lauantaina, maaliskuuta 30, 2013

Pääsiäistoivotus

Kissan pissa...

Simba vuosi sitten
Simba 13v alkoi helmikuun loppupuoliskolla rampata tiheämmin vessalaatikolla, ja kulki kahden vessalaatikon väliä. Laskin, että se kävi laatikolla tunnin aikana n. 10 kertaa. Eläinlääkäri sanoi, että kokeillaan antibioottikuuria pissatulehduksen varalta, mutta jos ei auta, niin sitten kyseessä taitaa olla virtsakivet. Kun googletin, niin alkoi se jälkimmäinen ikävästi kuulostaa osuvalta. Syötin Simballe kokoajan myös särkylääkettä.

Tämä ongelma saattaa olla jo paljon vanhempi juttu, kuin luulinkaan. Koska sisäsiisteydestä on tullut ongelma jo viime syksynä. Tosin pääasiassa kakkoja alkoi ilmestyä lattioille lähes päivittäin, mutta nyt myös pissaa.

23.2. se ei saanut pissattua juuri mitään. Se kuvitteli kivun tai tukoksen johtuvan vessalaatikosta, ja yritti lirittää vähän kaikkialla. Aikaiseksi se sai korkeintaan kolikon kokoisen läiskän lattialle, sohvalle, koirien petille, omalle petille... Mihin tahansa! Ja nuoli haarojaan kuin yrittäen korjata ongelmaa. Sylissäkin se punnasi kokoajan pissaa, vaikka sieltä ei enää tullutkaan mitään. Se oli lopulta todella vaisu ja apaattinen. Sen verran se antoi elonmerkkiä, että murisi koirille vihaisesti, kun ne yrittivät lähestyä sitä. Sellainen on Simbalta täysin epänormaalia käytöstä, ja sen huomasi myös järjestyksenvalvojamme Miska. Miska joutui laskeutua ihan hyllyn päältä asti katsomaan, että kiusaavatko koirat Simbaa. 

Simbahan on aina toivottanut kaikki uudet eläimet ja ihmiset sydämellisesti tervetulleiksi, se on omasta asiantuntemattomasta mielestäni jopa epänormaalin suopea uusia kissoja ja koiria kohtaan. Ainakin minä olen tottunut siihen, että aluksi muristaan ja sähistään tulokkaille, mutta Simban ja velivainaansa Santun mielipide oli, että kaikki tänne vaan! Sen sijaan Miska on hieman normaalimpi kissa, mutta luulee itseään järkkäriksi. ;) Ensimmäisen kerran näin Miskassa järkkärin vikaa, kun minulla oli hoidossa nuori Lore-kollipoika. Lore yritti isotella Simballe, niin Miska tuli huoneen toisesta päästä ja sohvan yli luomaan "silmäyksen", joka sai Loren vaikenemaan. Toisen kerran Miska leikki järkkäriä, kun minulla oli hoidossa x-rotuinen pyreneittenpaimenkoiraherra Rexu. En muista, mitä Rexu temppuili, mutta Miska ilmestyi taas jostain mahtavana ja Rexu tukki suunsa.

Hoitokissa Lore, om. Miia Linna. Kuva vanhalta kämpältäni, 4.10.2009.

Lopulta  kivet ilmeisesti liikahtivat tms. ja Simbalta lorahti alle iso verinen lammikko. Hetken kaikki oli taas hyvin. 

Olin heti muuttanut Simban ruokavaliota pissaystävällisemmäksi ja luonnonmukaisemmaksi. Annoin sille raakaa lihaa, esim. broilerin siipiä, sekä leikannut sille koirien hevosenlihamöykystä siivuja. Sen lisäksi se sai eläinlääkäristä ostettua tuoreruokaa, joka oli tarkoitettu virtsakiteiden hoitoon. Kuivanaput ovat suurin syypää kissojen virtsakiteille ja -kiville, koska kissa ei saa niistä nestettä eikä kissoilla ole luontaista janon tunnetta.  

Simba on melko ennakkoluuloton, mutta Miska ei niin vain suostunut luopumaan kuivanapuista. Ihmekös tuo, kun pojat ovat niillä 13 vuotta eläneet. Tein Miskan kanssa kompromissin, ja aloin liottaa nappulat vedessä. Teollinen tuoreruoka näyttää myös kelpaavan, mutta ei mikään sen luonnonmukaisempi. :6 

Huomasin ruokavalion muutoksesta märempään, että kissanpissan haju laimeni samassa suhteessa kuin ruokakin! Siihen asti äiti oli aina valittanut minun haisevan "kissinkuselta", kun olen juuri siivonnut vessalaatikoita. Puupelletit pitävät hajun paremmin kuin hiekka, mutta puupellettivessaa siivotessa ilmoille tulvahtanut haju oli jopa silmiä kirvelevä, nyt sekään ei haissut miltään. 

Maaliskuun alkupuolella laatikolla juokseminen alkoi taas, vaikka en ollut palannut vanhoihin ruokintatottumuksiin. Simban oli selvästi vaikea saada pissaa tulemaan. 13.3. se oli taas hyvin vaisu. Seuraavana päivänä sillä tuli taas vauhdilla kaikki pissa, mitä sisälle oli kertynyt. Simban tullessa minua vastaan, näin että sen toinen kylki oli märkä, ja siellä missä se oli kulkenut, näkyi pissavana. Kesti hetken, ennen kuin löysin alkuperäisen lätäkön, koska pissa ei enää haissut kissankuselta. Lopulta pääsin pissan alkulähteille. Se oli tulvahtanut Simban nukkuessa tietokonetuolillani pöydän alla. Puolet istuinosasta oli likomärkä. Ihanaa.... 

