KoiraNetin ihmeellinen maailma

Päivän lainaus koskee K-pentueemme isän siskoa nimeltä Royal Coctail Queen Of Moon! :D Pätkä on kaapattu Facebook-ryhmästä Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben palvelemaan kasvattajia! Ryhmä on julkinen, mutta peitin kuitenkin profiilikuvat ja nimet tästä. Jospa kellekään ei tule paha mieli. ;)

Kohokohtia:

• 4 kk iässä kuollut ja 1v 6kk iässä emäksi 5 pennulle kirjattu. IHME on tapahtunut ! 

• Minun pentujeni isällä oli pitkä rivi voittaja ja valionarvoja jo ennen sen syntymää... Ettäkö valionarvot ei periydy
• Onko myös nuo terveystulokset otettu n. vuosi kuoleman jälkeen... Ei varmaankaan tarvinnu enää tuossa vaiheessa ottaa kuvia vaan luut on olleet jo nähtävissä... 

Jatkoa tarjolla:

KoiraNetin ihmeellinen maailma jatkuu! :D

Koirarotujen historiallisia kuvia

Dog Breed Historical Pictures

Todella mielenkiintoinen Photobucket-kansio, kannattaa selailla! :) Vanhimmat kuvat ovat 1800-luvun loppupuolelta, ja osa on muotokuvamaalauksia ja piirroksia. Tämä johtuu suoraan valokuvauksen historiasta.

Vaikka valokuvaus oli hyvin suosittua, itse valokuvaajat olivat tekniikan hankaluuden vuoksi yleensä ammattilaisia. Asia kuitenkin muuttui vuonna 1888, ... Valokuvia oli painettu paperille jo 1800-luvun puolivälissä, mutta menetelmä yleistyi vuosisadan lopulla. ...värikuvaus yleistyi vasta värinegatiivifilmien ja positiivisten värikääntöfilmien myötä 1940-luvulla. Lähde: Wikipedia

Kuvia selaamalla näkee hyvin eri koirarotujen kehitystä. Monet metsästyskoirarodut, kuten pystykorvat, mäyräkoirat, vinttikoirat, noutajat ja setterit ovat näyttäneet lähes samalta jo n. 1800-1900-lukujen vaihteessa. Sama pätee molosseihin ja yllättäen myös joihinkin seurakoirarotuihin, kuten japanese chin, mopsi, kingcharlesinspanieli, bostoninterrieri ja ranskanbulldoggi. Sitä kuvittelisi, että ne mitä monet pitävät ylilyönteinä, olisivat vasta viime vuosikymmenten tekosia, mutta esim. englanninbulldoggi on näyttänyt jo yli sata vuotta melkein samalta. Basset hound ja kiinanpalatsikoira ovat saaneet nykyisen mallinsa vasta myöhemmin, joissain kuvissa ne näyttävät enemmän nykypäivän beagleltä ja tiibetinspanielilta. :D Villakoira on muuttunut paljon paitsi turkilta myös kropalta.

1930s Australian Terrier

Australianterrieri on maanosansa ensimmäinen tunnustettu ja näyttelytetty rotu (lähde), mutta sen varsinaiset paimenrotuiset kumppanit ovat kai nykyään siellä suositumpia. On myös olemassa pari metsästävää, harvinaista australialaista rotua, nimeltään Kangaroo Hound/Dog tai Australian Grey Hound, sekä Australian Staghound.

Terrierit ovat muuttuneet melko paljon sadassa vuodessa, eniten arvatenkin turkiltaan, kuten kuvan aussi, yorkki tai skotlanninterrieri. Kettuterrierit näyttävät naamaltaan joissain kuvissa hieman russeleilta, vaikka kroppa onkin ollut jo pitkään tyypillinen. Westie oli jo silloin söpö! Snautseri oli näköjään ennen Wire-coated German Terrier eli karkeakarvainen saksanterrieri ja lhasa apso oli Lhasa Terrier. ;)

1904 German Shepherd

Paimenkoirat ovat yksi porukka, jotka ovat muuttuneet aika paljon. Corgit olivat melko pitkäjalkaisia. Shetlanninlammaskoira näyttää nykypäivän collielta tai bordercollielta kuvasta riippuen! Partacollien taisi Agility ABC esitellä yhtenä parhaista agilityroduista, täytyy sanoa että 100v sitten se kyllä näyttikin enemmän agilitykoiralta kuin nykyään. :) Saksanpaimenkoirien näyttelyvoittajien standardinvastainen rakenne on aivan viime vuosien tulosta, kuten näkee tästä voittajagalleriasta.

