tiistaina, huhtikuuta 28, 2009

Hyvästi, Eppu ja Emppu...

Meiltä on lähtenyt vihreämmille niityille 2 ihanaa kääpiöluppavaaria.

Eilen jouduimme hautaamaan eläinhuoneemme vanhimman asukkaan; mustan Zinfandelin Daltonin eli "Empun". Emppu oli ensimmäinen jalostusurokseni luppiksissa, koska aikoinaan Eemeli muuttui Emmaksi ja sitä vähän myöhemmin hankittu Zinfandelin Almando eli "Eemeli" ei saanut Emmaa tiineeksi. Emppu sen sijaan teki Emman kanssa 2 poikuetta ja yhden poikueen Yvonnen kanssa. Empulla oli ulkomuotoluokasta 93 pistettä. Herra nukkui pois n. 8-vuotiaana. Pari päivää aikaisemmin huomasin sen nenän ja silmien vuotavan ja rinnan olevan kuolassa. Herra oli myös laihtunut, joten epäilin sillä olevan takahampaissa vikaa. Niihin ei kuitenkaan pääse itse käsiksi vaan tarvitaan eläinlääkärin välineet ja kanin rauhoittaminen. Emppu oli kuitenkin jo sen verran iäkäs ja heikossa kunnossa, että se tuskin olisi kestänyt rauhoitusta. Siksi uskoimme olevan armeliaampaa päästää se vihreämmille niityille, mutta herra ehti lähteä luotamme itse.

Sininen Eppu eli Millbay's Ejvind lähti kasvattajansa Kristan luokse taivaaseen pari viikkoa sitten. Eppu ehti ilahduttaa meitä 6 vuotta. Tuona aikana siitä ehti tulla kanilamme paras luppa 94 pisteellä ja kunniamaininnalla. Eppu myös ehti tehdä pari poikuetta, toisen Nöpön kanssa ja toisen Mal'Aki-kanilaan. Kuollessaan Epulla ei ollut muita oireita, kuin että se oli alkanut jo iän myötä menettää massaa. Se oli loppuun asti iloinen ja reipas kani, enkä oikeastaan ollut osannut odottaa sen kuolemaa vielä.

Tässä vielä kuvat vaareista parin vuoden takaa. Kuvissa ei ole kummallakaan oikein optimaalisessa vaiheessa oleva turkki, mutta ne on otettu syksyllä, josta kanit pitävät. Kuvat myös tekevät aika hyvin oikeutta niiden kauniille tyypille. Niillä on ollut pitkä kesä takana ja aurinkoa on otettu, joten väri on kirjava. On myös aika ruveta tekemään talviturkkia ja siirtymään sisätiloihin.


Emppu 6v 15.10.2007, eli sillä on ollut valkoinen niskatukka jo vuosia.


Eppu 5v 12.10.2007, silläkin jo valkoista korvien päällä.

Kummankaan kanin jälkeläisiä ei ole meillä enää kotona. Toivottavasti jonain päivänä? Empun jälkeläiset vain ovat jo itsekin iäkkäitä, enkä tiedä missä ne kaikki menevät. Empun poika, Anemone's Figaro eli Viikari, oli meillä viime syksynä jalostuslainassa. Yolina kuitenkin möhli poikueen eli nakkivaiheesta eloon jäi vain yksi poikanen, joka sattui ihme kyllä olemaan nätti sininen naaras. Tyttö ei kuitenkaan elänyt luovutusikään. Viikari nukkui pois talvella, 7-vuotiaana.

"Uuteen kesään, hän jaksanut ei
kevätaamu hänet luotani vei
ja oli taas toukokuu
Lehdessä jo puu"

Kirka - Toukokuu
...

lauantaina, huhtikuuta 25, 2009

Vaasa KV 25.-26.4.2009

Lauantaina arvosteltiin saksanpaimenkoirat ja meidän kenneliä edustivat hienosti Manteli ja Dusty. Tässä tulee nyt vain näyttelytulokset, myöhemmin naputtelen lisää juttua tästä hauskasta päivästä. Nyt meinaa vähän väsyttää ja huominen jännittää ihan liikaa! (Vaikka mitä menetettävää meillä edes on???? Timillähän on jo monta EH:ta!)

