Kaikki alkoi minun osaltani 3.5. Sitä ennen nainen oli aiheuttanut harmia jo muille naapureille. Hän oli esimerkiksi ottanut kytkettynä pihassa olleen koiran mukaansa. Omistaja oli hakenut koiran takaisin, mutta koiran turkki oli suolassa, koska siinä oli kuulemma ollut loisia.
Silminnäkijähavaintojen mukaan, kyseinen vanhapiika oli jo useamman kerran parin tunnin poissaoloni aikana kiivennyt aidan yli "hoitamaan" takapihan palasellani päivää paistatellutta kania ja 16v kissaa (joka ei lähde aidan yli), kurkkinut minun ja seinänaapurieni ikkunoista, sekä sumuttanut jotain näkymätöntä sprayta nurmikolle. Isäkin kävi sen kerran hätistämässä tiehensä ja sai närkästynyttä palautetta, kun "Tuolla on sisällä kissoja ja koiria, mitähän ne on sinne jätetty?!" Tyttökissat olivat varmaan kurkkineet ikkunasta ulos ja Ruska ja Rölli haukkuneet akan potkiessa ovea ja rimputtaessa ovikelloa. Itse olin niinkin kaukana kuin naapurikunnassa asioimassa parin tunnin verran, eli aivan heitteillähän ne eläimet siellä kämpälläni toki olivat. ;) Mietin vain, että mitenkähän suopeasti kissat mahtaisivat suhtautua, jos minä pakkaisin ne joka kerta autoon, kun lähtisin kotoa pois...
Fanny-ranskanluppakorvakani oli jo muuttanut kesälaitumille, takapihalleni suojattuun kettuhäkkiinsä, josta sillä on ollut vapaa pääsy laiduntamaan nurmikkoa. Päivisin se kuitenkin mieluiten pötkötteli häkin tuomassa varjossa. Sillä oli 1,5 litran pullo vasta vaihdettua vettä ja häkin pohjalla paksusti heinää. Jyvät oli nakeltu pohjalle myös, Fanny boikotoi kippoja. Vanhapiika oli Fannylle sitten avuliaasti repinyt ruohoa (ja kuulemma syönyt sitä itsekin) ajattelematta yhtään, ettei kanin maha oo vielä tottunut muuhun kuin pieniin maistiaisiin tuoretta, ja jätit ovat erityisen herkkämahaisia. Pullon vanhapiika oli sitten tyhjännyt likaisiin muovirasioihin sekä juonut siitä itsekin. Onneksi Fanny ei ollut ehtinyt rasioita vielä nakella nurin ja kastella häkkiään. Aidan yli vanhapiika oli lehminyt itsensä niin, että meidän vasta kyhäämä kanin pitävä verkko on nyt ihan mutkalla.
 |
| Fanny auringolta piilossa ja vieressä vanhanpiian antama vesikippo. |
Poliisit kävivät vanhaapiikaa jututtamassa. Ajattelin mielessäni, että jos se ei olisi noin sekaisin, niin se voisi aivan hyvin käydä hoitamassa eläimiäni. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt mitään, kun yritin selittää, että äkillinen tuoreruohon saaminen on kanille vaarallista, eikä hän ymmärtänyt oikein paljon mitään muutakaan. Ja lisäksi mieltäni painoivat jutut koiran luvattomasta haltuunotosta, spraylla suihkuttelusta ja suolan ripottelusta koirien turkkiin jne.
4.5.
Kyllä Fanny niin mielensä pahoitti, kun otin sen yöksi sisälle kevään ollessa kauneimmillaan! Päivemmällä kuitenkin vaikutti niin rauhalliselta, että vein sen taas pihahäkkiin ja laitoin munalukon. Eiköhän hetken päästä ala kuulua vuolasta kiroilua ja huutamista. Sama akka siellä mesosi munalukon takia, ja näytti vaativan jotain näkymättömiä tyyppejä avukseen. Hän oli nakellut kaikki tavarat ja varjostavan pressun ja muut suojat Fannyn häkin päältä, jättäen kanin suoraan auringonpaisteeseen.