Huolimatta rotumääritelmän yksikäsitteisyydestä näiden mittojen suhteen, näyttelytuomarit yleensä, jopa Saksan päänäyttelyssä, katsovat joitakin puutteita läpi sormien eivätkä mainitse niistä arvioinnissaan. Yleisiä tällaisia läpi meneviä puutteita ovat liiallinen rinnansyvyys, liian jyrkkä lantio, ei-suora selkälinja ja takajalkojen ylikulmautuneisuus ja pihtikinttuisuus. Lähde + hyviä selventäviä kuvia: saksanpaimenkoira.net

Kuitenkin kun puhutaan luiskaperseistä, kukaan ei muista silloin vinttikoiria, jotka kyseisen ilmiön taisivat tuoda markkinoille?! :D

 1910 Whippet

Koiramaiset päivän linkit

Tässä tulee nyt useampi linkki kerralla, olkoot ne vaikka useammalle eri päivälle! ;)

Koiranpentuja karmeissa oloissa

"Eläinsuojeluvalvoja Mira Ekholm-Martikainen tietää tapauksen, jossa laittomasti tuodusta koirasta on ensin maksettu 450 euron hinta. Sen jälkeen koiraa on hoidettu parvoripulin takia ja palautettu vaadituksi kolmeksi viikoksi lähtömaahan, jossa tuontisäädöksiin kuuluvat ehdot on hoidettu kuntoon. Kokonaiskustannukset eläinlääkärikuluineen ja käännytyksineen nousivat 2000 euroon."

Katso 21 kuvaa jättiläismäisistä koirista – Haluaisitko jonkin näistä lemmikiksesi?

Koirat, jotka näyttävät erehdyttävästi pandoilta – Katso nämä hullunkuriset kuvat!

Katso kuvat koirista, jotka poseeraavat kameralle veden alla!

Valmistaudu nauramaan – Täältä tulevat maailman rumimmat koirat! (ei naurata)

17 syytä, miksi kissat ovat parempia kuin koirat!

Ja lopuksi vuodenaikaan nähden ajankohtainen aihe, koiran pukeminen. Pukeako vai ei? Se jakaa mielipiteitä. Oli kuitenkin mielipiteesi koiran puettamiseen mikä tahansa, KUKAAN ei ole sen yläpuolella, että treeneissä koiran lihasten ON PYSYTTÄVÄ lämpiminä. Omien suoritusten välissä ei aina ole mahdollista pitää koiraa liikkeessä, vaan se joutuu odottaa vuoroaan enemmän tai vähemmän aloillaan. Esimerkiksi agilityssä voi joutua pitämään namikuppia tai muuta palkkaa toisen koiralle tai olemaan valmis nostelemaan rimoja. Haku- ja rauniotreeneissä koirien ohjaajat toimivat toistensa koirille maalimiehinä. No, noita lajeja ei välttämättä kauheasti talvella harrasteta, mutta ovat sen verran "repäiseviä" lajeja, että lihasten pitäminen lämpinä korostuu, ja asiaan joutuu paneutua jo mittarin ollessa vielä plussalla.

Miten ja miksi koira suojataan kylmältä?

Terveystutkimuksia ja päivän linkki

Sijoitustyttömme Anemoneniityn Coconut "Siru" on vihdoin saanut myös TGA-vastauksensa. Tutkimuksellahan halutaan selvittää Sirun kilpirauhasarvoja.

S-TGA selitteet:
Alle 20 = negatiivinen
20 - 35 = rajatapaus
Yli 35 = positiivinen.

Sirun arvo on 11 eli erittäin negatiivinen! :) Negatiivinen on siis tässä tapauksessa hyvä asia, positiivinen viittaisi kilpirauhasen vajaatoimintaan.

S-TSH-arvot tulivat jo viime vuoden puolella.

Alle 0,5 = Viitealue.
0,5 - 0,8 = Tulos asettuu raja-alueelle. Mahdollisesti alkava hypotyreoosi. Uusi paastonäyte suositeltava 1-3kk:n kuluttua.
Yli 0,8 = Tulos viittaa hypotyreoosiin.

Sirun arvo oli 0,05 eli reilusti alle 0,5! :)

Siru toimi myös miestenlehtenä Röllille, jolle innostuttiin tekemään spermatutkimus. :D Tiheään asuttua, vilkasliikenteistä aluetta oli ja nuijapäät näyttivät kuulemma terveiltä. ;D

--------------------------------------------------

Ja sitten se päivän linkki!
Se ei liity lainkaan koiriin vaan kaneihin ja niiden ruoansulatukseen.
Se oli aika mielenkiintoinen artikkeli.

Kanin ruoansulatusjärjestelmä

Islan pennut 3 viikkoa

Pentue täytti juuri 3 viikkoa, kun Islan omistaja Mirjam kävi 8.1.2013 taas katsomassa emoa ja pentuja ja otti kuvia omaan blogiinsa, klikkaa tästä!

Tässä ottamani ensimmäiset poseerauskuvat! Se oli arvatenkin melko haasteellista, koska pentujen pää oli iästä johtuen vielä aika "painava", joten eivät luonnostaan seiso vielä kovin ryhdikkäästi. ;D Eikä niitä muutenkaan kiinnosta paikallaan köllötteleminen.

Harmaa poika, joka on vielä vapaana! Työnimenä pojalla on Pikkuhukka:

 

Harmaa tyttö, työnimeltään Kerttu:

 

Musta poika, työnimeltään Pantteri. Saattaa ehkä olla vapaana.

