Anemone's self buffit

Kasvattajanimi on jälleen voimassa marsuilla! Eli niiden kasvattien nimen eteen saa tökätä "Anemone's", joilla se ei jo ole käytössä. :) Marsun rodulla ja värillä ei ole väliä, vaikka anoinkin nimen takaisin self buff-marsuilla, niin kasvattajanimi saa olla kaikkien kasvattieni nimessä. Lisään muut muunnokset listaan myöhemmin. Ensimmäisten joukossa todennäköisesti self lilac ja d.e.golden dutch. ♥

”Kasvattajanimeni meni marsujen osalta tauolle viime vuodeksi, ja saamattomuudestani johtuen, täksikin vuodeksi. En ollut vuonna 2010 rekisteröinyt kasvatteja, jotka ovat syntyneet kyseisenä vuonna, vaikka niitä kyllä syntyi, kuten huomaatte, eli saamattomuuttahan sekin... Tai siis en ollut hoksannut, että syntymävuodella on väliä tms. Nimi meni siis uudestaan anottavaksi, päätin tehdä sen buffeilla. Saadakseni nimen takaisin, tein vaaditut kasvattajakatselmoinnit heti vuoden 2011 kevätpuolella kovalla kiireellä. Raavin kokoon mitkä tahansa marsut vaan sain ja kynnelle kykeni (eli rekisteröity ja ei mammalomalla tms) eli ensimmäiseen katselmointiin menikin pari veteraanibuffia, kiitos Dusterin lainasta Hannalle!  ♥

Siihen se into sitten tyssäsikin yli vuodeksi. Tässä on saanut seurata sitä, miten epäonnisia marsulanomistajia on mollattu ja loattu ulkomaita myöden, jos ovat saaneet lottovoitokseen sen kammotun silsan... Välillä olen sotkenut omaakin lusikkaa soppaan, koska oikeustajuni ei vaan voi suvaita sellaista kohtelua, mitä kaverini on saanut osakseen. SMY ei enää sillä hetkellä tuntunut omalta. Onneksi kuitenkin jatkoin jäsenmaksun maksamista ja naputtelin vähän kerrallaan mielessä kehkeytyvää jalostussuunnitelmaa tai miksi sitä nyt sanotaankaan, kirjallista osuutta kumminkin. Laitan sen varmaan joskus sivuilleni jossain muodossa. Saa sitten nimestä haaveilevat nähdä edes yhden esimerkin hyväksytystä jalostussuunnitelmasta! :)
Lopulta sain sen lähetettyä jopa marsuyhdistykseen asti ja vastatuksi myös lisäkysymyksiin! Nyt nimiasia olisi sitten vihdoinkin muodollisuuksia eli Jyrsijäliiton leimaa vaille valmis. :)" - 2012 yhteenveto

Saa nähdä, tuleeko siitä postissa hienoa plakaattia ollenkaan, kun tieto nimen myöntämisestäkin tuli toissapäivänä tekstarilla. :D Tässä se alkuperäinen, nostalgiaa!

Funny Photos created at Scrapee.net

Timi ja Roosa saivat 1-laatudiplomit agilitystä ja Ruska näyttelyistä. Tämän lisäksi, sijoituttuaan toiseksi parhaaksi Vuoden agilityaussi-kisassa, Timin on hyvä jäädä eläkkeelle agilitystä. :) Saatamme kyllä palailla tokokuvioihin, koska työttömyyttä Timin pää ei taida kestää! :D

Syntymäpäiviä: Varpu täytti 3.2. 4 vuotta, Rölli täyttää 23.2. 3 vuotta ja Roosa juhlii tänään 10.2. 8-vuotispäiväänsä!

KoiraNetin ihmeellinen maailma jatkuu! :D

Päivän linkki: Kani onkin dobermanni! Ei ihan mikä tahansa pehmopupu. :D



Tämä on jatkoa postauksesta:

KoiraNetin ihmeellinen maailma

Päivitin muuten Vuoden 2012 yhteenvetoon Timin ja Roosan sijoitukset Vuoden Agilityaussi-kisassa. :)

Ajatuksia luonnetesteistä ja ausseista

...ja loppupistemäärään perustuvasta rajasta, millä koiran jälkikasvu pääsee pentuvälitykseen

*Väliaikakommentti 10.2.: jotain ajatus/lukihäröä ollut mukana, kun olin lukenut esitystä aussien luonnetestirajalle pentuvälityksen suhteen... Eli terävyyden tulee olla vähintään +1=1p pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, mikä käy jo meikäläisenkin järkeen. Ei siis niin, että terävyys saa olla korkeintaan pieni, mikä olisikin ihan hullua ottaen huomioon kyseessä olevan terrieri... :D*

Timi ja "paha täti"

En siis luule tietäväni "mitään" aussien kasvatuksesta, ensimmäinen aussimmehan täyttää huhtikuussa vasta 9v ja ensimmäiset kasvattimme toukokuussa 4v! Meillä on ollut kotona vähemmän ausseja, kuin mitä olemme luonnetestanneet koiria yhteensä. Se ei kuitenkaan estä ajatuksia heräämästä aiheesta, joka on nyt ollut mielessä "tapetilla" näin Aussikerhon vuosikokouksen alla. :) Tämä on vain omien ajatusteni selvittelyä. Kritiikkiä, oikaisua ja keskustelua otetaan siis vastaan.