Arvasin, että Simba joutuisi elää sellaisessa kierteessä, jossa sen pissa tukkeutuisi ensin kokonaan ja päivien päästä tulvahtaisi valloilleen. Eläinlääkärin mukaan sitä ei kannattanut ruveta enää leikkaamaan, koska sillä oli jo niin paljon ikää, ja koska kiviä tulisi kuitenkin uusia. En halunnut kiusata vanhaa kissaa enempää, vaan tilattiin viimeinen lääkäriaika.  Lisäksi se oli niin kovin kipeä, eikä enää suostunut syömäänkään. :'(

Kun kannoin Simban autoon, siltä tippui pissaa vaatteilleni, eikä sekään haissut enää sellaiselta, mitä olin pitänyt ihan normaalina kissanpissan hajuna. Simban maatessa eläinlääkärin pöydällä ensin rauhoitettuna ja sitten lopetettuna, monta talouspaperiarkkia kastui sen pissasta.

Ikävä on meidän Noitakissaa Suurella Persoonalla... :'( 

Simba nuorena kollina


Tieto lisää tuskaa: http://www.elainlaakariin.fi/kissan-virtsakivet-ja-kiteet/

OMA KOKEMUS: Miten annat kissalle antibiootin? 
1. Sulata se pieneen vesitippaan ja ime ruiskuun. Ota kissasta pitävä ote ja ruuttaa suuhun. Kissa vastustelee, mutta tuli sen verran yllätetyksi, että ainakin suurin osa liemestä taisi mennä oikeaan osoitteeseen. 
2. Toimi samoin, kuin kohdassa 1. Nyt vaan kissalla on jo sotasuunnitelma, ja se vastustelee kahta pahemmin. Ota kissa jalkojen väliin niin että istut MELKEIN sen päällä ja toivo, ettei se raavi sinua haaroihin. :D Kun vihdoin saat ruiskun kissan suuhun, se puree ruiskun rikki, mutta liemi menee oikeaan osoitteeseen. 
3. Koska sinulla ei ole uutta ruiskua, vaihdat taktiikkaa. Sotke sulanut pilleri kissan turkkiin. Tullessasi kotiin, pillerisotku tai ainakin osa siitä on edelleen kissan turkissa, koska se on leväperäinen ja/tai sairas. 
4. Sinullapas on nyt maksamakkaraa! Sotke pieni määrä maksamakkaraa huolellisesti pilleriliemeen, ettei kissa pysty erotella niitä, ja tarjoile nälkäiselle kissalle toivoen, että se ei epäile mitään. TOIMII! :D
Simban sairauden innoittamana: Päivän linkki, jossa keskustellaan hiirien kasvatuksesta kissan luonnonmukaiseen ruokintaan.

Päivän linkki: Lemmikin menettäminen ja surutyö niin aikuisen, lapsen kuin toisen lemmikinkin näkökulmasta.

Muunnettu tunnetusta muistorunosta. Simba lähti pääsiäisnoidan matkaan.

Nyt olen vapaa ja kyydissä luudan
saan lentää matkassa pääsiäisnoidan.
Olen kimallus tähden, olen noidan lento,
olen kuutamoyön matkaaja hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen pääsiäisaamun.
Ja jokaisen nousevan kuun myötä
liitelen pitkin pääsiäisyötä.


torstaina, maaliskuuta 28, 2013

Lainahöyheniä

Millainen koiranomistaja olet?




Kiinalainen astrologia: Tutustu omaan horoskooppimerkkiisi!
Kiinalainen horoskooppi: koira
14.2.1934 – 3.2.1935 (puu)
2.2.1946 – 21.1.1947 (tuli)
18.2.1958 – 7.2.1959 (maa)
6.2.1970 – 26.1.1971 (metalli)
25.1.1982 – 12.2.1983 (vesi)
10.2.1994 – 30.1.1995 (puu)
2006 (tuli)
2018 (maa)

Koira on tutustumisen arvoinen: luotettava ja uskollinen. Tosin myös ikuinen surija. Tunteitasi näytät harvoin ja valitusti, mikä on harmi, sillä olet vakaa, sympaattinen ja oikeudentuntoinen. Ennen kaikkea oman hyvinvointisi vuoksi tarvitset purkautumisväylän myös omille tunteillesi. Olet huolissasi kaikesta ja kaikista, mutta myös filosofinen mietiskelijä.
Vaikka olet osaava ja monitaitoinen, tarvitset avointa kannustusta. Annat toisten liiankin helposti hallita itseäsi, mutta rakastettuna yllät suuriin saavutuksiin. Olet myös merkeistä kaikkein epämaterialistisin. 
Vesi: huomaavainen, delegoija, suoriutuja, harkitseva, herkkä.

keskiviikkona, maaliskuuta 27, 2013

Tokopäivä ja Päivän kuva

Ruska, Roosa, Timi, Varpu, Rölli, Lilja


Lauantaina 13.4 klo 13-15 järjestetään tokoilupäivä ausseille omistajineen! Kouluttajana toimii monivuotinen vuoden toko-aussin omistaja Minna Myllyperkiö Vaasasta. Nyt siis kaikki innolla mukaan, tervetulleita ovat kaikki aussinomistajat! Ei ole siis väliä oletko aikaisemmin harrastanut, osallistua voi vaikka pennun kanssa (kunhan rokotukset ovat kunnossa).

Paikkana koulutukselle on uusi Seinäjoen koiraurheilukeskus! Keskuksen sivut avautuvat lähipäivinä seuraavaan linkkiin: www.koiraurheilukeskus.com.