 

 

5.1. pentujen ollessa 19 päivää, otin niiden ensiaskelista videota. Ehkä ne eivät vielä kuule, mutta en saanut oltua lepertelemättä niille! :D

Pupukuulumisia

Viime vuosi päättyi iloisissa merkeissä, sillä viimeisenä päivänä syntyi vuoden viimeinen hermupoikue. Vanhempina on Anemone's Sinisiipi (sinisoopeli, 91½p om. Jennika Nikkari) ja Anemone's Russian Lullaby (soopelinsininen venäläinen). Poikaset vaikuttivat olevan 1 sinisoopeli ja 2 soopelinsinistä venäläistä. Lisäksi yksi poikanen löytyi kuolleena pesän ulkopuolelta heti pesän havaittuani. Muuten kaikki vaikutti oikein hyvältä! Poikue oli erittäin toivottu ja odotettu ja kaikkea. Mutta siitä lähtien melkein kaikki meni päin seiniä. Tästä tuli takuulla kovaonnisin kaniperhe, mitä olen ikinä kasvattanut.

Perjantai-iltana poikasten ollessa 4 päivää vanhoja, huomasin emon makaavan raajat aivan jäykkinä, eikä pystynyt juurikaan liikkumaan. Täysissä sielun voimissa se kuitenkin oli. Kollegojen kanssa pähkäiltyämme, epäilimme kyseessä olevan kalkkikramppi, joka on toki harvinainen kaneilla. Tein työtä käskettyä ja juotin sille ensiapuna kalkkivettä. Emo joikin hyvin sitä useamman millin ja vaikutti ainakin henkisesti virkistyvän kovasti. En kuitenkaan saanut sitä pelastettua.

Vauvat oman emon karvoilla pehmustetussa pesässä.

Ei siinä sitten auttanut muu kuin ottaa lauantaiaamuna poikaset omiin hoteisiin, kun muitakaan imettäviä kaneja ei ollut. Kyselin muilta kasvattajilta, mikä maito olisi parasta ensiapua poikasille. Kaniemon puuttuessa, parasta oli kuulemma vuohenmaito tai jollekin heinänsyöjäeläimelle tarkoitettu emonmaidonkorvike. En muista oliko ihmislapsille tarkoitettu äidinmaidonkorvike parempi vai huonompi vaihtoehto kissan vastaavaan. Joku kertoi tarvittaessa antavansa orvolle poikaselle omaa rintamaitoaan. Koiraemän maidonkorviketta meiltä kyllä löytyi, mutta se oli ihan listan hännillä. Tottakai oli viikonloppu, mutta apteekki kuitenkin vastasi puhelimeen. Ei niillä kuitenkaan ollut sen enempää heinänsyöjän kuin kissaemon maidonkorviketta, eikä sitä tietenkään viikonloppuna niin äkkiä hankita. Sain Santaharjun Tuulalta (kiitos!) Lapualla sijaitsevan vuohitilan numeron, mutta hain ensihätiin kaupasta ihmisvauvojen äidinmaidonkorviketta. Pähkäilin, että kolmesta merkkivaihtoehdosta luomu olisi parasta, koostumus oli kaikissa lähes identtinen.

Pupuvauvat elivät reilun vuorokauden tämän varassa.

Juotin poikasia millin ruiskulla. Meillä oli toki kahdenkokoisia tuttipulloja koiraemonmaidonkorvike-pakkauksessa, mutta niistä pieninkin oli liian suuri. Lisäksi reiästä tippui maitoa ihan liian nopeasti. Poikaset eivät vielä ymmärtäneet kunnolla imeä keinotekoisesta "nisästä", joten tiputtelin pisara kerrallaan maitoa niiden suuhun. Pikkuhiljaa ne oppivat lupsuttamaan suussaan olevan ruiskun päätä kielellään. Käärin poikasen aina pehmoiseen liinaan sitä ruokkiessani, jolloin sen käsittely oli helpompaa, vaikka nämä erittäin taistelutahtoiset kakarat eivät siinä vapaaehtoisesti pysyneetkään.

Tarvikkeita poikasten elättämiseen.

Asutin poikaset ylläolevan kuvan mukaisesti hamsterin kuljetusboxiin, johon otin mukaan kaikki emon laittamat "petivaatteet". Pienessä boxissa poikaset pysyivät paremmin lähellä toisiaan ja näin eivät kylmettyneet. Sen kummempaa lämpimänäpitoa ei tarvittu, vaan vauvat olivat aina lämpöisiä ottaessani niitä boxista.

HUOM! En hyväksy pesäpoikasten "repimistä" pesästä kuvattavaksi. Tässä tilanteessa ne on kuitenkin poistettu emolta kokonaan käsinruokittavaksi. Näissä kuvissa poikaset juuri huostaanotettuina.

Sinisoopeli?

Kahvikupin pohjalla oleva maidonkorviketilkka riitti poikasille koko reiluksi vuorokaudeksi, minkä jouduin niitä keinoruokkia. Karkkilaatikossa oleva höyryävän lämmin vesi piti maidon lämpimänä koko pitkän ruokatuokion ajan. Ruokkiminen oli nopeimmillaankin todella hidasta. Vaikka kaniemo imettää poikasiaan ehkä 1-2 kertaa päivässä, taisin ruokkia ne ainakin 3 kertaa päivässä, koska keinoruokinnassa pupuvauvat eivät suostuneet imemään itseään niin täyteen, kuin mitä ne joisivat emon nisästä. Yritin saada ne juomaan edes suunnilleen millin per ateria. Punnitsin poikaset 5.1. Tällöin sinisoopeli painoi 56g, isompi valkoinen 60g ja pahnanpohjimmainen 41g. Seuraavana päivänä painot olivat laskeneet muutamalla grammalla.