KoiraNetissä on tiedossa "hurjat" 92 luonnetestattua australianterrieriä. Listasta puuttuu ainakin pari aussia vanhan pistelaskun ajalta, ne löytyvät kuitenkin Aussikerhon luonnetestitiedoista. Lemmikkipalstat.netin tulospalvelusta näkee kätevästi 2000-luvun koirakohtaiset testitulokset (69 aussia) sekä rodun tulosyhteenvedon. Testattujen määrä suhteessa koko aussimäärään on olematon, KoiraNet tuntee sentään kaikenkaikkiaan 6841 aussia. Siitä 94 luonnetestattua koiraa tekee vain n. 1,37% koko tästä laumasta. Veikkaan, että vaikka saisimme laskuihin mukaan myös rekisteröimättömät aussit, testattujen prosentti ei ainakaan oleellisesti kasvaisi? En tiedä, onko tuossa vajaassa 7000:ssa mukana myös ns. sukupuukoirat.

Tästä aussien luonnetestaamisen suuresta epäsuosiosta johtuen, emme kyllä taida äänestää sääntömuutoksen puolesta, että luonnetestille asetettaisiin alaraja, jolla testatun koiran jälkikasvu hyväksytään pentuvälitykseen. Koska eihän sitten ausseja pian enää luonnetestata ollenkaan???? Ainakaan niitä jalostukseen aiottuja. On kuitenkin ihan eri asia saada alle 75p luonnetestistä kuin näyttelyarvosteluun rasti aggressiivinen tai arka! Ja luonnetestiähän tunnetusti nimenomaan ei saisi tarkastella loppupistemäärän valossa.

"Testin loppupistemäärä ei käytännössä kerro lähestulkoon mitään itse koirasta, vaan tulos on luettava eri osa-alueiden arvosanoista. Testin maksimipistemäärä - 300 pistettä - ei suinkaan ole optimi kaikille koiraroduille. Testituloksia tarkasteltaessa tulee aina muistaa rodun alkuperäinen tarkoitus, ja verrata tuloksia sen vaatimuksiin." Dogsports-Online

Sikäli 75p raja olisi ihan ok, koska sen katsotaan olevan hyväksytty tulos, jos raja pitäisi olla. Eihän pentuvälitykseen pääseminen mikään rekisteröinnin tai ylipäätään yhdistelmän toteuttamisen este ole, mutta kyllähän me aussiharrastajat haluamme noudattaa vaatimuksia?! (: Periaatteessa se tuskin kenenkään elämää suuresti hetkauttaa, pääseekö pentue pentuvälitykseen vai ei. Ainakaan meillä ei olla vielä kertaakaan löydetty yhdellekään pennulle sopivaa kotia pentuvälityksen kautta. :D Mutta periaatteessa. Koska loppupistemäärän tuijottaminen on virheellistä.

Luonnetesti on suunnattu palveluskoirille, mutta harva niidenkään harrastaja enää vannoo luonnetestin nimeen, mitä nyt ihan mielenkiinnosta vie sinne koiriaan. MH-luonnekuvausta pidetään sen "parempana" versiona, mutta siihen ei ole vielä kirjoitushetkellä yksikään aussi osallistunut. "Luonnetestillä ei ole mitään tekemistä jalostuksen kanssa" sanoi luennollaan kennel Reikon (käyttölinjaisten sakemannien tunnettu kasvattaja, joka on mm. kirjoittanut kirjan ja kehittänyt NEU-ruoat). [OT: Sivuston artikkelit hieman raskaslukuisia, joten en osaa päättää, tilaisinko kirjan, mutta luento SPL-leirillä oli tosi hyvä! Laitan joskus muistiinpanoja näkyville.]

Totta kai aussien(KIN) on hyvä käydä luonnetesteissä ja saatu tieto on huomioitava jalostuksessa. Se kuitenkin edellyttää osa-alueiden tulkintaa ja vertailua suunnitellun kumppanin vastaaviin ominaisuuksiin, ei vain testatun osapuolen loppupistemäärän tuijottamista. JOS aussit alkavat osallistua entistä harvemmin luonnetestiin, niin luonteen heikkoudet jäävät dokumentoimatta. Ne voivat jäädä tiedostamatta omistajalta itseltäänkin, vaikka millään muotoa ei olisikaan tarkoitus asioita muilta salata. Kaikki koirathan ovat avoimia, ihania ja itsevarmoja -kotona. Luonnetestissä tutkittavia asioita on aika vaikea itse arvioida, eihän se onnistu aina puolueettomalta asiantuntijalta kuten luonnetestituomariltakaan, koska aina on olemassa myös ne ulkoiset muuttujat koiran ja testitilanteen lisäksi, esim. koulutus.