Ilmoittaudu mukaan viimeistään 6.4 niin että ehdimme suunnitella päivän kulkua. Sitovat ilmoittautumiset ja lisätiedot: kirsi.kjall@netikka.fi tai 050-3466750. Hinta koulutukselle on Aussikerhon jäseniltä 10e/koira, ei-jäseniltä 15e/koira (hinnat voivat laskea jos ilmoittautuneita tulee arvioitua enemmän!).

Tervetuloa mukavaan menoon rentoon porukkaan!

Minna Myllyperkiön koirista Onni (BH TK2 TK1 Wohvelin Arsenal) kisaa tokoa voittaja-luokassa ja Tony (TK1 Tsarskoje's Jondalar) kisaa avoimessa luokassa.

Tapahtuman sivu Facebookissa: www.facebook.com/events/425201704233649

Ruska, Lilja ja Rölli

sunnuntaina, maaliskuuta 24, 2013

Vuoden agilitykoira


Timbemanni jäi tyylillä eläkkeelle agilitykisoista. Siitä tuli Kauhavan Kennelkerhon Vuoden Agilitykoira ja Australianterrierikerhon Vuoden Agilitykoira sijalla 2. :)

Laitan tähän alle vuosien varrella kerääntyneitä hienoja agilityotoksia Timistä. Kisojen järjestäjänä on ollut näissä LAGU. Kuvaajina Taija Linna ja Kati Kuuttila.

Ylistaro 16.7.2010:

anemoneniityn's Timi album on Photobucket

Seinäjoki 30.4.2011:

anemoneniityn's Timi album on Photobucket

Kitinoja 28.6.2012

anemoneniityn's Timi album on Photobucket

maanantaina, maaliskuuta 18, 2013

Talvinen kuvapostaus

Näitä kuvapostauksia en ole pahemmin harrastanut, joten laitetaan nyt tähän saalista eilisestä lumessa tarpomisesta. Pahoittelen aussien trimmaamattomuutta, mutta leikitään, että se on niiden talviturkki! :D

Vielä vanhakin jaksaa, Della 12, kohta 13v:


Pikku-Liljakin 1½v ensimmäistä kertaa vapaana luonnonhelmassa. ;) Ei toinen meinannut millään tajuta, että täällä saa mennä niin kuin lystää, ei tarvi kävellä kokoajan vierellä.


Rölli 3v, peikkopoika!


Ruska 2v, kohta 3v:


Timi 8v, kohta 9v, juoksi joukon etunenässä kyynärpäätaktiikalla "Pois alta Varvut ja männynkävyt, täältä tullaan!"


Ruska ja Timi:


Varpu 4v pörriäinen:


lauantaina, maaliskuuta 16, 2013

22 kysymystä

Jotain millä yrittää huijata ajatuksia pois Kertusta... 

Hanna ei varsinaisesti haastanut blogissaan ketään, vaikka vastasikin haasteeseen omalta osaltaan muulla tavoin... Meikäläisellä on nyt sellainen fiilis, että haluan ajatuksia pois, joten leikitään, että Hanna haastoi meikäläisen, niin tämä olis nyt sitten tämän blogin ihka ensimmäinen haaste! ;)

Hanna oli saanut jo kaksi haastetta ja sitten tuplasti kysymyksiä... Vastaan samoihin kysymyksiin, kun Hanna ei kerran keksinyt uusia! :D Tässä on niin monta kysymystä, että meikäläisen haastamat saavat itse valita mieleisensä tai vastata kaikkiin... ;) Ja jos  mukaan tulee ei-koiraihmisiä, niin joudutte vähän soveltaa. ;)

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää vastata
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat
4. Haastetun pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa, keksiä heille uudet 11 kysymystä ja ilmoittaa heille haasteesta

Kysymykset:
1. Millä perusteella päädyit nykyiseen koirasi rotuun?
2. Haaveiletko sellaisesta rodusta, josta sinun ei uskottaisi pitävän?
3. Minkä rotuista koiraa et ikinä voisi ottaa?
4. Mikä on koiraharrastuksessa tärkeintä?
5. Mikä on noloin kokemuksesi koirasi kanssa?
6. Onko koirasi tuhonnut mitään arvokasta?
7. Tilaatko jotain koiralehtiä?
8. Milloin aloitit bloggaamisen?
9. Mitä koiraharrastuslajia et ole vielä kokeillut, mutta haluaisit kokeilla?
10. Montako kertaa päivässä koirasi syö?
11. Mitä viimeksi ostit koirallesi?
1. Millainen olet koiranomistajana?
2. Mikä on koirasi paras ominaisuus?
3. Entä huonoin?
4. Mikä on koirasi lempipaikka? (esim. oma peti jne..)
5. Miksi aloitit bloggaamisen? 
6. Suosikki koirarotusi, perustele!
7. Mikä on onnistunein kuva koirastasi?
8. Miksi päädyit juuri siihen rotuun, mikä sinulla on?
9. Tahtoisitko kasvattaa joskus jotain rotua? Jos niin mitä? Miksi/miksi et?
10. Minkä rodun edustajia olet omistanut?
11. Oletko kilpailuhenkinen?                   

