Viikonloppu meni Helsingin Messukeskuksessa Vuoden Voittaja -koiranäyttelyn yhteydessä järjestetyillä Eläinmessuilla. Itse olin kaneilla pet-tuomarina molempina päivinä. Omat eläimeni olin ilmoittanut ulkomuotoon vain sunnuntaille; 4 marsua (Buster, Ticu, Maceinen ja Nananea) ja 2 kania. Hermeliinit saivat kerrassaan hyvät arvostelut: Kurre sai 93 pistettä (väristä "vain" 8/10 ;D) ja Vilma 94+KuMa!!!!!!!!!!!
Marsupuolella Maceinen sai toisen sertinsä. Busterin handlerien mukana tuli sellaisia terveisiä, että se olisi ollut ROP (ja todennäköisesti siten saanut myös kolmannen sertinsä ja valmistunut valioksi!!!!!!!!!)... Mutta Buster ja Ticu onnistuivat nykäisemään kunnolla lauantai-iltana, kun järjestelin niille puluboxiin enemmän tilaa, kun osa matkalaisista oli lähtenyt uuteen kotiin. Väliseiniä siirrellessäni oli toinen onnistunut huomaamattani sujahtamaan toisen puolelle ja sekunnin murto-osassa matkan hermostuttamat pojat kävivät toisiinsa käsiksi kuin hyeenat. Buster sai kuonon päälle haavan, onneksi ei kuitenkaan mitenkään pahan, mutta haavan silti. Tuli Busterista kuitenkin Tuomarin Suosikki, mikä on harvinaista herkkua sekin. Kiitos avuliaille handlereille ja matkaseuralle, joka teki marsujeni osallistumisen mahdolliseksi! :)
Viikonloppu oli arvostelujen merkeissä niin kiireinen, että en ehtinyt kierrellä ollenkaan kojuja tai katsoa näytöksiä. Valitettavasti en ehtinyt edes vilkaisemaan koirien arvostelua kumpanakaan päivänä. Se oli tosi harmillista, koska oltiin paikalla ihan loppuun asti ja silti kaikki ryhmäkilpailutkin jäivät näkemättä. Pahoittelen myös, jos vaikutin tylyltä jollekin!!! Se johtui ihan vain kiireestä, olisi ollut kiva jutella paljon enemmän kaikkien kanssa! Ja olihan siinä myös melkoiset paineet, kun pet-kaneja oli ilmoittautunut niin mahdottomasti, ja itsellä ei ollut aavistustakaan, miten ehtii kaiken suunnitellut hoitaa yksien messujen aikana... ;)
Steriiliksi luultu Latjolajban osoitti meidän olevan ainakin osittain väärässä. Eilen huomasimme Diciembren masun kasvaneen aivan yhtäkkiä. Tänäaamuna vauva olikin jo maailmassa: pieni tai siis melko suuri d.e.white poika, suurilla korvilla ja pyöreällä naamalla varustettuna.
Ulrika-mummo, sinisilmäinen hermu, nukkui yöllä pois. Rouvalla olikin jo ikää ja vanhuuden oireita sen verran, että lähtö oli odotettavissa. Mutta silti se tuli ikävänä yllätyksenä. :´( Samainen jouluenkeli nappasi kainaloonsa lähtiessään toisen, vielä pienemmän ja suhteessa vanhemman kyytiläisen; Lidia-hamsumuorin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti: ei kiroilua, vihamielisyyttä, poikas- tai hintakyselyitä. Hoito-ohjeet ym. kysymykset edelleen vieraskirjaan!