Ainakin toivoisin, että testejä tehtäisiin nimenomaan ausseja tai muuta enemmän samantapaista rotua silmällä pitäen. Palveluskoirakerhojen järjestämissä luonnetesteissä tavallisen seurakoiran on vaikeampi vakuuttaa jonkun rottweilerin oppikirjasuorituksen jälkeen. :D

Minä en ole edes ihan varma, että palveleeko luonnetesti pienen terrierin kasvatusta jo kertoimiensa takia? (Mutta minähän en mistään mitään väitä tietäväni!!!! Mietin vain.) Luonnetestin kertoimet ja pisteytys ovat esim. täällä. Rotumääritelmä sanoo: "Voimakasluonteinen terrieri; valpas, toimelias ja tasapainoinen." Mielestäni tämä edellyttää toimintakykyä jne. mistä aussi tulee ainakin oman kokemukseni ja tulkintani mukaan luonnetestissä helposti väärin ymmärretyksi.

Toimintakyky kerroin 15: aussi saattaa olla pimeässä huoneessa täydessä toiminnassa, etsimässä rottia... Mutta saa huonot pisteet, koska ei etsi sitä mitä tuomari haluaa, eli omistajaa...

Terävyys kerroin vain 1: terävyyshän on terrierin tunnussana, joten se lienee paljon tärkeämpi asia kuin vain kertoimen 1 arvoinen.

Puolustushalu kerroin 1: antaako kerroin oikeutta aussin alkuperälle? Aussin hommahan oli pitää älämölöä, kun jotain epäilyttävää tulee maatilalle? Toki luonnetestissä ei puolusteta reviiriä vaan ohjaajaa.

Taisteluhalu kerroin 10: jos aussi ei ymmärrä tai ei halua ruveta revittämään lelulla tuntemattoman ihmisen kanssa heti alkuunsa, niin tästä tulee huonot pisteet. Yleensä luonnetestissä käytettävä lelu on terrieriasteikolla varsin tylsä ja saalisviettiä herättämätön puukapula. :/ Normaalisti seuraavaksi tarjotaan esim. hanskaa, jos kepakko ei innosta, mutta Ruskan testissä oli vain se.

Hermorakenne kerroin 35: tässä on kohdat rauhallinen ja varma / suhteellisen rauhallinen / hieman rauhaton  ja miinuksen puolelle menevät vähän hermostunut / hermostunut / erittäin hermostunut, jotka ovat aika harvinaisia "taviskoiralla". Hieman rauhattomalla, joka on melko tavallinen tulos, ei häävejä pisteitä saa. Meillä 7 hyvin erilaista koiraa; aussit Ruska, Roosa ja Timi, sekä sakut Dusty, Misty, Nemi ja Pinja, ovat kaikki saaneet hermorakenteesta saman tuloksen, +1 hieman rauhaton (rotutyypillinen), kuitenkin hyvin erilaisilla suorituksilla sekä loppupisteillä, jotka ovat kaikkea 35++ ja 189+++ väliltä.

Temperamentti kerroin 15: jos koira esiintyy välinpitämättömästi eli ei provosoidu tai hötkyile, se saa luonnetestissä -2 välinpitämätön, mutta eikö se ole seurakoiralta ihanne? Kerroin on kuitenkin suuri, joten lopputulos kärsii suuresti välinpitämättömyydestä. Luonnetestissä kun suositaan vilkkautta. Jopa häiritsevän vilkas on parempi kuin välinpitämätön. Häiritsevän vilkas ei varmasti ole täysin onnellinen pelkästään kotikoirana.

Kovuus kerroin 8: Luonnetestissä ihannoidaan kovuutta, pehmeys on miinusta. Monesti kovuus tulkitaan väärin "kotikoiramaailmassa", jossa hankalia koiria luonnehditaan virheellisesti koviksi, vaikka saattaisivat olla todellisuudessa pehmeitä ja epävarmoja. Chic Choix-blogissa mietitään mm. kovuutta ja hermorakennetta seurakoiranäkökulmasta.

"Vahvahermoiset kasvatit ovat paljon parempia harrastuskoiria sekä helpompia perheenjäseniä. Muista toki, että nämä koirat eivät ole aina helpompia lemmikkinä. Vahvahermoinen koira uskaltaa enemmän. Elämä niiden kanssa on silti huomattavasti helpompaa. Nämä koirat myös sairastavat vähemmän. Psykosomaattisuus on myös koirien terveyteen lujasti vaikuttava asia."

