA.
    Tässä vaiheessahan ennakoimiseen taipuvainen Milla jo ryntää eteenpäin,
    vaikka ohjaaja ei ole ottanut ensimmäistäkään askelta. Käsky: EI!
    Kun Milla ei enää rynnännyt eteenpäin SEURAA-käskystä, niin kehu ja palkka.
    Sitten päästiin eteen päin.
  3. Perusasento. SEURAA. Yksi askel OIKEALLA jalalla eteenpäin.
    Milla ei saa vielä liikkua, koska sen pitää seurata vain vasenta jalaa.
    Jos liikkuu: EI! Jos pysyy perusasennossa tai korjaa siihen: kehu ja palkka taakse.
  4. Yksi askel VASEMMALLA jalalla eteenpäin.
    Nyt Milla sai seurata, mutta ei rynnätä.
    Automaattisesti EI/kehu+palkka tietenkin tilanteen mukaan.
  5. Toinen askel OIKEALLA jalalla eteenpäin.
    Millan pitää odottaa vasenta jalkaa.
  6. Toinen askel VASEMMALLA jalalla eteenpäin.
    Milla saa seurata ryntäämättä.

Millan nouto

LÄHTÖTILANNE:
  • Milla kyllä tykkää kapulasta. Se noutaa sitä mielellään ja kanniskelee, hyvä kun raaskii palauttaa.
  • Naksuttimella olen saanut sen käskystä puremaan siihen hyvin, kun pidän kapulaa käsieni välissä, mutta yhtä nopeasti myös päästämään irti palkkion toivossa. ;)
  • Milla ei siis osaa varsinaisesti pitää kapulaa, saati istua samalla, vaan se pureskelee, paiskoo ja taistelee kapulasta.
TUIJAN RATKAISU:
  1. Harjoitus lähtee luovutusasennosta, eli koira eteen istumaan.
  2. Pidä kapulaa, toisessa kädessä talutin, joka kytketty ketjupantaan.
  3. Käsky KIINNI/TUO/tms. Odota, että ote rauhoittuu. 
  4. Jos pitää hetken rauhallisesti, PALKKA! Vedä hihnasta vastaan, jos temppuilee.
  5. Pidennä aikaa kiinnipidolle kapulasta ennen palkkaa. 
Milla 1v.

lauantaina, helmikuuta 06, 2016

Ruska rally-tokon rotumestariksi


Julkaistu Aussi-lehden numerossa 1/2016 (muistaakseni)



Ruskan päätyminen rotumestariksi tuli minulle ihan yllätyksenä ja selvisi vasta palkintojenjaossa. Paikalla oli kuitenkin paljon kokeneempia ja korkeammalla kisaavia ausseja. Rotumestaruus kuitenkin jaettiin korkeimmat pisteet saavuttaneelle.

Alokas:
  • FI & EE MVA RTK1 Nemma's Zero Nine ”Ruska” 85p
  • FI & EE MVA RTK1 Chiliberry's Contessa Caterina ”Tessa” 77p
Avoin:
  • RTK1-2 Black Back Bananarama ”Varpu” 70p
  • RTK1 Anemoneniityn Daurian Lily ”Lilja” 0p
Voittaja:
  • RTK1-3 TK1-2 Tsarskoje's Jondalar ”Tony” 70p
  • RTK1-2 BH Anemoneniityn Coconut ”Siru” 0p

Ruskan esittely


Kokeilin rally-tokoa ensimmäistä kertaa loppuvuodesta 2013 Ruskan kanssa koirakkona. Aloitimme treenit keväällä 2014, ja ensimmäinen virallinen kisastartti oli 25.1.2015. Siinä välissä tosin käytiin yhdessä virallisessa tokokokeessa.

