Good regula head markings, little bit less white on feet, very nice golden top color
Very good condition
1/1, KUMA
Enemmän kroppaa kehiin, better shoulders, very good head
Good ears
Excellent eyes
Excellent coat texture
Excellent crest centre
Undercolor is little bit too light, excellent markings
1/1, KUMA
Anemone's Isabella:
Tuomari: Daniel Banasiak, Venäjä
Tuomari: Monika Kaminska, Venäjä
Very good shoulders, excellent topline, very good head
Very good ears
Excellent coat + eyes
Excellent crest centre and shape
Hieman liian vaalea pohjaväri, excellent markings
Excellent condition
1/2, SERT, ROP1
Excellent body shape, very good head
Very nice ears + eyes
Ecxellent coat direction + texture, very nice lenght
Very nice crest shape
Excellent head + feet markings, regular roan, should be more intense
Excellent condition
1/2, SERT, ROP1
Anemone's Ilona:
Tuomari: Daniel Banasiak, Venäjä
Tuomari: Monika Kaminska, Venäjä
Very good body shape + head, nice separeted (head colour?)
Ears are flying
Very nice eyes
Very good lenght + direction
Very good crest shape + center, golden should be more intense
Very nice roaning in body
Very good condition
2/2, KUMA
Should be stronger shoulders, excellent head
Good ears
Amazing eyes
Excellent coat
Exc. crest centre
Exc. colour
Perfect markings
Exc. condition
2/2, KUMA
Kasvattajaluokka:
Anemone's engl.crest d.e.golden roanit: ROP2 molemmilla tuomareilla
Jaanuskan, Aniara's, Ennenkuulumatoon ja Anemone's kasvattajaluokat
Pet-tuomarointini:
Kuvia saa kopioida omistajat jne, jos kuvaaja mainitaan tai jätetään näkyviin. Halutessasi voit pyytää alkuperäisiä, isompia kuvia.
Avoin urokset:
Lisää massaa, puhdas turkki, tassunpohjassa känsä, osassa kynsiä leikkaamisen varaa, joku leikattu suoneen, rupi nenässä, kiva käsitellä, mutta kärsivällisyys loppuu. 92 / TS
Kaipaa lisää massaa, turkki kellertää hieman jostain kohtaa, muuten erittäin puhdas ja hilseetön, rasvarauhanen saisi olla puhtaampi, kiva käsitellä, mutta kärsivällisyys loppuu. 90 / KP
Massakas, turkki palautuu hyvin, mutta hieman hilsettä, tassunpohjat ja kynnet priimaa, mukava käsitellä. 95 / LKV2
Massakas, jopa hieman pulska, turkki palautuu hyvin, muuten ok käsitellä, mutta näykkäisi. 93 / KP
Tyypillinen hento pitkäkarvainen, hyvin hoidettu turkki, täydet 5 ja 10p kohdat, rauhallinen. 96 / LKV1, PPM2
Saisi olla lihaksikkaampi, turkki tiheä, mutta karvanlähtöä, kynsissä leikkaamisen varaa, rento. 93 / KUMA
Sopusuhtainen, puhdas, karvanlähtöä, korvissa likaa, itsepäinen mutta helppo käsitellä. 93 / KP
Babynaaraat:
Jämäkkä babykroppa, turkki kellertää paikoin, hieman kynsissä leikkaamisenvaraa, käsiteltävyys kultaa. 94 / LKV1
Nuoret naaraat:
Kookas, mutta saisi olla lihaksikkaampi, turkki hieman tahmea jostain kohtaa, mutta muuten puhdas valkoinen ja palautuva, hyvä käsitellä, 5 ja 10p kohdat täynnä. 94 / LKV1
Avoin naaraat:
Oikein kiva, lihaksikas paketti! Puhdas turkki, karvanlähtöä, hyvä käsitellä, 5 ja 10p kohdat täynnä.95 / LKV2
Saisi olla lihaksikkaampi, puhdas turkki, mutta "pissat housuissa", hieman itsepäinen. ;) 94 / KUMA
