Kesäkuulumisia

Pitkään aikaan en ole ehtinyt kirjoitella kuulumisia. Varmaan tärkeinpänä syynä on tuo perheenlisäys koirapuolella, jonka varmaan "vakioasiakkaat" ovatkin jo havainneet. ;)

Kanila Af Tonstjärnasta meille vuokralaiseksi tullut Essi punnersi tosiaan hiellä ja vaivalla 4.6. aamuyöstä alkaen maailmaan 5 lievästi sanottuna potraa sakemanninpenskaa. Jos sakemanninpennun normaalipaino on 300-500 grammaa, niin ei sitten mikään ihme, että homma meinasi välillä Essillä ottaa hietaan. Essin pentujen painot nimittäin olivat 508-680grammaa, että siinä oli kyllä auttava käsi jos toinenkin tarpeen. Essin omistaja Mirjam oli mukana synnytyksessä.

Eilen huomasin joka iltaisen punnituksen yhteydessä, että Essin joillakin pennuilla alkaa jo silmät aueta! :) Kovasti vauvojen painot nousee, pistän käyrääkin jossain vaiheessa näkyviin jahka sitä koneelle asti saan... Penskat ovat jo viittä vaille tuplanneet syntymäpainonsa.

Atsalealla oli eilen ultraääni ja siitä ei kyllä ottanut erkkikään selvää, että onko vai ei. :S Neiti/rouva on perinyt äitinsä pernan, joka on juuuuuri siinä edessä, kun yrittää ultraäänellä tirkistellä mahdollisia vauvakuulumisia... Voi olla, että sieltä joku muutama pentu tulee.

Pistin pentusivulle myös tuon harmaan tulokkaan, joka olisi tarkoitus yhteisesti Marjukan kanssa sijoittaa. ;) Nämä sudenpennut ovat tähän astisiin koiriimme verrattuna huomattavasti käyttölinjaisempia, mutta silti tosi kauniita rotunsa edustajia.

Joiku-neidin vauvat olivat yön aikana syntyneet! <3 Tosi terhakoita lapsukaisia ovatkin. Kiva välillä saada tällaisia parempia kuulumisia... Kesän alku on tänä vuonna ottanut lujille meidän marsulassa. Yhtäkkinen ilmaston muutos kunnon helteisiin siitä pitkittyneestä viileästä melkein-kesä-muttei-kuitenkaan -jaksosta ei ole kaikkien elimistölle mieleen. Rakas Kanervani menehtyi keskenmenonsa jälkeen raskausmyrkytykseen, Viennetan ja Viljan poikaset taas tuntuivat syntyneen aivan ennen aikojaan, mutta kummastakin poikueesta jäi kuin jäikin päiviämme sitkeät tyttölapset ilahduttamaan.

Kanit marsuista puhumattakaan kiskovat jo kaksin käsin naamaansa tuoretta vihreää sapuskaa. Olen hakenut viereiseltä montulta luonnonantimia, kun oman pihan ruohot olen kyninyt "loppuun" niistä kohdista, missä ei kasva enemmistönä leinikkejä... :6 Luppikset Moonaa, Oonaa, Evitaa ja Hessua lukuunottamatta muuttivat pihahäkkeihin edellispäivänä ja eilen marsujen tukkaperhe muutti leikkimökkiin, jossa meidän keltapunaiset hermut (äitiyslomalaista Ilexiaa lukuunottamtta) jo asustelivatkin. Myös marsujen laiduntamisaitaukset taitavat olla nyt melkein päivittäisessä käytössä.

Kesän kunniaksi ovat vanhaan tuttuun tapaan heränneet talviunestaan kaikista piittaamattomimmat ja röyhkeimmät kaninkyselijät. Kömmittyään ylös talvikoloistaan ne tarttuvat luuriin ja alkavat soitella kanikasvattajille ja eläinkauppoihin. Tämä tehdään siis ENNEN kuin aletaan pohtia, että mitäs sille kanille sitten syksyllä tapahtuu???? Jos naapurin kani pärjää talvellakin pihalla suojanaan pelkät kalterit, niin jostain kumman syystä se ei kuitenkaan vastuuntuntoista myyjää vakuuta.