Luoksepäästävyys kerroin 15: Tässä ei liene mitään aussiongelmaa. Tottakai ideaali on hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin koira rodussa kuin rodussa, jos meikäläiseltä kysytään (tosin, ei kysytä! :D). Kuinka hyvin kuitenkaan palveluskoiratuomari osaa arvostella aussia? Pitääkö sen ensitöikseen juosta suoraan tuomarin syliin ja nuolla naama? :D Ehkä, mutta kun yritetään kuvitella, miten aussin olisi alkuperäisessä toimenkuvassaan kuulunut toimia... Voisin kuvitella, että aussin kuului nostaa meteli ja sitten jatkaa omia hommiaan.

Laukauspelottomuus: tämä ei vaikuta pisteytykseen.

Otetaan esimerkiksi oma tasainen ja rauhallinen koirani, joka yllättäen sai vain 35p. Osa-alueita tarkastellessa en näe kuitenkaan mitään luonneongelmaa:

Toimintakyky -1 pieni (nuuski ja merkkaili koko testin ajan, tuli pimeässä huoneessa kuitenkin suoraan luokse)
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (Ideaali koska aussi on nykyään seurakoira? Paremmat pisteet saisi suuremmasta terävyydestä ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua! Miinukselle pisteet menee terävyydestä, jossa on jäljelle jäävää hyökkäyshalua.)
Puolustushalu +1 pieni (Ei siis kuitenkaan haluton, joka olisi -1p, tarvitseeko seurakoira suurempaa puolustushalua?)
Taisteluhalu -1 pieni (Ei innostunut revittämään puukapulalla, yllätys? Köysileluilla taistelisi kyllä mielellään, mutta vaihtoehtona oli vain kapula.)
Hermorakenne +1 hieman rauhaton (Rotutyypillinen)
Temperamentti -1b hieman välinpitämätön (Käyttäytyi mm. kelkkakokeessa juuri niin kuin oli opetettu: "huolehdi vain omista asioista ja jatka matkaa, välittämättä lenkillä vastaantulevista provosoivista tekijöistä". Tuomarit tuntuvat usein odottavan koiralta haukkumista, vaikka se ei olekaan kaikkien koirien tapa reagoida uhkaan. Se ei silti tarkoita, etteikö se reagoisi ollenkaan.)
Kovuus +1 hieman pehmeä (Paremmat pisteet saisi olemalla kova tai kohtuullisen kova)
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus laukauskokematon ++

Tämä ja toinen koirani sopivat mielestäni mainiosti vertailuesimerkeiksi. Tämä huonot pisteet saanut koira on peruskiltti ja todella helppo, sen ei ikinä tarvitse pelätä keksivän mitään tyhmää! Sen kanssa kaikki eläminen arjessa ja harrastuksissa on helppoa, koska herra sopeutuu vaihteleviin olosuhteisiin reagoimatta sen kummemmin. Matkustaminen, boxissa odottelu, yksin kotiin jääminen, rähisevien koirien ohittaminen jne. eivät tuota ongelmia. Ainoa heikkous on nartut, eli herran nenä pysyy tiukasti maassa tuoksuja impaten niin agilitykentällä kuin luonnetestissäkin, jossa herra ei huomannut edes olleensa. 

Mutta sellaiset kiltit hissukat eli itsestään meteliä pitämättömät seurakoirat ei oikein luonnetesteissä pärjää, mitä olen asiaa ylipäätään sivusta seurannut. Sen sijaan loistavia pistemääriä saaneet koirat omaavat usein jotain "ongelmia". Heittomerkit siksi, että paremminkin niiden omistajilla niitä ongelmia on, koska eihän vastaantulijoille haukkuminen ja perheen pääksi pyrkiminen ynnä muu itsensä toteuttaminen koiralle itselleen mikään ongelma ole! :D

Toinen koirani, joka on saanut 159p, stressaantuu ja provosoituu helposti, toimii enemmän tai vähemmän itsenäisesti (puutteet kyllä lienee kokemattomalla "koulutuksella" aikaan saatu), reagoi kaikkeen hanakasti, jännitys aiheuttaa piereskelyä, vinkuu autossa ja boxissa, on eroahdistunut ja rentoutuminen ylipäätään on vaikeaa... Sillä on kuitenkin ideaalipistemäärä terävyydessä, puolustushalussa, temperamentissa sekä toiseksi paras pistemäärä taisteluhalussa ja luoksepäästävyydessä. Mikään kohta ei ole miinuksella.

"Värinä, läähätys, kuolaaminen, vinkuminen, uupuminen tai stressivatsa voivat olla myös selviä merkkejä hermojen pettämisestä uusissa tilanteissa." -Chic Choix

KoiraNetin ihmeellinen maailma

Päivän lainaus koskee K-pentueemme isän siskoa nimeltä Royal Coctail Queen Of Moon! :D Pätkä on kaapattu Facebook-ryhmästä Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben palvelemaan kasvattajia! Ryhmä on julkinen, mutta peitin kuitenkin profiilikuvat ja nimet tästä. Jospa kellekään ei tule paha mieli. ;)

Kohokohtia:

• 4 kk iässä kuollut ja 1v 6kk iässä emäksi 5 pennulle kirjattu. IHME on tapahtunut ! 