Soopelinsininen venäläinen?

Petkelkannan Laura oli ihana ja kertoi hermeliinillään olevan juuri pikkupoikasia, joiden jatkoksi nämä mahtuisivat. Laura kuitenkin asuu "vain" melkein 300 km päässä, joten ihan siltä istumalta sinne ei autoton lähde! Mutta sunnuntaina Mira's Helin pienihavanna synnyttikin pesueen ja oli helpompi lähteä kiikuttamaan vauvoja reilun 80 km päähän.

Soopelinsininen venäläinen? En ollut aivan varma, onko tämä ihan "validi" poikanen, mutta ajattelin että kyllä "luonto" hoitaa, jos parhaaksi näkee. Bloggaushetkellä kaikki kolme ovat kuitenkin hyvissä voimissa.

Tiistaina 8.1. tuli tällainen kuvallinen todiste, että hermeliinivauvat on tällä tietoa hyväksytty perheeseen! :) Pilkulliset sisarpuolet johtuvat siitä, että adoptioperheen isä on pienisaksanscheck. :D Tänään 12.1. eli tasan viikko poikasten huostaanotosta, Heliltä tuli taas tietoa, että hermuvauvat ovat hengissä, mutta emo vartioi pesää kuin naarasleijona, joten sinne ei niin vain mennä! :D

Kuulumisia Helin kanilasta! :)

Emon kuolema ja poikasten orvoksi jääminen ei riittänyt. Huonoa tuuria ei kiinnosta, onko isä oma vai jalostuslainassa, se tulee kun se tulee. "Simppu" oli jo 4½-vuotias, mutta hyväkuntoinen eikä muutenkaan antanut mitään merkkejä, olevansa liian vanha niihin hommiin. Se alkoi hengittää vaivalloisesti, istua pönötti pyllyllään nenä kohti kattoa. Luulin tietenkin sen saaneen nuhan ja annoin antibioottikuurin. Kahden viikon kuuri ei paljon auttanut, koska kyseessä ei ollutkaan nuha, mutta ottipahan edes lääkkeen suurena herkkuna suoraan ristikon läpi ruiskusta. Sattumalta samana päivänä, kun poikaset huostaanotettiin, Simppu sai valtavaa turvotusta eturuumiiseen ja jalkoihin. Tajusin kollegojen avustuksella, että sillä onkin luultavasti sydämenvajaatoiminta. Siinä kerääntyy nestettä keuhkoihin, mikä saa eläimen kuulostamaan nuhaiselta. Kerroin ikävät uutiset omistajalle ja punnittiin vaihtoehtoja. Päädyttiin siihen, että Simpun on jo aika päästä loikkimaan ikivihreille niityille, mutta se ehtikin uinahtaa ikiuneen omin päin.

Simppu reilu vuosi sitten näyttelyssä Hirvijoella 8.10.2011.

Lullaby 15.12.2012, parisen viikkoa ennen poikueen syntymää ja kuolemaansa.

Tiedän jo sen et enää tuu
mut silti sua joskus odotan
Tiedän et oot jo jonkun muun
mut mielestä sen kadotan
mun muisti liian hyvin toimii
jo unohtaa mä haluisin sut pois
ja uusiks aloittaa

Mut sua en saa pois haihtumaan
kuvaa toiseks vaihtumaan
mun muisti luopumaan
ei suostu milloinkaan
mun uniin tuut taas uudestaan
rakkaudesta kertomaan
mun muisti luopumaan
ei suostu milloinkaan

Oot siinä taas mun vierellä
vaik' kauan sitten pois jo lähditkin
Mä silti kosketukses tunnen
ja tiedän sen en unohtaa mä voi
vaik' nyt jo tahtoisin

Vaikeeta mun on unohtaa
se kertoo siitä, että tärkein oot
mä tahdon pelkkää hyvää sulle
hei tunnetko sen?
Ja tulisitko mukaan vielä menneisyyteen?
Tiedän jo sen et enää tuu
mut silti aina odotan

Mira: Muisti

Löysin tämän laulun sisältävän CD:n sattumalta tässä yhtenä päivänä. Oli vissiin yksi suosikeistani yläasteella???? ;)

Pupuvauvojen kuulumiset jatkuu!

2012 yhteenveto

Koirat

Australianterrierikerhon vuoden 2012 agilityaussi-kisa:

2. Truozzy’s Quixotic Regal ”Timi”, om. Katriina ja Leena Hautala, ohj. Katriina Hautala (Wiora Quixotic Secrets x Flashstyle’s Jovial Girl) kasv. Anne Moilanen, 46 pistettä
3. Somehow She’s Howgirl ”Roosa” om. Katriina ja Leena Hautala, ohj. Katriina Hautala (Avocation Skipper x Terriway Thin Red Line) kasv. Anna Riutta-Salo, 40 pistettä

• Maaliskuussa 2013 Timi valittiin Kauhavan Kennelkerhon Vuoden 2012 Agilitykoiraksi
• Huhtikuussa 2013 Roosa valittiin Lakeuden Kennelkerhon Vuoden 2012 Minikoiraksi (agility)

Timin ja Roosan kanssa on taas kisailtu pitkin vuotta! Useamminkin olisi voinut kisailla, mutta milloin koiralla oli tassu kipeä tai massu sekaisin, Roosa juuri leikattu tai sitten meikäläisellä lonkka, joka vihoitteli koko loppukesän ja alkusyksyn innostuttuani vähän liikaa hölkkäämisestä (jota siis en ole ikinä aikaisemmin harrastanut)... Tässä kuitenkin aikaan saadut tulokset. Eli ei oikein kehumista. Tämän vuoden teema on nähtävästi ollut meillä yliaika...

