Eilen jouduimme hautaamaan eläinhuoneemme vanhimman asukkaan; mustan Zinfandelin Daltonin eli "Empun". Emppu oli ensimmäinen jalostusurokseni luppiksissa, koska aikoinaan Eemeli muuttui Emmaksi ja sitä vähän myöhemmin hankittu Zinfandelin Almando eli "Eemeli" ei saanut Emmaa tiineeksi. Emppu sen sijaan teki Emman kanssa 2 poikuetta ja yhden poikueen Yvonnen kanssa. Empulla oli ulkomuotoluokasta 93 pistettä. Herra nukkui pois n. 8-vuotiaana. Pari päivää aikaisemmin huomasin sen nenän ja silmien vuotavan ja rinnan olevan kuolassa. Herra oli myös laihtunut, joten epäilin sillä olevan takahampaissa vikaa. Niihin ei kuitenkaan pääse itse käsiksi vaan tarvitaan eläinlääkärin välineet ja kanin rauhoittaminen. Emppu oli kuitenkin jo sen verran iäkäs ja heikossa kunnossa, että se tuskin olisi kestänyt rauhoitusta. Siksi uskoimme olevan armeliaampaa päästää se vihreämmille niityille, mutta herra ehti lähteä luotamme itse.
Sininen Eppu eli Millbay's Ejvind lähti kasvattajansa Kristan luokse taivaaseen pari viikkoa sitten. Eppu ehti ilahduttaa meitä 6 vuotta. Tuona aikana siitä ehti tulla kanilamme paras luppa 94 pisteellä ja kunniamaininnalla. Eppu myös ehti tehdä pari poikuetta, toisen Nöpön kanssa ja toisen Mal'Aki-kanilaan. Kuollessaan Epulla ei ollut muita oireita, kuin että se oli alkanut jo iän myötä menettää massaa. Se oli loppuun asti iloinen ja reipas kani, enkä oikeastaan ollut osannut odottaa sen kuolemaa vielä.
Tässä vielä kuvat vaareista parin vuoden takaa. Kuvissa ei ole kummallakaan oikein optimaalisessa vaiheessa oleva turkki, mutta ne on otettu syksyllä, josta kanit pitävät. Kuvat myös tekevät aika hyvin oikeutta niiden kauniille tyypille. Niillä on ollut pitkä kesä takana ja aurinkoa on otettu, joten väri on kirjava. On myös aika ruveta tekemään talviturkkia ja siirtymään sisätiloihin.
Emppu 6v 15.10.2007, eli sillä on ollut valkoinen niskatukka jo vuosia.
Eppu 5v 12.10.2007, silläkin jo valkoista korvien päällä.
Kummankaan kanin jälkeläisiä ei ole meillä enää kotona. Toivottavasti jonain päivänä? Empun jälkeläiset vain ovat jo itsekin iäkkäitä, enkä tiedä missä ne kaikki menevät. Empun poika, Anemone's Figaro eli Viikari, oli meillä viime syksynä jalostuslainassa. Yolina kuitenkin möhli poikueen eli nakkivaiheesta eloon jäi vain yksi poikanen, joka sattui ihme kyllä olemaan nätti sininen naaras. Tyttö ei kuitenkaan elänyt luovutusikään. Viikari nukkui pois talvella, 7-vuotiaana.
"Uuteen kesään, hän jaksanut ei
kevätaamu hänet luotani vei
ja oli taas toukokuu
Lehdessä jo puu"
Kirka - Toukokuu
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti: ei kiroilua, vihamielisyyttä, poikas- tai hintakyselyitä. Hoito-ohjeet ym. kysymykset edelleen vieraskirjaan!