• Minun pentujeni isällä oli pitkä rivi voittaja ja valionarvoja jo ennen sen syntymää... Ettäkö valionarvot ei periydy
• Onko myös nuo terveystulokset otettu n. vuosi kuoleman jälkeen... Ei varmaankaan tarvinnu enää tuossa vaiheessa ottaa kuvia vaan luut on olleet jo nähtävissä... 

Jatkoa tarjolla:

KoiraNetin ihmeellinen maailma jatkuu! :D

Koirarotujen historiallisia kuvia

Dog Breed Historical Pictures

Todella mielenkiintoinen Photobucket-kansio, kannattaa selailla! :) Vanhimmat kuvat ovat 1800-luvun loppupuolelta, ja osa on muotokuvamaalauksia ja piirroksia. Tämä johtuu suoraan valokuvauksen historiasta.

Vaikka valokuvaus oli hyvin suosittua, itse valokuvaajat olivat tekniikan hankaluuden vuoksi yleensä ammattilaisia. Asia kuitenkin muuttui vuonna 1888, ... Valokuvia oli painettu paperille jo 1800-luvun puolivälissä, mutta menetelmä yleistyi vuosisadan lopulla. ...värikuvaus yleistyi vasta värinegatiivifilmien ja positiivisten värikääntöfilmien myötä 1940-luvulla. Lähde: Wikipedia

Kuvia selaamalla näkee hyvin eri koirarotujen kehitystä. Monet metsästyskoirarodut, kuten pystykorvat, mäyräkoirat, vinttikoirat, noutajat ja setterit ovat näyttäneet lähes samalta jo n. 1800-1900-lukujen vaihteessa. Sama pätee molosseihin ja yllättäen myös joihinkin seurakoirarotuihin, kuten japanese chin, mopsi, kingcharlesinspanieli, bostoninterrieri ja ranskanbulldoggi. Sitä kuvittelisi, että ne mitä monet pitävät ylilyönteinä, olisivat vasta viime vuosikymmenten tekosia, mutta esim. englanninbulldoggi on näyttänyt jo yli sata vuotta melkein samalta. Basset hound ja kiinanpalatsikoira ovat saaneet nykyisen mallinsa vasta myöhemmin, joissain kuvissa ne näyttävät enemmän nykypäivän beagleltä ja tiibetinspanielilta. :D Villakoira on muuttunut paljon paitsi turkilta myös kropalta.

1930s Australian Terrier

Australianterrieri on maanosansa ensimmäinen tunnustettu ja näyttelytetty rotu (lähde), mutta sen varsinaiset paimenrotuiset kumppanit ovat kai nykyään siellä suositumpia. On myös olemassa pari metsästävää, harvinaista australialaista rotua, nimeltään Kangaroo Hound/Dog tai Australian Grey Hound, sekä Australian Staghound.

Terrierit ovat muuttuneet melko paljon sadassa vuodessa, eniten arvatenkin turkiltaan, kuten kuvan aussi, yorkki tai skotlanninterrieri. Kettuterrierit näyttävät naamaltaan joissain kuvissa hieman russeleilta, vaikka kroppa onkin ollut jo pitkään tyypillinen. Westie oli jo silloin söpö! Snautseri oli näköjään ennen Wire-coated German Terrier eli karkeakarvainen saksanterrieri ja lhasa apso oli Lhasa Terrier. ;)

1904 German Shepherd

Paimenkoirat ovat yksi porukka, jotka ovat muuttuneet aika paljon. Corgit olivat melko pitkäjalkaisia. Shetlanninlammaskoira näyttää nykypäivän collielta tai bordercollielta kuvasta riippuen! Partacollien taisi Agility ABC esitellä yhtenä parhaista agilityroduista, täytyy sanoa että 100v sitten se kyllä näyttikin enemmän agilitykoiralta kuin nykyään. :) Saksanpaimenkoirien näyttelyvoittajien standardinvastainen rakenne on aivan viime vuosien tulosta, kuten näkee tästä voittajagalleriasta.

Huolimatta rotumääritelmän yksikäsitteisyydestä näiden mittojen suhteen, näyttelytuomarit yleensä, jopa Saksan päänäyttelyssä, katsovat joitakin puutteita läpi sormien eivätkä mainitse niistä arvioinnissaan. Yleisiä tällaisia läpi meneviä puutteita ovat liiallinen rinnansyvyys, liian jyrkkä lantio, ei-suora selkälinja ja takajalkojen ylikulmautuneisuus ja pihtikinttuisuus. Lähde + hyviä selventäviä kuvia: saksanpaimenkoira.net

Kuitenkin kun puhutaan luiskaperseistä, kukaan ei muista silloin vinttikoiria, jotka kyseisen ilmiön taisivat tuoda markkinoille?! :D