Lisäksi Ruska ja Rölli osallistuivat Lakken möllimestaruuskisoihin 23.9. Ruska sijalle 2.

Näyttelyt:

• 15.4. KV Vaasa
• Ruska avo-ERI4
• Siru jun-EH3
• Lilja jun-EH4
• Rölli avo-H
• 13.5. KV Tampere
• Siru jun-EH1
• Lilja jun-EH3
• Ruska avo-EH
• Rölli avo-EH
• 8.7. KV Kokkola
• Ruska avo-EH1
• Siru jun-EH2
• Rölli avo-H 
• Oiva jun-H?
• 14.7. KR Forssa
• Siru jun-ERI1 SA
• 1.9. R Tampere
• Siru jun-ERI3
• Ruska avo-EH1
• Rölli avo-EH2
• 27.10. KV Seinäjoki 
• Ruska avo-ERI2
• Topi jun-EH2
• Rölli avo-EH3
• Siru jun-EH4 
• Nala jun-EH
• 4.11. KV Jyväskylä 
• Ruska avo-ERI3
• Siru jun-ERI3 
• Lilja jun-EH5
• Mandy EH

Kurssit:

• 6.1. radanluku ja ohjaustekniikka: Anna + Maiju Parviainen
• 21.1. agilityvalmennus (Roosa): Hanna Löytynoja
• 11.2. aussiluennot: Harto Stockmari, Kirsi Ola, Päivi Pyöli
• 31.3. koirahieronta: Ann-Louise Jussila
• 9.4. agilityvalmentaja-seminaari : Anna + Maiju Parviainen
• 28-29.4. BH-kurssi (Varpu, Rölli, Nemi): Leena Tammilehto
• 19.5. trimmauskurssi: Orvokki Lämsä
• 1.-6.7. SPL-koulutusleiri (Nemi)
• 28.7. agilityvalmennus (Timi, Roosa): Anders Kronqvist
• 12.8. agilityvalmennus (Timi, Roosa): Sari Heinonen
• 8.-9.9. ongelmakoirakoulutus (Nemi, Timi): Paula Huhtasaari
• 22.9. agilityvalmennus (Timi, Roosa): Hanna Löytynoja
• 29.9. trimmauskurssi + geeniluento: Kirsi Ola
• 30.11. agilitykoiran perustaidot: Janita Leinonen

Terveys:

• 2.4. Dellan ikenestä poistettiin kasvain
• 27.4. Roosa steriloitiin 
• 2.5. + 7.6. Varpun S-T4/ TSH-arvot viittaavat hypotyreoosiin
• 9.6. lonkka- + kyynärkuvaus: Nala D/D 0/0 + Luca E/E 3/1
• 13.8. Nala: polvet 0/0 silmät OK, Rambo: polvet 0/0 silmät + kilpirauhasarvot OK
• 23.8. Elmo: polvet 0/0 silmät OK
• 21.9. Varpun TGA-tulos positiivinen
• 27.9. silmä+polvitarkastus: Mandy, Siru, Topi: polvet 0/0, Lilja 1/1, silmät kaikilla OK
• 10.11. Tara: polvet 2/2, silmät: lievä caruncular trichiasis, lievä silmäluomen sisäänpäin kiertyminen
• 8.12. Sirun kilpirauhasarvot normaalit

Koetulokset:

• 15.7. MH-luonnekuvaus: Isla
• 27.7. TOKO: Petu TK1
• 11.8. ltep: Nemi 189, Ruska 35 (kiltteys on näköjään aliarvostettua...)

Pentue:

• 17.12. K-pentue

Treenausta:

• Agility (suluissa kouluttaja tai sitten olen itse opettanut) :
• kevättalvi: 
• Ruska + Rölli (Riikka Koskela)
• Timi + Roosa (Maiju Parviainen?)
• Lilja + Nemi (Kata)
• kesä: 
• Ruska + Rölli (Pasi Innanen)
• Timi (Maiju Parviainen)
• Roosa (Ilona Ylivinkka / Jonna Löytynoja)
• Nemi (Kata)
• syystalvi: 
• Ruska + Rölli (Kata)
• Timi (Marja Petäjä-Suvanto)
• Roosa (Jonna Löytynoja)

• Rauniot (LKH):
• kevät: Varpu (Kati ????)
• kesä/syksy: Siru (rauniot+tottis)
• 28.7. rauniot (Nemi, Lilja, Ruska):

• Maastojuoksu (MOSH):
• Nemi, Siru, Varpu, Lilja osallistuivat

Kanit ja jyrsijät 

Pikkueläinten rintamalla ei kauheasti tapahtunut, koska olen ollut näyttelytauolla marsujen suhteen. Pelkään, että jos onnistun saamaan meille sen kammoksutun silsatartunnan, niin en varmaan pääsisi siitä ikinä eroon... Hamstereita ja kaneja olen muuten vain laiska näyttelyyttämään.