Massakas! Turkki trimmattu ja puhdas, vaikka paikoin kellertää, korvissa likaa, eloisa ja hieman itsepäinen. :D 94 / KUMA
Saisi olla hieman kiinteämpi, puhdas ja upeasti palautuva turkki, kynsi leikattu suoneen, ihanan rento ja nauttii selvästi käsittelystä, josta täydet pisteet! 97 / LKV1 PPM1
Saisi olla hieman lihaksikkaampi, turkki puhdas ja hilseilee, hieman jostain kohtaa kellertää, likaa korvissa, pari kynttä leikattu suoneen, rasvarauhasessa hieman hilsettä, ei haluaisi olla millään laudalla, vaan kiipeää väkisin syliin! :D 91 / KP
Veteraaninaaraat:
Lihaksikas ikäisekseen ja pitkäkarvaiseksi, korvissa ja rasvarauhasessa likaa, kynsissä hieman leikkaamisenvaraa, turkki takuton ja muutenkin hyvin hoidettu, 92 / LKV1
Marsulla rasvapatti tms, turkki muuten hyvä, mutta hilseilee ja laahuksessa hieman likaa, tassunpohjassa känsä ja kynsissä leikkaamisenvaraa, mukavan rento käsitellä. 90 / KP
Lakeuden Kennelkerhon perinteiset möllimestaruuskisat käytiin jälleen Lapualla 19.9.2015. Meiltä siihen osallistuivat aussipojat Rölli ja Ruska, toivottavasti viimeistä kesäänsä mölleinä. ;)
Minit:
1. RÖLLI!
2. Ruska! :)
3. Yoko, bordercollie-junnu, joka ei vielä hyppää maxi-korkeuksia, om. Ulla Kröger.
Alla vielä videot. Tässä vaiheessa en vielä tajunnut, että Ruskalla oli juuri äskettäin murtunut kulmahammas tapaturmaisesti, joten saattaa hidastella säryn takia.
Ensimmäinen rata:
Rölli
Ohjasin vahingossa heti ekan hypyn jälkeen puomille, vaikka piti mennä putkeen.
Vähän lässähtänyt suoritus ja loppupalkka, mutta pitäähän se olla suhteutettuna koiran viretilaan! ;) Oli sen verran hellettä, että koko homma oli vaarassa mennä hyytelöksi,
mutta onneksi tajusin sulloa jo valmiiksi väsähtäneen Liljan boxiin ja ottaa sieltä pois vasta
viime tipassa ennen omaa vuoroa, niin sai aloittaa uudella "tarmolla".
Kerhoa
edustavat: Kirsi ja Siru (VOI), Mia ja Impi (AVO), Minna ja Tony (VOI),
Anne ja Tessu (ALO), sekä Katriina ja Lilja (AVO). Varalla Kirsi ja
Tessa (ALO). Kisa käydään 4.10.2015 Ylöjärvellä. Tavoitteena joukkueella on tehdä tasoisensa suoritukset hännät iloisesti heiluen
-----
Joukkueen edustajien esittely Liljan osalta Aussi-lehdessä 3/2015:
Lilja eli virallisesti Anemoneniityn
Daurian Lily on oma kasvattimme ja ensimmäisten aussiemme Timin ja
Roosan tyttärentytär. Liljan omistaa pikkusiskoni Anniina, mutta
”diiliin” kuului, että hänen ei tarvitse kouluttaa. :D Niinpä
Liljasta tuli samalla myös minun harrastuskoirani. Aloitimme
agilityllä, mutta hurahdimmekin rally-tokoon, joka on Liljalle juuri
sopiva laji: ei liian totista ja tiukkaa, vaan hauskaa ja sopivasti
vauhdikasta, toisin sanoen tokoilua huumorilla.
Aloitimme viikottaiset
rally-tokotreenit Liljan ja Varpun kanssa Lakeuden
Agilityurheilijoiden ryhmässä muistaakseni keväällä 2014 tai jo
loppuvuodesta 2013. Syyskuussa 2014 starttasimme jo ensimmäisissä
kisoissa 95 pisteellä ja koulutustunnus RTK1 saatiin nimen eteen jo
marraskuussa. Nousimme siis avoimeen luokkaan jo kolmen startin
jälkeen.