Ruska aloitti harrastusuransa alunperin agilityn alkeiskurssilla. Viime vuosina se on treenannut agilityä hyvin vähän, mutta on silti suunnilleen samalla osaamistasolla kuin viikottain treenaava Rölli. Ruskalla meno on vain tarkempaa ja rauhallisempaa. Siitä sitten pikkuhiljaa heräsi ajatus Ruskasta pikemminkin rally-tokoaussina. Näyttelyt ovat toki olleet mukana alusta asti, ja Ruska onkin Suomen ja Eestin valio. Se on myös isännöinyt 3 pentuetta. Ruska nauttii myös lenkkeilystä, pyöräilystä, kaikenlaisesta nenätyöskentelystä jne. Se on ollut myös paljon arkitottelevaisuus- ja pentukursseilla mukana näyttämässä hyvää esimerkkiä.

Ruskan vahvuuksia lajissa ovat tottelevaisuus, rauhallisuus, miellyttämisenhalu ja pohjaton ahneus nameille. Ruska arvostaa aina kovasti sitä, että juuri häntä sillä hetkellä koulutetaan. Haasteena taas on loputon kiinnostus hajuihin. Tämä näkyy esim. siinä, että jos viime aikoina on vaikka harjoiteltu liikaa, niin hajujen maailmaan on aina helppo uppoutua, ja Ruska osaakin sulkea korvansa ulkomaailmalta tässä vaiheessa hyvin taitavasti. Minun pitäisi muistaa, että Ruska oppii helposti ja muistaa oppimansa kauan, joten sen kanssa ei kannata ”hinkata” liikaa. Mutta itse kun jännitän kisoja paljon ja joskus jopa ryhmätreenejä, niin ei tunnu luontevalta ajatukselta mennä kisaan hyvin vähällä harjoittelulla, mikä taas Ruskalle sopisi kaikkein parhaiten: suoraan vaan boxista radalle!

Ruska sai hiljattain RTK1-koulutustunnuksen nousten avoimeen luokkaan. Sen kanssa on tarkoitus edetä rally-tokossa niin pitkälle, kuin päästään. Ruska osaa jo jotain ylempien luokkien juttuja, mutta sen sijaan osa avoimen luokan kylteistä kaipaa vielä hiomista. Sivutoimisesti Ruska opiskelee tokon alokasluokan uusia sääntöjä, ja agilityssäkin olisi aikomus päästä virallisesti starttaamaan.

Roosa agilityn rotumestariksi

Julkaistu Aussi-lehden numerossa 1/2016 (muistaakseni)

Kuvaaja on minulla mennyt hukkaan! (LAKKEn kisa 30.8.2014)
Australianterrierien rotumestaruus ratkottiin agilityn saralta pienellä porukalla Lakeuden Agilityurheilijoiden kisoissa 5.12.2015 (3lk) ja 6.12.2015 (1-2lk), Seinäjoella. Kaikilla oli mahdollisuus ottaa kolme starttia, mutta olimme ilmoittaneet ne vain 1-2 starttiin, koska meitä oli nyt vain 2 ihmistä ohjaamassa.

1-luokka: (tositarkoituksella)

  • FI & EE MVA RTK1 Nemma's Zero Nine ”Ruska” (1x POIS)
  • Ålhammarens Åliver ”Rölli” (1x HYL)
  • FI & EE MVA RTK1 Chiliberry's Contessa Caterina ”Tessa” (2x HYL)
  • RTK1-2 BH Anemoneniityn Coconut ”Siru” (2x HYL)

3-luokka: (kannatuksen vuoksi)

  • Somehow She's Howgirl ”Roosa” (1x HYL, 1x 6,06)


Kävi niin, että ilmeisesti Roosa olikin omasta mielestään tullut puolustamaan vuoden 2014 rotumestaruuttaan verenmaku suussa! :D Muille koitui hylsyjä, Ruska taas loukkasi jalkansa juuri ennen elämänsä ensimmäistä virallista starttia.

Roosan esittely


Mummoaussi Roosa on syntynyt 23.2.2005, eli on nyt 11-vuotias. Roosa tuli meille noin puolivuotiaana, ja pääsi heti sosiaalistumisen vuoksi katselemaan muiden koiriemme treenejä. Roosa päätti ilmoittaa hetken sivusta seurattuaan, että hänkin osaa, katsokaa vaikka! Ja osasihan se. Niinpä Roosa otettiin mukaan agilityryhmään. Niin helppoa se oli siihen aikaan. ;)

Agility on Roosan ainoa varsinainen harrastuslaji. Se on tykännyt myös jäljestämisestä, raunioista, pyöräilystä, uimisesta jne. Tottelevaisuutta ja temppuja harjoitellaan kotona omaksi iloksi ja namin ansaitsemiseksi, mutta tokokentille se on kyllä liian äänekäs. ;) Roosa on ollut myös jonkin verran näyttelyissä ja mätsäreissä. Se on myös kolmen pentueen tunnollinen emo, ja meidän kantanarttu.