On kai lemmikin hankkiminen muutakin kuin hengissä pitämistä? Vaikka kani pysyisikin hengissä lumihangessa yötä päivää, mahtaako se olla kovinkaan mukavaa? Riittääkö teille tosiaankin se, että saatte eläimenne PYSYMÄÄN HENGISSÄ?? Eikö lemmikin pitäminen ole enää mitään muuta?! Kyllähän ihminenkin pysyy hengissä hyvinkin arktisissa oloissa, mutta ihminen pystyy tekemään itselleen vaikka nuotion, laavun, kuumaa juotavaa, sekä lisäämään ja vähentämään vaatetusta tarvittaessa. Kanin vaatetuksen lisääminen ja vähentäminen tapahtuu viikkojen viiveellä, ei minuuttien kuten ihmisellä. Kani joutuu myös sammuttaa janonsa nuolemalla jäätä tai lunta. Sinä itse lienet ulkoilmaihmisiä, kun uskot pienen kaninkin selviävän pahimmissakin pakkasissa. Harrastanet hiihtoa, laskettelua jne... Ja täten myös tiedät, että lumi ja jää ei vie janoa siten kuin vesi!!!!!!!!

Nooh, onneksi on olemassa niitä huomaavaisia, ajattelevaisiakin ihmisiä, jotka eivät aio pitää kesäksi hankkimaansa kania talvella ulkona. Ainahan kanin voi viedä eläinkauppaan, tappaa tai vapauttaa syksyllä! ;) Aaaah, kun mä taas rakastan ihmisiä... Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset, millaista esimerkkiä te näytätte lapsillenne, joille kesäkanin hankitte! Näinkö lapset oppivat vastuuta? Ainoa, minkä lapsi tässä oppii, on epäluottamus vanhempiinsa, jotka voivat tuosta vaan riistää lapseltaan tämän rakkaan ystävän, hoidokin ja perheenjäsenen, johon lapsi on jo kiintynyt ja jota se on hoitanut suurella hellyydellä. Lapsi on oppinut näkemään miten herkkä, haavoittuvainen, persoonallinen ja hänestä riippuvainen olento kani on, mutta yhtäkkiä aikuiset heittävätkin sen pois kuin sillä ei olisi edes tunnearvoa käytetyn lelun vertaa!!!!

Ja mä todellakin tiedän kokemuksesta, että siitä jää traumoja! Puhumattakaan siitä, miltä kanista tuntuu. Se luulee olleensa kiltti kani, jota rakastetaan ja hoidetaan. Sitten se joutuukin hyvällä onnella (jos sitä ei tapeta tai "vapauteta") pieneen häkkiin eläinkauppaan, jossa se ei ole kenellekään erityinen ja jossa hyppää paljon vieraita ihmisiä edestakaisin. Niistä kaikki eivät lainkaan osaa käyttäytyä niin kuin pienen eläimen kanssa pitäisi. Kani voi joutua olla eläinkaupassa ties kuinka pitkiä aikoja, koska se on jo iso ja on syksy ja joka puolella pursuaa ylimääräisiä kesäkaneja. Tilanpuutteen tai myyjän tietämättömyyden takia se saatetaan sulloa samaan häkkiin vieraiden kanien kanssa, jotka hyvin pienellä todennäköisyydellä sattuvat olemaan sen ystäviä. Se ei ehkä koskaan saa uutta kotia tai ainakaan ei voi olla varma, saako hyvän sellaisen tai onko se tässä vaiheessa enäää edes terve. Eikä kani tosiaankaan ymmärrä miksi näin tapahtui.