Falco-bordercollien äiskä Mirjam hoiteli suomentamisen koko jengille, suuret kiitokset! :D

Ensikertalainen pikku-Manteli 11kk eli Anemoneniityn Erica Carnea oli ERInomainen ja kolmanneksi paras juniornarttu! :) Mantelin omistavat meidän lisäksi Sirkka Mäki (Faunhof) ja Hakalan perhe.

kraftful juniortik, vackert huvud o uttryck
vacker överlinje, stark rygg
väl utvecklad kropp med bra frånt, bra benstomme
o vinklar, bra päls,
effektiva rörelser, mycket ostadiga haser

Voimakas juniorinarttu, kaunis pää ja ilme, kaunis ylälinja, voimakas selkä, hyvin kehittynyt runko hyvällä etuosalla, hyvät luusto ja kulmaukset, hyvä turkki, tehokkaat liikkeet, hyvin "ei-jämäkät" kintereet.

Dusty eli Anemoneniityn Dusty Rose oli Erittäin Hyvä ja neljänneksi paras avoin narttu huolimatta yksilöarvostelun kommelluksista!!! :D [Dusty ei vissiin ollut aivan yhtä vakuuttunut handlerinsa ammattitaidosta kuin me muut! ;)] Dustyn omistavat meidän lisäksi Sanna & Ulla Reipas.

Litet tung tik, feminint huvud, normal hals, bra proportioner, litet lös rygg och underlinje, bra bröstkorg, bra benstomme och vinklar, bra steg, kunde ha stramare rörelser

Hieman painava narttu, femiininen pää, normaali kaula. Hyvät mittasuhteet. Hieman löysä selkä- ja alalinja, hyvä rintakehä, hyvät luusto ja kulmaukset, hyvät askeleet, voisi olla tiukemmat liikkeet.

**************

Sunnuntaina oli terrierien vuoro esiintyä. Lupasin ainakin Minnalle, Sannalle ja Timille, että jos minä tästä pyörtymättä selviän, niin kunnostaudun paremmin näyttelyyttämään koiria. Meikäläistä jännittikin aivan villisti ja se siirtyi hihnaa pitkin tietenkin Timiinkin, joka istui kehän laidalla meikän sylissä sydän ihan pamppaillen, vaikka vaikutti selvästi innostuneelta pääsemään kehään. Itserakas! ;) Avoimia uroksia oli "peräti" 3kpl, mutta toiset handlerit oli niin konkareita, että se ei paljon meidän rimakauhua hälventänyt. x) Oltiin me silti Timin kanssa Erittäin Hyviä! :)

Hyvät rungon mittasuhteet. Pään tulisi ehdottomasti olla maskuliinisempi
ja pidempi. Ilme pistävä johtuen vaaleista pyöreistä silmistä
Hyvä kaula ja ylälinja Tiivis hyvä runko. Pyrkii seisomaan
etutassut ulospäin. Hyvin kulmautunut takaosa hieman korkea kinner
Erinomainen karvan laatu ei xxxxx parhaassa näyttelykunnossa.
Liikkuu löysin kyynärpäin edestä takaa OK


Vähän meille jäi kyllä epäselväksi, että mikä ei ole parhaassa näyttelykunnossa, turkki vai itse koira? ;) Arvostelu kun on selkeästä käsialasta huolimatta aika eksoottista luettavaa, koska ensin se on kirjoitettu tuomarin sanelusta lyhenteillä ja myöhemmin sekaan on lisätty sanojen loppuosat. Yhdestä sanasta en sitten saanut selvää, mutta jospa minä skannaan lapun tänne, niin saatte analysoida! :) Ehkä se valottaa vähän asiaa.

Timpan ilmettä ja silmiä koskevat kommentit tulivat meikäläiselle uutena asiana. Hih, no onhan se kai aika tuijottaja! ;) Itse oon jo niin tottunut katselemaan keltaisilla silmillä varustettuja sakemanneja, että vaaleasilmäisinkin aussi on niiden rinnalla pikisilmä. Tässähän se tuli todistettua!

