Misty pyöräilee

Muutamassa viikossa Misty oli niin tympääntynyt äitiyden tasapaksuun arkeen, kun "mitään kivaa" ei saanut harrastaa, että aikansa kuluksi se alkoi oikutella ja harrasi vastaan yksinkertaisimmissakin asioissa. Se päätti hankkia jännitystä elämään punomalla suunnitelmia, kuinka saisi adoptoitua Roosankin pennut, kymmenen kun olisi kiva tasaluku. Varmasti Mistyä harmitti, kun ei saanut raivostunutta Roosaa silmilleen, tämä kun normaalisti on aina sen verran tantta, että koska tahansa on hyvä hetki kurittaa sakemanneja. Pikkuemo kuitenkin tuntui luottavan siihen, että me ihmiset pidämme Mistyn poissa Roosan pennuista, kuten teimmekin. Samoin kuin pidimme Roosan poissa Mistyn ruokakupilta, se kun oli imetysaikana aina täynnä... (Arvatkaa vain, voiko Roosan ruokakuppia pitää aina täynnä, imetysaikanakaan?!)

Päätin sitten ruveta pyöräilemään Mistyn kanssa silloin tällöin, ihan kevyesti ja koiran ehdoilla; lyhyttä matkaa ja paljon taukoja. Misty tosin väitti, ettei hän niistä tauoista olisi muuten niin perustanut, mutta pysähdys otettiin aina vesiojan vieressä, jossa oli tosi hauskaa hyppiä ja läiskytellä. Pari kertaa Misty hullaantui ojavedestä niin kovasti, että päätti oikein pistää sinne makuulle, luvattomasti kylläkin, koska me ihmiset pelkäsimme nisiin menevän pöpöjä. ;) Ensimmäisellä kertaa Misty oli saanut hyppimisellään veden niin kuraiseksi, että piehtaroinnin jälkeen rouva näytti entistä enemmän käyttölinjaiselta: olihan se nyt yltä päältä harmaakin... Toisella kertaa kyseessä oli (vahingosta viisastuneena!) ruohopohjainen vesioja, jota Misty innostui kyntämään pitkin pohjaa kuono edellä!

Pyöräilyhän Mistylle sopi paremmin kuin hyvin, muutenkin kuin hauskojen taukopaikkojen vuoksi. Kun sillä oli taas haastetta elämässään (niin, seitsemän pennun hoitaminenhan ei sitten ilmeisesti ole tarpeeksi haastavaa..?), siitä tuli pian oma kiltti itsensä. Kun pentuja ei enää tarvinnut hoitaa, pidennettiin tietenkin pyöräilymatkaa ja vähennettiin taukoja.

Aloin ihan vakavissani haaveilla AD- eli kestävyyskokeesta, koska nopeasti Mistylle ei tuntunut mikään pyörälenkki tekevän tiukkaa. Sakemannileirillä on tuo koe tarkoitus järjestää, ja koska mistään en löytänyt ohjetta, paljonko synnytyksen jälkeen narttu saa osallistua, piti ihan Erkki Läikkeelle asti soittaa. Saa kuulemma osallistua, kun ei enää imetä, ja Mistyn pennut on siinä vaiheessa jo yli 3kk! Siispä alkoi säännöllinen polkeminen, että OHJAAJA jaksaa sitten kokeessa. ;D Laitoin Facebookkiin, että jos 30 tykkää, niin osallistutaan kokeeseen. Tähän mennessä vain 26 on tykännyt, mutta aion silti osallistua, ellei koe jostain syystä peruunnu, kuten viime vuonna helteen takia.

Kokeessa pyöräillään 20 kilometrin matka 12-15km/h. Yritin tivata aina kotiväeltä arviota lenkkiemme pituudesta ja käytetyn ajan perusteella laskea pyöräilynopeutta. Tänään sitten sain ostettua mittarin, joka näyttää mm. nopeuden ja kilometrit. Se on Sigma 800 -merkkinen ja Halpa-Hallista ostettuna oli muuten muutaman euron kalliimpi kuin tuossa linkissä! Veli sai sen näppärästi asennettua pyörään, kellonaikojen ja renkaan koon (!!!) yms. asentaminen mittariin oli sen sijaan vähän haasteellisempaa.

Nyt sitten teimme Mistyn kanssa mittarin avulla ensimmäisen lenkin, jonka pituuden ja vauhdin tietäisi varmasti. Päätin kokeilla ajella sen 20 km vapaalla vauhdilla ja tauoilla, että näkee mitä jaksamme. Aluksi koirat haluavat aina pyöräillä kovalla vauhdilla, ja meikäläisen ja Mistyn vauhti näytti olevan suunnilleen 20 km/h. Suurinosa matkasta mentiin kuitenkin keskimäärin 15km/h. Se näyttää olevan sellainen normaali pyöräilyvauhti. 20 km/h tuntuisi olevan sellainen rento alamäkivauhti. 10 km/h taas on sellainen mummo/sunnuntaipyöräilyvauhti.

