Kuulumisia kesältä

Olen ollut varsin surkea bloggari viime kuukaudet. Syynä on onneksi ollut tosielämän aktiivisuus; tuomarikeikat ja muut jyrsijänäyttelyreissut, Rodentia, saksanpaimenten leirit ja muut koiratreenit, kotitalon remontti (kuvia), ja tietenkin jokakesäinen ruohon kerääminen marsuille ja kaneille. 

Jo ruohon/heinän takia kesä on ehkä kiireisintä ja fyysisesti raskainta aikaa, koska vihreää menee melkein jätesäkillinen päivässä. Etsin siis katseellani melkeinpä pakonomaisesti hyviä heinäapajia ja kätevää hetkeä päästä keräämään sitä, jos vähänkin tulee odottelua. Onnistuin tavoitteessani, etten koko kesänä antaisi ostoheinää! Itseasiassa eilen vasta avasin ostopaalin. Maasta en toki ole enää ruohoa kerännyt, niissä lienee jo ravintoarvot maassa. Mutta sain haravoida tuttavan niittämän "jämäheinäpellon", ja myös Lapuan Koiraharrastajien kentältä niitetyt heinät muuttivat meille. Onnistuin kuivattamaan nämä jo maassa melko hyvin hellettä saaneet heinät isän autotallin pohjalla ja häkkien päällä. ;)

Rodentia 2/16. Klikkaa suuremmaksi.

Syksyn suunnitelmallisuutta on pirstonut Liljan juoksujen odottaminen, koska se tietää matkustamista ja siitä sitten parin kuukauden päähän lasketun ajan varomista, ettei siihen suunnittele kauheasti mitään, mitä ei voi viime tingassa perua. Jade-silkin astuttamisen Tallinnassa sen sijaan hoiti kasvattaja.

Jade (c) Curiosity

Vaikka kesä oli aika tynkä, niin onneksi siihen lämpimiäkin päiviä mahtui. Mutta miltä näyttää vesipeto, kun joutuu lämpimään suihkuun? Ihan toiselta, kuin miltä kuvittelin jättikanin näyttävän lavuaariin joutuessaan... 

Kaisla

Tsunamia odotin, mutta Fanny, joka ei pidä lämmöstä, auringosta, kesästä saati helteestä, loikoili ketarat oikoisenaan lavuaarin pohjalla! Hullun naapurin takia (postaus päivitetty), Fanny on siis asunut kotitalolla koko kesän, kuten myös kissat ja minä itsekin. Kissathan asuvat joka tapauksessa kaikki kesät kotitalolla kesätarhassa. Mutta nyt loppukesästä laitoin vihdoin täytäntöön jo pitkään meidän porukalla harkinnassa olleen aikeen luopua puolivilleistä tyttökissoistamme, joista tuli navetta-/tallikissoja.

Satun Custafva eli Fanny 5½v

Ai niin! Se syy, miksi Fanny lavuaariin päätyi... Anniina on innostunut hankkimaan omia pikkueläimiä, ja porukkaan kuuluu myös sijoitukseen meille tullut kääpiöluppaherra, joka on nylkyttänyt ja merkkaillut Fannyn pesukuntoon... :P Koda on sinisilmäinen luonnonkeltainen valkokorva, jolla omistaja yrittää kasvattaa satiini- ja rex-turkkisia kääpiöluppia.

Houdini's Rondo eli Koda

Hyvää pääsiäistä!

Toivottavat: Fanny-pupu sekä kissat Miska, Sade ja Lumi. 2 jälkimmäistä ovat ensimmäistä kertaa aidatulla rivarin takapihan palasella ihmettelemässä.

Ainakin jonkin verran on leikkaus auttanut rauhoittavasti tyttöjen kiivaaseen luonteeseen. Sadehan testasi pikkuhampaitaan jo toisena päivänä meille tultuaan. Seuraavan kerran se roikkui kirjaimellisesti kynsin ja hampain käsivarressani kynsienleikkuun yhteydessä.

Ujompi ja kiltimpi Lumi sai vastaavan raivarin, kun tikit eivät tahtoneet millään lähteä sulamaan irti. Koitin niitä sitten varovasti leikata -ja minä kyllä osaan sen homman, kun koirilta on pitänyt kerran jos toisenkin poistaa tikkejä. Mutta tästä suuresta yhteistyöhalun osoituksesta johtuen tuumasin, että pidä tikkisi vaikka tuomiopäivään asti.

