Päivitykset:
9.6. koiranpennut, pentueet, E-galleria
7.6. hamsuvauvat
3.6. marsu- ja hamsuvauvat
28.5. koiranpennut
24.5. marsupoikueet 08, äänestys, marsu-, pupu- ja hamsuvauvauutiset
22.5. tapahtumakalenteri
20.5. koiravauvauutiset!
14.5. Timi 4v
11.5. pupuvauvat
9.5. marsu-, hamsu- ja pupuvauvat, marsupoikueet 2008, koiravauvat
tiistaina, toukokuuta 20, 2008
maanantaina, toukokuuta 19, 2008
18.5.2008 Tampereen näyttely
Näyttelyn järjestivät Pirkanmaan Nakertajat ja Pirkanmaan Rotukissayhdistys.
Omia matkamuistoja
Alunperin en ollut pian synnyttävän saksanpaimenkoira Pähkinän takia ihan varmuudella lähdössä itse mukaan näyttelyyn, vaan mahdollisesti laittamassa eläimet toisten kyydillä. Mutta sain kutsun tulla toiseksi marsujen pet-tuomariksi suuren jälki-ilmomäärän varalta. Kun sitten Pähkinän lämpökäyrät näyttivät vielä aika turvallisilta, niin päätin lähteä itsekin paikalle.
Tätä näyttelyä varten piti nosta vaihteeksi vasta viideltä aamulla, luksusta! Alkaa vaarallisesti jo tottua heräämään näyttelyihin puolen yön jälkeen eli justiin kun on meinannut ehtiä nukahtaa... Aika olisi kyllä loppunut kesken, jos ei olisi ollut apukäsiä eväitä pakatessa. Äitee kun heräsi mittaamaan Pähkinän lämpöä. Itse pakkasin elukat, pesin hampaat ja melkein ehdin syödä lautasellisen riisimuroja. Iskä heitti meikäläisen kuudeksi Kauhavalle Petran pihaan, josta molempien omaisuus pakattiin Marin autoon. Auton takaosaan jäi jopa katon ja boxien väliin tyhjää tilaa, vaikkei kellään ollut yhtään boxia sylissä! Perille ehdimme pienestä harhautumisesta huolimatta kymmeneksi niinkuin pitikin.
Marsuista olin ilmoittanut näyttelyyn Pumpulin, Ticun, Maceisen ja Tessan. Lisäksi olin ilmoittanut yhden roborovskin, joka oli PetExpossa parhaiten menestynyt kääpiöni eli oma kasvattini Cepimirus*. Enemmän kääpiöitä olisi pitänyt ottaa mukaan, mutta talous ei sallinut. ;) Lisäksi mukana oli myytäviä poikasia.
Janiika innostui arvostelemaan kaikki yli 60 pet-marsua omin kätösin, joten päädyinkin tuomaroimaan pet-kaneja Annan ja Kirsin kanssa. Niitä olikin heti 100 kpl, joten päivä vierähti nopeasti niiden parissa. Ehdin esittää itse vain yhden marsun, eli Maceisen, Mari auttoi muiden kanssa. Kiitokset!!
Marsut saivat taas kaikki hyviä arvosteluja, mutta Pumpuli nappasi toisen sertinsä! Pikku Mirus yllätti jälleen saamalla myös toisen sertinsä ja olemalla tuomarin sanoja lainatakseni "päivän selkeästi paras robo" ja BIS3! :D Ulkomuototuomareinahan toimivat marsuilla Heather Henshaw ja David Collier, UK, sekä hamsuilla Petri Pyysilta.
Maailmalle lähti lisäksi 3 marsupoikaa: Buenon molemmat valkonenäiset golden-pojat sekä Aidanin torttipoika. Yksi lapsi löysi tiensä Minskin hamsulaan. Meille taas muutti roborovskiveljekset Criminal Mind ja Closing Time Saanan hamsulasta.
Tuomarikommentit
Ylläolevasta linkistä näkyy näyttelyssä ottamani kuvat ja arvostelemieni kanien tuomarikommentit yksilöllisesti. Palkinto- ja kanin henkilötiedot puuttuvat osittain.
Yleisesti kanien tasosta voisin sanoa, että sattuma suosi itseäni sikäli, että meikäläisellä oli ilo arvostella todella paljon erittäin hyvin käsiteltäviä kaneja!! Annalle ja Kirsille tuli kuulemma paljon rimpuloita, sekä 5 pisteen kohtia ei tullut täyteen juuri mitään. Itselleni ei tullut vastaan ollenkaan sellaisia kaneja, jotka olisivat olleet vaikeita käsitellä. Pari hieman vastustelevaa yksilöä tuli vastaan ja yksi näykkivä, mutta nekin olivat helposti käsiteltävissä. Olen ällistynyt, miten moni kani antoi "käännellä ja väännellä" ja vaikka niitä "roikotti" kainaloista yhdellä kädellä (jos kanin koko salli), niin kani oli siinä silti aivan täysin rentona ja luottavaisena!
Viiden pisteen kohdat olivat pääsääntöisesti meikäläisen pöydälle tulevilla kaneilla hyvin hoidettu. Monella kuitenkin pomppasi värjäytyneistä tassunpohjista, mikä on ymmärrettävää sikäli, että tassut on uutuus 5 pisteen kohtana yleisvaikutelman tilalle. Niinpä 5 pisteen kunniamainintoja ei tullut niin montaa kuin mahdollista. Jokunen huomautus tuli kynsistä tai korvista, mutta ilahduttavan monella ne oli kunnossa. Nekin joille tuli huomautus kynsistä, olivat selvästi yrittäneet parhaansa ja sehän on tärkeintä eläimen kannalta. Pet-luokissa kuitenkin joudutaan laittaa kanit paremmuusjärjestykseen ja syynätä arkielämässä vähän epäolennaisemmatkin seikat ja erot.
Itselläni taas ei tullut vastaan kovinkaan montaa sellaisessa super-lihaskunnossa tai -turkissa olevaa kania, mutta jokunen kuitenkin. Ja vaikka käsiteltävyys, turkki tai lihaskunto ei ole aivan viimeisimmän päälle, niin viiden pisteen kohdat syynäämällä pelastetaan paljon. Siksi meikäläisen pöydältä tulikin paljon PPK-kisaajia, koska ne olivat kerryttäneet itselleen hyvät pisteet käsiteltävyydellä ja 5 pisteen kohdilla. Annalle osuneista kaneista monikaan ei ollut tehnyt niin tarkkaa työtä 5 pisteen kohtien kanssa, ja siinä menee paljon pisteitä hukkaan kärkisijoja ajatellen, vaikka turkki tai yleiskunto olisivat kuinka hyvät tahansa.
Tämän toki voi ajatella olevan yksi näitä epäkohtia, jotka on tuonut mukanaan järjestelmä, jossa kanit sijoitetaan kärkisijoille pisteiden perusteella. Kokonaispistemäärä ei anna reilua kuvaa kanista kokonaisuutena, sillä 5 pisteen kohdat eivät ole niin tärkeitä kanin hyvinvoinnin kannalta kuin se missä yleiskunnossa se on. Myös turkki ja käsiteltävyys ovat keskimäärin mainioita hyvän hoidon mittareita. Tosin jokaiselle kanille tulee joskus karvanlähtö, jolloin turkki nyt vain ei satu olemaan näyttelykunnossa. Kani on eläin ja oman itsensä puolesta se ei normaalisti tarvitsisi säännöllistä käsittelyä ja ihmisen seuraa, ellei se erikseen ole oppinut nauttimaan siitä. Pet-luokissa sillä on kuitenkin suuri merkitys, sillä käsiteltävyys on lemmikkimäisyyden suurin mittari. Sen sijaan jos kynsissä on milli tai vaikkapa kolmekin milliä ylimääräistä leikkaamisen varaa, ei kania itseään juuri haittaa. Puhumattakaan hännän pikkuhuopaumista tms. Täysin puhtaita tassujakaan ei saa useimpien kohdalla aikaiseksi kuin aivan hillittömällä siivoamistahdilla ja ei siitäkään kyllä kani nauti.