 

Kysymykset uudestaan vastausten kanssa:


1. Millä perusteella päädyit nykyiseen koirasi rotuun?
Kun meille oltiin hankkimassa vuosien tauon jälkeen taas koiraa joskus vuosituhannen vaihteessa, äiti halusi ehdottomasti saksanpaimenkoiran tai tanskandoggin. Tanskandoggi sai muulta perheeltä jyrkän vastustuksen, ja tajusihan äitee itsekin, ettei sellainen sovi meidän silloiseen koira-ajatusmaailmaan. Halusimme siihen maailman aikaan sellaisen koiran, joka viihtyisi ja tarkenisi ulkona tarhassa väen ollessa poissa kotoa, eikä sen tarvitsisi maata sisällä. Tuo ei todellakaan ollut peruste, miksi juuri sakemanni, mutta se sulki pois tanskandoggin. Onneksi. Inhoan kuolaavia rotuja yli kaiken! Äitillä tosin oli tiedossa linja sinisiä doggeja, jotka eivät kuolanneet... Meillä muilla oli ihan positiviinen mielikuva sakemannista, äiteellä taas on niihin ollut aina heikko kohta. Itse en tiennyt vielä juuri mitään koiraharrastuksista tai roduista, joten olisin ottanut mieluiten sekarotuisen.
Mulla sen sijaan on aina ollut heikko kohta pienille pörröisille terriereille. Lukion hyppytunnit vietin kirjastossa joskus koirakirjojakin selaillen, ja tulin sitten etsineeksi, että mikä sen mielikuvieni unelmakoiran rotu olisi oikein nimeltään. Olin kuvitellut, että se olisi yorkshirenterrieri, mutta kirjasta löytynyt hienostokoira oli kyllä jotain ihan muuta kuin haaveilemani pieni resupekka. Mutta muutaman sivun päässä se australianterrieri minua odottikin! Suloisin koira ikinä. Siihen aikaan vaan vanhemmat eivät huolineet pikkukoiraa mistään hinnasta. Jossain vaiheessa kampanjointini kuitenkin tuotti tulosta, ja aussin hankintaa alettiin tosissaan harkita. Mitä enemmän aihetta opiskeltiin, sitä enemmän ihastuin aussiin myös luonteeltaan. Sillä on kaikki ne ominaisuudet, mitä perinteisesti isoilla koirilla arvostetaan: uskollisuus, miellyttämishalu jne. Yksi juttu kyllä yllätti: koirakirjoissa aussit olivat aina töpöhäntäisiä, ja olinkin kai kuvitellut niiden olevan luonnostaan töpöjä. Kun kasvattajien sivuilla näkyikin sitten trimmattuja ausseja rotanhäntineen, niin ei se kyllä ihan heti kättelyssä miellyttänyt silmää! :D Jossain vaiheessa harkittiin myös cairnia tai norwichia (ei toki liity mitenkään häntään tai sen trimmaustyyliin!), mutta päädyttiin siihen tulokseen, että kyllä sen pitää olla nimenomaan aussi.
2. Haaveiletko sellaisesta rodusta, josta sinun ei uskottaisi pitävän?
Vaikea vastata, kun en edes tiedä, mistä roduista minun uskottaisiin pitävän!? :D Kertokaapa, niin palataan asiaan.
3. Minkä rotuista koiraa et ikinä voisi ottaa?
Voisi ja voisi... Ja ei koskaan saa sanoa ei koskaan... Mutta onhan niitä kymmeniä, jotka eivät todellakaan juolahda ensimmäisenä mieleen seuraavaa rotua harkitessa. Kaikista löytyy aina joku poikkeus, mutta... En piittaa ulkonäkösyistä ja/tai koska ovat liian kömpelöitä harrastuksiini: molosseista, pienistä molosseista tai muistakaan lytty-, ruttu- tai roikkunaamaisista, karvattomista, FCI6 (ajokoirat, basset hound...), FCI7 (seisojat)... Käytännön syistä meillä ei taitaisi menestyä ainakaan turkissaan sellainen turkkikoira, jota pitää usein pestä ja föönata, ja mulle ei ole oikein avautunut, miksi ottaa turkkirotuinen ja sitten pitää se lyhyeksi ajeltuna. Ja metsästyskoirat ei pääsisi kyllä meikäläisen kanssa toteuttamaan itseään ollenkaan.
4. Mikä on koiraharrastuksessa tärkeintä?
Se tuo sisältöä, tavoitteita ja aikataulua elämään.
5. Mikä on noloin kokemuksesi koirasi kanssa?
Se ei sattunut koiran kanssa, mutta koiramaisissa asioissa. Heitin Facebookissa läppää, ja mulla ajatus katkesi/unohdin koko jutun kesken leikin tms. etten sitten tehnyt selväksi, etten nyt aivan tosissani ole, ja se päätyi Feissarimokiin. En ensin edes tajunnut, että ne olisi juuri minun kommentteja. Se ei sinällään haittaisi, olen kyllä huumorintajuinen ja itseironiaan kykenevä, mutta sitä on myöhemmin käytetty aika runsaasti meikäläistä vastaan oikeasti ilkeässä mielessä myös "kaverien" taholta. No, erottuupahan jyvät akanoista. :(
6. Onko koirasi tuhonnut mitään arvokasta?
Timi on pikkupentuna järsinyt poikki veljen partakoneen laturin. Ruska ja Rölli on silpunnut useita kuulakärkikyniä. Siinä se, ja miettikää montako koiraa meillä kuitenkin on ollut!
7. Tilaatko jotain koiralehtiä?
Koiramme, Aussi, Saksanpaimenkoira.
8. Milloin aloitit bloggaamisen?
Torstaina, elokuuta 11, 2005. Ensimmäisen  blogitekstin mukaan mulla on ollut cjb.netin weblog sitä ennen, mutta en edes muista siitä mitään... Varsinaisessa blogikäytössä se ei kuitenkaan ollut, koska alunperin käytin blogia vain päivitysten ilmoittamiseen.
9. Mitä koiraharrastuslajia et ole vielä kokeillut, mutta haluaisit kokeilla?
Canicross eli koirajuoksu, koirahiihto, kärryajo.
10. Montako kertaa päivässä koirasi syö?
Yleensä kaksi kertaa.
11. Mitä viimeksi ostit koirallesi?
Hevosenlihaa, -luita ja -sisäelimiä.
1. Millainen olet koiranomistajana?
Toivottavasti johdonmukainen laumanjohtaja.
2. Mikä on koirasi paras ominaisuus?
Ikäjärjestyksessä: Della: tietää olevansa iso, mutta se on maailman lempein ja varovaisin pienten eläinten ja lasten kanssa. Della on auttanut todella monia ihmisiä koira/sakemannikammosta eroon. Pinja: aina iloinen ja onnellinen pienistä asioista, häntä heiluu aina. Timi: intohimo, tekee ja tuntee aina täysillä, motivaatio menee usein jopa överiksi... Roosa: paras agilitykoirani, aina nälkäinen = helppo motivoida. Varpu: perheen ilopilleri. Rölli: iloinen ja vilkas pieni häsä, josta tulossa tällä tietoa seuraava kisakoirani. Ruska: rauhallinen, liiankin huolellinen agilityssä, pinna jonka katkeamiseen ainoastaan Rölli tietää keinot, hyvä astumaan ja meidän paras näyttelykoira. Lilja: kiltteyden perikuva, jolle oon osannut parhaiten opettaa puomin.
3. Entä huonoin?
Della: kova murehtimaan asioita, harrastuksissa oli aina huolestunut, että missä muut mukana olevat perheenjäsenet menee, haukkuu tarhassa ohikulkijoille. Pinja: ilopissat. Timi: dominoivuus. Roosa: ovikellona toimiminen. Varpu: hyppytekniikka. Rölli: härnää Ruskaa sekaantumalla asioihin, joista Ruska on sille mustasukkainen. Ruska: merkkailu, nartut kiinnostaa enemmän kuin harrastukset. Lilja: oppi vasta 1-vuotiaana leikkimään, siihen asti harrasti vain söpöilyä! :D
4. Mikä on koirasi lempipaikka? (esim. oma peti jne..)
Auto tietenkin!
5. Miksi aloitit bloggaamisen?
Alunperin vaan laittaakseni sinne tiedot sivuston päivityksistä. Kuulumisia vaan alkoi olla yhä enemmän ja enemmän.
6. Suosikki koirarotusi, perustele!
Näistä suosikki- ja inhokkiroduista voisi tehdä vaikka oman bloggauksen... Mutta näin lyhyesti sanottuna: australianterrieri ja sitä taisin perustella jo siinä, että miksi päädyin nykyiseen rotuuni. Aussin rinnalle toivon lähinnä ketterää, monipuolista keskikokoista koiraa, jolla on pk-oikeudet, ja äiteen mielestä se on edelleen oltava sakemanni... Oma suosikkini on näin pinnallisesti ajateltuna: harmaa käyttölinjainen saksanpaimen, pitkä- tai lyhytkarvainen, mieluiten vähän sellainen neliömäinen kuin pitkänomainen: ketterämpi hyppimään jne. Sonorian Falke vastaa omaa kauneuskäsitystäni ideaalista sakemannista. Sakemannissa on se hyvä puoli, että sen kanssa voi harrastaa mitä tahansa, vaikka se ei välttämättä olisikaan missään lajissa kaikkein paras. Saku viihtyy myös ulkona, joten sen voi laittaa huoletta tarhaan, jos haluaa. Itse kuitenkin lähtisin valkkaamaan ei-PEVISA-rotuista, joilla ei olisi kauheasti sairauksia. Tietysti koira voisi myös miellyttää jollain tasolla silmää, koska sen kanssa eletään monta vuotta, tai ainakin turkin pitäisi olla hoidoltaan omaan makuun sopiva. Palveluskoiraroduista yksi ehdoton suosikki on mudi, joka on vielä terve, alkukantainen, n.40cm korkea. Kantakirjat ovat Unkarissa vielä avoinna, eli uutta verta saadaan yhä maatiaiskoirista. Rotumääritelmä luonteesta sanookin jo kaiken tärkeimmän: "Erinomaisen oppimiskykyinen, eloisa, rohkea, tarkkaavainen, työintoinen, valpas ja sopeutuvainen." Kaunein mudi on kullanruskea. Pidän monesta muustakin rodusta, mutta aioin vastata lyhyesti... Katsotaan jos joku vastaa tuohon alkupään kysymykseen numero 2: "Haaveiletko sellaisesta rodusta, josta sinun ei uskottaisi pitävän?", niin raotan sitten listaa tykkäämistäni muista roduista. Tai ehkä en jaksa odottaa, vaan teen sille oman bloggauksen joka tapauksessa! xD
7. Mikä on onnistunein kuva koirastasi?
Liikaa koiria, joista jokaisesta liikaa kuvia!? :D Mutta yritetään... Ei välttämättä teknisesti onnistuneita, mutta rakkaita. Klikkaa suureksi!
Varpu on tässä niin omimmillaan! :D
Pikku-Ruska
Pinja antaa pikku-Taralle muiskun!