Klikkaa:
arvostelu

Näyttelyharkkoja...

Treenipäiväkirjaa ei ole ehditty pitää moneen viikkoon ja tähän on yksi hyvä selitys: olemme treenanneet niin ahkerasti! :D

Tässä välissä Timillä on ollut kolmet näyttelytreenit. Näyttelytreeneissä ollaan opiskeltu ihan tavallisia asioita, koirat ovat menneet kehää ja niitä on laitettu seisomaan ja kopeloitu läpi, laitettu omistajat viemään niitä edestakaisin ja kolmiota. Koiria on myös mitattu säkämittarilla. Yllättävän paljon mukana on ollut metsästyskoiria sekä sellaisia koiria, jotka eivät ole menossa "oikeisiin" näyttelyihin. Tuttuja on ollut mukana mm. Nella, Demi ja Bella & Peppi. Ensimmäisissä treeneissä oli Roosakin mukana ja jäätiin hetkeksi tokoilemaan sen jälkeen Minnan & Filen ja Heidin & Roopen kanssa.

Toisissa treeneissä oli opettajana Ilmo Mässelin lisäksi Katja Hautala, ja silloin saatiin pikkukoirille pöytäkin arvosteluun mukaan. Timi on saanut hyvin palautettua mieleensä Seinäjoen näyttelyssä unholassa olleet poseeraamisjutut. [Omistajasta en ole niinkään varma!] Tosin Timi ei voinut peittää puutunutta ilmettään. "Nääh, miten niin häntä ylös? Älä jaksa, sovitaan että mä oon sakemanni, mulla on maa-tavoittava häntä..." Näyttelytreenit eivät selvästikään tarjoa tarpeeksi haastetta Timin kaltaiselle pikkuduunarille. Lisäksi hänen on mielestään aivan turha roikkua mukana, kun vika on esittäjässä.

Kolmannella kerralla oli jo niin kaunis ilma, että pyöräiltiin Timin kanssa treeneihin. Yritinkin sitten treenata enemmän itseäni. x) Koska isoja koiria oli huomattavasti enemmän, jäi pikkukoirille taas loppuun paljon ylimääräistä aikaa, jonka käytimme Timin kanssa paremminkin tokoiluun. Kun isotkin koirat oli "arvosteltu", otettiin kaikki yhteiseen kehään ja vaihdettiin koiria. Timi päätyi jollekin mettämiähelle ja meikäläiselle tuli jonkun tytön kauniisti esiintyvä mutta leikkisä ajokoiranpentu.

perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

koirakuulumisia

Tokossa Timi on suorastaan urakoinut, mutta sehän pitääkin itseään palveluskoirana, joten ei ole ihme, että se on sinnikäs ja innokas puurtaja. Kävimme Mistyn ja Timin kanssa tokotreeneissä sekä tiistain että perjantain ryhmässä, kunnes kurssi päättyi. Samaan aikaan alkoi BH-kokeeseen tähtääville koirille tiivis rupeama, johon pääsi muistaakseni 6 koirakkoa, mukaan lukien Timi, Misty ja Dusty. Käyttäytymiskokeen säännöt (SPKL) löytyvät tästä pdf-tiedostosta sivulta 18.

Olemme harjoitelleet lähinnä tottelevaisuusosuutta eli paikallamakuuta, seuraamiskaaviota ja liikkeestä maahan ja istumaan menoa. Kerran harjoiteltiin myös kaupunkiosuutta, mutta se sujui kaikilta osallistuneilta koirilta niin hyvin, ettei sitä enää kuulemma tarvitse uusia. Harmi, koska Misty ei päässyt osallistumaan siihen treeniin Leenan sairastumisen vuoksi! Muutkaan sakemannit eivät olleet paikalla. Mutta Dustya se ei haittaa, koska sen koko elämä on yhtä suurta kaupunkiosuutta. ;) Timillä on ärsyttävä ongelma, joka ilmenee kaupunkiosuudella:

