Vastoin kaikkia odotuksia (tähän astinen tuuri...) hamsterimme Jaden pesässä on 7 poikasta! :D Poikaset ovat kaikki jotain punasilmäistä väriä; kyyhkynharmaita, hunajakyyhkiksiä ja mahdollisesti hunajaa (?). Mahdolliset hunajat ja hunajakyyhkikset ovat uroksia. Kuvio on kaikilla valkonauhainen. Vain yksi nauhaton poikueesta löytyy. Jos poikueessa on myös tyttöjä, ne ovat kyyhkis kilppareita. Isä on pitkäkarvainen ja Jade kantaa pitkäkarvaista, joten molempia turkinmuunnoksia saattaa olla; pitkiksiä ja pitkäkarvaisuutta kantavia lyhkiksiä. Kissankello ja Ferula eivät saaneet vieläkään poikasia... Ongelma jota on hyvinkin paljon "liikkeellä" ollut tänä talvena.
Kaikki rusetilliset ja teddymarsut ovat nyt yhtä lukuunottamatta lähteneet marsulastamme maailmalle. Ainoastaan Leona odottelee vielä siirtymistään Muskotin marsulan maskotiksi. ;) Loput jatkoivat matkaansa Vaasan kaninäyttelystä 18.4 Yvonnen marsulaan.
Meillä on tekeillä pientä vähennyspolitiikkaa pikkueläinrintamalla. Tähän asti niillä on ollut 2 hoitajaa, joten eläinmäärälle ainoa rajoitus on käytännössä ollut vain tila, jota on ollut mielestäni aika ruhtinaallisesti. Nyt olisi pitkän tähtäimen tavoite, että eläinmäärä laskisi sellaiseksi, että jaksan hoitaa ne yksin. Turkkimarsuista taloon on siis jäänyt ainoastaan peruaanit. Sileäkarvaisten puolella olen luopunut black tanien ja aikaisemmin myös creamien ja golden jenkkien kasvatuksesta. Hiirikasvatus on vastustanut sen verran pahasti viime aikoina, että sen lopettaminen tulee vastaan rumasti sanottuna sopivasti. Eihän meillä tällä hetkellä ole edes yhtään urosta! Seeprahiirikin kuoli vanhuuteen jokin aika sitten. Nyt on vain 5 tavistyttöä täällä meillä kotona. Kääpiöluppia pidän vain omaksi iloksi, mutta osalle etsin hissukseen eläke- tms. kotia... Hermeliinikasvatus jatkuu ihan normaalisti. Eli pienimuotoisena. ;) Hermeliinit ovat aina olleet minulle se oikea rotu, kääpiölupat tulivat alunperin äiteen toivomuksesta.
Meillehän tuli aikaa sitten elämäntilanteen muutoksen vuoksi takaisin hermeliinikasvattimme, jotka oli jo valmiiksi yhdistetty keskenään eli ruskeasiamsoopeli Pajunkissa sekä luonnonsininen Lily. Pajunkissa on saanut uuden kodin Jennika Nikkarilta, mutta Lily kasvattaa täällä heidän neljää lapsukaistaan. Luonnonharmaa poika on vielä vapaana, samoin 2 tyttöä. Yhden tytön kohtalo on vielä vähän epäselvä, koska sillä näyttää olevan alapurenta. Tyttöjen väri on schwarzgrannen tai luonnonsiam.
Mä sitten rakastan näitä marsujen kimppasynnytyksiä!
14.4. syntyi 2 poikuetta, joiden isänä on Cyan ja emoina Cecilia ja Britta. Kun minä asian huomasin, olivat kaikki naperot sulassa sovussa Cecilian nisillä ja Britta huilasi. Välillä vaihdettiin rooleja... Ota siinä sitten selvää, kuka on kumman poikanen! 5 lilacin väristä pientä ruipeloa, joista yksi kuoli odotetusti vuorokauden sisällä. Neljästä eloonjäävämmästä 2 oli uroksia, joista toinen ilmeni heti varmasti bicolor Brittan pojaksi, koska sillä on goldenin värinen pieni täplä ohimolla. Myöhemmin myös toisesta pojasta löysin mahasta goldenia. Tytöt lienivät sitten molemmat Cecilian jälkikasvua, koska sen maha on ollut suurempi kuin Brittan ja koska poikaset ovat noin pienikokoisia, niin on sillä nyt ainakin 2 poikasta masussa ollut. Ja 2 poikalasta on jo "kuvionsa" perusteella pois laskuista. Tytöillä on ainakin vielä näin vauvaiällä hyvin epätasainen perusväri, mutta selvästi ovat lilacceja eivätkä greytä.Valitettavasti eilen oli kuitenkin marsuja ruokkimaan mennessäni tapahtunut jotain todella surullista! Cecilia ja toinen tytöistä olivat kuolleet. Poikaselta se oli ihan odotettavissa, koska ipanat ovat syntyneet hyvin pieninä, mutta Cecilia näytti oikeinkin hyvin voivalta ja normaalilta. Mutta tietäväthän muutkin marsuja kasvattaneet, että ei se ole silti sanottu; JOKAINEN päivä on hyvä päivä hankkia raskausmyrkytys tai kuolla johonkin muuhun lisääntymiseen liittyvään ongelmaan. Ja sehän tunnetusti käy marsuilta helposti ja HUOMAAMATTA! Tosi ikävä takaisku, varsinkin kun kaunista Ceciliaa kovasti haaveilin näyttelyttäväni saatuani sille vihdoin paperitkin. Ja meillä kun menetetään naaraita TODELLA harvoin tähän vitsauksen omaiseen raskausmyrkytykseen, niin miksi juuri CECILIA!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti: ei kiroilua, vihamielisyyttä, poikas- tai hintakyselyitä. Hoito-ohjeet ym. kysymykset edelleen vieraskirjaan!