Miska oli kyllä myös aika temperamenttinen pentuna ja nuorena kissana. Mutta se on hyvin sosiaalinen ja hellyydenkipeä, erityisesti Simban kuoleman jälkeen. Sade on ruvennut matkimaan Miskaa ja tulee perässä hakemaan rapsutuksia. Kissatkin siis mallioppivat! :)

Kissojen irtipitämisestä

Pohjois-Karjalan poliisi

jakoi Facebookissa:

Mä oon paavo, enkä mä mourua maaliskuussa

Mulla on panta kaulassa ja sen päässä naru, ninku kissalla pitää ollakkin. Me kissat ei oikeestaan saatas liikkua vapaana. Varmaan sen takia, että meitin väitetään pyydystävän pikkulintuja, kuseksivan nurkkiin ja paskovan kukkapenkkiin. Joskus saatan tosta takapihalta jonkun varomattoman tintin napatakkin. Oma vika, kun tulee mun alueelle hokeen sitä titityytään.

Ja jotkut meistä mouruuvat öisin. Sitä mä olenkin ihmetellyt, mitä kolleekat oikein mouruuvat näin keväällä meitinkin takapihalla. Ihan nuarena kissana taisin mäkin muutaman kerran karata ja mouraista, mutta sitten kun mä kävin semmosen valkotakkisen naisen luana vähän aikaa nukkumassa, ei ole mourututtanu yhtään. Eikä tarvinnu karata kotoa mihinkään.

Mutta vaikka sattusimme pääsemään irti tai vaikka isäntäväki olisi hualettomampi, ei meitä saa tappaa. Se on rikos ja siitä voi joutua vaikka linnaan. Jos oikein kolleekat harmittaa, eikä sana mene perille isäntäväelle, niin ne saa ottaa kiinni ja toimittaa kissahoitolaan, josta ne voi sitte noutaa maksua vastaan. Sanovat, että täällä pohjoskarjalassakin ilmotettiin poliisille viime vuanna paristakymmenestä kotikissan tappamisesta. Se on muuten rumasti tehty. Pitää muistaa, että jokainen meistä on jollekulle hyvin rakas, varsinkin lapsille ja vanhuksille. Se taitaa se tappaja olla yleensä se naapurin äijä, mutta milläpä noi poliisitkaan sen todeksi näyttää.

Villikissat on sitten asia erikseen. Mutta ne onkin niin tarkkoja ja villejä, ettei niitä juuri nää, eikä ainakaan kukaan saa kiinni.

Miau.

Paavon ajatukset merkitsi muistiin poliisilakimies Pena

Miskakin huomasi kevään tulleen ja onnistui livahtamaan oven raosta seitsemäksi tunniksi karkuteille... Onneksi nälkä ja vilu toi kissan yöksi kotiin, muuten olisi tullut uneton yö! :( Olen jälleen varovaisempi.

Toivottavasti pian koittaakin jo kesä ja kissat pääsee taas kesätarhaan kiipeilemään! :) Sitä odotellessa katsellaan näitä Lumin ja Saden viimekesäisiä tarhakuvia.

Miska, Lumi ja Sade 3.6.2013:

Tytöt pieninä ja pelokkaina.

Miskan mielestä ne olivat huonoin idea ikinä! :D

Lumi ja Sade 20.7.2013:

Pikku-Lumi

Siskokset vetää rallia!

Pikku-Sade

Sade "yläkerrassa" mökin katolla

Sade lattiasta kohollaan olevan mökin edessä. Mökin suu teipattiin hetkeksi aikaa, koska tytöt arkailivat meitä ihmisiä niin paljon, etteivät suostuneet ollenkaan näyttäytymään. Näin ne näkivät meitä ja huomasivat, ettei niille käy kuinkaan.

Lumi "ullakolla".

KOHTUullista? :D Ei enää!

Torstai-iltana kissatyttöni Lumi ja Sade sekä sakurouva Isla pääsivät kohduistaan. He ovat nyt KOHTUuttomia! :D Pitäkää peukkuja, että bonuksena Saden temjauhoksi.i vähän laantuisi. ;) Se on nimittäin kerran roikkunut käsivarressani kirjaimellisesti kynsin hampain, eikä se ollut ensimmäinen purema. Samalla Sirusta otettiin vielä verinäyte ja koirat saivat kennelyskärokotteet ja kissat kissaruttorokotteet.