"6. Liikenteen keskelle hetkellisesti yksin kytkettynä jätetyn koiran käyttäytyminen, suhtautuminen eläimiin
Tuomarin merkistä ohjaaja kulkee kytketyn koiran kanssa kohtuullisen vilkkaan
kadun jalankulkijoille varatulla osalla. Jonkun matkan kuljettuaan ohjaaja pysähtyy
tuomari merkistä ja kiinnittää koiran taluttimen aitaan, seinärenkaaseen tai vastaavaan.
Ohjaaja poistuu näkyvistä johonkin myymälään tai jonkun muun rakennuksen
sisäänkäyntiin.
Koira saa seisoa, istua tai maata. Ohjaajan ollessa poissa joku henkilö (sovittu
henkilö) kulkee kytketyn koiran kanssa koetta suorittava koiran ohi, sivusuunnassa
noin 5 askeleen etäisyydellä. Yksin jätetyn koiran tulee pysyä rauhallisena ohjaajan
poissaolon ajan. Se ei saa reagoida ohittavaan koiraan (joka ei saa olla haukkuvaa
tyyppiä) aggressiivisesti (voimakas nykiminen ja jatkuva haukkuminen). Tuomarin
merkistä ohjaaja noutaa koiran."


Yksin jätettynä Timi nimittäin haukkuu meikäläisen perään surkeana ja maailman hylkäämänä. Se ei onneksi kuitenkaan reagoi ohittaviin koiriin tai ihmisiin. Tässä on kovasti työmaata. Vaikka haukkuminen ei johtanekaan koesuorituksen hylkäämiseen, niin ihan jo elämän kannalta Timin on hyvä oppia jäämään haukkumatta yksin. Aloitettiin sen harjoitteleminen rima matalalla: keskiviikkona kun ei ollut mitään treenejä, otettiin Misty ja Timi pihaan. Äitee tokoili Mistyn kanssa ja minä harjoittelin Timin kanssa kaikenlaista, mm. paikkamakuuta pitkällä etäisyydellä selkä koiraan päin. Menin välillä talon nurkan taakse ihan hetkeksi ja Timi pysyi paikallaan. :)

Torstaina oli kolmannet näyttelytreenit ja edellistorstaisesta oppineena otin Timin kanssa tokoa, kun aikansa oltiin menty rinkiä ja seisoskeltu jne. Vein Timin paikkamakuulle nurmikolle ja menin itse välillä roskisten taakse piiloon. Timi ei osoittanut ahdistumisen merkkejä, joten pitää vissiin sitten siinä itse kokeessa uskotella sille, että tämä liikenteen keskelle yksinjättämis-tehtävä onkin "vain" paikkamakuu. ;)

Mistylle yksinjääminen on helppo nakki. Se on merkki, että nyt Mistyä ei tarvita, Misty saa sammuttaa aivot. Ja niin se tekee. Naps. Ei sen kummempia. Näyttelyissä ja SPL:n leirilläkin Misty makoili vain tyytyväisenä näyttelyhäkissä lataamassa akkuja seuraavia seikkailuja varten.


Jos unohdetaan jättäminen yksin keskelle kaupunkia, Timin edistyminen on saanut oikein Krisse-opettajaltakin ruhtinaallisesti kehuja! :) Poika on toki osannut liikkeet jotenkuten jo pitkään, mutta esim. noin vuosi sitten Timi ei pystynyt harkoissa tekemään juuri mitään muuta kunnolla kuin haukkumaan. Kolinapurkin avulla Timi rauhoittui parissa treenissä ihan eri koiraksi! [Mutta purkki ei edelleenkään ole kaikille koirille sopiva koulutusväline! Vaikka se Timillä toimii rauhoittavasti, osan koirista se voi saada "hajalle" entistä pahemmin!]