Menin tivaamaan hänen aikeitaan, jolloin Miska-kissa tietysti livahti akkaa tervehtimään, sosiaalinen kun on ja saanut vapaasti aidatulla takapihallani oleilla. Sen verran sain selville, että Miska on kuulemma hänen kissa, vaikka tämä 16v papparainen on ollut minulla pennusta asti, sisäkissana ja valvotusti ulkoilevana. Vanhapiika paasasi, että nämä ovat hänen eläimiään, samoin koko kämppäni on hänen, ja minun on häivyttävä, ellen ala maksaa hänelle vuokraa. Ja edelleen hän oli sitä mieltä, että kanilla ei ole vettä 1½-litran juomapullosta huolimatta. Jos eläinten juomapullo on joku älykkyystesti, niin nainen ei kovin hääppöisesti kanien ja jyrsijöiden rinnalla loista...
Soitin kotiin sekä hätäkeskukseen, jälkimmäisestä kehotettiin pysymään sisällä, vaikka Fanny ja Miska olivat ulkona. Sisko ja äiti tulivat viivana paikalle. Auto tuskin ehti edes parkkeeraamaan, kun sisko jo ryntäsi suoraan kämppäni läpi takapihalle pelastamaan Miskaa, jolta akka oli repimässä pantaa kaulasta. Vanhapiika alkoi kuristaa kissaa sylissään pitävää siskoani, jolloin äiti meni väliin saaden tukkapöllyä ja potkuja, lyönnit äiti onnistui torjumaan.
Äitin tivatessa eukon motiiveja, hän sanoi Fannyn olevan presidentin puoliso, jota hänen on suojeltava. Sitten akka hyppäsi seisonaan verkkoaitani päälle kuin varis ja häipyi palatakseen hetken kuluttua pihtien kanssa, mutta naapurini onnistui ajamaan hänet tiehensä.
Poliisit tuli sitten 1,5 tunnin päästä ja taluttivat eukon autoon... Päästääkseen sitten seuraavana aamuna vapaaksi.
Toukokuussa:
Ollaan oltu näiden tapahtumien jälkeen aktiivisesti yhteydessä isännöitsijään, sosiaaliin yms. Mutta ketään ei näytä kiinnostavan asia tarpeeksi. Näin siinä käy, kun mielenterveyspalveluita supistetaan. Kuvittele omalle kohdallesi, jos olisit noin sekaisin, etkö toivoisi, että joku tekisi riehumisestasi lopun? Sääliminen ei häntä auta. Mitä jos hän kuvittelee vaikka olevansa leirintäalueella, ja tekee nuotion asuntoonsa? Viranomaisilta jo suoranainen heitteillejättö. Ainoa omainen tällä on tietääkseni veli, jonka kanssa ei ole missään tekemisissä.
Tuttavat onneksi auttoivat hakien peräkärryllä Fannyn kettuhäkkeineen sekä kissat kotitalolleni. Rivitalolle jäivät vain rotat ja hamsteriperhe, jotka ovat siellä turvassa, koska vanhapiika ei tiedä niiden olemassaolosta.
Itsekin olen asustanut nyt kotitalolla. Postilaatikot ovat vanhanpiian kämppää vastapäätä, eikä laatikostani ole sen kummemmin löytynyt enää edes mainoksia. Kaikki muut postit olenkin kääntänyt kotitalolleni.
Melkein aina kun ajellaan kämpälleni jyrsijöitä hoitamaan, eukko on tulossa siltä suuntaa ja mulkoilee meidän autoon tosi vihaisesti. Lopulta se alkoi hyökkiä meidän autoa päin tai olla edessä väistämättä. Joskus nähtiin sen kävelevän kirkonkylällä, kämppänsä ovi selkosen selälleen jätettynä tai unohdettuna, autonsa avaimet kuulemma hukannut. Huitoo käsillä ja huutaa itsekseen, seinänaapuri joutunut muuttaa pois. Kerran eukko oli esimerkiksi latonut tämän oven eteen kasan autonrenkaan vanteita, ettei mies päässyt kämpästään sitä kautta ulos.
2.6.
Sitten vanhapiika taas oikein repäisi. Hän raivosi tölkki kourassa viereisen talorivistön takaovia hakaten, ja jahtasi jotain murrosikäisiä lapsia ympäri taloa. Oli hetkeä aiemmin mennyt avoimesta ovesta sisään jonkun asuntoon, väittäen omaksi kämpäkseen. Nytkin meidän nähden yritti reuhtoa ovea auki, mutta pelokas asukas sai juuri vedettyä oven kiinni.