Lilja
Dellan paras kuva on tällä hetkellä vain paperiversiona, joten laitetaan tämä.
Timistä ja Roosasta on useita kivoja "ammattilaisten" ottamia kuvia agilitykisoista, mutta tässä suosikit:
Timi
Roosa
Rölli
8. Miksi päädyit juuri siihen rotuun, mikä sinulla on?
Tähän kysymykseen jo vastattu.
9. Tahtoisitko kasvattaa joskus jotain rotua? Jos niin mitä? Miksi/miksi et?
En tunne tarpeeksi muita rotuja osatakseni vastata. On kuitenkin eri asia kasvattaa kuin teettää pennut sattumalta omistamalleen hyvälle, yksittäiselle koiralle...  Minulla on jo kennelnimi ausseille ja sakemanneille, mutta kasvatustyö on koirapuolella enemmän äiteen heiniä, minä olen paremminkin koiriemme personal trainer... Saattaa olla, että "itse" en alkaisi kasvattamaan koiria. En ole niin hyvä puhumaan puhelimessa, että saisin irti, kenelle kannattaa myydä pentua ja mikä niistä... Tai että ostajat saisivat minusta puhelimessa tarpeeksi irti. ;)
10. Minkä rodun edustajia olet omistanut?
Vain näitä nykyisiä. Vuosia ennen Dellaa, meillä oli yksi sekarotuinen uros, suomenpystykorva-karjalankarhukoira-mix Tessu (kuvassa).
11. Oletko kilpailuhenkinen?
Tällaisen yllättävän ominaisuuden itsestäni löysin, kun aloin harrastaa agilityä! :D En ole koskaan pikkueläin-kasvatukseni historiassa yrittänyt päihittää ketään missään asiassa tai yrittänyt päästä Vuoden Kasvattaja-kilpailujen huipulle, hyvällä säkällä saatan joinain vuosina olla ylipäätään millään sijalla ko. kisoissa, nytkin olen ollut pitkään näyttelytauolla...
Ja sitten niitä haastettavia. :) En näköjään omista tarpeeksi aktiivisia koirablogeja luettelossani, mutta haastettuihin joutuneilla marsu/pupuihmisillä pitäisi kyllä joku hurttamus rakkimus löytyä... :) Kommentoikaahan, KUN olette vastanneet haasteeseen ja tehneet siitä blogitekstin! :D

