Minulla on koira, schäfer.
Olen minä sitä
kouluttanutkin.
Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti.
Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun
ystäviä.
Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni.
Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme
jälkeen kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna.
Haluavat tavata toistekin.
Moni on huutanut: "Te kuulette minusta
vielä!"
Mukavaa sakkia.
Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti.
Kerran heitin.
Poliisit toivat koiran illalla kotiin.
Minä sanoin, että ei olisi
tarvinnut.
Luulivat että lasken leikkiä.
Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille
lempinimenkin: ADHD.
Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on
tehtävä jotain.
Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun
koiraani.
Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.
Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä.
Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä.
Antoi vielä tassua kiitokseksi.
Pitihän minunkin yksi maistaa.
Viikko meni horroksessa.
Lääkitys lopetettiin tehottomana.
Schäferit ovat kovia syömään.
Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja
olkkarin sohvan.
Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista.
Parilla tonnilla saa hyvät paperit omaavan schäferin.
Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä
kuussa.
Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se
osoittautui liian pieneksi koko perheelle.
Luin koirakirjan.
Siinä sanottiin, että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa.
Helpotti.
Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: schäferit
ovat loistavia johtajia.
Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti.
Eri
suuntiin.
Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.
En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla
häiriköivistä koirista.
Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät.
Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole
yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt.
Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa.
Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa
asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille.
Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa
lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa.
Kuvat Saksanpaimenkoirat-ryhmäläisiltä. :D |
Hyvä että lopussa oli mainittu kuvien lähde, koska mä ihan tyynesti oletin että kaikki kuvat on teidän koirien tekosia teidän huushollissa :D
VastaaPoistaEkassa kuvassa on Nalle ja Eve, ja tuo oli vielä aika pientä sotkua mitä ovat saaneet aikaan :)
VastaaPoistaVoih! :'D
Poista