Suuremmassa mittakaavassa nuo viiden pisteen kohdat ovat toki tärkeitä, mutta niitä aika harvaan tulee petissä vastaan: silmävaurio, todella pitkät ja käyrät kynnet, kasvaneet hampaat jne. Tärkeämpi on yleiskunto, jossa törmää useammin terveydellisiin ongelmiin. Laihuus tai lihavuus on paljon huonompi juttu kuin pari millin liian pitkää kynttä...
Ei pidä liioitella sen asian suhteen, että turkki kertoo kanin hyvästä hoidosta. Kyllä kaninsa uskaltaa tuoda tuomarinpöydälle pesemättäkin. Tai ainakin pitäisi uskaltaa... Kuten tavallista, useimpien arvostelemieni kanien turkki oli tässäkin näyttelyissä "pesemällä pilattu". Päinvastoin kuin marsu, kania ei todellakaan kannata pestä edellisenä päivänä ennen näyttelyä! Mielestäni kania ei kannattaisi mennä pesemään lainkaan. Tottakai, jos kani on ripuloinut, elänyt hygienialtaan ala-arvoisissa olosuhteissa tai muuten onnistunut sotkemaan itsensä perusteellisesti, sen saa pestä. Ja pitääkin, sillä esim. ripuli polttaa kanin ihon siitä kohdasta, mihin se on liiskautunut.
Kanin karva on hienoista, sähköistyvää ja "pölisevää", toisin kuin marsun "tikkuturkki", joka imee itseensä ihosta rasvaa, varastoi uskollisesti hilsettä jne... Kanin turkki on huomattavasti ilmavampaa ainetta, joten iho puhdistuu itsestään. Poikkeuksena tietenkin takkuuntumaan päässeet pitkäkarvaiset.
Kanin ympäristön tulee olla niin siisti, että eläin ei tarvitse ihmisen apua itsensä puhtaana pitämiseen. Kylvettäminen on kanille luonnotonta ja ennen kaikkea (yleensä) tarpeetonta. Kanin hienoinen turkki imee vettä kuin sieni ja sen kuivattaminen on huomattavasti työläämpää kuin marsun. Useimmat kanit peseytyvät päivittäin nautinnollisesti ja hartaasti, niin huolellisesti että vesupesu vaan pilaa turkin tekemällä siitä sähköisen ja palautumattoman.
Pet-näyttelyiden idea on kannustaa omistajat pitämään eläimestä parhainta huolta, muulloinkin kuin juuri ennen näyttelyä. Kaikkien kanien kanssa normaali siivous ei riitä pitämään tassunpohjia lumivalkoisina, jos se istuskelee vessanurkassa tai ripottelee vessanurkan sisällön ympäri häkkiä. Toiset aluset, esim. sanomalehdet, värjäävät turkkia jo itsessään. Toki jokaisella on mahdollisuus katsoa peiliin ja miettiä, onko siivousväli tarpeeksi tiheä ja onko elinympäristön aluset hygieenisimmät mahdolliset. Mutta jos kaikki on mielestäsi ookoo ja haluat pelata sen puolikkaankin pisteen päälle, niin annan neuvon:
Viikon pari ennen näyttelyä kanin häkki kannattaa pitää aivan erityisen, siis viimeistä päälle puhtaana! Tässä toimii mielestäni parhaiten kutterinpuru, mutta voi tähän soveltaa jokaisen omia konsteja parhaan taidon mukaan. Joka päivä papanoiden ja pissanurkan päälle ripotellaan ohut kerros puhdasta purua, koska ihan joka päivä kuivikkeita ei kannata vaihtaa. On otettava huomioon, että myös heinät (erityisesti tuore) ja kasvikset värjäävät tassuja, joten nekin pois maasta lojumasta.
Kun kanilla on näin tassujensa alla jatkuvasti vain puhdasta purua, sekä tarpeeksi monta päivää aikaa, tassunpohjat puhdistuvat ihan itsestään kanin itsensä toimesta! Kanihan pesee itseään päivittäin joka tapauksessa, mutta jos pohjalliset ovat likaiset, tassunpohjien värjäymät eivät siitä miksikään vaalene. Mitkään talkit, valkoisen koiran shampoot ja tiskiaineet eivät auta näin hyvin! Siinä tarvitaan vain kanin itse suorittamat normaalit pesurutiinit puhtaissa kuivikkeissa, ja parin viikon sisällä värjäymät ovat poissa! Riippuu toki kuinka pahasti tassut ovat päässeet kellastumaan ja pinttymään.
Tiedän, että useimmat pesevät lemmikkinsä näyttelyyn "vanhasta tottumuksesta", ajatellen, että niin kuuluu tehdä. Niinhän minäkin tein! Mutta unohtakaa se. Pääsette helpommalla. Samoin kani! Kellastuneita tassunpohjia ei pelasta mikään edellisenä päivänä ennen näyttelyä, mutta pilaatte lopunkin turkin, jos pistätte koko jänön kylpyyn. Vaikka kani olisi kuinka punkattu ennen näyttelyä, voi sen turkin silti onnistua rasvoittamaan "lääppimällä". Näyttelyä ja arvostelua jännittävän omistajan käsistä siirtyvä hiki ja luonnollinen rasva imeytyy nääs kanin turkkiin kuin sieneen. Annetaan siis kanin olla ihan rauhassa siellä boxissa! Boxi on näyttelyssä kanin piilopaikka ja pesäluola, ei se sieltä halua omistajan syliin ventovieraiden nähtäväksi! ;)
Omia matkamuistoja
Alunperin en ollut pian synnyttävän saksanpaimenkoira Pähkinän takia ihan varmuudella lähdössä itse mukaan näyttelyyn, vaan mahdollisesti laittamassa eläimet toisten kyydillä. Mutta sain kutsun tulla toiseksi marsujen pet-tuomariksi suuren jälki-ilmomäärän varalta. Kun sitten Pähkinän lämpökäyrät näyttivät vielä aika turvallisilta, niin päätin lähteä itsekin paikalle.
Tätä näyttelyä varten piti nosta vaihteeksi vasta viideltä aamulla, luksusta! Alkaa vaarallisesti jo tottua heräämään näyttelyihin puolen yön jälkeen eli justiin kun on meinannut ehtiä nukahtaa... Aika olisi kyllä loppunut kesken, jos ei olisi ollut apukäsiä eväitä pakatessa. Äitee kun heräsi mittaamaan Pähkinän lämpöä. Itse pakkasin elukat, pesin hampaat ja melkein ehdin syödä lautasellisen riisimuroja. Iskä heitti meikäläisen kuudeksi Kauhavalle Petran pihaan, josta molempien omaisuus pakattiin Marin autoon. Auton takaosaan jäi jopa katon ja boxien väliin tyhjää tilaa, vaikkei kellään ollut yhtään boxia sylissä! Perille ehdimme pienestä harhautumisesta huolimatta kymmeneksi niinkuin pitikin.
Marsuista olin ilmoittanut näyttelyyn Pumpulin, Ticun, Maceisen ja Tessan. Lisäksi olin ilmoittanut yhden roborovskin, joka oli PetExpossa parhaiten menestynyt kääpiöni eli oma kasvattini Cepimirus*. Enemmän kääpiöitä olisi pitänyt ottaa mukaan, mutta talous ei sallinut. ;) Lisäksi mukana oli myytäviä poikasia.
Janiika innostui arvostelemaan kaikki yli 60 pet-marsua omin kätösin, joten päädyinkin tuomaroimaan pet-kaneja Annan ja Kirsin kanssa. Niitä olikin heti 100 kpl, joten päivä vierähti nopeasti niiden parissa. Ehdin esittää itse vain yhden marsun, eli Maceisen, Mari auttoi muiden kanssa. Kiitokset!!