Keväällä 2015 tuli Liljalle
äitiysloma ja treenitauko. Mutta kuinka ollakaan, heti kun päiviä
oli kulunut penikoimisesta riittävästi ja vähän yli, Lilja löysi
itsensä kisaamasta avoimessa luokassa! :D Kisaan oli kyllä
ilmoitettu Varpu, joka sitten suuressa viisaudessaan päätti syödä
käpyjä ennen kisaa... Lilja pääsi sitten Varpun tilalle hyvin
vähäisellä treenaamisella ylipäätään, saati että se osaisi
kaikkia avoimen luokan kylttejä, mutta niin vaan saatiin hyväksytty
tulos avoimesta luokasta, ja siten pääsylippu Aussikerhon
ensimmäiseen rally-tokon SM-joukkueeseen! Seuraavassa avoimen luokan
kisassa Liljalla oli vähän liiankin hauskaa, se kävi jopa
moikkaamassa ratatyöntekijöitä -kahdesti! Mutta kolmas virallinen
startti avoimessa toi peräti 92 pistettä ja kolmannen sijan.
Liljan paras ominaisuus rally-tokon treenaamiselle on suuri
miellyttämishalu. Kun suorituksessa pitää iloisen ja kannustavan
tunnelman (joka rally-tokoon kuuluukin), niin sitten Liljakin on
iloinen ja innostunut tekemään. Palkkioksi Lilja ottaa mieluiten
nameja, välillä pitää myös taistella köysilelusta, ja aivan
erityisen perso Lilja on kehuille. Niitä se voisi kuunnella vaikka
koko päivän, ja odottaa vain silmät tuikkien ”Kerro toki lisää!”
Tietyllä tavalla herkkänä tyttönä Lilja hyvin harvoin
”temppuilee” tai keksii uusia variaatioita liikkeistä. Houkutus
on kuitenkin sellainen, jota nyt vaan pitää päästä aina
nuuhkaisemaan, oli siinä sitten lelu, ruokaa, agilityeste tai jokin
ihmisten käyttöesine. Lilja kun on sitä mieltä, että hän on
niin kiltti ja suloinen, että kyllä hänen on yksinkertaisesti
saatava se käydä tsekkaamassa. Ja sitten on paha mieli, kun
kielletään. ;) Mutta onneksi Lilja on tunnollinen tyttö, jota
pääsee sitten nopeasti taas kehumaan, ja päivä on pelastettu.
Tämä laji taitaa sopia minulle
ohjaajana erityisen hyvin siksi, että tapaan höpöttää koirille
ja kehun niitä yleensä vuolaasti. Yleensä koiraharrastuksissa
pitäisi yrittää olla ”lässyttämättä” koiralle,
lukuunottamatta selkeitä käskyjä, mutta rally-tokossa jopa
kannustetaan koiralle puhumista ja kannustamista. Käskysanoja saa
hokea niin paljon kuin haluaa. Myös käsimerkkejä saa käyttää
varsinkin alemmissa luokissa. Näin agilitypohjalta lähdettynä,
minulle onkin aina ollut vaikeaa se, että perus tokossa ei saa
käyttää lainkaan vartaloapuja.
Roosa minun ylpeyteni ja aussikasvatuksemme kantanarttu on 10½-vuotias, ja näin hienosti päästelee menemään ilman ratavirheitä ja alle ihanneajan! Sukkelamminkin ollaan menty, kun oltiin nuoria ja hoikkia. ;) Tai siis, minä olen ollut joskus hoikka, Roosa ei niinkään!
