Roosa agilityn rotumestariksi

Julkaistu Aussi-lehden numerossa 1/2016 (muistaakseni)

Kuvaaja on minulla mennyt hukkaan! (LAKKEn kisa 30.8.2014)

Australianterrierien rotumestaruus ratkottiin agilityn saralta pienellä porukalla Lakeuden Agilityurheilijoiden kisoissa 5.12.2015 (3lk) ja 6.12.2015 (1-2lk), Seinäjoella. Kaikilla oli mahdollisuus ottaa kolme starttia, mutta olimme ilmoittaneet ne vain 1-2 starttiin, koska meitä oli nyt vain 2 ihmistä ohjaamassa.

1-luokka: (tositarkoituksella)

• FI & EE MVA RTK1 Nemma's Zero Nine ”Ruska” (1x POIS)
• Ålhammarens Åliver ”Rölli” (1x HYL)
• FI & EE MVA RTK1 Chiliberry's Contessa Caterina ”Tessa” (2x HYL)
• RTK1-2 BH Anemoneniityn Coconut ”Siru” (2x HYL)

3-luokka: (kannatuksen vuoksi)

• Somehow She's Howgirl ”Roosa” (1x HYL, 1x 6,06)

Kävi niin, että ilmeisesti Roosa olikin omasta mielestään tullut puolustamaan vuoden 2014 rotumestaruuttaan verenmaku suussa! :D Muille koitui hylsyjä, Ruska taas loukkasi jalkansa juuri ennen elämänsä ensimmäistä virallista starttia.

Roosan esittely

Mummoaussi Roosa on syntynyt 23.2.2005, eli on nyt 11-vuotias. Roosa tuli meille noin puolivuotiaana, ja pääsi heti sosiaalistumisen vuoksi katselemaan muiden koiriemme treenejä. Roosa päätti ilmoittaa hetken sivusta seurattuaan, että hänkin osaa, katsokaa vaikka! Ja osasihan se. Niinpä Roosa otettiin mukaan agilityryhmään. Niin helppoa se oli siihen aikaan. ;)

Agility on Roosan ainoa varsinainen harrastuslaji. Se on tykännyt myös jäljestämisestä, raunioista, pyöräilystä, uimisesta jne. Tottelevaisuutta ja temppuja harjoitellaan kotona omaksi iloksi ja namin ansaitsemiseksi, mutta tokokentille se on kyllä liian äänekäs. ;) Roosa on ollut myös jonkin verran näyttelyissä ja mätsäreissä. Se on myös kolmen pentueen tunnollinen emo, ja meidän kantanarttu.

Roosan agilitymeriittejä:

• Agilityn Rotumestaruus 2014-2015
• Aussikerhon agility-aussikisa 2.sija 2014, 3. sija 2012-2013
• Kauhavan Kennelkerhon Vuoden agilitykoira 2013-2015
• Lakeuden Kennelkerhon Möllimestari 2009
• Lakeuden Kennelkerhon Paras Mini 2012-2013
• Lakeuden Kennelkerhon Paras Terrieri 2.sija 2013

Roosa alkoi kisata virallisesti reilun 4-vuotiaana. Siitä seurasi lukuisia palkintosijoja ja tietenkin myös hylsyjä, kunnes kolmosiin noustiin 10-vuotiaana. Tämä siksi, että selviämme usein ratavirheistä puhtaasti, mutta pienellä yliajalla. 10 vuotta sitten koiria koulutettiin ihan toisella tavalla, eli nami kädessä ohjattiin koiraa esteeltä esteelle, eikä koiralle opetettu juuri minkäänlaista itsenäisyyttä. Roosa siis pysyttelee ihan lähelläni kimakasti haukkuen. ;)

Tämä pitkä yhteinen uraputki on kuitenkin lähinnä vahvuutemme. Roosasta on monesti sanottu, että se on kuin minun ajatukseni jatke, eikä oikeastaan enää tarvitse treeniä. Käydään siis paljon vaan kisailemassa, ja vähän ennen kisoja ehkä kerrataan pujotteluja. On siitä hyötyäkin, että Roosa ei irtoa minusta kauemmas esteille. Se nimittäin hyvin harvoin lankeaa tuomarin radalle laatimiin ansoihin, kun vain minä olen itse skarppina.

Roosalla on juoksukontaktit ajan säästämiseksi. Treeneissä olen aina pudottanut sille namin kontaktiesteen jälkeen, varmistaakseni alas asti juoksemisen. Ahneena otuksena se namin toivossa suorittaa kontaktit oikein myös kisoissa, vaikka varmasti tietää, ettei silloin mitään tipu. Kepit on opetettu Roosalle vanhanajan tyyliin ”käsipelillä”, eikä ne ole itsenäiset. Sen sijaan olemme opetelleet vuosien varrella varsin paljon erilaisia ohjauskuvioita. Lisäksi Roosalla on aussiksi varsin hyvä hyppytekniikka. Ja hyppimisen vaivattomuushan on pitkän agilityuran edellytys. Tietenkin myös hyvä kunto sekä polttava motivaatio päästä radalle karva pelmuten viipottamaan ja haukkumaan! :D

Mammalomia jne. lukuunottamatta Roosa on siis treenannut agilityä vähintään kerran viikossa käytännössä koko elämänsä ajan. Nyt se on ollut ehkä vuoden verran ”eläkkeellä” ryhmätreeneistä, fysiikkaa tietysti pidetään yllä lenkkeilemällä, hieromalla jne. Käymme vielä huvikseen kisailemassa ja kevyesti harjoitellaankin, koska Roosa nauttii siitä niin kovasti, ja että se pysyisi nuorekkaana ja villinä itsenään mahdollisimman kauan. Toki, jos vaivoja alkaa ilmetä, niin sitten siirrytään rauhallisempiin kuvioihin. Mutta siihen asti pidetään hauskaa, kun vain intoa ja terveitä päiviä riittää. (Roosa haluaa lisätä tähän, että ”ja nameja”!) Ei meidän paikallaolomme ainakaan jää keltään kuulematta. ;)