Sade leikkauspöydällä. Takana lojuu Isla.

Lumi rauhoitettuna.

Oli sen verran humalaista touhua, että katsoin parhaaksi lukita tytöt turvallisuussyistä pesuhuoneeseen yöksi, etteivät yritä pää pöllyssä hyppiä raapimapuihin. Toinen syy oli se, että pysyvät lähellä juomakuppia, vessalaatikkoa ja ennen kaikkea nukkumapaikkaansa, koska leikkauspotilaat ovat hyvin viluisia. En halunnut tyttöjen sammuvan paljaalle lattialle. Ja olipahan niillä oma rauha uteliailta koirilta suojassa -lattialle seuraavana päivänä sijoitetuista kissanruoista puhumattakaan. 

Tytöt matalista pahvilaatikoista rakennetussa matkakerrossängyssä.

Pää ei pelittänyt vielä seuraavanakaan päivänä, vaan neidit viettivät perjantainkin aivan suosiolla pesuhuoneessa, nyt jo tötteröt päässä. Miska tosin oli sitä mieltä, että olisivat saaneet jäädä eristykseen vielä viikoksi, haisivat niin pahasti lääkkeeltä, että sähisten komensi niitä pysymään loitolla. Seuraava yö oli myös rauhallinen, vaikka neidit ovat normaalisti intoutuneet pelaamaan jääkiekkoa kaikella, mitä kynsiinsä lattialta löytävät, mieluiten kaninpapanoilla.

Sade vessalaatikkoon sammuneena.

Lumin kroppa ei tottele.

Särkylääke meni jo hyvin alas tuoreruoan päälle ripoteltuna, kun ruoka vaan alkoi maistua kunnolla maanantaina. Vasaroin pillerin ensin minigrip-pussissa jauhoksi. Ensimmäisenä aamuna aukaisin vain edelleen hieman pölähtäneen kissan suun ylöspäin ja ripottelin jauhot suoraan suuhun.

Fanny-ranskiksen kuulumisia

Fanny on kotiutunut äärimmäisen hyvin. :) Kesän se oli rivitalokämppäni takapihalla, joka näyttää tältä. Fannyn kettuhäkki on puutuolien tilalla.

Rölli ja Ruska

"Takapihani" on aidattu, että saan päästää pojat vaan suoraan ovesta tarpeilleen. Siinä on se huono puoli, että ruohoa ei päästä leikkaamaan, mutta saanpahan kerätä aina muutaman jätesäkillisen satoa kaneille ja marsuille! :D Fannylla on aina ruoka lähellä, ja sekin saa jaloitella takapihalla paljon. Kissoista ainakin Miska osaa jaloitella aitauksessa sivistyneesti hyppäämättä (yleensä) karkuun. Sen sijaan Simba-vainaalle laitoin yleensä flexin, koska sillä oli tapana hypätä aidan yli. Jää nähtäväksi, kuinka Sade ja Lumi käyttäytyvät, mutta ne eivät ole vielä edes pyrkineet takapihalle.

Fanny ja Ruska

Syksyn lähestyessä, aloin ottaa Fannya sisällekin käymään, vaikka se ei siellä kyllä viihtynyt lainkaan. Ei sillä, että se olisi pelännyt, se vaan ei ole lainkaan lämpöisen ystävä. Auringonpaisteella se ei haluaisi tulla varjoisesta häkistäänkään pois. Jos sen nostaa sieltä jaloittelemaan, se menee puutarhatuolin alle varjoon tai hyppää takaisin häkkiinsä.

Miska ja Fanny lokakuussa 2013

Aika myöhään syksyyn sain sitä hyvällä omallatunnolla pitää ulkona. Lokakuun loppupuolella otin rouvan sisälle, ettei naapurit ala puhua, vaikka Fanny on entisessä kodissaan ollut kyllä täysin ulkokani, ja jos Fannyltä olisi kysytty, se olisi varmaan mieluummin jäänyt ulos! :D

Fanny takaovella.