Marsut saivat taas kaikki hyviä arvosteluja, mutta Pumpuli nappasi toisen sertinsä! Pikku Mirus yllätti jälleen saamalla myös toisen sertinsä ja olemalla tuomarin sanoja lainatakseni "päivän selkeästi paras robo" ja BIS3! :D Ulkomuototuomareinahan toimivat marsuilla Heather Henshaw ja David Collier, UK, sekä hamsuilla Petri Pyysilta.
Maailmalle lähti lisäksi 3 marsupoikaa: Buenon molemmat valkonenäiset golden-pojat sekä Aidanin torttipoika. Yksi lapsi löysi tiensä Minskin hamsulaan. Meille taas muutti roborovskiveljekset Criminal Mind ja Closing Time Saanan hamsulasta.
Tuomarikommentit
Ylläolevasta linkistä näkyy näyttelyssä ottamani kuvat ja arvostelemieni kanien tuomarikommentit yksilöllisesti. Palkinto- ja kanin henkilötiedot puuttuvat osittain.
Yleisesti kanien tasosta voisin sanoa, että sattuma suosi itseäni sikäli, että meikäläisellä oli ilo arvostella todella paljon erittäin hyvin käsiteltäviä kaneja!! Annalle ja Kirsille tuli kuulemma paljon rimpuloita, sekä 5 pisteen kohtia ei tullut täyteen juuri mitään. Itselleni ei tullut vastaan ollenkaan sellaisia kaneja, jotka olisivat olleet vaikeita käsitellä. Pari hieman vastustelevaa yksilöä tuli vastaan ja yksi näykkivä, mutta nekin olivat helposti käsiteltävissä. Olen ällistynyt, miten moni kani antoi "käännellä ja väännellä" ja vaikka niitä "roikotti" kainaloista yhdellä kädellä (jos kanin koko salli), niin kani oli siinä silti aivan täysin rentona ja luottavaisena!
Viiden pisteen kohdat olivat pääsääntöisesti meikäläisen pöydälle tulevilla kaneilla hyvin hoidettu. Monella kuitenkin pomppasi värjäytyneistä tassunpohjista, mikä on ymmärrettävää sikäli, että tassut on uutuus 5 pisteen kohtana yleisvaikutelman tilalle. Niinpä 5 pisteen kunniamainintoja ei tullut niin montaa kuin mahdollista. Jokunen huomautus tuli kynsistä tai korvista, mutta ilahduttavan monella ne oli kunnossa. Nekin joille tuli huomautus kynsistä, olivat selvästi yrittäneet parhaansa ja sehän on tärkeintä eläimen kannalta. Pet-luokissa kuitenkin joudutaan laittaa kanit paremmuusjärjestykseen ja syynätä arkielämässä vähän epäolennaisemmatkin seikat ja erot.
Itselläni taas ei tullut vastaan kovinkaan montaa sellaisessa super-lihaskunnossa tai -turkissa olevaa kania, mutta jokunen kuitenkin. Ja vaikka käsiteltävyys, turkki tai lihaskunto ei ole aivan viimeisimmän päälle, niin viiden pisteen kohdat syynäämällä pelastetaan paljon. Siksi meikäläisen pöydältä tulikin paljon PPK-kisaajia, koska ne olivat kerryttäneet itselleen hyvät pisteet käsiteltävyydellä ja 5 pisteen kohdilla. Annalle osuneista kaneista monikaan ei ollut tehnyt niin tarkkaa työtä 5 pisteen kohtien kanssa, ja siinä menee paljon pisteitä hukkaan kärkisijoja ajatellen, vaikka turkki tai yleiskunto olisivat kuinka hyvät tahansa.
Tämän toki voi ajatella olevan yksi näitä epäkohtia, jotka on tuonut mukanaan järjestelmä, jossa kanit sijoitetaan kärkisijoille pisteiden perusteella. Kokonaispistemäärä ei anna reilua kuvaa kanista kokonaisuutena, sillä 5 pisteen kohdat eivät ole niin tärkeitä kanin hyvinvoinnin kannalta kuin se missä yleiskunnossa se on. Myös turkki ja käsiteltävyys ovat keskimäärin mainioita hyvän hoidon mittareita. Tosin jokaiselle kanille tulee joskus karvanlähtö, jolloin turkki nyt vain ei satu olemaan näyttelykunnossa. Kani on eläin ja oman itsensä puolesta se ei normaalisti tarvitsisi säännöllistä käsittelyä ja ihmisen seuraa, ellei se erikseen ole oppinut nauttimaan siitä. Pet-luokissa sillä on kuitenkin suuri merkitys, sillä käsiteltävyys on lemmikkimäisyyden suurin mittari. Sen sijaan jos kynsissä on milli tai vaikkapa kolmekin milliä ylimääräistä leikkaamisen varaa, ei kania itseään juuri haittaa. Puhumattakaan hännän pikkuhuopaumista tms. Täysin puhtaita tassujakaan ei saa useimpien kohdalla aikaiseksi kuin aivan hillittömällä siivoamistahdilla ja ei siitäkään kyllä kani nauti.
Suuremmassa mittakaavassa nuo viiden pisteen kohdat ovat toki tärkeitä, mutta niitä aika harvaan tulee petissä vastaan: silmävaurio, todella pitkät ja käyrät kynnet, kasvaneet hampaat jne. Tärkeämpi on yleiskunto, jossa törmää useammin terveydellisiin ongelmiin. Laihuus tai lihavuus on paljon huonompi juttu kuin pari millin liian pitkää kynttä...
Ei pidä liioitella sen asian suhteen, että turkki kertoo kanin hyvästä hoidosta. Kyllä kaninsa uskaltaa tuoda tuomarinpöydälle pesemättäkin. Tai ainakin pitäisi uskaltaa... Kuten tavallista, useimpien arvostelemieni kanien turkki oli tässäkin näyttelyissä "pesemällä pilattu". Päinvastoin kuin marsu, kania ei todellakaan kannata pestä edellisenä päivänä ennen näyttelyä! Mielestäni kania ei kannattaisi mennä pesemään lainkaan. Tottakai, jos kani on ripuloinut, elänyt hygienialtaan ala-arvoisissa olosuhteissa tai muuten onnistunut sotkemaan itsensä perusteellisesti, sen saa pestä. Ja pitääkin, sillä esim. ripuli polttaa kanin ihon siitä kohdasta, mihin se on liiskautunut.
Kanin karva on hienoista, sähköistyvää ja "pölisevää", toisin kuin marsun "tikkuturkki", joka imee itseensä ihosta rasvaa, varastoi uskollisesti hilsettä jne... Kanin turkki on huomattavasti ilmavampaa ainetta, joten iho puhdistuu itsestään. Poikkeuksena tietenkin takkuuntumaan päässeet pitkäkarvaiset.
Kanin ympäristön tulee olla niin siisti, että eläin ei tarvitse ihmisen apua itsensä puhtaana pitämiseen. Kylvettäminen on kanille luonnotonta ja ennen kaikkea (yleensä) tarpeetonta. Kanin hienoinen turkki imee vettä kuin sieni ja sen kuivattaminen on huomattavasti työläämpää kuin marsun. Useimmat kanit peseytyvät päivittäin nautinnollisesti ja hartaasti, niin huolellisesti että vesupesu vaan pilaa turkin tekemällä siitä sähköisen ja palautumattoman.