Tämä ei ollut virallinen yksilörata, vaan joukkuerata. Edustettiin siis Lakeuden Kennelkerhon minejä Piirinmestaruuskisoissa, ja joukkue sijoittui kolmanneksi. :)
Video taitaa sisältää peräti 5 ohjauskuviota nimeltä edestäleikkaus / sokealeikkaus / sokkari / persjättö. :D
Meillä alkaa olla aikalailla tasan 10 vuotta yhteistä harrastusaikaa takana. Roosa nimittäin tuli meille n. 7-kuisena (täytti 7kk syyskuussa 2005), ja se otettiin mukaan Timin treeneihin sosiaalistumaan melkein heti meille tultuaan. Enää me emme juurikaan treenaa agilityä, käymme vaan kisaamassa silloin tällöin lähialueella. Meitä joskus kouluttanutta Jonnaa lainatakseni, Roosa on niin kuin minun ajatukseni jatke, menee juuri sinne, mihin näytän. :) Enkä oikein usko, että se pahemmin oppisi enää uusia juttuja agilitystä. Sillä on hyvä syy sanoa, että "Näin ollaan tehty 10 vuotta ja hyvin on toiminut". ;) Joten riittää, että yritetään pitää peruskunto sekä koiralla että ohjaajalla kelvollisena. Siinä sitä haastetta riittääkin, molemmat herkkusuita. ;)
Röllin kanssa on edistytty oikein kunnon harppaus pujottelukepeissä: se pujotteli kaikki 12 keppiä katse kokoajan eteenpäin, ilman apuvälineitä, kääntymättä kesken kaiken kysymään neuvoja. Eipä me olla hinkattukaan niitä kuin vasta 5v! :D Ongelma vain on siinä, että se ei tapahdu kovin usein. ;)
Ehkä noin vuosi sitten, me vihdoin saatiin verkot ja ohjurit pois, jumituttuamme pitkäksi aikaa viiteen ohjuriin. Minä luulin, että Rölli ei vaan osaa eikä tuntunut oppivankaan, mutta totuus ilmeni sellaiseksi, että se ei vain viitsinyt keskittyä. Ihan vain, koska treenasin kerran Kirsin kanssa, ja se ei jaksanut ohjureita asentaa ja poistaa edestakaisin, niin oli pakko yrittää urheasti ilman... ;) Eli Rölli pystyi kyllä teoriassa pujottelemaan kaikki 12 keppiä oikein, kun vain hosumiseltaan ehti.
Pian meille tuli sitkeä ongelma siinä, että Rölli kääntyi aina kesken pujottelun katsomaan, että joko pallo lentää ja onko äiskä ylpeänä. Ja juoksi siinä rytäkässä aina myös yhden pujotteluvälin ohi... Toistoja toistoja toistoja, niin kyllä se aina saatiin jossain välissä onnistumaan. Onneksi Rölli on riittävän tyhmä sietääkseen loputtomia toistoja, fiksummalla koiralla palaisi käpy ja loppuisi mielenkiinto ja motivaatio. ;)
Mutta kun kisoissa pitäisi mennä kerralla läpi. Vaikka mikäs kiire sinne kisoihin on? Koirahan on vasta 5½v, eikä kertaakaan virallisesti startannut... Kasvattajallekin pentua ostaessa kehuin, että siitä tulee kisakoira. Vaikka ehtiihän se vielä, jos vanhaksi elää. Roosakin kisaa yhä, viimeksi eilen jo 10½-vuotiaana. Ja Roosakin aloitti viralliset kisat vasta 4½-vuotiaana... Röllihän on vasta vuotta vanhempi siitä. ;)
Monta vuotta olen muita kouluttanut, ja nyt vasta tajusin soveltaa itseeni: palkka sinne, mihin haluat koiran päätyvän tai katsovan, eli tässä tapauksesssa keppien loppuun! Pallo laitettiin siis tietenkin karkkilaatikkoon, koska arvasin, ettei Rölli malta olla varastamatta. Joskus se varastaa sinne tuhat kertaa, joskus menee kerralla oikein. :)
Ilmoitin kaikki meillä kotona asustavat aussit eli Roosa, Varpu, Rölli, Ruska ja Lilja, lisäksi sijoituskoirista paikalle pääsivät Essi ja Minni, sekä kasvateista Siru. :) Tuomarina oli Marja Leinonen, kennel Sad Sack's. Tuomari oli ystävällinen ja näyttelyssä leppoisa tunnelma, sateesta huolimatta järjestelyt toimivat, kiitos Kjällien perheelle! ♡
1. Ruska ja Kata 2. Kaapo ja Arja 3. Napsu ja Juhani 4. Rölli ja Juho
FI MVA Nemma's Zero Nine "Ruska" om. Hautalat ja Orvokki Lämsä
Hyvä pää, kauniit silmät, kuono-osassa saisi olla vahvuutta, olkavarsi lyhyt, hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys, hyvät korvat, hyvät liikkeet. AVO1, PU1, VSP
Ålhammarens Åliver "Rölli" om. Hautalat, handlerina Juho Kjäll
Kaunis pää, hyvä pigmentti, hyvät korvat, suora etuosa, hyvä köli, hyvä runko, ok kulmaukset, hyvä hännänkiinnitys. AVO4
NUORET NARTUT
Essi ja Tiina (sija 2.) Minni ja Kata (sija 3.) Taika ja Jasmin (sija 1.)