Tuomaroinnit:

• 5.5. EPJY Lapua: marsut + hamsterit
• 4.8. EPJY Jurva: marsut
• 25.8. PINA Lempäälä: gerbiilit, marsut, uroskanit
• 15.9. PPKJY Haapajärvi: hamsterit
• 4.11. OSJH Liminka: marsut
• 24.11. EPJY Lapua: marsut

Tuonnit:

• 3 kpl hermeliiniä Saksasta

Kurssi:

• 5.8. tuotantokanikurssi: Elina Jokinen + Tor Gillerholtmoen

Kanit saivat kuluneen vuoden aikana 6 poikuetta:

• 30.1. Vanupallo x Petkelkannan Putin
• 4.2. Tiikerililja x Santaharjun Taivaskero 
• 5.2. Anemone's Camomilla x Santaharjun Taivaskero
• 26.2. Anemone's Neiti Näpsä x Santaharjun Taivaskero 
• 4.3. Anemone's Lulu x Santaharjun Taivaskero
• 1.4. Anemone's Jasmiini x Anemone's Lumipantteri

Hamstereita syntyi 4 poikueellista:

• 16.2. suomalainen elokuva-poikue 
• 31.3. vappu-poikue 
• 3.5.  ABBA-poikue
• 10.5. RX-poikue

Marsupoikueita päivittelen tässä viiveellä vähän väliä tänne.

Kasvattajanimeni meni marsujen osalta tauolle viime vuodeksi, ja saamattomuudestani johtuen, täksikin vuodeksi. En ollut vuonna 2010 rekisteröinyt kasvatteja, jotka ovat syntyneet kyseisenä vuonna, vaikka niitä kyllä syntyi, kuten huomaatte, eli saamattomuuttahan sekin... Tai siis en ollut hoksannut, että syntymävuodella on väliä tms. Nimi meni siis uudestaan anottavaksi, päätin tehdä sen buffeilla. Saadakseni nimen takaisin, tein vaaditut kasvattajakatselmoinnit heti vuoden 2011 kevätpuolella kovalla kiireellä. Raavin kokoon mitkä tahansa marsut vaan sain ja kynnelle kykeni (eli rekisteröity ja ei mammalomalla tms) eli ensimmäiseen katselmointiin meni pari veteraanibuffia, kiitos Dusterin lainasta Hannalle!  ♥
Siihen se into sitten tyssäsikin yli vuodeksi. Tässä on saanut seurata sitä, miten epäonnisia marsulanomistajia on mollattu ja loattu ulkomaita myöden, jos ovat saaneet lottovoitokseen sen kammotun silsan... Välillä olen sotkenut omaakin lusikkaa soppaan, koska oikeustajuni ei vaan voi suvaita sellaista kohtelua, mitä kaverini on saanut osakseen. SMY ei enää sillä hetkellä tuntunut omalta. Onneksi kuitenkin jatkoin jäsenmaksun maksamista ja naputtelin vähän kerrallaan mielessä kehkeytyvää jalostussuunnitelmaa tai miksi sitä nyt sanotaankaan, kirjallista osuutta kumminkin. Laitan sen varmaan joskus sivuilleni jossain muodossa. Saa sitten nimestä haaveilevat nähdä edes yhden esimerkin hyväksytystä jalostussuunnitelmasta! :)
Lopulta sain sen lähetettyä jopa marsuyhdistykseen asti ja vastatuksi myös lisäkysymyksiin! Nyt nimiasia olisi sitten vihdoinkin muodollisuuksia eli Jyrsijäliiton leimaa vaille valmis. :)

Yhdistystoiminta

EPJY:n Rodentia-lehteä tein taas tämänkin vuoden. Olen todella iloinen pestistäni, vaikka "hieman" stressiä kyllä pukkaa, kun materiaali tulee vasta ilmestymiskuukautena, joten lehti pitää väsätä kovalla kiireellä! :D Hallituksestahan jäimme pois 2011 syksynä.

Päädyttiin äiteen kanssa ihan vahingossa Kauhavan Kennelkerhon hallitukseen. Vaarallista tämä vuosikokouksiin osallistuminen! :D Meikäläisestä tulikin agilityvastaava, hallitusporukan ainoana agilityihmisenä. Pidin sitten kesällä alkeiskurssin.

• 28.10. Seinäjoen KV-näyttelyssä oltiin kakkapartiossa............
• 1.5. Vappukulkue:

Jouni, Anniina, Marita ja Leena. Koirat ovat Varpu, Timi, Lilja ja Nemi.

Kesän vedin myös Lakkelle agilitytreenejä, ryhmässä oli 1. luokassa kisaavia koirakoita sekä sellaisia, jotka voisivat jo aivan hyvin mennä kisoihin! :)


Leena veti tottelevaisuutta Ylistarossa SPL-Seinäjoen alla kaikille roduille. Tarkoitus oli pitää jotain vastaavaa myös Härmänmaalla, mutta aikataulut eivät nyt oikein antaneet periksi.