Pet-näyttelyiden idea on kannustaa omistajat pitämään eläimestä parhainta huolta, muulloinkin kuin juuri ennen näyttelyä. Kaikkien kanien kanssa normaali siivous ei riitä pitämään tassunpohjia lumivalkoisina, jos se istuskelee vessanurkassa tai ripottelee vessanurkan sisällön ympäri häkkiä. Toiset aluset, esim. sanomalehdet, värjäävät turkkia jo itsessään. Toki jokaisella on mahdollisuus katsoa peiliin ja miettiä, onko siivousväli tarpeeksi tiheä ja onko elinympäristön aluset hygieenisimmät mahdolliset. Mutta jos kaikki on mielestäsi ookoo ja haluat pelata sen puolikkaankin pisteen päälle, niin annan neuvon:
Viikon pari ennen näyttelyä kanin häkki kannattaa pitää aivan erityisen, siis viimeistä päälle puhtaana! Tässä toimii mielestäni parhaiten kutterinpuru, mutta voi tähän soveltaa jokaisen omia konsteja parhaan taidon mukaan. Joka päivä papanoiden ja pissanurkan päälle ripotellaan ohut kerros puhdasta purua, koska ihan joka päivä kuivikkeita ei kannata vaihtaa. On otettava huomioon, että myös heinät (erityisesti tuore) ja kasvikset värjäävät tassuja, joten nekin pois maasta lojumasta.
Kun kanilla on näin tassujensa alla jatkuvasti vain puhdasta purua, sekä tarpeeksi monta päivää aikaa, tassunpohjat puhdistuvat ihan itsestään kanin itsensä toimesta! Kanihan pesee itseään päivittäin joka tapauksessa, mutta jos pohjalliset ovat likaiset, tassunpohjien värjäymät eivät siitä miksikään vaalene. Mitkään talkit, valkoisen koiran shampoot ja tiskiaineet eivät auta näin hyvin! Siinä tarvitaan vain kanin itse suorittamat normaalit pesurutiinit puhtaissa kuivikkeissa, ja parin viikon sisällä värjäymät ovat poissa! Riippuu toki kuinka pahasti tassut ovat päässeet kellastumaan ja pinttymään.
Tiedän, että useimmat pesevät lemmikkinsä näyttelyyn "vanhasta tottumuksesta", ajatellen, että niin kuuluu tehdä. Niinhän minäkin tein! Mutta unohtakaa se. Pääsette helpommalla. Samoin kani! Kellastuneita tassunpohjia ei pelasta mikään edellisenä päivänä ennen näyttelyä, mutta pilaatte lopunkin turkin, jos pistätte koko jänön kylpyyn. Vaikka kani olisi kuinka punkattu ennen näyttelyä, voi sen turkin silti onnistua rasvoittamaan "lääppimällä". Näyttelyä ja arvostelua jännittävän omistajan käsistä siirtyvä hiki ja luonnollinen rasva imeytyy nääs kanin turkkiin kuin sieneen. Annetaan siis kanin olla ihan rauhassa siellä boxissa! Boxi on näyttelyssä kanin piilopaikka ja pesäluola, ei se sieltä halua omistajan syliin ventovieraiden nähtäväksi! ;)
keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008
Väliaikatietoja vauvoista
Pähkinän lämpökäyrä alkaa pikkuhiljaa laskea, ja ulkoillessaan neiti on osoittanut ensimmäistä kertaa kiinnostusta pesäkoppiin, joten pentulaatikko on nyt sitten "asennettu" paikoilleen. Hienosti Pähkinä antaa mitata lämmön pyllystä, vaikka parilla ensimmäisellä kerralla se säikähti "SIIS MITÄ %#@!#)% SÄ OIKEIN TEET?!?!??!" mittarin laittamista yksityisalueelleen. ;) Nyt se seisoo ja odottaa liikahtamatta, kunnes mittari piippaa olevansa valmis, koska se tietää herkkutikkua Pähkinälle.
Piippaava mittari on oikein mainio koiran ruumiinlämmön mittaamiseen. Aluksi käytettiin Dellan aikana tavallista lämpömittaria, mutta se oli sellaista levotonta, "jokoseotetaanpoisjokoseotetaanpoisjokoseotetaanpois?" Koira on paljon rauhallisempi, kun se tietää odottaa piippausta.
Millie-hermun poikaset ovat värinsä puolesta edelleen ihan hämärän peitossa! Mutta sukupuoliltaan vaikuttaisivat olevan molemmat uroksia. Keltapunaisia ne eivät ainakaan ole, joten taitaa olla parasta etsiä sijoituskoti toiselle. Toinen tuntuu edelleen ruskeasiamsoopelilta tms. Vaaleampi lienee joku luonnonvärinen... Pitää tutustua näihin geenikirjaimiin, kun nuo värit ovat itselle sen verran vieraita, ettei tiedä tarkemmin, mitä on ylipäätään mahdollista tulla tai miltä sen väriset näyttävät poikasena.
Snoopy-talvikko antoi rajut lähtöpassit miehelleen, onneksi pääsin väliin! Toivottavasti se on merkki siitä, että ukkoparka on työnsä tehnyt, ukko saa mennä. Nyt sitten odotellaan.
Piippaava mittari on oikein mainio koiran ruumiinlämmön mittaamiseen. Aluksi käytettiin Dellan aikana tavallista lämpömittaria, mutta se oli sellaista levotonta, "jokoseotetaanpoisjokoseotetaanpoisjokoseotetaanpois?" Koira on paljon rauhallisempi, kun se tietää odottaa piippausta.
Millie-hermun poikaset ovat värinsä puolesta edelleen ihan hämärän peitossa! Mutta sukupuoliltaan vaikuttaisivat olevan molemmat uroksia. Keltapunaisia ne eivät ainakaan ole, joten taitaa olla parasta etsiä sijoituskoti toiselle. Toinen tuntuu edelleen ruskeasiamsoopelilta tms. Vaaleampi lienee joku luonnonvärinen... Pitää tutustua näihin geenikirjaimiin, kun nuo värit ovat itselle sen verran vieraita, ettei tiedä tarkemmin, mitä on ylipäätään mahdollista tulla tai miltä sen väriset näyttävät poikasena.
Snoopy-talvikko antoi rajut lähtöpassit miehelleen, onneksi pääsin väliin! Toivottavasti se on merkki siitä, että ukkoparka on työnsä tehnyt, ukko saa mennä. Nyt sitten odotellaan.
perjantaina, toukokuuta 09, 2008
Koiruuksia
Väliaikatietoja Timin hoidosta
Itse flunssa ja kuuri ovat siis olleet ohi jo aika päiviä sitten. Mutta jos lääkkeellä on jotain sivuvaikutuksia, niin tottakai ne meillä käyvät toteen. Onneksi Timin taannoiseen flunssaansa saama lääkekuuri oli aika lyhyt, mutta toisaalta sen vuoksi haittavaikutuksetkin ilmaantuivat vasta, kun kuuri oli jo lähes syöty. Lääkkeen varoitettiin mahdollisesti aiheuttavan iho-oireita ja niitähän tuli! Koko pieni koira oli täynnä melkein mustia, rankasti hilseileviä laikkuja, mukaan lukien hännäntyvi, päälaki ja toinen korva.
Valtaosa laikuista keskittyi kuitenkin selkään. Onneksi ainakaan näillä näkymin kaljua jälkeä ei tullut, vaikka myös turkki kärsi. Koska selkäturkki oli jo talven jäljiltä ennestään kellastunut, päätettiin nyppiä se kokonaan pois laikkujen hoitamisen helpottamiseksi. Kortisonivoide tehosi nopeasti ja eipä siitä selästäkään loppujen lopuksi kalju tullut!
Kuviteltiin Timin muuttuvan kääpiösnautseriksi, mutta hyvinhän selkään jäi turkkia siitä huolimatta, että karvaa lennätettiin todella runsaalla kädellä pois. En ole ikinä uskaltanut nyppiä Timiä kunnolla, koska olen pelännyt, että sille tulee kalju kohta. Pelko oli näköjään turha, sillä ennakko-odotuksista poiketen pojalla on sittenkin olemassa pohjaturkki! :)
Kesää odotellessa
Nyt on sitten Timillä kesätukkakin, joten ei muuta kuin takaisin vaan tänne ne ihanat 20 asteen kesäkelit! Kasvaisi tuo ruohokin vähän nopeammin. Ainakin meillä se on vielä niin lyhyttä, että joka päivä siitä ei saa koko marsu- ja kanikatraalle maistiaisia. Mutta hosumattahan tuo on muutenkin tehtävä... Tokokentän laidalta löytyi peräti pyöränkopallinen mehukkaita voikukanlehtiä, mutta siitäkin riittää vain kourallinen per viiksikuono. Menee vielä pieni tovi, että sitä pääsee kaatamaan viikatteella säkkitolkulla... En talven jäljiltä enää edes muista, riittikö yksi jätesäkillinen päiväksi koko porukalle!