Kertun "diagnoosi"

Kertun maksa-arvot olivat normaalit, ja maksa oli myös röntgenkuvassa normaalin näköinen. Olimme videoineet Kertun kohtauksia, koska siinä ei juuri mitään muuta ollut tehtävissä, ja niiden(kin) perusteella eläinlääkäri kallistui aivokasvaimeen. Aivokasvaimista koirilla on tosi huonosti netissä suomenkielistä tietoa foorumikeskusteluita lukuunottamatta, mutta englanniksi löytyy senkin edestä. Jos jaksaisi joskus suomentaa, niin se voisi ehkä auttaa jota kuta...



Kertun kohtaukset olivat paljon rajumpia kuin ne, mitä maksashuntista löytyi Youtubesta. Alla yksi informatiivinen ja sydäntäsärkevä. Varsinaisia epilepsiakohtauksiakaan ne eivät olleet eläinlääkärin mielestä.



Aiheesta aikaisemmin:

Kertusta tuli lumienkeli

 


perjantaina, maaliskuuta 15, 2013

Timin kilpirauhaset OK

Paistaa se aurinko risukasaankin... Teetettiin Timistä kilpirauhasarvot.


Tulokset ovat ymmärtääkseni sellaiset kuin pitää. :)

Mun oma Timppaliisa...

torstaina, maaliskuuta 14, 2013

Kertusta tuli lumienkeli

Kerttu on tässä kuvassa autossa menossa viimeiselle eläinlääkärikäynnille. Se ei jaksa reagoida auton takaoven tai häkin avaamiseen eikä edes puhutteluun. Se on vain niin väsynyt, viluinen ja varmasti myös nälissään, kun koko päivänä ei ole saanut mitään alas.

Rakas Kerttumme nukutettiin tänään ikiuneen eläinsuojelullisista syistä rajun sairauden uuvuttamana.

Jätimme Kertun meille kotiin viimeisimmästä pentueesta. Se oli selvää heti, kun Kerttu syntyi, että tässä on meidän tyttö. Eikä vain siksi, että Kerttu oli pentueen ainoa narttu, ja vieläpä harmaa, jollaista olin toivonut. Kerttu vain oli juuri sopiva, ja tulimme siitä joka päivä yhä varmemmiksi.
Kerttu oli nopea oppimaan, ketterä ja muutenkin kivan rakenteinen erinäisiä harrastuksia ajatellen, rohkea, kovapäinen, energinen, saalisvietikäs ja tietenkin kaunis kuin kukka, pieni susihukka...
Onko liikaa vaadittu, että se olisi ollut myös terve?!

Kerttu alkoi viikon vaihteessa saada kohtauksia ruokailujen jälkeen. Ja pieni pentuhan ruokailee useaan kertaan päivässä... Niin myös kohtauksia alkoi tulla tämän tästä. Maanantaina niitä oli vain 1, mitä ei alkuun edes tunnistettu muuksi kuin pelleilyksi, tiistaina jo 2. Kertulle oli jo varattu eläinlääkäri torstaille, mutta veimme sen keskiviikkoiltana päivystykseen tytön saatua jo kolmannen kohtauksen sille päivää. Päivystävä eläinlääkäri halusi varmistua, ettei sillä ole mitään suolitukoksesta tms. johtuvia rankkoja vatsanväänteitä, joten otettiin röntgenkuva. Olihan siellä kaasua ja sapuskaa, joten toiveikkaina annettiin kotona öljyä jne. Kyllähän sitä kakkaa tulikin, eikä kohtauksia yölläkään.