Anemoneniityn Flower Princess "Essi" om. Hautalat ja Tiina Kujanen
Kaunis pää ja silmät. Hyvät kulmaukset. Lyhyehkö olka. Hyvä turkki ja karva. Liikkeissä vähän selkä kaareva, mutta kokonaisuus hyvä. Hyvän kokoinen. NUO2
Kimberley "Minni" om. Hautalat ja Seija Keskelä
Kaunis ilme, kuono-osa saisi olla vähän vahvempi, hyvä runko ja mittasuhteet, liikkuu hyvin. NUO3
AIKUISET NARTUT
Lilja ja Varpu palkintojensa kanssa. Aikuisista nartuista ei taida olla yhteistä kuvaa, koska toinen kuvaaja oli kampaassa Roosaa ja toinen esittämässä Sirua. ;)
BH RTK1 RTK2 Anemoneniityn Coconut "Siru" om. Kirsi Kjäll, handlerina Juho
Kaunis pää ja ilme, hyvä pigmentti. Hyvä eturinta, lyhyt olkavarsi. Takakulm. ok. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu hyvin, hieman löysästi edestä. AVO
RTK1 Anemoneniityn Daurian Lily "Lilja" om. Anniina Hautala, handlerina Katriina
Hyvä pää, kaunis ilme, kuono-osa voisi olla hieman vahvempi, hyvä eturinta ja kulmaukset, hyvä turkki, liikkuu hyvin, hieman leveästi edestä. AVO
RTK1 Black Back Bananarama "Varpu" om. Hautalat, handlerina Jasmin Nurmesjärvi
Kaunis pää, hyväasentoiset korvat, hyvä eturinta, hyvä runko, hyvät mittasuhteet ja kulmaukset, hieman kaartuva häntä, liikkuu hyvin. AVO
VETERAANINARTTU
Somehow She's Howgirl "Roosa" om. Hautalat
Hyvät pään mittasuhteet, kuono-osa saisi olla vahvempi, hyvä eturinta, hyvä runko, riittävät kulmaukset, haja-asentoiset korvat, hieman lyhyt olkavarsi, hyvät liikkeet, kun vaan malttaa. VET1, PN4
Roosa oli luokkansa ainoa osallistuja. Sillä oli kyllä vähän liiankin hauskaa, kuvittelee edelleen varastaneensa koko show'n ja voittaneensa kaikki. ;) Meidän 10,5-vuotias ei meinannut malttaa esiintyä senkään vertaa kuin Ruskan hyperaktiivinen Minni-tyttö! :D
Sukukokouksia:
Rölli ja Caro-tytär om. Matti Lukkarinen (Millhouse's Gem)
Varpu ja sen punainen Kaapo-veli, Varpun Siru-tyttö, Elli-siskon tytär Taika
Kaapo, Taika, Varpu, Siru
Vasemmanpuolimmaisena Black Back One Of The Kind, jonka emä Black Back Barbie Benton on samasta yhdistelmästä, mutta eri pentueesta kuin Varpu, Kaapo ja Elli.