Koulutusta
Keskiviikkona päästiin taas Kauhavan Kennelkerhon ToKoon Timin sairasloman jälkeen. Mehän aloitettiin alkuvuodesta uudelleen alkeiskurssilta, mutta päästiin sitten onneksi siirtymään takaisin jatkaviin huolimatta astutusten yms. aiheuttamista poissaoloista. Ensin pääteltiin, että on parempi siirtyä alkeisryhmään, mutta se kävi lopulta liian puisevaksi niin koirille kuin ohjaajillekin. Hyvin tässä pitäisi pysyä kärryillä jatkavienkin ryhmässä, vaikka poissaoloja nämä mammakoirat tuottavatkin, kun tottistreeneissä käydään kahdessa kerhossa. Tämän ansiosta Misty saikin onneksi vapautuksen alkeisagilityä edeltävästä pakollisesta arkitottelevaisuuskurssista.
Paitsi Timi mutta erityisesti Misty kävivät vähän kierroksilla sairaslomatauon jäljiltä. Treeni oli kuitenkin tosi hyvä ja monipuolinen! Tällaisten ylienergisten pakkausten vuoksi otettiin sellainen harjoitus, jossa koiran pitää vaan olla ja rauhoittua, ohjaaja silittelee yms. Taisivat kaikki muut rauhoittua nautiskelemaan paitsi Misty ja Timi, jotka olivat kokoajan -BOJOING- valmiina toimintaan... No, olihan tässä pientä rotueroakin, pitää selitellä, että meillä on sakemanni ja aussi, toisilla oli cavalieri, havanais ja joku, mitä en muista... ;D Mutta tätä pitää ruveta oikein harjoittelemaan. Timin käskyjen imppaaminen nimittäin häiritsee hieman itseäkin, kun välillä pitäisi keskittyä vain kuuntelemaan, mitä ope sanoo...
Ope vahvistikin sen, että Timin haukkuminen on selvästi ohjaajan huomionkerjäämistä. Siihen ei toimi palkitseminen haukkumisen loputtua, sillä Timi on keksinyt voivansa tienata tällä tavalla. Joten se on ruvennut haukkumaan lopettaakseen sen sitten hetkeksi palkkion toivossa. Mutta haukkuu silti. Timi haukkui myös siinä harjoituksessa, kun koira jätettiin kiinni pyörätelineeseen ja ohjaaja meni piiloon. No, siinä nyt ei ollutkaan mitään uutta! Timi haukkuu kuitenkin vain ohjaajan perään, se ei piittaa ympärillä kulkevista häiriöihmisistä ja -koirista.
Misty yllätti iloisesti jäämällä hiljaa nuuskimaan omia juttujaan, kun se jätettiin kiinni ja ohjaaja meni piiloon ja "häiriköt" pyörivät ympärillä koiriaan seuruuttaen. Muuten harjoitus meni Mistyllä hieman hötkyilyksi tällä kertaa (murrosikä päällä ja korvat kotona...), Timillä taas onnistui kaikki muut harjoitukset mainiosti, paitsi se hiljaa ja rauhassa oleminen.
Treenien jälkeen mentiin juhlimaan Dustyn 1½-vuotispäiviä ja ERIä Kotipizzaan. Sitten Misty ja Dusty saivat taas riehua sydämensä kyllyydestä. Timiäkin olisi haluttanut painia niiden kanssa, mutta se päätti lopulta malttaa mielensä, ettei jää jyrän alle.
Samalla reissulla Sannalta tuli meille Whilmaa riiaamaan suloinen hermeliinipoika Solen's Gaston.
_ _ _ _ _ _ _
Seuraavana päivänä oli sitten tottistreenailua Ylistaron urheilukentällä, SPL-Seinäjoen nimissä. "Karattiin" sinne Seinäjoen ryhmästä open ja lyhyemmän ajomatkan vuoksi. Ryhmä oli Seinäjoen porukan Timiä, Mistyä ja Jandaa lukuunottamatta ihan uusi ja Timi oli sielläkin ainoa ei-sakemanni. Kuultiin, kun joku esitteli Timiä koiralleen "katso, tuolla on kissu". :D
Kätevää, kun erilaisilta opettajilta saa vähän erilaisia näkemyksiä ja ohjeita, löytyy suuremmalla todennäköisyydellä myös se omalle koiralle sopiva konsti. Alkuhölmöilyä lukuunottamatta Timi sai yhtäkkiä oltua haukkumatta lähes täysin kokonaan!!!!!! Keskityttiin myös siihen, että perusasennossa pitää olla, jos siihen kerran on käsketty, kunnes toisin koiralle sanotaan. Ilman jatkuvaa palkkaamista enää tässä vaiheessa koulutusta.
Yllättäen se oli Mistylle paljon vaikeampaa kuin Timille. Herkkänahkaisena kaverina Timi istuu mieluummin vapaaehtoisesti kuin että sen herkkispeppu painetaan takaisin soraiseen maahan, varsinkin kun taas harjoiteltiin rauhoittumista. Sakemannin nahka kun on panssaria, niin Mistyssä oli pieni vääntäminen, että se sai oltua perusasennossa. Ope huomasi Mistyn keksineen saman keinon tienata, kuin Timi, mutta eri tavalla: menemällä pois perusasennosta se pian taas korjataan ja palkataan. Niinpä se ei pysynyt kovinkaan helposti paikallaan.
Itse flunssa ja kuuri ovat siis olleet ohi jo aika päiviä sitten. Mutta jos lääkkeellä on jotain sivuvaikutuksia, niin tottakai ne meillä käyvät toteen. Onneksi Timin taannoiseen flunssaansa saama lääkekuuri oli aika lyhyt, mutta toisaalta sen vuoksi haittavaikutuksetkin ilmaantuivat vasta, kun kuuri oli jo lähes syöty. Lääkkeen varoitettiin mahdollisesti aiheuttavan iho-oireita ja niitähän tuli! Koko pieni koira oli täynnä melkein mustia, rankasti hilseileviä laikkuja, mukaan lukien hännäntyvi, päälaki ja toinen korva.
Valtaosa laikuista keskittyi kuitenkin selkään. Onneksi ainakaan näillä näkymin kaljua jälkeä ei tullut, vaikka myös turkki kärsi. Koska selkäturkki oli jo talven jäljiltä ennestään kellastunut, päätettiin nyppiä se kokonaan pois laikkujen hoitamisen helpottamiseksi. Kortisonivoide tehosi nopeasti ja eipä siitä selästäkään loppujen lopuksi kalju tullut!
Kuviteltiin Timin muuttuvan kääpiösnautseriksi, mutta hyvinhän selkään jäi turkkia siitä huolimatta, että karvaa lennätettiin todella runsaalla kädellä pois. En ole ikinä uskaltanut nyppiä Timiä kunnolla, koska olen pelännyt, että sille tulee kalju kohta. Pelko oli näköjään turha, sillä ennakko-odotuksista poiketen pojalla on sittenkin olemassa pohjaturkki! :)
Kesää odotellessa
Nyt on sitten Timillä kesätukkakin, joten ei muuta kuin takaisin vaan tänne ne ihanat 20 asteen kesäkelit! Kasvaisi tuo ruohokin vähän nopeammin. Ainakin meillä se on vielä niin lyhyttä, että joka päivä siitä ei saa koko marsu- ja kanikatraalle maistiaisia. Mutta hosumattahan tuo on muutenkin tehtävä... Tokokentän laidalta löytyi peräti pyöränkopallinen mehukkaita voikukanlehtiä, mutta siitäkin riittää vain kourallinen per viiksikuono. Menee vielä pieni tovi, että sitä pääsee kaatamaan viikatteella säkkitolkulla... En talven jäljiltä enää edes muista, riittikö yksi jätesäkillinen päiväksi koko porukalle!