Koska meikäläisen kielloista, uhkauksista ja lahjonnasta oli tullut tehottomia kaikkivoipalle haukkumiselle, otin kolinapurkin talvella mukaan treeneihin ja ravistin sitä, jos Timi riehui. Timiä ei siis varsinaisesti säikytellä purkilla, vaan kolinapurkin ravistus on Timille "EI", koska Timi oli kerran haukkumisen suhteen "kuuroutunut" normaalille "EI"-sanalle. Viime aikoina purkkia ei juurikaan ole enää tarvittu. Yleensä riittää, että se on mukana. Kerran se jopa unohtui kotiin. Mutta joskus Timi käy niin kiihkeänä, että purkkia pitää vähän näyttää ja ehkä jopa hieman heläyttää. Uskon kuitenkin sillä olevan nykyään enemmän psykologista merkitystä omistajalle, joka on itsevarmempi kun purkki on kentän laidalla tai repussa. x)

maanantaina, huhtikuuta 20, 2009

Pikkueläinten kuulumisia

Tänne on toivottu enemmän pikkueläinten kuulumisia, ja nyt niitä saan myös aikaiseksi naputella.

Vastoin kaikkia odotuksia (tähän astinen tuuri...) hamsterimme Jaden pesässä on 7 poikasta! :D Poikaset ovat kaikki jotain punasilmäistä väriä; kyyhkynharmaita, hunajakyyhkiksiä ja mahdollisesti hunajaa (?). Mahdolliset hunajat ja hunajakyyhkikset ovat uroksia. Kuvio on kaikilla valkonauhainen. Vain yksi nauhaton poikueesta löytyy. Jos poikueessa on myös tyttöjä, ne ovat kyyhkis kilppareita. Isä on pitkäkarvainen ja Jade kantaa pitkäkarvaista, joten molempia turkinmuunnoksia saattaa olla; pitkiksiä ja pitkäkarvaisuutta kantavia lyhkiksiä. Kissankello ja Ferula eivät saaneet vieläkään poikasia... Ongelma jota on hyvinkin paljon "liikkeellä" ollut tänä talvena.

Kaikki rusetilliset ja teddymarsut ovat nyt yhtä lukuunottamatta lähteneet marsulastamme maailmalle. Ainoastaan Leona odottelee vielä siirtymistään Muskotin marsulan maskotiksi. ;) Loput jatkoivat matkaansa Vaasan kaninäyttelystä 18.4 Yvonnen marsulaan.

Meillä on tekeillä pientä vähennyspolitiikkaa pikkueläinrintamalla. Tähän asti niillä on ollut 2 hoitajaa, joten eläinmäärälle ainoa rajoitus on käytännössä ollut vain tila, jota on ollut mielestäni aika ruhtinaallisesti. Nyt olisi pitkän tähtäimen tavoite, että eläinmäärä laskisi sellaiseksi, että jaksan hoitaa ne yksin. Turkkimarsuista taloon on siis jäänyt ainoastaan peruaanit. Sileäkarvaisten puolella olen luopunut black tanien ja aikaisemmin myös creamien ja golden jenkkien kasvatuksesta. Hiirikasvatus on vastustanut sen verran pahasti viime aikoina, että sen lopettaminen tulee vastaan rumasti sanottuna sopivasti. Eihän meillä tällä hetkellä ole edes yhtään urosta! Seeprahiirikin kuoli vanhuuteen jokin aika sitten. Nyt on vain 5 tavistyttöä täällä meillä kotona. Kääpiöluppia pidän vain omaksi iloksi, mutta osalle etsin hissukseen eläke- tms. kotia... Hermeliinikasvatus jatkuu ihan normaalisti. Eli pienimuotoisena. ;) Hermeliinit ovat aina olleet minulle se oikea rotu, kääpiölupat tulivat alunperin äiteen toivomuksesta.

Meillehän tuli aikaa sitten elämäntilanteen muutoksen vuoksi takaisin hermeliinikasvattimme, jotka oli jo valmiiksi yhdistetty keskenään eli ruskeasiamsoopeli Pajunkissa sekä luonnonsininen Lily. Pajunkissa on saanut uuden kodin Jennika Nikkarilta, mutta Lily kasvattaa täällä heidän neljää lapsukaistaan. Luonnonharmaa poika on vielä vapaana, samoin 2 tyttöä. Yhden tytön kohtalo on vielä vähän epäselvä, koska sillä näyttää olevan alapurenta. Tyttöjen väri on schwarzgrannen tai luonnonsiam.