Tein sille ensin pesuhuoneeseen tällaisen aitauksen alkuperäiseen käyttöönsä epäkäytännölliseksi osoittautuneesta koiranpentuaitauksesta ja kierrätyskeskuksesta joskus marsuhäkkien tuunaustarkoitukseen bongaamistani jääkaappiritilöistä tms. Käytännöllisintä olisi ollut antaa Fannyn olla vapaana kylppärissä ja laittaa vaan joku portti oveen. Mutta tätä vuokrakämppää takaamaan tulleen äidin hermorakenne ei kestänyt epätietoisuutta siitä, järsiikö Fanny paikkoja. :D Aitaus osoittautui aika hankalaksi pitää siistinä, vaikka Fanny käyttääkin vessalaatikkoa. Mutta ajoi asiansa loppuvuoden, kun olin paljon poissa kämpältä Belgian matkan, koirien synnytysten yms. takia.

Fannyn väliaikainen talviasunto

Vuoden vaihteessa Fanny muutti olohuoneeseen serkkuni hitsaamaan isoon koiran näyttelyhäkkiin, joka oli ennen koirilla luidensyömis- ja nukkumapaikkana. Vaikka tilaa on vähemmän, Fanny viihtyy silti siinä paremmin, paikka on valoisampi, ja vaikka olisin itse koirineni poissa, Fanny saa seurata kissojen touhuja. Kylppärissä asuessaan, ovi suljettiin aina ollessani poissa, koska pelkäsin, mitä Lumi ja Sade saavat aikaan Fannyn kanssa. Aikoinaan minulla oli kauhukseni jäänyt rottahäkin luukku reiluksi vuorokaudeksi auki, mutta Simbaa ja Miskaa ei metsästäminen kiinnostanut. Rotatkin olivat häkin sisäpuolella tallessa. :D Pelko oli kuitenkin jälleen turha, sillä kerran Fannynkin häkin luukku oli mystisesti auennut ja kani vapaana. Ainoa ikävä löytö oli Fannyn pitkin lattioita levittämä kissanhiekka.

Timi ja Fanny

Elämänsä pihakanina eläneeksi, Fanny suhtautuu odottamattoman rennosti KAIKKEEN. Se ei pelkää edes imuria. Siinä missä kissat ja koirat katoavat kuin pierut saharaan, Fanny ei väistä, vaikka lykkäisin sitä imurin suulakkeella eteenpäin. :D Se antoi minun jopa imuroida turkkinsa läpi karvanlähtöaikana!!! Kissat ja koirat taas eivät osaa pitää Fannya kanina.

Fanny, Lumi (takimmainen kissa) ja Sade

Fanny saa mielestään kyllä mennä kissojen laatikolle ja lennättää hiekat toiseen päähän taloa. Mutta annas kun Sade meni Fannyn laatikolle, niin kylläpä se ulkoistettiin melkein yhtä vauhdikkaasti kuin ne kissanhiekat kissojen veskistä. :D Aussit ei Fannya haittaa, koska ne toimivat papanaimurina sen sijaan, että tekisivät tarpeensa Fannyn laatikolle.

Fanny ja Sade

Nyt sitten odotellaan seuraavaa kesää!

Ruska ja Fanny

Näistä tiedät olevasi kissanomistaja

Iltalehden sivuilta löytyi. No, testataanpas sitten. Punainen = totta, sininen = ei totta.

1. Tunnet jatkuvasti tarvetta alleviivata, ettet ole viillellyt käsivarsiasi itse.

• Päinvastoin, angstisena teininä laitoinkin sen kissojen piikkiin. :P 

2. Jatkuva karvojen nyppiminen vaatteista on sinulle yhtä alitajuntaista kuin hengittäminen. 

• Karvojen?!?!?!? En nypi karvoja vaatteista. :D Mutta tajusin pointin, karvat on siis yhtä normaali osa minua kuin hengittäminen...

3. Et koskaan taittele hyvää pahvilaatikkoa suoraan pahvinkeräykseen.

• Eipä niitä roskikseen liikenisi paljon muutenkaan! :D Pitääpäs joskus testata tuo "kissat on hulluna pahvilaatikkoihin"-väite nyt, kun on tuota nuorisoa...

4. Et enää edes hätkähdä herätessäsi keskellä yötä siihen, että joku nuolee naamaasi.

• En ole koskaan edes herännyt sellaiseen...