Koulutusta
Keskiviikkona päästiin taas Kauhavan Kennelkerhon ToKoon Timin sairasloman jälkeen. Mehän aloitettiin alkuvuodesta uudelleen alkeiskurssilta, mutta päästiin sitten onneksi siirtymään takaisin jatkaviin huolimatta astutusten yms. aiheuttamista poissaoloista. Ensin pääteltiin, että on parempi siirtyä alkeisryhmään, mutta se kävi lopulta liian puisevaksi niin koirille kuin ohjaajillekin. Hyvin tässä pitäisi pysyä kärryillä jatkavienkin ryhmässä, vaikka poissaoloja nämä mammakoirat tuottavatkin, kun tottistreeneissä käydään kahdessa kerhossa. Tämän ansiosta Misty saikin onneksi vapautuksen alkeisagilityä edeltävästä pakollisesta arkitottelevaisuuskurssista.
Paitsi Timi mutta erityisesti Misty kävivät vähän kierroksilla sairaslomatauon jäljiltä. Treeni oli kuitenkin tosi hyvä ja monipuolinen! Tällaisten ylienergisten pakkausten vuoksi otettiin sellainen harjoitus, jossa koiran pitää vaan olla ja rauhoittua, ohjaaja silittelee yms. Taisivat kaikki muut rauhoittua nautiskelemaan paitsi Misty ja Timi, jotka olivat kokoajan -BOJOING- valmiina toimintaan... No, olihan tässä pientä rotueroakin, pitää selitellä, että meillä on sakemanni ja aussi, toisilla oli cavalieri, havanais ja joku, mitä en muista... ;D Mutta tätä pitää ruveta oikein harjoittelemaan. Timin käskyjen imppaaminen nimittäin häiritsee hieman itseäkin, kun välillä pitäisi keskittyä vain kuuntelemaan, mitä ope sanoo...
Ope vahvistikin sen, että Timin haukkuminen on selvästi ohjaajan huomionkerjäämistä. Siihen ei toimi palkitseminen haukkumisen loputtua, sillä Timi on keksinyt voivansa tienata tällä tavalla. Joten se on ruvennut haukkumaan lopettaakseen sen sitten hetkeksi palkkion toivossa. Mutta haukkuu silti. Timi haukkui myös siinä harjoituksessa, kun koira jätettiin kiinni pyörätelineeseen ja ohjaaja meni piiloon. No, siinä nyt ei ollutkaan mitään uutta! Timi haukkuu kuitenkin vain ohjaajan perään, se ei piittaa ympärillä kulkevista häiriöihmisistä ja -koirista.
Misty yllätti iloisesti jäämällä hiljaa nuuskimaan omia juttujaan, kun se jätettiin kiinni ja ohjaaja meni piiloon ja "häiriköt" pyörivät ympärillä koiriaan seuruuttaen. Muuten harjoitus meni Mistyllä hieman hötkyilyksi tällä kertaa (murrosikä päällä ja korvat kotona...), Timillä taas onnistui kaikki muut harjoitukset mainiosti, paitsi se hiljaa ja rauhassa oleminen.
Treenien jälkeen mentiin juhlimaan Dustyn 1½-vuotispäiviä ja ERIä Kotipizzaan. Sitten Misty ja Dusty saivat taas riehua sydämensä kyllyydestä. Timiäkin olisi haluttanut painia niiden kanssa, mutta se päätti lopulta malttaa mielensä, ettei jää jyrän alle.
Samalla reissulla Sannalta tuli meille Whilmaa riiaamaan suloinen hermeliinipoika Solen's Gaston.
_ _ _ _ _ _ _
Seuraavana päivänä oli sitten tottistreenailua Ylistaron urheilukentällä, SPL-Seinäjoen nimissä. "Karattiin" sinne Seinäjoen ryhmästä open ja lyhyemmän ajomatkan vuoksi. Ryhmä oli Seinäjoen porukan Timiä, Mistyä ja Jandaa lukuunottamatta ihan uusi ja Timi oli sielläkin ainoa ei-sakemanni. Kuultiin, kun joku esitteli Timiä koiralleen "katso, tuolla on kissu". :D
Kätevää, kun erilaisilta opettajilta saa vähän erilaisia näkemyksiä ja ohjeita, löytyy suuremmalla todennäköisyydellä myös se omalle koiralle sopiva konsti. Alkuhölmöilyä lukuunottamatta Timi sai yhtäkkiä oltua haukkumatta lähes täysin kokonaan!!!!!! Keskityttiin myös siihen, että perusasennossa pitää olla, jos siihen kerran on käsketty, kunnes toisin koiralle sanotaan. Ilman jatkuvaa palkkaamista enää tässä vaiheessa koulutusta.
Yllättäen se oli Mistylle paljon vaikeampaa kuin Timille. Herkkänahkaisena kaverina Timi istuu mieluummin vapaaehtoisesti kuin että sen herkkispeppu painetaan takaisin soraiseen maahan, varsinkin kun taas harjoiteltiin rauhoittumista. Sakemannin nahka kun on panssaria, niin Mistyssä oli pieni vääntäminen, että se sai oltua perusasennossa. Ope huomasi Mistyn keksineen saman keinon tienata, kuin Timi, mutta eri tavalla: menemällä pois perusasennosta se pian taas korjataan ja palkataan. Niinpä se ei pysynyt kovinkaan helposti paikallaan.
Rakas Nöpö-kanimme löytyi eilen ikiuneen nukahtaneena.Nöpö oli kaikille hyvin rakas, sosiaalinen ja ihmisiin kiintynyt kääpiöluppa, jonka haimme luoksemme Ruotsin maalta 5 vuotta sitten.
Iloisempiakin uutisia onneksi saatiin: Vauvakuulumisia!
Pähkinä pakkasi eilen peiton, nallen ja ison masunsa ja saapui meille äitiyslomaa viettämään. Tämä herttainen sakemannityttö tuntuu sopeutuvan muutokseen helposti. Ensitöikseen se adoptoi Anniinan tukihenkilökseen (ja/tai ollakseen itse Anniinan tukihenkilö...). Nyt sitten vain odotellaan, mittaillaan lämpöjä ja analysoidaan käyttäytymistä. ;)
Kurkkasin myös tummakorvaisen valkoisen tyttömme Anemone's Moment Lostin pesään ja siellä makasi pieniä vaaleanpunaisia vauvoja tassut kärsimättömästi emoa kohti heiluen. Toivottavasti siellä on paljon (ellei kaikki) tummakorvaisia valkoisia!! :D
torstaina, toukokuuta 08, 2008
"Koiralta kaivataan tottelevaisuusälykkyyttä. Kissan älykkyys on itsenäisempää."
Päivän linkki (SPK-terveys)
Lainauksia päivän linkistä, artikkelista Kissa & koira - älykkäitä molemmat mutta eri lailla:
"Eläimelle näytetään esine, sitten se piilotetaan, ja jonkin ajan kuluttua eläin saa tilaisuuden reagoida esineeseen uudelleen. – Rotta muistaa näkemänsä sekunteja, koira minuutteja ja kissa joidenkin tutkimusten mukaan jopa 18 tuntia.
Kissan vaikuttava suoritus ei silti anna syytä päätellä, että kissa yleisesti olisi älykkäämpi kuin koira. Tulos kertoo vain, että kissalle näkö on keskeisempi aisti kuin koiralle, joka tutkii maailmaa enemmän hajuaistinsa avulla.