Mä sitten rakastan näitä marsujen kimppasynnytyksiä! 14.4. syntyi 2 poikuetta, joiden isänä on Cyan ja emoina Cecilia ja Britta. Kun minä asian huomasin, olivat kaikki naperot sulassa sovussa Cecilian nisillä ja Britta huilasi. Välillä vaihdettiin rooleja... Ota siinä sitten selvää, kuka on kumman poikanen! 5 lilacin väristä pientä ruipeloa, joista yksi kuoli odotetusti vuorokauden sisällä. Neljästä eloonjäävämmästä 2 oli uroksia, joista toinen ilmeni heti varmasti bicolor Brittan pojaksi, koska sillä on goldenin värinen pieni täplä ohimolla. Myöhemmin myös toisesta pojasta löysin mahasta goldenia. Tytöt lienivät sitten molemmat Cecilian jälkikasvua, koska sen maha on ollut suurempi kuin Brittan ja koska poikaset ovat noin pienikokoisia, niin on sillä nyt ainakin 2 poikasta masussa ollut. Ja 2 poikalasta on jo "kuvionsa" perusteella pois laskuista. Tytöillä on ainakin vielä näin vauvaiällä hyvin epätasainen perusväri, mutta selvästi ovat lilacceja eivätkä greytä.

Valitettavasti eilen oli kuitenkin marsuja ruokkimaan mennessäni tapahtunut jotain todella surullista! Cecilia ja toinen tytöistä olivat kuolleet. Poikaselta se oli ihan odotettavissa, koska ipanat ovat syntyneet hyvin pieninä, mutta Cecilia näytti oikeinkin hyvin voivalta ja normaalilta. Mutta tietäväthän muutkin marsuja kasvattaneet, että ei se ole silti sanottu; JOKAINEN päivä on hyvä päivä hankkia raskausmyrkytys tai kuolla johonkin muuhun lisääntymiseen liittyvään ongelmaan. Ja sehän tunnetusti käy marsuilta helposti ja HUOMAAMATTA! Tosi ikävä takaisku, varsinkin kun kaunista Ceciliaa kovasti haaveilin näyttelyttäväni saatuani sille vihdoin paperitkin. Ja meillä kun menetetään naaraita TODELLA harvoin tähän vitsauksen omaiseen raskausmyrkytykseen, niin miksi juuri CECILIA!!!!

Myöhäinen pääsiäistoivotus?



Lähde: ILKKA-lehti, perjantaina 10. huhtikuuta 2009
...

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Koirakuva-viikkohaaste

Koiran unta näkevät maaliskuun viimeisenä päivänä aussitytöt Roosa ja Varpu.



Varpu on uusi perheenjäsenemme Black Back Bananarama. Roosa ehkä haaveilee, voiko abortin tehdä näin vielä 7 viikkoa synnytyksen JÄLKEEN! ;D Hänen mielestään Varpu oli kyllä harvinaisen tarpeeton hankinta, josta näyttää olevan nuorelle rouvalle pelkkää harmia. ;) Roosan oma äitiysneuvolakäynti on muuten 6.4. aamulla. Toivotaan, että masussa kasvaa muutakin kuin vilkasta mielikuvitusta! Ainakaan Roosa ei hoida leluja - EIKÄ VARPUA! Itse asiassa Roosa on pitkällä tikulla luovuttanut Timille Varpun yksinhuoltajuuden. Hän kuulemma "kasvatti" Mistyn, joten nyt on Timin vuoro. ;) Mutta yllättävää kyllä, henkisestä pentuallergiastaan huolimatta Timi pitää Varpusta oikein kovasti!
-

Lemmikkimessut

Lauantaina 4.4.2009 vietimme pitkän päivän Helsingin messukeskuksessa PetExpo-messuilla. Paikalla oli paljon eri lajeja edustettuna, vaikka PetExpo onkin hieman varsinaisia Lemmikkimessuja pienempi tapahtuma. Siellä ei ole niin paljon kojuja, esityksiä ja kivaa ostettavaa. ;) ONNEKSI! Säilyin heräteostoksilta.

