20.3.2010 oli Oulussa Pet Show ja hamstereiden ulkomuotoluokat, järjestäjänä
OSJH.
Lähdin matkaan kahdelta yöllä, silloin veljeni haki meikäläisen hoitokoirieni
Siinan ja
Viirun kotoa Seinäjoen rautatieasemalle. Junan virallinen lähtöaika oli 3:10, mutta se oli hieman myöhässä. Saapumisaika oli virallisesti puoli kahdeksan maissa, turhan varhain siis, kun näyttelyssä arvostelujen oli tarkoitus alkaa kymmeneltä. Junan myöhästyminen ei siis tässä tapauksessa haitannut. Seuraava juna olisi ollut Oulussa vasta puoli yhdeltä, joka taas olisi ollut aivan liian aikaisin. Samalla junalla samaan näyttelyyn tuli myös tuttuja eli kääpiöhamstereiden ulkomuototuomari Petri Pyysilta. Mutta koska itse matkustin lemmikkivaunussa, törmäsimme vasta asemalla, josta meidät näyttelypaikalle kuljetti Aija Peura; edesmenneen hamsuni
Toscan kasvattaja.
Meiltä näyttelyyn osallistui 2 syyrialaista hamsteria, uudet tulokkaamme
Vlad Tepez; puolivuotias lk rex musta Ruotsin tuonti uros ja
Vixen; kaksikuinen pk suklaa naaras. Niin, minunhan tosiaan piti lopettaa hamsteriharrastus, mutta jäljellä olevan kokoonpanon ikääntyessä tajusin, etten minä osaakaan olla ilman niitä... Niinpä meille siis muuttivat nämä kaksi hamsteria ystävältäni
Annica Heiniluomalta Turusta.
Molemmat hamsterit saivat Laatu 1-maininnan, joka on siis se mitä tavoitellaan, sekä arvosanan Hyvä. Sama juttu myös näyttelyyn osallistuneella pitkäkarvaisella hamsterikasvatillamme
Sopivasti Lihavalla. :) Ulkomuototuomarina syyrialaisilla oli
Sini Hämeenkorpi.
Vlad Tepez sai tällaisen arvostelun:
Leveä uroksen pää, hiukan kuonoa. Hyvä, tasainen tyyppi. Saisi olla
kookkaampi. Lupaava perusväri, paikoin hieman harmahtava. Valkoista vatsassa.
Turkki tiheä, rexaus saisi olla voimakkaampi. Kunto hyvä. Luonne hyvä. Häntä
suora.
Pikku-Vixenin arvostelu näyttää tältä:
Lupaavan näköinen pää. Tyyppi sopusuhtainen. Koko ikäisekseen riittävä.
Harmahtava pääväri, kehittyy vielä. Pehmeää vauvakarvaa, tupsut löytyy.
Kunto hyvä. Luonne hyvä. Häntä suora.
Itse olin kyseisessä näyttelyssä marsuilla pet-tuomarina. Marsuja oli 25 kappaletta, joka oli kuulemma todella paljon paikalliseen tottumukseen nähden. :) Meillähän päin marsuja on aina useita kymmeniä. Mutta Oulussa olikin panostettu laatuun eikä määrään. Olin nimittäin todella tyytyväinen tasoon! Loppujen lopuksi jokainen osallistunut marsu palkittiin, sillä Paras Pet Marsu- ja luokkavoittajasijoitusten sekä kunniamainintojen jälkeen jäi vain muutama marsu jäljelle ja niille tuli sitten erikoispalkinnot
Best Friendin lahjoittamista ruokapalkinnoista. :)
Meille piti tulla uusi asukki;
Satun Camilla, mutta omistajan reissu olikin peruuntunut. Itse olin vähän hölmönä, kun olin matkustanut junalla ylimääräisen kaniboxin kanssa, vaikka omistaja oli laittanut viestiä edellisenä iltana. Minä vaan en ollut sitä lukemassa. Kerrankin kun pääsin ajoissa petiin, niin heti tuli todista siitä, että se on täysin näyttelyperinteen vastaista ja SYYSTÄ! :D
Näyttelyn kuvia ja marsujen yksilöllisempiä kommentteja laitan myöhemmin tänne. Mutta yleisesti voisin kommentoida marsuja ja näyttelyä/yhdistystä. :) Ensin marsut. Kuten mainitsin, kokonaisuutena taso oli huomattavan tasainen ja hyvä. Yksikään marsu ei ollut niin lihava tai laiha, että siitä olisi pitänyt huolestua. Yhtä jälki-ilmoittautunutta naarasta lukuunottamatta joka iikalla oli niin puhdas rasvarauhanen, että ei jäänyt epäselväksi kuinka ankarasti sitä on täydytty näillä seuduilla painottaa. ;D Pöydälle ei tullut yhtään epäsiistiä eläintä, jolla olisi likainen hoitamaton turkki, kynnet leikkaamatta jne. Kaikista eläimistä näkyi, että omistajat olivat tehneet parhaansa näyttelykuntoon laittamisessa. Huomautuksen aiheet olivat pääasiassa pikkujuttuja, kuten nyt esimerkiksi lähes jokaista marsua "vaivannut" tassunpohjien kuivuus, mikä hyvin varmasti johtui talvesta, kuivattaahan se ihmistenkin ihoa. Yhdestäkään marsusta en sanoisi, että oli vaikea käsitellä.