--- On vihonviimeistä yrittää verrata eri eläinlajien älykkyyttä. Testitulostenkin vertaileminen on vaikeaa, koska eläimet reagoivat testitilanteeseen eri tavalla. Esimerkiksi vieras paikka vähentää kissan aktiivisuutta enemmän kuin koiran. Myös lajitoverin läsnäolo tekee kissasta vaisumman, kun taas koirasta tulee vilkkaampi."
"Jotkin kissat, melko harvat tosin, haluavat tehdä älyllisiä tehtäviä niin innokkaasti, että järjestävät niitä itselleen. --- Kissa esimerkiksi vierittää tahallaan pallon paikkaan, josta sitä on vaikea saada pois, ja onkii sen sitten esille. Se toistaa tätä yhä uudestaan, ja mitä hankalampi tehtävä on, sitä suurempaa mielihyvää kissa saa siitä." ~> Misty on siis kissa! ;D
"Jos maallikoilta kysyttäisiin, mikä on todella viisas koirarotu, moni varmaan tarjoaisi saksanpaimenkoiraa. Sen erinomainen koulutettavuus perustuu kuitenkin siihen, että se ehdollistuu oppimaansa perusteellisesti. Se ei kyseenalaista saamaansa käskyä vaan tekee tehtävänsä kerran toisensa jälkeen.
Jotkin toiset rodut oppivat tehtäviä yhtä nopeasti mutta kyllästyvät toistamaan niitä. Jos koira ei näe tehtävässä mieltä, se ei tee sitä, tai sitten se keksii omia ratkaisujaan. Se rupeaa muuntelemaan suoritusta ja kokeilemaan, pääsisikö hommasta helpommallakin tavalla."
"Koirissakin on omat einsteininsa, ja kuten ihmisten maailman einsteinit myös nelijalkaiset neropatit voivat olla ympäristönsä mielestä suoranainen riesa. – Jotkin koirat ovat todella lahjakkaita oven avaajia."
"Viisaan koiran parhaat puolet saa esiin vain viisas omistaja."
Sitten artikkelista Tassuterapia torjuu allergian? tarttui yksi aika hyvä pointti, jota monet eivät osaa ajatella.
"Allergisen ihmisen ei kannata hankkia kotiinsa lemmikkiä – ei edes karvatonta. Vähän allergisoivia koira- tai kissarotuja ei ole olemassakaan, vaikka sellaisia kaupitellaan. Sekä lyhyt- että pitkäkarvainen kissa voivat herkistää, samoin kalju koira. Oireet aiheuttaa eläinpöly, joka koostuu lukuisista valkuaisaineista, allergeeneista. Eniten allergeeneja on eläinten hilseessä, mutta niitä löytyy myös syljestä ja virtsasta."
Moni tuntuu ajattelevan, että vain eläimen karvat aiheuttavat allergiaa. Mm. edellä mainitun artikkelin perusteella ei pitäisi olla merkitystä, onko itse eläin paikalla vai ei. Sen hilsettä leijailee eläimen asuttamassa paikassa joka tapauksessa. Puhumattakaan sen omistajan vaatteista! Kuinka pahasti allerginen itseasiassa onkaan esim. eräs tuttuni meillä käydessään, jolla on oireita vain, kun eläin on paikalla? Oireet katoavat heti, kun eläin poistetaan huoneesta (jossa se viettää suurimman osan elämästään...), tai vastaavasti alkavat heti eläimen tullessa näkyviin. Henkilö voi olla täysin oireeton, vaikka samassa huoneessa olisikin eläin paikalla, mutta tämä ei vain tiedä sen läsnäolosta, esim. hiljaa näkymättömissä nukkuva kissa.
Lainauksia päivän linkistä, artikkelista Kissa & koira - älykkäitä molemmat mutta eri lailla:
"Eläimelle näytetään esine, sitten se piilotetaan, ja jonkin ajan kuluttua eläin saa tilaisuuden reagoida esineeseen uudelleen. – Rotta muistaa näkemänsä sekunteja, koira minuutteja ja kissa joidenkin tutkimusten mukaan jopa 18 tuntia.
Kissan vaikuttava suoritus ei silti anna syytä päätellä, että kissa yleisesti olisi älykkäämpi kuin koira. Tulos kertoo vain, että kissalle näkö on keskeisempi aisti kuin koiralle, joka tutkii maailmaa enemmän hajuaistinsa avulla.
--- On vihonviimeistä yrittää verrata eri eläinlajien älykkyyttä. Testitulostenkin vertaileminen on vaikeaa, koska eläimet reagoivat testitilanteeseen eri tavalla. Esimerkiksi vieras paikka vähentää kissan aktiivisuutta enemmän kuin koiran. Myös lajitoverin läsnäolo tekee kissasta vaisumman, kun taas koirasta tulee vilkkaampi."
"Jotkin kissat, melko harvat tosin, haluavat tehdä älyllisiä tehtäviä niin innokkaasti, että järjestävät niitä itselleen. --- Kissa esimerkiksi vierittää tahallaan pallon paikkaan, josta sitä on vaikea saada pois, ja onkii sen sitten esille. Se toistaa tätä yhä uudestaan, ja mitä hankalampi tehtävä on, sitä suurempaa mielihyvää kissa saa siitä." ~> Misty on siis kissa! ;D
"Jos maallikoilta kysyttäisiin, mikä on todella viisas koirarotu, moni varmaan tarjoaisi saksanpaimenkoiraa. Sen erinomainen koulutettavuus perustuu kuitenkin siihen, että se ehdollistuu oppimaansa perusteellisesti. Se ei kyseenalaista saamaansa käskyä vaan tekee tehtävänsä kerran toisensa jälkeen.
Jotkin toiset rodut oppivat tehtäviä yhtä nopeasti mutta kyllästyvät toistamaan niitä. Jos koira ei näe tehtävässä mieltä, se ei tee sitä, tai sitten se keksii omia ratkaisujaan. Se rupeaa muuntelemaan suoritusta ja kokeilemaan, pääsisikö hommasta helpommallakin tavalla."
"Koirissakin on omat einsteininsa, ja kuten ihmisten maailman einsteinit myös nelijalkaiset neropatit voivat olla ympäristönsä mielestä suoranainen riesa. – Jotkin koirat ovat todella lahjakkaita oven avaajia."
"Viisaan koiran parhaat puolet saa esiin vain viisas omistaja."
Sitten artikkelista Tassuterapia torjuu allergian? tarttui yksi aika hyvä pointti, jota monet eivät osaa ajatella.
"Allergisen ihmisen ei kannata hankkia kotiinsa lemmikkiä – ei edes karvatonta. Vähän allergisoivia koira- tai kissarotuja ei ole olemassakaan, vaikka sellaisia kaupitellaan. Sekä lyhyt- että pitkäkarvainen kissa voivat herkistää, samoin kalju koira. Oireet aiheuttaa eläinpöly, joka koostuu lukuisista valkuaisaineista, allergeeneista. Eniten allergeeneja on eläinten hilseessä, mutta niitä löytyy myös syljestä ja virtsasta."
Moni tuntuu ajattelevan, että vain eläimen karvat aiheuttavat allergiaa. Mm. edellä mainitun artikkelin perusteella ei pitäisi olla merkitystä, onko itse eläin paikalla vai ei. Sen hilsettä leijailee eläimen asuttamassa paikassa joka tapauksessa. Puhumattakaan sen omistajan vaatteista! Kuinka pahasti allerginen itseasiassa onkaan esim. eräs tuttuni meillä käydessään, jolla on oireita vain, kun eläin on paikalla? Oireet katoavat heti, kun eläin poistetaan huoneesta (jossa se viettää suurimman osan elämästään...), tai vastaavasti alkavat heti eläimen tullessa näkyviin. Henkilö voi olla täysin oireeton, vaikka samassa huoneessa olisikin eläin paikalla, mutta tämä ei vain tiedä sen läsnäolosta, esim. hiljaa näkymättömissä nukkuva kissa.
keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008
Timi flunssassa
Timihän oli ilmoitettu Tervajoelle 4.5.2008, jossa järjestettiin terrierien ryhmänäyttely. Valitettavasti jouduimme perua tulomme ja pyytää ilmoittautumismaksun takaisin. Timi oli aikaisemmin vilustunut ja toki jo näyttelyyn mennessä täysin parantunut, mutta doping-sääntöjen vuoksi se ei saanut näyttelyyn osallistua.