Mutta torstaina tuli jo 3 kohtausta klo 14 mennessä, kun päästiin eläinlääkärille. Odotushuoneessa ja tutkimuspöydällä Kerttu teetteli jo uutta kohtausta, mutta onneksi siitä ehdittiin saada verinäyte tutkittavaksi, ennen kuin kohtaus tuli kunnolla päälle. Sitten tyttö päästettiin juoksemaan vihreämmille kukkaniityille, jollaista se ei ikinä täällä maan päällä ehtinyt nähdä eikä kokea. Kerttu ei jaksanut itse edes kävellä sisälle vastaanotolle.
Lehtokerttu by Wilhelm von Wright, via Wikimedia Commons
Kerttu on Gertrud-nimen muunnos. Kerttu on vanhin Suomessa tunnettu kristillisperäinen naisen nimi, Kerttu mainitaan jo 1200-luvulta Piispa Henrikin surmanneen Lallin vaimona. Kerttu-nimi tuli valistusseuran kalenteriin vuonna 1882 ja oli siellä vuoteen 1883. Almanakasta Kerttu on löytynyt vuodesta 1890 lähtien. Nimestä on käytössä myös muunnos Kerttuli. Sekä Kertun että Kerttulin nimipäivä on 17. maaliskuuta. Wikipedia
Kerttu nukkui pois juuri ennen nimipäiväänsä, jolloin se olisi myös täyttänyt 3kk. Kerttu-nimestä innostuin selatessani listaa luontonimistä ja siellä oli Kerttu, kerttulintujen suvun (latinaksi Sylvia) mukaan. Innoittajana oli myös yhdellä sakemannileirillä muutama vuosi sitten tapaamani ihana harmaa sakemannineiti Kerttu.

Kerttu oli liian hyvä ollakseen totta. Mutta kiitos, kun olit totta edes hetken!

2013_03_12Kerttuboxilla photo 1232013Kuva0192muoks.jpg
  • Kuvassa Kerttu tiistaina, se oli mukana hallilla ja odotellessani Roosan vuoroa, annoin Kertun tutustua kontaktien opettamista varten kehitettyyn laatikkoon. Sen päällehän oli mukava kiivetä, varsinkin kun tajusi saavansa siitä hyvästä namia! Varsinaiseen 2on-2off-touhuun se oli Kertulle aivan liian korkea. Kerttu harjoitteli myös työskentelemään muista koirista välittämättä (seuraa, perusasento, katse, tassun antaminen, istu, maahan...), olemaan häiritsemättä aikuisten koirien treeniä ja tietenkin olemaan hiljaa boxissa. Kaikesta se sai namipalkkaa, ja kotiinlähdön koittaessa Kerttu sai kohtauksen boxissa ollessaan.
  • Lauantaina Kerttu oli ollut mukana kauhavalaisten treeneissä ja pääsi itsekin kokeilemaan paria juttua. Kerttu rakasti keinun paukuttelua ("bang game"), mikä kauhistuttaa aluksi toisia koiria. Peppuosaston hallinta oli vielä erittäin hakusassa puomin alastulossa istuskeluun. Putkesta läpimenon idea ei sille oikein valjennut, mutta palloa oli hauska jahdata pitkin hallin pohjaa.
  • Meidän piti Kertun kanssa liittyä Lapuan Koiraharrastajiin päästäksemme tutustumaan pk-harrastuksen saloihin, treenata hakua/raunioita mm. Sirun ja Nemin kanssa, mennä SPL-leirille ja maastoleirille, Seinäjoelle pentunäyttelyyn ja ja ja...
  • Kertusta piti myös tulla Pinjalle kaveri. Koska Della ei jo huteroilla jaloillaan enää pitkälle pötki...
jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut


tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää


en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin


olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut
 hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää


kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa


olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa
Kaija Koo

sunnuntaina, maaliskuuta 10, 2013

Agilitykisat Ylistarossa

Tämän päivän motto oli: "Lahjattomat tr...immaa!" :D
Roosa voitti tänään LAGU:n kisoissa Ylistarossa Mäki-Pohdon maneesissa molemmat startit, joihin olin sen ilmoittanut. Startteja olisi ollut lauantainakin, mutta silloin meikäläinen kouluttaa Agilassa Kauhavan Kennelkerhon agilitaajia, joista Lara kisaa medi1-luokassa ja loput ovat alkeissa. Ei sitä nyt joka kerta kehtaa olla pois eikä toki haluakaan! :)

Ihan nollatulokseen ei päästykään, vaikka niin toivoin, koska niillä olisi sitten saatu LUVAt. Samassa luokassa ei ollut kuin Roosa ja luokkanoussut borter Milli, jolle tuli hylsyt. Kun luokassa on vain vähän osallistujia, niin vain voittaja saa LUVAn. 16.2. kisoissahan Roosa sai nollatuloksen, mutta LUVAa ei herunut, koska tultiin "vain" tokaksi.
Agilityn 2-luokassa luokanvaihtoon oikeuttava nollatulos (LUVA) sidotaan 1.6.2009 lähtien kilpailuluokan osallistujamäärään. Pienissä kilpailuluokissa luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada vain voittaja, kun taas osallistujamäärältään suurissa kilpailuluokissa luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada jopa viisi koiraa. Näin halutaan tasapainottaa valtakunnallisesti 2-luokan agilitysertifikaatin jakoperusteita. Kilpailuluokissa, joissa on vähemmän osallistujia, luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada pienempi määrä koiria kuin kilpailuluokissa, joissa osallistujien määrä on suurempi. Agilityn 2-luokassa agilitysertifikaatti (SERT) annetaan koiralle, joka on kolme kertaa saavuttanut luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen (LUVA) kilpailuluokan osallistujamäärään suhteutetun porrastuksen mukaisesti. Agilitytuomarin lukumäärälle ei ole asetettu vaatimuksia, vaan kaikki luokanvaihtoon oikeuttavat nollatulokset voidaan saavuttaa yhden agilitytuomarin arvostelemilta radoilta. Yksi tuloksista voi olla hyppyradalta. Aiemmasta käytännöstä poiketen nollatulosta (0,00) ei voi enää saada, jos ihanneaika ylittyy yhdelläkin sadasosasekunnilla. SAGI