5. Olet lopettanut sanomalehtien tilaamisen, koska niiden lukemisesta ei yksinkertaisesti tule mitään.

• Kotiväki on lopettanut sanomalehtien tilaamisen, itse en ole sellaisia koskaan tilannutkaan. ;) Ei se kyllä kissoista tai muistakaan karvaisista johdu. Paitsi ehkä sen puoleen, että ne vievät kaikki rahat, jotka normaalit ihmiset käyttävät lehtien tilailuun.

6. Itse asiassa koko lukemisharrastuksesi on romahtanut. Joskus saatat salaa vilkaista almanakkaa.

• Ja mä kun syytin nettiä/tietokoneita siitä...

7. Käsitöiden suhteen olet jo luovuttanut kokonaan.

• NEVER!!!!!!!

8. Olet myös oppinut, ettei tietokoneelle jätetä koskaan auki mitään tärkeää.

• En ole varma, olenko oppinut sellaista. :)

9. Et enää osta lasisia koristeita joulukuuseen. Etkä mitään muutakaan helposti särkyvää mihinkään.

• On mulla posliini- ja muita koriste-esineitä! :D En ole montaakaan joulukoristetta ostanut ja nekin kotiväen muovikuuseen, kauas kissoista. Siitä syystä, että itse en laita kuusta. Ensimmäisenä vuonna kotoa muutettuani, laitoin aidon kuusen, koska kotona on jouduttu pitää muovikuusta muiden allergian takia. Mutta niitä neulasia oli niin joka paikassa, että jopa minua häiritsi! :D Muovikuusi on turha pölypesä. Isokokoinen muovikuusi ei mahtuisi kämpässäni minnekään, eikä liioin varastossa riittäisi tilaa. Pienen muovisen pöytäkuusen voisi joskus hommata, mutta eikös niissä ole yleensä koristeet valmiina?

10. Sinulle on ihan normaalia, että asunnossasi on hiekkaa pitkin lattioita ympäri vuoden.

• Joo, huoh... -_-

11. Jos et vielä ole vaihtanut tapettia puolipaneeliin, harkitset sitä vakavasti.

• Minähän en vuokrakämppää rupea tapiseeraamaan/paneloimaan! :D Maalatut seinät kelpaa.

12. Olet jo hyväksynyt, että leppoisa silittelyhetki saattaa koska tahansa kääntyä rajuksi pahoinpitelyksi.

• Sade opetti sen minulle jokin aika sitten roikkumalla kynsin hampain käsivarressa kiinni... Okei, mä olin tehnyt sille manikyyrin vähän aikaisemmin, mutta tuskin se vaikuttaa asiaan millään tavalla? :D

13. Pelkäät lemmikkisi sairastumista myös siksi, että sitten sitä pitäisi yrittää lääkitä.

• Olihan Simban lääkitseminen aika haasteellista, mutta en mä sitä sen aktiivisemmin ajattele.

14. Et huolestu, jos lintu lentää vahingossa sisään ikkunasta. Joku muu hoitaa asian kyllä.

• Huolestun sen linnun puolesta! :D

15. Käyt nukkumaan hankalasti tikkusuorana vuoteen laidalle, koska kissa tuhisee niin söpösti keskellä sänkyä.

• Nukuin ties missä asennoissa, koska sänkyyn piti mahtua myös 2-3 koiraa (vaikkakin pienikokoista) sekä 1-2 kissaa. :D Hommasin nyt syksyllä kotitalon vintiltä 120-senttiseksi levitetyn perintösängyn ihan siksi, että mahtuisin itsekin nukkumaan...

16. Suonenvetokaan ei saa sinua nousemaan sohvalta, jos kissaystäväsi on käynyt hurisemaan ihanan lämpöisenä kainaloosi.

• Kämpällä en pahemmin sohvalla makoile, koska olen täyttänyt sohvan kissojen pedeillä, etteivät vain saa päähänsä käyttää sohvaa johonkin muuhun tarkoitukseen. Mutta kissaystäväni eivät erityisemmin sylissä/kainalossa viihdykään. Aussit sen sijaan yleensä tulevat sohvalle/sänkyyn mukaan: kainaloon, mahan päälle, polvitaipeeseen jne.

17. Hommaat intoa puhkuen kotiisi tällaisen hökötyksen, maksoi mitä maksoi.

• Simba ja Miska vanhalla, vähemmän kodikkaalla kämpällä.