Koko talven ollaan Timin kanssa treenattu ToKoa, tuulessa ja tuiverruksessa, satoi tai paistoi, ilman mitään ongelmaa. Sitten tuli kevät ja auringonpaiste. Luultiin, että tässä talossa selvittiin pelkästään iskän kevätflunssalla, niin eiköhän se iskenyt sitten paremman puutteessa koiraan, joka ei ole talvella/keväällä edes uimassa käynyt!!! ö
Aiemmin kirjoitinkin, kuinka riemuissaan Timi oli päästyään vihdoin agilitykentälle la 20.4. ja sakemannikentälle su 21.4. Molemmat päivät olivat kauniita ja aurinkoisia. Sunnuntaina Timillä oli ihan pikkuisen käheä ääni, kun se moitti kentällä jotakin liian tunkeilevaa sakemanninpentua. Oletin sen kuitenkin hiljattain kotona yksin ollessaan haukkuneen sen verran rakkaasti jollekin, että ääni olisi sen takia hieman painoksissa. Mitään muuta erikoista Timissä ei ollut, se kerjäsi käskyjä yhtä vaativasti kuin aina, ja toteutti niitä yhtä tarmokkaasti kuin aina. Seinäjoelta kotiin päin ajettaessa Timi oli aavistuksen outo. Se matkustaa normaalisti etupenkillä apukuskin sylissä tai jalkatilassa. Nyt se ei tiennyt, kummassa se haluaa olla. Se oli selvästi väsynyt, mutta mikään asento ei ollut hyvä. No, ehkä sillä oli paikat kipeinä eilisen agilityn takia, talvitauon jälkeen. Sitten se meni Mistyn kanssa takapenkille ja jäi kutsusta huolimatta sinne makaamaan, mikä oli todella kummallista. Meidän aussit kun pitävät takapenkkiä Mistyn kaltaisille alempaa kastia oleville maan matosille kuuluvana paikkana. Loppupäivä sujui normaalisti.
Sunnuntain ja maanantain välisenä aamuyönä meikäläisen herätessä, Timi niiskutti tyynyllään. Se oli ihan kuuma ja surkea. Otin sen peiton alle kainalooni nukkumaan ja Timi nukkui siinä koko yön kuin kekäle. Normaalisti Timin tulee äkkiä kuuma ja se siirtyy sängyn alle, jalkopäähän, omalle tyynylleen tai palaa kainaloon, mutta peiton päälle. Nyt se nukkui melkein hievahtamatta. Aamulla meikäläisen lähtiessä töihin, Timin oli tosi vaikea päästä ylös.
Onneksi oli maanantaiaamu ja meillä oli varattuna aika eläinlääkärille Pähkinän ultraamista varten. Jätin varmuuden välttämiseksi lapun pöydälle, että Timi pitää ottaa mukaan, mutta kyllähän muutkin myöhemmin herättyään olivat ilman lappuakin huomanneet, että toinen on nyt kyllä sairas. Eläinlääkärikin totesi saman, pisti niskaan särkylääkettä ja antibioottia, määräsi sairaslomaa ja antibioottikuurin sekä kirjoitti todistuksen Tervajoen näyttelyä varten.
Timin sairaus ei ollut kuulemma tarttuva ja poju paranikin hujauksessa. Itse antibioottikuurikin loppui ennen Tervajokea, mutta kahden viikon varoajan vuoksi se olisi silti ollut näyttelyssä dopingia. Timi oli jo samana päivänä kuin uusi koira, mutta muutamana iltana sillä hieman tuntui kuume kohoavan yötä vasten. Vähän kuin ihmisilläkin flunssassa! Niinpä Timi halusi edelleen nukkua visusti kainalossa. Pari päivää ilman lenkkeilyä ja kuinka paljon se olikaan ilman harjoituksia, niin Timi sai olla vähän ylimääräistäkin poissa harjoituksista, koska muiden esteiden takia ei olla vieläkään päästy niihin osallistumaan. ;)
Bella in Memoriam...
Kasvattimme Anemoneniityn Araalia eli 4-vuotias Bella on nukkunut pois äkillisen, rajun kohtutulehduksen uuvuttamana. ´:(
Bella on siirtynyt nyt vihreämmille paimennusniityille, mutta tätä hienoa koiraa jäivät kaipaamaan pohjoisen kotiväki sekä kasvattajat täältä rannikolta.
maanantaina, toukokuuta 05, 2008
Päivitykset
7.5. marsu- & hamsuvauvat
6.5. hamsuvauvat
5.5. marsuvauvat, Pumpuli
4.5. Alana
2.5. marsuvauvauutiset
1.5. marsupoikueet 2008
30.4. marsu- ja pupuvauvauutiset
6.5. hamsuvauvat
5.5. marsuvauvat, Pumpuli
4.5. Alana
2.5. marsuvauvauutiset
1.5. marsupoikueet 2008
30.4. marsu- ja pupuvauvauutiset
torstaina, toukokuuta 01, 2008
Vappu & tiedotus
Koirakuvat-viikkohaaste: Vappu
Misty nauraa, Timi totisena kuin vanhassa koulukuvassa... ;) Tämä jo muutaman päivän vanha aihe pääsi nyt viikon koirakuvahaasteeksi. Meillä meni vappu hieman ohi tätä kaupasta mukaan tarttunutta kaasupalloa lukuunottamatta. 3.5 kun oli se Vaasan näyttely, niin vappu meni meikäläisellä kyllä ihan täysin marsuja pestessä ja trimmatessa + muussa itse näyttelyn järjestämisessä.
Helikin sai vähän ylimääräistä vappukivaa, kun meidän tietokone kieltäytyi tekemästä näyttelyluetteloa. ´:( Onneksi kaikki tiedot saatiin siirrettyä Helillä ja sehän luettelon väsäsi yhdessä hujauksessa!! Kiitos Heli!
Ja sitten tärkeä tiedotus:
Tietokoneemme lensi tuossa jokin aika sitten (taaaas) pyllylleen, joten jos joku aikaisemmin e-maililla yhteyttä ottanut mielii meiltä vielä hamsterinpoikasen varata, niin pistää uutta mailia. Muussa tapauksessa toiset saavat varata ne teidän nenän edestä. ´:(
Misty nauraa, Timi totisena kuin vanhassa koulukuvassa... ;) Tämä jo muutaman päivän vanha aihe pääsi nyt viikon koirakuvahaasteeksi. Meillä meni vappu hieman ohi tätä kaupasta mukaan tarttunutta kaasupalloa lukuunottamatta. 3.5 kun oli se Vaasan näyttely, niin vappu meni meikäläisellä kyllä ihan täysin marsuja pestessä ja trimmatessa + muussa itse näyttelyn järjestämisessä.
Helikin sai vähän ylimääräistä vappukivaa, kun meidän tietokone kieltäytyi tekemästä näyttelyluetteloa. ´:( Onneksi kaikki tiedot saatiin siirrettyä Helillä ja sehän luettelon väsäsi yhdessä hujauksessa!! Kiitos Heli!
Ja sitten tärkeä tiedotus:
Tietokoneemme lensi tuossa jokin aika sitten (taaaas) pyllylleen, joten jos joku aikaisemmin e-maililla yhteyttä ottanut mielii meiltä vielä hamsterinpoikasen varata, niin pistää uutta mailia. Muussa tapauksessa toiset saavat varata ne teidän nenän edestä. ´:(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)