Viettitestaus

Tänään järjestettiin Lapuan raviradalla kahdet koirapirskeet: Lapuan koiraharrastajat järjesti viettitestauksen ja Lakeuden kennelkerho järjesti agilitykisan 3.luokalle. Agilitykisaan osallistuin vaan talkoolaisena. Heti tuli kotoisa olo, kun tuli haukutuksi heti ovella! :P

Viettiarviointiin mentiin pikkutyttöjen eli Millan ja Kaislan kanssa. Mukana menossa oli myös 2 meidän kasvattia, 'isot' tytöt Nemi ja SIRU. Ei ainakaan tarvinnut hävetä! :) Valitettavasti kaikki kuvaaminen oli ehdottomasti kiellettyä. :'(

Milla on niin saalisviettinsä vallassa, että paljon muuta älyllistä toimintaa sen korvien välissä ei olekaan. xD Mutta viettitestauksessa kerrottiin, että kyllä siltä muutakin alkoi löytyä kuin kimakkaa turhautumishaukkua ja maahanmenon tarjoamista. Milla on aina kova kauppaamaan viimeksi oppimaansa asiaa ja nyt vuorossa oli maahanmeno, jolla oon koittanut opettaa sitä ilmaisemaan pikkuesineitä, siitä palkkioksi Milla on aina saanut himoitsemansa lelun. [Vielä kun se ymmärtäisi, että pikkuesine pitää myös löytää ennen kuin sitä voi ilmaista. ;)] Milla puri heti kunnolla tyyny kurkkua myöden, ja antoi meikäläisen tulla viereen silittämään toinen käsi leuan alla. Toisella kierroksella se tarjosi maahanmenoa vain pari kertaa ja haukkui jo lyhyitä sarjoja saadakseen tyynyn hampaisiinsa.

Kuvaaminen oli kielletty, joten purin oman turhaumani päivän ostoksiin: metallinen noutokapula, silikonipallo ja 3m liina.

Kaisla on rohmunnut itselleen Millalta melkein kaiken puolustusvietinkin, varastaahan se siltä kaiken muunkin, kun Millan lanttu ei leikkaa ihan yhtä nopeasti! ;D Kaislan puolustusviettiä siinä sitten ihmeteltiinkin näin nuorella ikää, ja käskettiin edetä rauhallisesti. Ja käskettiin pitää kovassa herran nuhteessa, kun kyseessä on niin (henkisesti) vahva nuori koira, joka maalimiestäkin tuijotti uhmaavasti suoraan silmiin. Sanoin muuten vahingossa Kaislan olevan 5kk, mutta uusi laskenta paljasti sen olevankin "jo" 6kk, mutta tuo sama puolustushalu sillä oli havaittavissa jo paljon nuorempanakin. Toki pennun kanssa touhutaan suojelussakin saalisvietillä, ja sitäkin Kaislalla riittää. Kovasti Kaisla poukkoili ja haukkui turhautuneena purutyynyn perään. Puruote ei ollut yhtä hyvä kuin Millalla, eli otti tyynystä paremminkin etuhampailla kuin koko kalustolla. Kaisla ei arvostanut sitä, kun menen sen viereen pitämään leuan alta, vaan sylkäisi tyynyn aina pois. Toisella kierroksella pikku-Kaisla oli oudoksesta jo niin väsähtänyt, että ei saanut juuri muuta aikaiseksi kuin epätoivoista itkupotkuraivari-haukkua ja teki kuperkeikan päästyään vihdoin jälleen upottamaan kulmahampaansa purutyynyyn.

Kaisla muutama päivä sitten. Oli taas niin pitkälle suunniteltu kuvaussessio, että handlerilla on mitään ei-julkaisukelpoista päällä, vaan mitkäs muut kuin "eläinhuonevaatteet"! :P Ja Kaislan oli ihan pakko poseerata takajalat harallaan... Tyydyimme laihaan lohtuun mieluummin kuin lihavaan riitaan, hän ei olisi halunnut poseerata ollenkaan. Ei tainnut tulla näyttelypuudelia tuosta. ;)

Nemin ensimmäistä suoritusta en päässyt valitettavasti näkemään, mutta kuulin tutun haukun kyllä agilityradalle. :D Nemistä olisi kuulemma suojeluun, mutta Marita sanoi, että hänestä ei. :D Toisen kierroksen näin ja siinä Nemi otti vähän mörköä, kun maalimies paukutteli piiskalla maata. Koska tilaisuudessa ei suureksi suruksemme saanut  kuvata, tässä ennen näkemätöntä materiaaliaa Nemin ihan ensimmäisistä suojeluharjoituksista. Ne on pieniä, koska ne on napattu pokkarilla kuvatuilta videoilta. Kuvissa vasemmalla näkyvät "varjostukset" ovat linssien väliin joutuneita kanin tms. karvoja... -_-

Nemi Ylistaron kentällä veljen kanssa 23.10.2011.

Nemi, äitee ja Seppo Goman Demant's syyspippaloissa. Nemin isä on Demant's Pedro ja tuolloin meillä vielä oli Demant's Fee "Elli".