18. ...vain huomataksesi, että kissasi ei katso siihen päinkään. Sen sijaan tyhjä vessapaperirulla tai pöydälle lojumaan jäänyt mittanauha on parasta maailmassa.

• Toinen niistä kahdesta hyvästä puolesta eläinkaupassa työskentelyni ajoilta oli se, että opin laittamaan kissanminttua kaikkeen, mistä kissojen haluaa tykkäävän. :) Toinen hyvä puoli oli se, että opin tulkitsemaan napusäkkien tuoteseloista vähän paremmin.

19. Saat joka aamu tuntea syyllisyyttä lähtiessäsi töihin. Vetinen katse pysyy mielessäsi pitkälle iltapäivään. Tosiasiassa kissasi ryhtyi heti oven sulkeutumisen jälkeen nuolemaan keskittyneesti takapuoltaan.

• Enkä tunne syyllisyyttä! :D Jos kissoilla ei ole nälkä, niitä ei pätkääkään kiinnosta, missä olen... Ja jos niillä on nälkä, ne toivovat naapurin vierailua.

20. Olet usein väsynyt, koska kissasi tapaa ilmoittaa nälästään siinä neljän aikaan aamuyöllä. Kun olet kompastellut hereille ja täyttänyt oman kotikuninkaallisesi ruokakupin kalleimmalla kissanherkulla, ruokaa käydään vain nuuhkaisemassa.

• Joo, paitsi että ruokaa ei heru yöllä. Eikä aamulla heti herättyäni. Parasta on, kun kissan kupin täyttää yöksi, niin eivät mölyä ainakaan sen takia. Aamuruoka tarjoillaan vasta juuri ennen töihin lähtöä, niin eivät yritä herätellä ruokkimaan. Mutta ennen kuin aloin nukkua makuuhuoneen ovi auki, Simba saattoi seurankipeyttään mouruta öisin.

21. Sinulle ei ole homma eikä mikään korjailla tämän tästä pieniä oksennuksia ympäri asuntoasi. Mutta miksi aina matolle?

• Oliskin vain oksennus! :) Kakkakasat rasittaa paljon enemmän.

22. Saatat itse kutsua murustasi sellaisilla hellittelynimillä kuin "Saatanan kätyri", mutta jos joku muu erehtyy tekemään saman, hän ei ole enää tervetullut kotiisi.

• Joo, ei parane tulla valittamaan vastasiivotun vessalaatikon hajusta, jos ei ole valmis avustamaan kalliimman hiekan ostamisessa. ;)

23. Olet täysin tottunut siihen, että sinua tuijotetaan koko ajan.

• Kyllä.

24. Huomaat aina välillä haaveilevasi siitä, että kunpa voisit itsekin olla kissa. Voisit vain nukkua ja syödä, eikä kukaan vaatisi sinulta mitään. Onko muka olemassa parempaa?

• En kyllä haaveile olevani kissa, mutta eläkeläinen? :)

25. Vaikka katti kaataisi telkkarin, repisi verhot alas ja pudottaisi kukkamaljakon lattialle, sen ei tarvitse kuin katsoa sinua silmiin, kallistaa päätään ja sanoa "mau" ja olet valmis antamaan kaiken anteeksi.

• Telkkaria en omista, mutta on meillä jokunen nettijohto katkaistu, keittiön verhot on aina enemmän tai vähemmän irti nipsuistaan jne...

Lopputulos: 25/16 eli saattaa mulla nipin napin joku katti tuolla kämpillä olla???? En ole ihan varma, pitääpä tsekata jos puhelimen muistista löytyisi todisteita... No, kappas! Siellähän se! Minulla on kuin onkin kissa, tarkemmin sanottuna 3! Rooleissa siis Lumi, Miska ja Sade. :)

Riidoissa?!?!?!?! :'D

Huomatkaa kissanpeti, harjaluuta ja "putukihveli" ruokapöydällä sekä osittain alas revitty pitsiverho... ;) Koska kissat kissanhiekka-tassunjälkineen pitävät "ruokapöytää" naapurikyyläys-tukikohtana, en syö siinä. Vai pitäisikö sanoa, että koska en syö ikinä pöydän ääressä, kissat saavat vapaasti pitää pöydän hyvänään!?!?