 1910 Whippet

Koiramaiset päivän linkit

Tässä tulee nyt useampi linkki kerralla, olkoot ne vaikka useammalle eri päivälle! ;)

Koiranpentuja karmeissa oloissa

"Eläinsuojeluvalvoja Mira Ekholm-Martikainen tietää tapauksen, jossa laittomasti tuodusta koirasta on ensin maksettu 450 euron hinta. Sen jälkeen koiraa on hoidettu parvoripulin takia ja palautettu vaadituksi kolmeksi viikoksi lähtömaahan, jossa tuontisäädöksiin kuuluvat ehdot on hoidettu kuntoon. Kokonaiskustannukset eläinlääkärikuluineen ja käännytyksineen nousivat 2000 euroon."

Katso 21 kuvaa jättiläismäisistä koirista – Haluaisitko jonkin näistä lemmikiksesi?

Koirat, jotka näyttävät erehdyttävästi pandoilta – Katso nämä hullunkuriset kuvat!

Katso kuvat koirista, jotka poseeraavat kameralle veden alla!

Valmistaudu nauramaan – Täältä tulevat maailman rumimmat koirat! (ei naurata)

17 syytä, miksi kissat ovat parempia kuin koirat!

Ja lopuksi vuodenaikaan nähden ajankohtainen aihe, koiran pukeminen. Pukeako vai ei? Se jakaa mielipiteitä. Oli kuitenkin mielipiteesi koiran puettamiseen mikä tahansa, KUKAAN ei ole sen yläpuolella, että treeneissä koiran lihasten ON PYSYTTÄVÄ lämpiminä. Omien suoritusten välissä ei aina ole mahdollista pitää koiraa liikkeessä, vaan se joutuu odottaa vuoroaan enemmän tai vähemmän aloillaan. Esimerkiksi agilityssä voi joutua pitämään namikuppia tai muuta palkkaa toisen koiralle tai olemaan valmis nostelemaan rimoja. Haku- ja rauniotreeneissä koirien ohjaajat toimivat toistensa koirille maalimiehinä. No, noita lajeja ei välttämättä kauheasti talvella harrasteta, mutta ovat sen verran "repäiseviä" lajeja, että lihasten pitäminen lämpinä korostuu, ja asiaan joutuu paneutua jo mittarin ollessa vielä plussalla.

Miten ja miksi koira suojataan kylmältä?

Terveystutkimuksia ja päivän linkki

Sijoitustyttömme Anemoneniityn Coconut "Siru" on vihdoin saanut myös TGA-vastauksensa. Tutkimuksellahan halutaan selvittää Sirun kilpirauhasarvoja.

S-TGA selitteet:
Alle 20 = negatiivinen
20 - 35 = rajatapaus
Yli 35 = positiivinen.

Sirun arvo on 11 eli erittäin negatiivinen! :) Negatiivinen on siis tässä tapauksessa hyvä asia, positiivinen viittaisi kilpirauhasen vajaatoimintaan.

S-TSH-arvot tulivat jo viime vuoden puolella.

Alle 0,5 = Viitealue.
0,5 - 0,8 = Tulos asettuu raja-alueelle. Mahdollisesti alkava hypotyreoosi. Uusi paastonäyte suositeltava 1-3kk:n kuluttua.
Yli 0,8 = Tulos viittaa hypotyreoosiin.

Sirun arvo oli 0,05 eli reilusti alle 0,5! :)

Siru toimi myös miestenlehtenä Röllille, jolle innostuttiin tekemään spermatutkimus. :D Tiheään asuttua, vilkasliikenteistä aluetta oli ja nuijapäät näyttivät kuulemma terveiltä. ;D

--------------------------------------------------

Ja sitten se päivän linkki!
Se ei liity lainkaan koiriin vaan kaneihin ja niiden ruoansulatukseen.
Se oli aika mielenkiintoinen artikkeli.

Kanin ruoansulatusjärjestelmä

Islan pennut 3 viikkoa

Pentue täytti juuri 3 viikkoa, kun Islan omistaja Mirjam kävi 8.1.2013 taas katsomassa emoa ja pentuja ja otti kuvia omaan blogiinsa, klikkaa tästä!

Tässä ottamani ensimmäiset poseerauskuvat! Se oli arvatenkin melko haasteellista, koska pentujen pää oli iästä johtuen vielä aika "painava", joten eivät luonnostaan seiso vielä kovin ryhdikkäästi. ;D Eikä niitä muutenkaan kiinnosta paikallaan köllötteleminen.

Harmaa poika, joka on vielä vapaana! Työnimenä pojalla on Pikkuhukka:

 

Harmaa tyttö, työnimeltään Kerttu:

 

Musta poika, työnimeltään Pantteri. Saattaa ehkä olla vapaana.

