[Kaikki kuvat täällä!]
MUISTIINPANOJA Mikaelin antamista vinkeistä:
Metsäjälki:
- Treenataan lyhyillä jäljillä, että koiralla säilyy motivaatio korkealla.
- Esineiden ilmaisu opetetaan jossain muualla kuin jäljellä. Jos alkuvaiheessa oleva koira ajaa esineen yli, niin siihen ei puututa. Muuten koiralle tulee konflikti jälkeä kohtaan, kun se ohittaa tietämättään esineen, ja se pakotetaan palaamaan esineen luo.
- Ongelmia motivaatiossa, tarkkuudessa, jäljellä pysymisessä jne..? HELPOTA! Tee seuraavasta jäljestä lyhyempi / suorempi / lisää namia.
- Vältä koiran ohjailua jäljellä. Muuten se alkaa ongelmakohdissa "kysellä" ohjaajalta apua.
- Anna koiralle tilaisuus ratkaista ongelma itse: Jos koira hukkaa jäljen, pysähdy ja odota, kunnes se löytää takaisin jäljelle. Jos näin ei millään tapahdu, näytä se mahdollisimman niukalla eleellä.
- Jos koira tekee liikkeen väärin, esim. tulee vinoon sivulle, sitä ei palkata korjaamisen jälkeen, vaan homma seis ja koko liike otetaan uusiksi. Palkka siitä, kun liike suoritetaan oikein alusta loppuun. (Jos koira siis osaa liikkeen.)
- Em. liittyen, sama kriteeri palkkaamiselle pitää olla joka kerta. Muuten koiralle tulee konflikti, kun se ei tiedä, mikä on oikein: eilen tästä sai palkan, mutta tänään se ei riitäkään. Herkällä koiralla tämä voi aiheuttaa hidastumista jne.
- Eteentuloa voi opettaa laittamalla lelun leuan alle tai namin suuhun. Näin koira ei ehdollistu ohjaajan käsien asentoon.
- Jos koira muuttaa asentoa, esim. nousee ylös, vaikka on jätetty paikkamakuuseen, sitä ei kaukokäskyillä komenneta takaisin maahan. Sen sijaan ohjaaja palaa rauhallisesti takaisin koiran luo, ja ottaa liikkeen uusiksi.
Tottis ei mennyt ihan niinkuin käsikirjoituksessa, koska mies kentällä ei voinut Kaislan mielestä tarkoittaa mitään muuta kuin purutreeniä, joten se oli "hieman" yli-innokas... ;) Kaislan kanssa tyydyttiin siis tekemään ihan perusjuttuja.
Milla teki elämänsä ensimmäisen vieraan tekemän jäljen. Tai no, tuttu ihminen sen jäljen teki, Maria joka on ollut mukana melkein kaikissa Millan harkoissa. ;) Mutta kuitenkin, Milla ei meinannut päästä edes alkuun, kun se etsi perheenjäsenen jälkeä, jota tietenkään ei siitä kohtaa löytynyt. Pienellä kannustamisella Milla saatiin sitten uskomaan, että tässä nyt ihan oikeasti seurataan Marian jalanjälkiä. Jälki oli reilusti Kaislan omaa pitempi, 1 kulma, ja nameja oli n. 5-10 askeleen välein. Ihan kuin normaalistikin Millalla on ollut. Väärin! Minun olisi pitänyt ymmärtää helpottaa tehtävää, kun kerran harjoitukseen oli tuotu uusi elementti. Vaan en kuitenkaan ollut ymmärtänyt. Joten kulmassa Milla oli hukata jäljen ja oli muutenkin aika hämmentynyt, vaikka söi ja pääsikin kunnialla loppuun. Seuraava jälki tehtiin samanlainen kuin Kaislalla, edelleen Marian tallomana. Eihän Milla syö niin tiheään, mutta jäljesti kuitenkin hyvin.
Tottelevaisuudessa pyysin Mikaelia opettamaan meille noutokapulan luovuttamista, koska Milla osaa kyllä ottaa suuhunsa, noutaa, kanniskella, viskoa ja pureskella kapulaa tai esineitä ylipäätään, tulla eteen istumaan (ilman mitään suussa), mutta näiden yhdistäminen puuttuu vielä. Saatiin ohjeeksi, että ensin pitää harjoitella sivistynyttä pitoa, ja sitä sitten harjoiteltiin. Naksuttimella olen aikaisemmin saanut Millan kyllä rouskaisemaan vauhdilla kapulaan kiinni (ja myös sylkemään nopeasti pois palkan saamiseksi), mutta sillä konstilla ei ole kyllä pitoa saatu aikaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti: ei kiroilua, vihamielisyyttä, poikas- tai hintakyselyitä. Hoito-ohjeet ym. kysymykset edelleen vieraskirjaan!