Tässä näyttelyssä pitkäkarvaiset marsut nappasivat melkein kaikki kärkisijat. Minun tuntevat harrastajat tietänevätkin, että arvostan hyvin hoidettua pitkää turkkia korkealle, koska pelkkä hyvä hoito ei riitä, vaan lyhytkarvaisiin verrattuna pitkis vaatii erityisponnisteluja omistajalta. Lisäksi pitkäkarvaiset ovat normaalisti muita laihempia. Osalla pitkäkarvaisista oli melko lyhyeksi klipattu turkki, mikä helpottaa hoitoa kummasti. Jos marsu olisi pöydällä ollut yhtä hyvässä jamassa pitemmällä turkilla varustettuna, pisteet olisivat olleet vielä korkeammat.
Ilokseni joitain marsukasvattejanikin oli näyttelyssä! :) Näin äkkipäätä heittäen mukana olivat ainakin
Anemone's Babe Possu (teddy), Anemone's Darla (e.crest buff), Anemone's Abashing Curls ("rex") ja Anemone's Darleejing (d.e.golden dutch).
Näyttelyssä oli tosi miellyttävä ilmapiiri. Sain kuvan keskimääräistä paremmasta yhteishengestä, kun vertaan niihin yhdistyksiin, joiden näyttelyissä olen vuosia kulkenut. Ainakin marsuporukka osasi suhtautua fiksusti saamaansa kritiikkiin ja muutenkin käyttäytyä hyvin, mutta sama ei ilmeisesti pätenyt gerbiilipuolella.
Myös OSJH:n lehti Leukapussi oli kadehdittavan hieno värillisine kansineen ja ammattilaisen taittoineen! Jopa niin, että päädyin ostamaan uusimman numeron ja harkitsin jäseneksi liittymistä, jos rahatilanne joskus sallii. Olin ihan vihreänä ja ihmettelin, että miten heillä on varaa painattaa noin komeaa lehteä!
EPJY:n Rodentian päätoimittajana tiedän nimittäin jotain myös sen kustannuksista.
Toki jäsenmäärällä yms. on osuutensa raha-asioihin, mutta pari järkevää selitystä keksin myös: ilmaiset näyttelypaikat ja pienemmät tuomarikorvaukset. Niillähän säästää satasia joka näyttelybudjetista! Lisää kateuden aiheita siis: Oulun kaupunki on osoittanut yhdistykselle ilmaisia näyttelypaikkoja, koska kyseessä on tavallaan nuorisotoimintaa. Nääh, meille ei löydy Seinäjoelta ainuttakaan paikkaa, mihin saisimme eläimiä viedä, saati että ne olisivat ilmaisia. Ellei nyt lasketa Rytmikorjaamoa tai Seinäjoki Areenaa, joiden näyttelybudjetti veisi allergiasiivouksineen ja pöytävuokrineen tonneja... Tai Raviskaa, joka ei kannata, koska sinne ei saa laittaa buffettia. Pidämme siis näyttelyitä eri paikkakuntien nuorisotiloissa, joiden vuokrat on aina päälle satasen. Oulussa maksetaan matkakorvaukset todellisten kulujen mukaan, meillä on lajiyhdistysten kilometrikorvaukset.
Marsupuolella meikäläiselle juttuseuraa pitäneistä
Essi Saloranta nakkasi meikäläisen Oulun rautatieasemalle. Junan oli määrä lähteä kohti etelää klo 17:30. Kuinka ollakaan, juna saapui Oulun asemalle vasta 18:50. Ainakaan meidän vaunussa ei ollut mitään kuulutuksia koko aikana, mutta onneksi se ei pysähtynytkään ennen Seinäjokea mihinkään. Muuten olisi pitänyt hermoilla ja joka aseman kohdalla yrittää tunnistaa maisemia pimeässä... ;) Seinäjoen asemalla oltiin "vain" tunnin myöhässä virallisesta saapumisajasta.
Kyllä kotiin päästessä väsytti! Onneksi olin edellisenä iltana ruokkinut hamsterit, ahtanut kaneille ja marsuille peräti kolme paalia heinää, sen normaalin yhden sijaan, sekä täyttänyt kaikki mahdolliset pullot, niin ei tarvinnut pikkueläimiin sitten perehtyä muuten kuin palauttaa matkassa mukana olleet takaisin häkkeihinsä. Sitten pikavisiitti kämpille ruokkimaan kissat, nekin olivat saaneet runsaat annokset nappuloita edellisenä iltana. Sitten
Timi kainaloon ja Alahärmän puolelle hoitokoirien luo nukkumaan. Äiti oli niitä käynyt päivän aikana ruokkimassa ja pissattamassa.
.
27.3.10
22.3.10
Onneksi monet muut rodut ei hauku...