 

 

5.1. pentujen ollessa 19 päivää, otin niiden ensiaskelista videota. Ehkä ne eivät vielä kuule, mutta en saanut oltua lepertelemättä niille! :D

Pupukuulumisia

Viime vuosi päättyi iloisissa merkeissä, sillä viimeisenä päivänä syntyi vuoden viimeinen hermupoikue. Vanhempina on Anemone's Sinisiipi (sinisoopeli, 91½p om. Jennika Nikkari) ja Anemone's Russian Lullaby (soopelinsininen venäläinen). Poikaset vaikuttivat olevan 1 sinisoopeli ja 2 soopelinsinistä venäläistä. Lisäksi yksi poikanen löytyi kuolleena pesän ulkopuolelta heti pesän havaittuani. Muuten kaikki vaikutti oikein hyvältä! Poikue oli erittäin toivottu ja odotettu ja kaikkea. Mutta siitä lähtien melkein kaikki meni päin seiniä. Tästä tuli takuulla kovaonnisin kaniperhe, mitä olen ikinä kasvattanut.

Perjantai-iltana poikasten ollessa 4 päivää vanhoja, huomasin emon makaavan raajat aivan jäykkinä, eikä pystynyt juurikaan liikkumaan. Täysissä sielun voimissa se kuitenkin oli. Kollegojen kanssa pähkäiltyämme, epäilimme kyseessä olevan kalkkikramppi, joka on toki harvinainen kaneilla. Tein työtä käskettyä ja juotin sille ensiapuna kalkkivettä. Emo joikin hyvin sitä useamman millin ja vaikutti ainakin henkisesti virkistyvän kovasti. En kuitenkaan saanut sitä pelastettua.

Vauvat oman emon karvoilla pehmustetussa pesässä.

Ei siinä sitten auttanut muu kuin ottaa lauantaiaamuna poikaset omiin hoteisiin, kun muitakaan imettäviä kaneja ei ollut. Kyselin muilta kasvattajilta, mikä maito olisi parasta ensiapua poikasille. Kaniemon puuttuessa, parasta oli kuulemma vuohenmaito tai jollekin heinänsyöjäeläimelle tarkoitettu emonmaidonkorvike. En muista oliko ihmislapsille tarkoitettu äidinmaidonkorvike parempi vai huonompi vaihtoehto kissan vastaavaan. Joku kertoi tarvittaessa antavansa orvolle poikaselle omaa rintamaitoaan. Koiraemän maidonkorviketta meiltä kyllä löytyi, mutta se oli ihan listan hännillä. Tottakai oli viikonloppu, mutta apteekki kuitenkin vastasi puhelimeen. Ei niillä kuitenkaan ollut sen enempää heinänsyöjän kuin kissaemon maidonkorviketta, eikä sitä tietenkään viikonloppuna niin äkkiä hankita. Sain Santaharjun Tuulalta (kiitos!) Lapualla sijaitsevan vuohitilan numeron, mutta hain ensihätiin kaupasta ihmisvauvojen äidinmaidonkorviketta. Pähkäilin, että kolmesta merkkivaihtoehdosta luomu olisi parasta, koostumus oli kaikissa lähes identtinen.

Pupuvauvat elivät reilun vuorokauden tämän varassa.

Juotin poikasia millin ruiskulla. Meillä oli toki kahdenkokoisia tuttipulloja koiraemonmaidonkorvike-pakkauksessa, mutta niistä pieninkin oli liian suuri. Lisäksi reiästä tippui maitoa ihan liian nopeasti. Poikaset eivät vielä ymmärtäneet kunnolla imeä keinotekoisesta "nisästä", joten tiputtelin pisara kerrallaan maitoa niiden suuhun. Pikkuhiljaa ne oppivat lupsuttamaan suussaan olevan ruiskun päätä kielellään. Käärin poikasen aina pehmoiseen liinaan sitä ruokkiessani, jolloin sen käsittely oli helpompaa, vaikka nämä erittäin taistelutahtoiset kakarat eivät siinä vapaaehtoisesti pysyneetkään.

Tarvikkeita poikasten elättämiseen.

Asutin poikaset ylläolevan kuvan mukaisesti hamsterin kuljetusboxiin, johon otin mukaan kaikki emon laittamat "petivaatteet". Pienessä boxissa poikaset pysyivät paremmin lähellä toisiaan ja näin eivät kylmettyneet. Sen kummempaa lämpimänäpitoa ei tarvittu, vaan vauvat olivat aina lämpöisiä ottaessani niitä boxista.

HUOM! En hyväksy pesäpoikasten "repimistä" pesästä kuvattavaksi. Tässä tilanteessa ne on kuitenkin poistettu emolta kokonaan käsinruokittavaksi. Näissä kuvissa poikaset juuri huostaanotettuina.

Sinisoopeli?