Sirun kaltaiset on kuulemma kouluttajien valopilkkuja. Maastonakki oli niin sakemannia kuin olla voi, että oli siinä yleisöllä naurussa pitämistä. Harmittaa vaan, siitä olisi saanut hyvän videon ennakkoluuloisille näytettäväksi, liittyi ne ennakkoluulot sitten pikkukoiriin tai suojeluun. :D Kyllä Sirullakin oli kuulemma puolustushaluakin vilahtanut, tomeranahan se oli kokoajan Kirsin ja maalimiehen välissä. Mutta pääasiassahan Sirua ajoi pohjaton saalisvietti, että silmät melkein pyöri päässä, kun patukkaa vietiin sen edessä. :D Useita koiriahan piti paljonkin houkutella lähtemään leikkiin mukaan, jossa koira saalistaisi maalimiehellä olevaa lelua (suojelukoulutuksen perusta). Aina se ei onnistunutkaan, kun koiralla joko ei ollut saalistushalua tai se pelkäsi maalimiestä liikaa. Maalimieshän ei käyttäytynyt uhkaavasti kuin esim. Nemille, jolla oli jo alalta kokemusta. Mutta Siruhan oli intoa täynnä: "Jee, mulle on järjestetty tänne tällainen kiva leikkituokio setien kanssa ja mä saan purra ja ravistella ja jahdata uusia leluja!" :D  Normaalisti koiralta vaatii hieman kanttia haukkua ihmistä päin, ja sen joutuu huomioimaan esim. hakupuolella. Mutta aussillahan ei ole mitään kynnystä haukkua ihmisiä kohti, vaan niiden mielestä voi aivan hyvin komentaa haukkumalla, jos jotain tahtoo, ja Siru NIIIIIIN tahtoi purra leluja. ;)

Kommentteja maalimiehiltä:

• "Miettikää miltä tuo näyttäisi pitkässä liikkeessä!" (ks. alla) No, sehän vähän kuin toteutettiin seuraavalla kierroksella, kun maalimies meni vähän kauemmaksi kuin sieppari pesäpallopelissä, ja Siru päästettiin irti ampaisemaan kohti ihanaa uutukaista pikku-purutyynyään. :D 
• Hyökkäyksen torjuminen eli ns. pitkä liike: Koira juoksee kentän poikki kohti hyökkäävää maalimiestä "ja ottaa täydessä vauhdissa hihan suuhunsa. Yleensä liian kovan törmäyksen välttämiseksi maalimies nostaa koiran ilmaan ja pyöräyttää liikkeen suuntaan ja laskee hallitusti alas." Dogsports

• "Mä haluan tuon koiran!" 
• "Hihaa pienempi koira käyttäytyy kuin sakemanni!" Kiva, että oma kasvatti on juuri sen mukainen, mihin aussissa ensimmäisinä asioina ihastuin. :)
• Tuumailivat myös, että helposti tuon saisi varmaan ottamaan kiinni oikeaankin puruhihaan, miltä se näyttäisi siinä roikkuessaan ja maalimiehen kuljettaessa sitä polvillaan maassa. :D Ei arvannut maalimies, kuinka korkealle ilmaan aussi pomppaa, ja Sirun onnistui napata varomattomalta maalimieheltä lelu.

Sirua oli päivän päätteeksi jopa tituleerattu päivän yllättäjäksi ja parhaaksi suoritukseksi!!!! Aika hyvä, ottaen huomioon, että testauksessa oli mm. useampi sakemanni, ainakin yksi dobermanni, bordercollie, lapinporokoira, espanjanvesikoiria ja cockerspanieli. Ja Siru ihan vissisti paineistui koko hommasta vähiten, vaikka oli kaikkein pienin osallistuja!!!! Mutta mikäs siinä, kun ihmisten kanssa on niin hauskaa. :)

Zoey-yorkki Facebookista, NewBlood Kennels. Jaoin sen Aussikerhon ryhmässä, ja hyvää tarkoittava vastaanotto kuvaa hyvin vielä sitkeästi istuvaa uskomusta suojelukoulutuksen sisällöstä: "Just joo, tehdään niistä taas kipakoita koiria - Toiset tekee ja ovat tehneet kovasti työtä että aussiluonteet on saatu mukaviksi ja nyt taas ärsytettäisiin ne kiinnikäyviksi. Ei hyvä, ei ollenkaan."

"Suojelukokeeseen oikein koulutettu koira ei ole vihainen eikä vaaraksi ympäristölleen. Suojelussa koira nauttii saadessaan "taistella" avustajan kanssa. Koira kohdistaa taistelun ainoastaan suojavarusteisiin puettuun henkilöön, joka innostaa koiran puremaan suojahihaa. Lajissa harrastamisen edellytyksiä ovat koiran tasapainoinen luonne ja ohjaajan vastuuntuntoisuus." Palveluskoiraliitto

"(liikaa spontaania aggressiota osoittavaa koiraa ei pidä käyttää jalostukseen tai kouluttaa suojeluun)" --- "Mainittakoon vielä ettei suojelu tee koirastamme sen aggressiivisempaa, joksi luoja on sen luonut. Tämä ominaisuus tulee perittynä -aggression ilmiasua voi muokata, mutta sitä ei voi lisätä tai laskea koulutuksen kautta." Dogsports

~ No matter the package....the spirit is the point! ~