Ekalta radalta tuli 2s yliaikaa, mutta olen tosi tyytyväinen varsinkin, kun se oli niin vaikea, että olisi voinut yhtä hyvin tulla hylsy. Meillä on nuo yliajat ongelmana, joten otin tuossa radalla sellaisen riskin, että menin nopeammaksi arvioimaani reittiä, vaikka siinä oli vaarana, että tulee  kielto sekä kepeille että keinulle mentäessä... Toista reittiä olisi ollut varman päälle, mutta siinä olisi uskoakseni mennyt meillä enemmän aikaa. Toisella radalla tuli kepeillä virhe ja 2,76s yliaikaa.


Palkinnoiksi tuli 2 ruusuketta, 2 50% starttialennuslipuketta (olisi voinut vaihtaa pokaaliin, mutta minä tyhjätaskuna tykkään noista lahjakorteista), kankainen vesikuppi ja sen sisällä koiransipsejä (joita Roosa ei itse voi syödä, koska niissä on ties mitä viljaa), heijastinpaketti (kaulaheijastin päätyi meitin takin hihaan, koska me käytetään heijastinvaljaita/huomioliivejä koirilla, sekä nilkkaheijastimet meni talutushihnojen ympärille, koska en oikein usko niiden menestykseen koirien nilkoissa), narulelu sekä vinkulelu, joka oli Ruskalla ehkä minuutin, kun se oli jo järsitty puhki ja vinkumattomaksi... :P

sunnuntaina, maaliskuuta 03, 2013

Kaninpoikaset jälleen kotona!


Orvot kaninpoikaset kotiutuivat vihdoin Mira's kanilan hellästä huomasta! Sinisoopeli-pojan nimeksi tulee Anemone's Oliver Twist. Tämä kääpiöjänikseltä näyttävä tyttö taas jäi valkoiseksi punasilmäiseksi, ei sille venäläismerkkejä tullutkaan. Neidille oli vaikea keksiä kivaa orpotytön nimeä. Siitä tuli sitten tällä tietoa Anemone's Olivia Twist. :D

Kanipoikueen aikaisemmat päivitykset täällä:

Orpopupujen kuulumisia

Pupukuulumisia

Elämä antaa ja elämä ottaa. Saksasta tullut ihana, valkoinen sinisilmäinen fuchs tyttö valitettavasti menehtyi. :'( Syynä ilmeisesti jonkin sortin suolistotulehdus. Aiheesta aikaisemmin täällä:

Tuontipupuja

Talvirieha

Järjestettiin eilen Kauhavan Kennelkerhon hallituksessa talvirieha Mäenpään hiihtomajalle. Ohjelmistoon kuului pulkka-ajelua lapsille bernhandilaisen ja bullmastiffin vetämänä, koirien juoksukilpailu, mäenlaskua ja tokonäytös. Minun oli puhe olla tokonäytöksessä Timin kanssa, mutta nyrjäytin viikko sitten selkäni, joten ei ollut oikein fiilistä treenailla... Ei olla kuitenkaan tokoiltu pitkään aikaan, vaikka kyllä mä näytöksen nähtyäni luulen, että Timi nuo liikkeet olisi muistanut. ;D

Timi kuitenkin pääsi talviriehaan mukaan, samoin Ruska ja Rölli. Timi kun on ollut minulla yötäkin kämpällä Ruskan ja Röllin jatkona, koska olen ollut sairaslomalla selästäni. Työpäivinä en ota Timiä yökylään, koska se ahdistuu ja haukkuu ihmisten ollessa poissa. Koska Ruska ja Rölli ovat joutuneet Liljan juoksun takia olla pitkään kämpälläni ja täysin vierailematta kotona, oli selvää, että pojat tulevat mukaan vaihtelua saamaan. Myös I-pentuetta oli edustamassa kaksi sakemannileidiä, Nemi ja Turre.

Turre eli Anemoneniityn Illakko, joka oli hyvin paljon emonsa Mistyn näköinen, paljon tanakampi ja urosmaisempi vain.

Aussit ja Nemi osallistuivat koirien juoksukilpailuun, jossa jokainen koira juoksee yksin 100m matkan. Ohjaaja saa kannustaa koiraa niin paljon kuin haluaa maalissa, jätettyään koiran ensin avustalle lähtöön.

 Ruska juoksi ensin ja sille ei kello käynnistynyt.

Rölli sai ajan 6,14 sekuntia.

Timi-pappa pisti paremmaksi ja sai ajaksi 6,04 sekuntia.

Nemi vapautettiin juoksuun vähän väärällä hetkellä, eli se harhautui nuuskimaan ennen juoksuun lähtöä, joten ajaksi tuli 12,51 sekuntia. Mutta sillä pääsi silti toiselle sijalle, koska meidän järjestäjien koiria ei sijoitettu. :)

Ihan kiva päivä tästä sitten tulikin, vaikka aamulla meinasi kyllä usko loppua alkuunsa, kun mittari näytti -18 astetta... Pakkasraja oli kuitenkin -15 ja Kauhavalla se näytti -14. Illalla vaan sitten pukkasi kauhean migreenin, näkee ettei selkä ole vielä kunnossa, vaikka mitään en edes kantanut tms!