Lilja rallyttaa

23.8.2015 Ilmajoki, tuomari: Tytti Lintenhofer
RTK1 Anemoneniityn Daurian Lily "Lilja" 92p!!!! avoimesta luokasta, sija 3.

Vähän lässähtänyt suoritus ja loppupalkka, mutta pitäähän se olla suhteutettuna koiran viretilaan! ;) Oli sen verran hellettä, että koko homma oli vaarassa mennä hyytelöksi, mutta onneksi tajusin sulloa jo valmiiksi väsähtäneen Liljan boxiin ja ottaa sieltä pois vasta viime tipassa ennen omaa vuoroa, niin sai aloittaa uudella "tarmolla".

Arvostelu:

Kyltti3: Vino + epätarkasti suoritettu tehtävä, -1p molemmista
Kyltti10: Kontrollin puute -3p
Kyltti11: Epätarkasti suoritettu tehtävä, -1p
Vähennykset kokonaisvaikutelmasta: -2p
Kommentteja: Mukavaa katseltavaa, taitava koirakko. Kokonaisvaikutelmavähennykset kumartelusta.

1. Elina Männikkö, 2. Heidi Slögs, 3. me, TP: Janika Kivisaari, kuva: Saara Takku

Radat:

Australianterrierikerhon SM-joukkue rally-tokokisoihin:

Kerhoa edustavat: Kirsi ja Siru (VOI), Mia ja Impi (AVO), Minna ja Tony (VOI), Anne ja Tessu (ALO), sekä Katriina ja Lilja (AVO). Varalla Kirsi ja Tessa (ALO).
Kisa käydään 4.10.2015 Ylöjärvellä.
Tavoitteena joukkueella on tehdä tasoisensa suoritukset hännät iloisesti heiluen

-----

Joukkueen edustajien esittely Liljan osalta  Aussi-lehdessä 3/2015:

 

Lilja eli virallisesti Anemoneniityn Daurian Lily on oma kasvattimme ja ensimmäisten aussiemme Timin ja Roosan tyttärentytär. Liljan omistaa pikkusiskoni Anniina, mutta ”diiliin” kuului, että hänen ei tarvitse kouluttaa. :D Niinpä Liljasta tuli samalla myös minun harrastuskoirani. Aloitimme agilityllä, mutta hurahdimmekin rally-tokoon, joka on Liljalle juuri sopiva laji: ei liian totista ja tiukkaa, vaan hauskaa ja sopivasti vauhdikasta, toisin sanoen tokoilua huumorilla.

Aloitimme viikottaiset rally-tokotreenit Liljan ja Varpun kanssa Lakeuden Agilityurheilijoiden ryhmässä muistaakseni keväällä 2014 tai jo loppuvuodesta 2013. Syyskuussa 2014 starttasimme jo ensimmäisissä kisoissa 95 pisteellä ja koulutustunnus RTK1 saatiin nimen eteen jo marraskuussa. Nousimme siis avoimeen luokkaan jo kolmen startin jälkeen.

Keväällä 2015 tuli Liljalle äitiysloma ja treenitauko. Mutta kuinka ollakaan, heti kun päiviä oli kulunut penikoimisesta riittävästi ja vähän yli, Lilja löysi itsensä kisaamasta avoimessa luokassa! :D Kisaan oli kyllä ilmoitettu Varpu, joka sitten suuressa viisaudessaan päätti syödä käpyjä ennen kisaa... Lilja pääsi sitten Varpun tilalle hyvin vähäisellä treenaamisella ylipäätään, saati että se osaisi kaikkia avoimen luokan kylttejä, mutta niin vaan saatiin hyväksytty tulos avoimesta luokasta, ja siten pääsylippu Aussikerhon ensimmäiseen rally-tokon SM-joukkueeseen! Seuraavassa avoimen luokan kisassa Liljalla oli vähän liiankin hauskaa, se kävi jopa moikkaamassa ratatyöntekijöitä -kahdesti! Mutta kolmas virallinen startti avoimessa toi peräti 92 pistettä ja kolmannen sijan.

Liljan paras ominaisuus rally-tokon treenaamiselle on suuri miellyttämishalu. Kun suorituksessa pitää iloisen ja kannustavan tunnelman (joka rally-tokoon kuuluukin), niin sitten Liljakin on iloinen ja innostunut tekemään. Palkkioksi Lilja ottaa mieluiten nameja, välillä pitää myös taistella köysilelusta, ja aivan erityisen perso Lilja on kehuille. Niitä se voisi kuunnella vaikka koko päivän, ja odottaa vain silmät tuikkien ”Kerro toki lisää!” Tietyllä tavalla herkkänä tyttönä Lilja hyvin harvoin ”temppuilee” tai keksii uusia variaatioita liikkeistä. Houkutus on kuitenkin sellainen, jota nyt vaan pitää päästä aina nuuhkaisemaan, oli siinä sitten lelu, ruokaa, agilityeste tai jokin ihmisten käyttöesine. Lilja kun on sitä mieltä, että hän on niin kiltti ja suloinen, että kyllä hänen on yksinkertaisesti saatava se käydä tsekkaamassa. Ja sitten on paha mieli, kun kielletään. ;) Mutta onneksi Lilja on tunnollinen tyttö, jota pääsee sitten nopeasti taas kehumaan, ja päivä on pelastettu.

Tämä laji taitaa sopia minulle ohjaajana erityisen hyvin siksi, että tapaan höpöttää koirille ja kehun niitä yleensä vuolaasti. Yleensä koiraharrastuksissa pitäisi yrittää olla ”lässyttämättä” koiralle, lukuunottamatta selkeitä käskyjä, mutta rally-tokossa jopa kannustetaan koiralle puhumista ja kannustamista. Käskysanoja saa hokea niin paljon kuin haluaa. Myös käsimerkkejä saa käyttää varsinkin alemmissa luokissa. Näin agilitypohjalta lähdettynä, minulle onkin aina ollut vaikeaa se, että perus tokossa ei saa käyttää lainkaan vartaloapuja.