Tuli perustettua pari uutta kerhoa. Toinen on Suomen Lemmikkikanit. En tosin päässyt paikalle perustamiskokoukseen, enkä ollut kyllä aikeissakaan mennä hallitukseen, mutta olen ollut mukana (ja olen edelleenkin) ideoimassa, kun yhdistystä on kehitelty ensin ajatustasolla jne.

Toinen perustettu on Australianterrierikerholle Etelä-Pohjanmaan Alajaosto. Tätä ei olisi varmasti ikinä (tai ainakaan vielä moneen vuoteen) tapahtunut ilman kasvattimme emäntää, Kirsi Kjälliä.
Aussitreffit:

• 6.4. treffit
• 3.6. treffit
• 18.8. rauniot
• 29.9. trimmaus + geeniluento
• 7.10. jäljestys

Liityin loppuvuodesta myös Kaniininkasvattajiin. Ja Kaniininkasvattajat liittyi Jyrsijäliittoon, mikä oli heille varmaan iloinen yllätys liiton oltua monen monta vuotta ilman kaneja harrastavaa yhdistystä. Ympäri mennään, yhteen tullaan! :D

Aiheen vierestä:

 24.-26.2. olin PAMin talvipäivillä Kerimaalla. Muistaakseni se oli joku työttömille nuorille tarkoitettu tapahtuma. Me ompelijat kuulumme kyllä Kemianliittoon, mutta siellä saivat vain opiskelijat ilmaisen jäsenyyden. PAMissa työttömätkin saavat olla ilmaiseksi, ja aavistin tarvitsevani jotain ammattiliittoa päädyttyäni erääseen eläinkauppaan myyjäksi, jonka pomoon en voinut luottaa. Niinpä liityin sitten sen hetkisen työni mukaisen liittoon, ja kyllä sille tarvetta tuli!!!!

5.10. käsityömessut Seinäjoki Areenalla :)

Kuka on vastuussa lapsesta ja lemmikistä?

Vanhemmat, muistakaa että olette vastuussa myös jo isompien lastenne lemmikeistä! Kun hankitte lemmikkiä perheeseen tai myytte sellaista, pitäkää mielessä, että nämäkin tytöt voisivat olla teidän lapsianne... Onko se niin vaikeaa pitää silmällä omaa jälkikasvuaan ja mieluiten opettaa ne jo heti pienestä pitäen ihmisten tavoille? Kaikki tuntuvat ajattelevan, että kyllä se oma lapsi tietää ja ymmärtää, mutta jonkun kaikkitietäviä, elämää kunnioittavia, fiksuja ja filmaattisia lapsia ovat nämäkin teinit! Oli tuo kuvan kyseinen tapaus sitten huijausta tai ei, niin tällaista tapahtuu.

VAROITUS: Julkaisu sisältää mahdollisesti järkyttävää materiaalia, eikä siksi sovi herkimmille lukijoille. Feissarimokat.com ei hyväksy eläinrääkkäystä!

Feissarimokat.com ei hyväksy eläinrääkkäystä!

Opettajien oletetaan nykyään hoitavan lasten kasvatus kodin puolesta, mutta kenen vanhemmat olettavat opettavan lapselle kodin lemmikkien kohtelua? Nykyään myös aikuiset ihmiset (ei pelkästään lapset) ovat entistä kädettömämpiä eläinten kanssa. Tästä kertoo jo lukuisat nyt niin suositut koirankoulutusohjelmat, joissa ollaan menty heti pennun hankinnasta lähtien metsään ja vauhdilla. Häkkieläin ei pysty terrorisoimaan perhettä yhtä paljon kuin koira, vaan ovat täysin ihmisten päähänpistojen armoilla. Siinä missä koiran päässä luullaan olevan ihmisen aivot, näiden pienempien eläinten kohtalona on ihmiset, jotka eivät tunnu ymmärtävän, että eläin on ylipäätään mitään tunteva olento.

Netin vuoksi lemmikin varaaminen ja kasvattajaan yhteyden saaminen on entistä helpompaa, mutta lasten ominpäin tekemiä varauksia on ollut aina, kun minä olen ollut harrastuksessa mukana, eli 90-luvun loppupuoliskolta asti. Lapset eivät ymmärrä, että eläimiä ei niin vain varailla ja oteta tai sitten jätetä ottamatta. Eivätkä vanhemmat aina ymmärrä, että ovat vastuussa lemmikistä. Tai siitä, miten lapset käyttäytyvät netissä. Toinen ryhmä on kokeneempiaan parjaava, vrt. puput.net jossa näyttelyn jälkeen haukutaan tuomarit, kun arvostelu ei miellyttänyt. Toinen ryhmä on itse asiantuntijoiksi tekeytyvä, joka jakelee keskustelupalstoilla paikkansapitämättömiä "neuvoja" kolmannelle ryhmälle, joka on tarpeeksi idiootti kysyäkseen kiireellistä apua netissä, kun pitäisi jo kiireesti soittaa eläinlääkäriin, ja tarpeeksi idiootti uskoakseen ketä tahansa, joka nopeasti vastaa.