Kahvikupin pohjalla oleva maidonkorviketilkka riitti poikasille koko reiluksi vuorokaudeksi, minkä jouduin niitä keinoruokkia. Karkkilaatikossa oleva höyryävän lämmin vesi piti maidon lämpimänä koko pitkän ruokatuokion ajan. Ruokkiminen oli nopeimmillaankin todella hidasta. Vaikka kaniemo imettää poikasiaan ehkä 1-2 kertaa päivässä, taisin ruokkia ne ainakin 3 kertaa päivässä, koska keinoruokinnassa pupuvauvat eivät suostuneet imemään itseään niin täyteen, kuin mitä ne joisivat emon nisästä. Yritin saada ne juomaan edes suunnilleen millin per ateria. Punnitsin poikaset 5.1. Tällöin sinisoopeli painoi 56g, isompi valkoinen 60g ja pahnanpohjimmainen 41g. Seuraavana päivänä painot olivat laskeneet muutamalla grammalla.

Soopelinsininen venäläinen?

Petkelkannan Laura oli ihana ja kertoi hermeliinillään olevan juuri pikkupoikasia, joiden jatkoksi nämä mahtuisivat. Laura kuitenkin asuu "vain" melkein 300 km päässä, joten ihan siltä istumalta sinne ei autoton lähde! Mutta sunnuntaina Mira's Helin pienihavanna synnyttikin pesueen ja oli helpompi lähteä kiikuttamaan vauvoja reilun 80 km päähän.

Soopelinsininen venäläinen? En ollut aivan varma, onko tämä ihan "validi" poikanen, mutta ajattelin että kyllä "luonto" hoitaa, jos parhaaksi näkee. Bloggaushetkellä kaikki kolme ovat kuitenkin hyvissä voimissa.

Tiistaina 8.1. tuli tällainen kuvallinen todiste, että hermeliinivauvat on tällä tietoa hyväksytty perheeseen! :) Pilkulliset sisarpuolet johtuvat siitä, että adoptioperheen isä on pienisaksanscheck. :D Tänään 12.1. eli tasan viikko poikasten huostaanotosta, Heliltä tuli taas tietoa, että hermuvauvat ovat hengissä, mutta emo vartioi pesää kuin naarasleijona, joten sinne ei niin vain mennä! :D

Kuulumisia Helin kanilasta! :)

Emon kuolema ja poikasten orvoksi jääminen ei riittänyt. Huonoa tuuria ei kiinnosta, onko isä oma vai jalostuslainassa, se tulee kun se tulee. "Simppu" oli jo 4½-vuotias, mutta hyväkuntoinen eikä muutenkaan antanut mitään merkkejä, olevansa liian vanha niihin hommiin. Se alkoi hengittää vaivalloisesti, istua pönötti pyllyllään nenä kohti kattoa. Luulin tietenkin sen saaneen nuhan ja annoin antibioottikuurin. Kahden viikon kuuri ei paljon auttanut, koska kyseessä ei ollutkaan nuha, mutta ottipahan edes lääkkeen suurena herkkuna suoraan ristikon läpi ruiskusta. Sattumalta samana päivänä, kun poikaset huostaanotettiin, Simppu sai valtavaa turvotusta eturuumiiseen ja jalkoihin. Tajusin kollegojen avustuksella, että sillä onkin luultavasti sydämenvajaatoiminta. Siinä kerääntyy nestettä keuhkoihin, mikä saa eläimen kuulostamaan nuhaiselta. Kerroin ikävät uutiset omistajalle ja punnittiin vaihtoehtoja. Päädyttiin siihen, että Simpun on jo aika päästä loikkimaan ikivihreille niityille, mutta se ehtikin uinahtaa ikiuneen omin päin.

Simppu reilu vuosi sitten näyttelyssä Hirvijoella 8.10.2011.

Lullaby 15.12.2012, parisen viikkoa ennen poikueen syntymää ja kuolemaansa.

Tiedän jo sen et enää tuu
mut silti sua joskus odotan
Tiedän et oot jo jonkun muun
mut mielestä sen kadotan
mun muisti liian hyvin toimii
jo unohtaa mä haluisin sut pois
ja uusiks aloittaa

Mut sua en saa pois haihtumaan
kuvaa toiseks vaihtumaan
mun muisti luopumaan
ei suostu milloinkaan
mun uniin tuut taas uudestaan
rakkaudesta kertomaan
mun muisti luopumaan
ei suostu milloinkaan

Oot siinä taas mun vierellä
vaik' kauan sitten pois jo lähditkin
Mä silti kosketukses tunnen
ja tiedän sen en unohtaa mä voi
vaik' nyt jo tahtoisin

Vaikeeta mun on unohtaa
se kertoo siitä, että tärkein oot
mä tahdon pelkkää hyvää sulle
hei tunnetko sen?
Ja tulisitko mukaan vielä menneisyyteen?
Tiedän jo sen et enää tuu
mut silti aina odotan

Mira: Muisti

Löysin tämän laulun sisältävän CD:n sattumalta tässä yhtenä päivänä. Oli vissiin yksi suosikeistani yläasteella???? ;)

Pupuvauvojen kuulumiset jatkuu!