Aamulla noustiin taas ylös kahdelta yöllä, nukkumaan olin päässyt vasta puolen yön aikaan... Liikenteeseen lähdettiin hieman ennen kolmea, kun äitee nakkasi meikäläisen Seinäjoen ABC:lle, josta minä ja Sanna hypättiin Marian kyytiin kohti Jalasjärveä. Jalasjärveltä matka jatkui tuttuun tapaan Helin autossa kohti määränpäätä. Tällä kertaa autossa oli peräti tilaa! Ainoastaan pari hamsteria oli "matkustamossa"! Farmarin takaosaan mahtui Heliltä pari puluboxillista marsuja, Kirsin pari marsuboxia, Sannalta Ikean kassillinen syyrialaisia, Marialta muutama rotta, meikäläiseltä 1 marsu, 3 syyrialaista (joista pari siis takapenkillä meikän ja Marian välissä), 2 kääpiöhamsua, sekä 5 hamsterinpoikasta, Mintulta 1 syrkki, Marilta 2 pientä pahvilaatikollista maailmalle lähteviä marsuja sekä Päiviltä 2 aikuista tan-kania isoissa pahvilaatikoissa! :D

Olin ilmoittanut näyttelyyn 3 marsua, mutta päädyin jättämään Geminin ja Ticun kotiin, koska ne eivät olleet oikein massassa. Matkaan lähti ainoastaan Ramona, jonka Heli ystävällisesti esitti vieläpä omalla näyttelylaudallaan. Meikäläisellä kun jäi yksi kassi kotiin, ja sen mukana siis näyttelylauta ja Marin marsun paperit......... Ramona sai reissulta ensimmäisen sertinsä!!

Meikäläisellä päivä sujui kiireisesti arvostellessani 47 kpl pet-marsunaaraita. Vallan jäin kyllä kauas jälkeen urokset ja vielä pariluokankin arvostelleen Kristinan toiveesta saada päivä pulkkaan kahteen mennessä... Miten sen oikein onnistuu pitää moista vauhtia yllä!?! ;D Marsujen kuvat ja tuomarikommentit tulevat tänne aikanaan.

Jos unohdamme ne kotiinjääneet paperit, sain kaikki/kaikkien eläimet maailmalle kunnialla kahta omaa hamsterinpoikasta lukuunottamatta. Olin ihan luullut, että nekin haetaan messuilta, mutta jostain syystä näin ei ollutkaan. ;)

Muuten hamsterien osalta päivä oli erittäin sanoisinko antoisa! Kasvattamani roborovski Cepimirus** sai kolmannen sertinsä valmistuen muotovalioksi. Tämän lisäksi se sai kunniamaininnan tyypistä ja oli paras veteraani ja paras roborovski! Kaiken kukkuraksi se pääsi vielä BIS-kisaan, jossa sijoittui viidenneksi! Niin ja tietenkin se sai myös Laatu1-maininnan sekä arvosanan Erittäin Hyvä.

Suvi Attilan kasvattama Willow-syrkki osallistui ei-standardiluokkaan, koska on väriltään ruoste umborous, myös hyvällä menestyksellä. Neiti oli Tuomarin Suosikki, Paras Ei-standardi, sekä sai myös Laatu1 ja EH. Koe- ja Ei-standardihamstereiden BIS-kisassa neiti sijoittui myös, mutta en muista mille sijalle. Ei kuitenkaan viimeiseksi! :D

Laatu1-maininnat ja EH tulivat myös syrkeilleni Iloinen Yllätys ja Chihiro. Sen sijaan talvikko Susa-Erma's Eleonoora ja Mintun syrkki Satumetsän Rayon olivat "vain" Tyydyttäviä ja Hyviä. ;) Tuomarina oli siis brittiläiset Andrew Bryan (kääpiöt) ja Paul Sharkey (syrkit).