Mikä ihmeen kynnys siinä ylipäätään on soittaa eläinlääkärille? Omistajat tuntuvat ottavan mieluummin yhteyttä keneen tahansa muuhun kuin eläinlääkäriin. Uskotaan mieluummin vaikka naapuria, jolla oli 40 vuotta sitten lapsena marsu, eikä sekään tarvinnut C-vitamiinia... ;) Tai sitten kysytään ohjeita eläinkaupasta, joissa ei yleensä edes osata erottaa urosta ja naarasta toisistaan, hyvä jos edes hamsteria marsusta... Monesti näille kiireellistä apua netissä etsiville kehotetaan ottamaan yhteys eläinlääkäriin, mutta äkkiä ei sitten olekaan niin kiire. "No, mä katson nyt huomiseen. Kyllä se nyt tuossa äsken söi yhden jyvän ja ei se nyt näytäkään enää niin pahalta."

Yleensä eläin vain ei jaksa odottaa sinne huomiseen, jos se on tänään heikossa kunnossa. Eläimet peittävät kipunsa ja vaivansa viimeiseen asti, koska heikkouden näyttäminen luonnossa on varma tapa päästä jonkun paistiksi. Ja kun ei sen eläimen päässä edelleenkään ole niitä ihmisten aivoja, vaikka se lemmikiksi onkin otettu. Jyrsijöistä erityisesti marsu menehtyy noin vuorokaudessa siitä, kun se alkaa olla "nyrryinen". Kanit sitkeinä sisseinä voivat kitua juuri niin kauan, kuin ihminen suuressa viisaudessaan antaa niiden kitua.

Valitettavasti eläimiä kuolee mm. hoidon puutteeseen ihan vanhempienkin tieten tai jopa heidän päätöksestään esim. olla hankkimatta eläimelle kunnollista ruokaa tai eläinlääkärin apua. Eräs kuulemani ikävä tarina kertoo hoitamatta jätetystä, jalkansa katkaisseesta kanista, joka menehtyi itsekseen jalan paisuttua moninkertaiseksi. :'(

Yksi mainio esimerkki on n. 10-vuotias pikkutyttö, joka perusti Facebookkiin sivut hamstereille ja gerbiileille ja markkinoi niitä, että häneltä voi kysellä opastusta näiden eläinten suhteen, onhan hänellä nyt itselläänkin sellainen. ;) Asiantuntijaksi tekeytyminen on sikäli ikävää, että uusien harrastajien voi olla mahdotonta erottaa, ketä uskoa, varsinkin kun se maalaisjärjen käyttö on lopetettu.

Jos sinun gerbiileissä on jotain outoa, jos haluaisit kysyä jotain gerbiileistäsi, apua löydät täältä! Lähetä vain kysymys, ja me vestataan siihen!
T: Paavo gerbiili, Laku gerbiili ja niiden omistaja Aleksandra.

Kuolemantarina

Laku (musta) ja Paavo (valko-beege) asuvat nytte erikseen, koska ne tappeli. Ei ollut mitään muuta ratkaisua, kun ostaa uuden häkin. Ne oli kavereita, mutta nyt en tajua, mikä kärpänen niitä pisti. Sain Lakun puoltoist vuotta sitte, Robinin (Paavon veli) tilalle. Paavo ensiks jyrsis Robinin hännän puoliks, sit viel puoliks ja sit tappo kokonaan. Oli aikanmoiset itkut kun olin vast ...yheksän! :'(((( Itkettää vieläkin. Eläinlääkärikään ei oikeen tajunnut, mikä ongelma on kyseessä.
Paavo on jo viis, eli aika vanha pappa, ja siks juoksen joka aamu kattomaan, onks se viel elos.....
Onneks Laku on vast kaks ja puol, ja juoksee ihan täysil viel juoksupyörässä.
Katson juuri nyt Paavoa. Se nukku. Tiedän, että jonain päivänä näen sen kuolleena. Se on elossa. Se hengittää, mutta ei tiedä, että kuolema on jo melkein oven takana:'(((.............................................................................................................................................................

SIIS KAIKILLE KÄVIÖILLE HUOMIO!

Jos ittelläs ei oo gerbuu tai haluu vertaa oman gerbun käyttäytymisen muihin gerbuihin nii kannatta joka viikko käydä kattomas tätä seinää, joten tänne tulee gerbiilini nykyinen tilanne, hauskoja tapahtumia niiden kanssa, ongelmia, hoitamisapua ja kaikkee muuta! :)))) Kiitos!

YT. Aleksandra, Laku ja Paavo ♥

Kommentoikaa, jos tulee jotain kysyttävää gerbiileistä, niiden elämästä ja hoidosta. Itselläni on kaks tollaist karvakasaa, nii vastaan heti kun pystyn, jos saan gerbut hoidettuu nopeesti ekaks:) :3

Hamsterisivulta tyttö on poistanut mainospuheet saatuaan niin paljon palautetta. Tyttö vastasi kiroilemalla saamaansa palautteeseen koskien asiattomia hoito-ohjeita. Ja kaikki poikkinaisia sanoja esittävät kommetit ja kommentoijat poistetaan.