Istuin äidin kanssa autossa, ja vanhapiika lähti sitten meitä kohti kuin järjestyspoliisi tivaten meidän nimeä. Meidät tunnistettuaan, hän ärjäisi ''Jaa se pariskunta taas!'' Oli tosi vihainen ja kurottautui meitä kohti, joten käskettiin mennä kämppäänsä, suljettiin auton ikkunat, ja hän löi autoa. Sitten hän meni kuin menikin oman kämppänsä suuntaan, mutta jäikin seisomaan keskelle tietä X:nä ja kieltäen tulemasta sinne. Ei vissiin ole tykännyt, kun ajetaan siitä ohi postilaatikkoani tarkistamassa...
Useampikin naapurustosta soitti poliisit, mutta ei muori niitä sisään päästänyt, joten talonmies joutui tulla avaamaan oven. Lopulta poliisit kutsuivat ambulanssin, ja vanhapiika lähti sopuisasti sen matkaan. Toivoin kovasti hänen poistuvan pitkäksi aikaa, omansa itsensä ja meidän muiden mielenterveyden vuoksi, ja että minä uskallan taas tuoda Fannyn (ja itseni...) kämpälle. Fannylla olisi siellä aidatulla takapihalla paljon syömistä...
4.6.
Vanhapiika on taas havaittu asunnollaan. Vihaisesti mulkoilee oven raosta, kun käyn postilaatikolla tai varastossa.
10.6.
Käyn taas varastolla ja pyydän naapurinpojat mukaan, koska varastokin on ihan akan kämppää vastapäätä. On kuitenkin ihan rauhallista, mitä nyt jostain kauempaa kuuluu jotain epämääräistä älämölöä. Myöhemmin ilmenee, että akka oli parhaillaan taas yrittämässä jonkun onnettoman kämppään sisälle...
13.6.
Olin äitin ja mumman kanssa ajelulla, ja samalla katsastin postilaatikkoni, joka edelleen loistaa tyhjyydellään. Vanhapiika istuskelee rappusilla tölkkikädessä ja tuhisee: "Ei siellä mitään ole, mene pois!" Äiti sitten huikkaa sille, että jättää toisten postit rauhaan. Vanhapiika saa raivarin, ja tulee auton ääreen sättimään meitä. Hän kiertelee meidän autoa kuin saalista ja vaatii jälleen henkkareita, ja kun niitä ei heru, saa idean katsoa auton rekisterinumeron, ikään kuin sillä nyt paljon tekisi. Hän sanoo mm. omistavansa kaikki nämä asunnot, ja yrittää ajaa meitä pois sanoin, lehdellä huiskimalla ja jopa työntämällä muka autoamme taakse päin edestä, kuten alla olevassa kuvankaappauksessa! Ajoimme vähän matkan päähän ja soitimme poliisille, jonka mielestä postin varastamisessa ja ajamisen estämisessä ei ole mitään rikollista.
25.6. Juteltiin naapurinpoikien kanssa yksityisviesteillä, että tätä "Kräkkää" (kuten häntä kutsumme meidän kesken) ei ole ainakaan muutamaan päivään näkynyt. Tiedossa oli, että hän oli yrittänyt keskellä yötä päästä yhteen lapsiperheen asuntoon sisään, mukanaan lautajossa nauloja pystyssä. Muutenkin hän piti metalliputkia yms. "kättä pidempää" ulko-oven vieressä. Mutta ilmeisesti hänet toimitettiin hoitoon vasta sen jälkeen, kun hän oli vaarassa tuottaa ansionmenetyksiä: Kräkkä oli bongattu yrittämässä syöttää laitumella olevalle ravihevoselle vitamiineja, jotka paljastuivat todellisuudessa rauhoittaviksi. Muutaman viikon oli rauhallista.
30.9. Kräkkä haettiin taas ambulanssilla poliisin ja peräti paikallisen tk-lääkärin saattelemana! Jotain uusien asukkaiden hätistelystä kuulin, mutta tämä reissu oli edellistä lyhyempi.
Lokakuulla vasta aloin yöpyä säännöllisesti taas kämpällä, jonka vuokra tietenkin kokoajan juoksee, vaikka taloyhtiö ei ainakaan näytä puuttuvan lainkaan koko naapurustoa terrorisoivaan toimintaan. :'(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti: ei kiroilua, vihamielisyyttä, poikas- tai hintakyselyitä. Hoito-ohjeet ym. kysymykset edelleen vieraskirjaan!