Nyt kun on kilometrimittari, niin voi ajella sellaisiakin reittejä, mitä ei ole ennen tullut ajettua. Näkee koko ajan ajetut kilometrit, niin voi sitten vaikka kääntyä takaisin, jos tie ei vie "minnekään", eikä tarvi pelätä, että tulee ajettua liikaa niin että koira väsyy paluumatkalla. Tehtiin "hautausmaan lenkki" eli Koukkuluoman kautta kierrettiin isolle Vaasantielle. Oli oikeastaan Mistyn idea lähteä ajamaan Kiistolan ohitse menevää tietä Ylistaroon päin ja sieltä käännyttiin pienelle Kantolantielle, jonka kaikki sivutiet tsekattiin läpi. Siellä kun oltiin todellakin keskellä ei mitään, niin annoin Mistyn tulomatkalla juosta ilman hihnaa, koska se tepastelee pyörän vierellä yhtä kiltisti. :) Tosi hauska retki, en ollut ilmeisen sivistymättömänä "kaupunkilaisena" tajunnut täällä sellaisia teitä enää olevankaan.

Kilometrejä tuli yhteensä vajaa 22, koska käännyimme parille peltotielle, jotka loppuivatkin keskelle peltoa eli oli käännyttävä takaisin... Mistyä ei näyttänyt häiritsevän, taukoja tarvittiin vain se 2, mitä kokeessakin pidetään. Kokeessa tauot kestävät 15 ja 20 min, mutta Misty pitkästyi jo ennen sitä, vaikka tauot pidettiin vesiojan vieressä. 19 kilometrin kohdalla Misty olisi vielä halunnut juosta ohikulkevan kissan perään... Ylimääräiset 2 kilometriä yritin ajaa mahdollisimman mummovauhtia eli maks. 10km/h Mistyn vuoksi, mutta se kyllä vilkuili sillä silmällä, että "kohta tuo vielä kaatuu mun päälle"...

Juoksukokeen päätyttyä järjestäytyvät ohjaajat tuomarin antamien ohjeiden mukaan harjoituskentälle koirien seuratessa ohjaajaansa taluttimessa perusasentoon. Kukin osallistuja suorittaa vuorollaan koiransa kanssa suorituksen  ”seuraaminen vapaana” Liike voidaan myös suorittaa kytkettynä löysässä taluttimessa. Suoritus täytyy tehdä koeohjeen mukaisesti. Liikkeen aikana ei suoriteta ampumakoetta.
Tämän lisäksi on tuomarin varmistauduttava koiran moitteettomasta henkisestä tilasta. Kokeen suorittamistapa on arvostelijan määrättävissä.

Kotona pyysin Mistyn siis vierelle istumaan ja se tulikin iloisesti. Seuruutin sitä vain pihan poikki, ja se jopa jaksoikin seurata ja keskittyä. Pitää vissiin pyöräillä aina ennen tokoa, johon Mistyn on aina ollut vaikea keskittyä, koska se on sen mielestä maailman tylsin laji............ Palkaksi heitin autonpesuharjan, koska en löytänyt mitään keppiä tai lelua tms. Misty lähti aivan innoissaan juoksemaan harja suussa, eikä millään meinannut palauttaa sitä.

Ei tuo matka nyt niin hurja ole ja vauhtikin on ihan kevyt. Aloin haaveilla kokeesta viimeistään jo viime kesänä, kun sakemannileirillä oli siitä lajiesittely, ja Läike sai homman kuulostamaan niin helpolta. :) Kokeeseen saa osallistua kaikki rekisteröidyt koirat rotuun ja kokoon katsomatta. Alunperin haaveilin kokeesta joskus Pinjan kanssa, mutta aika riensi taas liian nopeasti. ;) Kokeessa "korkein ikä on 6v". Tarkoittaakohan se, että koira ei saa olla täyttänyt 6v vai 7v..? D-lonkistaan huolimatta Pinja on innokas pyöräilijä.

Ikänsä puolesta Timi olisi voinut osallistua siihen varmaan myös, ja ilomielin se olisi treenannutkin siihen. Läikekin tuli maininneeksi leirillä lajiesittelyssä nimenomaan pienet terrierit, jotka ovat hyvin sitkeitä, eikä ollenkaan epäilisi pienten koirien mahdollisuutta läpäistä testi, toista se on isoilla ja raskailla. Mutta Timillä on huonot kynnet, joten se ei harmikseen voi pyöräillä kuin pari kilometriä, ettei kynnet murru. Timi vieläpä on niin herkkä kynsistään, että jos sillä on kynsi kipeä, niin koko koira on niiiiin kipiä... Voitte vaan kuvitella, millaista niitä on leikata! ;)