Roosan agilitymeriittejä:


  • Agilityn Rotumestaruus 2014-2015
  • Aussikerhon agility-aussikisa 2.sija 2014, 3. sija 2012-2013
  • Kauhavan Kennelkerhon Vuoden agilitykoira 2013-2015
  • Lakeuden Kennelkerhon Möllimestari 2009
  • Lakeuden Kennelkerhon Paras Mini 2012-2013
  • Lakeuden Kennelkerhon Paras Terrieri 2.sija 2013

Roosa alkoi kisata virallisesti reilun 4-vuotiaana. Siitä seurasi lukuisia palkintosijoja ja tietenkin myös hylsyjä, kunnes kolmosiin noustiin 10-vuotiaana. Tämä siksi, että selviämme usein ratavirheistä puhtaasti, mutta pienellä yliajalla. 10 vuotta sitten koiria koulutettiin ihan toisella tavalla, eli nami kädessä ohjattiin koiraa esteeltä esteelle, eikä koiralle opetettu juuri minkäänlaista itsenäisyyttä. Roosa siis pysyttelee ihan lähelläni kimakasti haukkuen. ;)

Tämä pitkä yhteinen uraputki on kuitenkin lähinnä vahvuutemme. Roosasta on monesti sanottu, että se on kuin minun ajatukseni jatke, eikä oikeastaan enää tarvitse treeniä. Käydään siis paljon vaan kisailemassa, ja vähän ennen kisoja ehkä kerrataan pujotteluja. On siitä hyötyäkin, että Roosa ei irtoa minusta kauemmas esteille. Se nimittäin hyvin harvoin lankeaa tuomarin radalle laatimiin ansoihin, kun vain minä olen itse skarppina.

Roosalla on juoksukontaktit ajan säästämiseksi. Treeneissä olen aina pudottanut sille namin kontaktiesteen jälkeen, varmistaakseni alas asti juoksemisen. Ahneena otuksena se namin toivossa suorittaa kontaktit oikein myös kisoissa, vaikka varmasti tietää, ettei silloin mitään tipu. Kepit on opetettu Roosalle vanhanajan tyyliin ”käsipelillä”, eikä ne ole itsenäiset. Sen sijaan olemme opetelleet vuosien varrella varsin paljon erilaisia ohjauskuvioita. Lisäksi Roosalla on aussiksi varsin hyvä hyppytekniikka. Ja hyppimisen vaivattomuushan on pitkän agilityuran edellytys. Tietenkin myös hyvä kunto sekä polttava motivaatio päästä radalle karva pelmuten viipottamaan ja haukkumaan! :D

Mammalomia jne. lukuunottamatta Roosa on siis treenannut agilityä vähintään kerran viikossa käytännössä koko elämänsä ajan. Nyt se on ollut ehkä vuoden verran ”eläkkeellä” ryhmätreeneistä, fysiikkaa tietysti pidetään yllä lenkkeilemällä, hieromalla jne. Käymme vielä huvikseen kisailemassa ja kevyesti harjoitellaankin, koska Roosa nauttii siitä niin kovasti, ja että se pysyisi nuorekkaana ja villinä itsenään mahdollisimman kauan. Toki, jos vaivoja alkaa ilmetä, niin sitten siirrytään rauhallisempiin kuvioihin. Mutta siihen asti pidetään hauskaa, kun vain intoa ja terveitä päiviä riittää. (Roosa haluaa lisätä tähän, että ”ja nameja”!) Ei meidän paikallaolomme ainakaan jää keltään kuulematta. ;)

tiistaina, helmikuuta 02, 2016

Maassa maan tavalla

...eikä edes mikään mamupoliittinen blogiteksti.