Homma meinasi vähän muutenkin mennä rähinäksi, mutta Kaapolla voisi jo sanoa olevan tilannetajua! :D
"Korkein hallinto-oikeus julkaisi tiistaina 30.06.2015 päätöksen, jonka mukaan agilityhallin vuokraamisessa harrastajille ei voida käyttää liikuntapalveluihin soveltuvaa alennettua verokantaa. Korkein hallinto-oikeus tulkitsi alemman verokannan soveltamiskriteereitä suppeasti ja katsoi, että agilityn harjoittelemisessa kyse ensisijaisesti koiran kouluttamisesta eikä ohjaajan suorittamasta liikunnasta."
Tämä tietänee hintojen nousua entisestään, koska alv 10% 》 24% ... :(
Agility todellakin on oikeaa urheilua, vaikka harva lajia harrastamaton koiraihminenkään sitä tietää. Agility on Urheiluliiton alainen laji. Sen harrastamiseen kisatasolla vaaditaan urheilulisenssi. Joissain seuroissa myös harrastelijalisenssi on pakollinen. Kalliit juoksukengät, tekniset paidat ja juoksutrikoot ovat normaali lovi harrastajan kukkarossa.
Kommentti asian vierestä: Muista koiraharrastuslajeista poiketen, itse koiran treenivarusteisiin harva saa yhtä paljon rahaa uppoamaan kuin omiinsa, koska agilityn harrastamiseen koiran osalta riittää, että se on perusterve, mielellään hyväkuntoinen ja motivoitunut. ;) Asialliset jäähdyttely- ja lämmittelylenkit eivät maksa mitään, mutta moni vie myös koiraa hierojalle. Toki ostoslistaan voidaan halutessaan laittaa: juoma-astia, palautumisjauhe, viilennysloimi jne, jotka on aika edullisia ja kestävät melkein loppuiän. Kuljetushäkki ja Back on track-mantteli ovat hintavimmasta päästä, puhumattakaan esteiden hankkimisesta omaan pihaan.
Itse olen käynyt muutaman kerran suositulla urheiluhierojalla selkänikamieni pitämiseksi oikeassa järjestyksessä. ;) Kerran sain "niksautusajan" ajan ennen agilitykisoja, hieroja vakuutti yllätyksekseni, ettei sillä ole mitään merkitystä, ajatellen ilmeisesti, ettei agility ole urheilua? Yleensähän urheilusuoritusta ei suositella kovin pian sellaisen jälkeen. Itseäni vain voin syyttää, kun en käyttänyt järkeäni, lajia paremmin tuntevana. Kaveri joutui "esittää" Roosan, koska vasta "löyhdytetty" selkäni ei sitten todella kestänytkään lajin vaatimia äkkikäännöksiä ja muita "reuhtomisia". ;)
Ottaen huomioon lajia paremmin tuntemattomien käsityksen agilityn leppoisuudesta, yllättävän moni kommentoi rally-tokoa jopa pettyneeseen ja negatiiviseen sävyyn paljon kuvittelemaansa rauhallisemmaksi, ensimmäisen kisavideon nähtyään! :D
Facebookissa päätöksestä tuumattua:
Sittenhän varmaan antidoping (ihmisen, ei koiran) ei myöskään enää koske agia? Jos
agility siis ei ole urheilua, niin mitä väliä sillä on, jos käyttää
jotain piristeitä, koska se ei omaan suorituskykyyn - ja siten tulokseen
- vaikuta? ;)
On se vaan mukava tietää, että tällaisella pullamössöllä on ihan yhtä
hyvät mahdollisuudet kuin huippukuntoisilla urheilijoilla! :D Miksi siis rääkätä itseään kuntoilulla ja terveellisellä ruoalla vastakaan, koirankoulutustaidot ne tässä vaan ratkaisee! :D
Ja
miksi järjestää para-kisoja? Eihän muissakaan koiraharrastuslajeissa niitä
järjestetä. Samalla viivallahan sitä kaikki ollaan, koska agility ei ole
urheilua.
