perjantaina, huhtikuuta 01, 2022

Siementen idätys ja versojen kasvatus

Teksti ja kuvat: Katriina Hautala

Julkaistu: Rodentia 3/2021


Idätys voi olla todella helppoa, tai siitä voi tehdä lähes tehdasmaista, ihan riippuen omasta halusta ja resursseista.

Siementen idätys ja versoiksi kasvattaminen ovat mainio tapa hyödyntää siemeniä, koska silloin ne ovat heinänsyöjille (kanit, marsut) lähempänä luonnollista muotoa kuin jyvänä. Myös siemensyöjille (pikkujyrsijät) ne voivat tarjota mukavaa vaihtelua ja terveellisen viherlisän talveen. Myös ihmisille ne ovat erittäin terveellisiä. 


Ravinteikkuus

Idätetty siemen on ravintoarvoiltaan parempi kuin pelkkänä siemenenä. Idätettyjen siementen proteiinipitoisuus kohoaa, mutta kaloripitoisuus laskee, joten myös auringonkukansiementen ituja ja versoja voi huoletta syöttää. Lisäksi ituihin muodostuu elimistölle välttämättömiä aminohappoja. Kuivissa siemenissä on vain vähän tai ei ollenkaan C-vitamiinia, itäneessä siemenessä taas monin verroin. Niissä myös entsyymit lisääntyvät, ja varsinkin B1-vitamiinia iduissa on runsaasti.


Taloudellisuus

Mitä pidemmälle siemeniä jaksaa kasvattaa, sitä halvemmaksi ruokinta tulee, kun samasta määrästä siementä saa enemmän rehua ituina tai versoina verrattuna pelkkiin jyviin. Toki idätys vie vettä, sähköä, aikaa ja tilaakin, riippuen miten isoa viljelmää haluaa pitää.

Vesi ja aika: 

Iduthan pitää huuhtoa mielellään päivittäin lämpimällä vedellä. Suuren määrän huuhtomiseen vettä ja aikaa kuluu vastaavasti. 

Tila ja sähkö:

Niitä ei oikein voi säilyttää ulkona. Huoneenlämpö on hyvä itämiselle. Alhaisempikin lämpötila menettelee, esim. itselläni on n. +10-15◦C, mutta nopeammin ne itäisivät lämpimämmässä. Varsinaiseen itujen säilytykseen tarvittaisiin jääkaappi, mutta sille ei ole ainakaan omalla tyylilläni mukaan tarvetta, jos idut syöttää muutaman päivän sisällä liotuksesta. Idut eivät tarvitse valoa, koska luonnossakin ne olisivat mullan alla. Mutta versoja valo ja aurinko auttaisivat vihertämään. Itselläni ne ovat aika hämärässä huoneessa, joten syötän ne yleensä jo ituina. 


Tarvitaanko multaa?

Itse en laittaisi siemeniä multaan ollenkaan, koska itäessään ne muodostavat muhkean juurimaton/paakun, jonka eläimet syövät kokonaan. Mullassa kasvatettuna, juurimatto menee hukkaan tai multaa päätyy eläinten suuhun. 


Mitä siemeniä?

Melkein kaikkia myrkyttömiä siemeniä voi idättää. Auringonkukan ja viljojen lisäksi voi idättää esim. herneitä, apiloita, sinimailasta... Googlaamalla löytyy paljon verkkokauppoja, joissa myydään ihmisten ruoaksi idätettäviä siemeniä. Niistä voi katsoa ideoita sekä tarkemmat liotus- ja idätyssuositukset.

Itse idätän lähinnä kauraa ja auringonkukkaa, koska niitä saa helposti ja halvalla isoja määriä. Ne on helppo ja nopea saada itämään. Auringonkukan- ja kauranjyviä kannattaa laittaa samaan ämpäriin, koska kaura muodostaa pikkuhiljaa tiiviin juurimaton. Auringonkukan itämistapa auttaa kauramöykkyä pysymään ilmavampana, jolloin se ei homehdu niin herkästi. 

Olen käyttänyt idätykseen pääasiassa rehukauraa. Joskus kaikki säkit eivät idä yhtä nopeasti tai hyvin, mutta en ole ottanut siitä ongelmaa. Ehkä siemenkaura olisi parempaa, mutta koska idut päätyvät rehuksi, on tärkeää tarkistaa, ettei käytetty kaura ole peitattua. Ongelmallisen huonosti itäväksi osoittautuvan kaurasäkin voi syöttää sellaisenaan tai tehdä vaikka itselleen ja lahjaksi kauratyynyjä.

Auringonkukansiemenet ovat niitä samoja, mitä myydään ulkolintujen ruokintaan. Ainoa huono puoli niissä on jyvien mukana tulevat roskat (kasvin osia), mutta mitään konkreettista haittaa ei niistäkään ole tullut vastaan. Eläimet syövät nekin kernaasti itujen mukana. Kun minulla oli vielä hamstereita ja jauhomatoja, nakkelin lionneita auringonkukan roskia jauhomadoille nesteen lähteeksi. Sen sijaan siementen kuoret tahtovat jäädä eläimillä kuppiin, mutta eipä ne mikään tärkeä osa ole muutenkaan ruokavaliota. Kuorittukin auringonkukansiemen saattaa itää, mutta on huomattavasti kalliimpaa.

Joskus ostan ulkolinnuille tarkoitetun sekasiemenpussin idätettäväksi. Tai lisään mukaan herneitä.

Tarvikkeet:

  • Ämpäreitä tai muita korkeareunaisia astioita/kulhoja
  • Siivilä (mielellään mahdollisimman isokokoinen ja niin pienisilmäinen, että pienimmät siemenet eivät tule läpi)
  • Puhdistusainetta ämpärille/astialle joka päivä. Itse käytän kuumaa vettä ja Virkon S-liousta. 
Pienen määrän idätykseen myydään omia astioita, jotka muistuttavat pientä jyrsijän kuljetusboxia ylösalaisin, vink vink! ;)

Ämpäreitä/astioita voi halutessasi olla niin monta, että sinulla on joka päivä yksi satsi itänyt mielestäsi riittävän pitkälle syötettäväksi. Jokainen ämpärillinen siemeniä olisi hyvä huuhtoa päivittäin ja joko siirtää puhdistettuun ämpäriin tai syöttää eläimille.

Eläinten totuttaminen

Ettei eläimet tule ripulille iduista/versoista, olen varmuuden vuoksi totuttanut ne vähitellen muutokseen itujen- ja versojensyöttämiskauden alussa. Eli syksyllä, kun vihreä ruoho loppuu. Kannattaa aloittaa tarjoilut pienillä määrillä ja vaikka itämisaste kerrallaan. Meillä eläimet ovat kyllä tottuneita kauraan sellaisenaan, mutta auringonkukansiemeniä heinänsyöjille ei ole kesällä tarjolla.

  1. päivä: Pieni määrä uusia siemeniä kuivana. 
  2. päivä: Pieni määrä yön yli vedessä liotettua kauraa ja auringonkukansiementä. 
  3. päivä: Pienet annokset siitä samasta 2. päivän satsista, joka on nyt ehtinyt olla itämässä vuorokauden.
  4. päivä: Pienet annokset siitä samasta 2. päivän satsista, joka on nyt ehtinyt olla itämässä toisenkin vuorokauden. 
  5. päivä: Ja niin edelleen. Kannattaa heti aluksi liottaa reilusti suurempi määrä jyviä kuin mitä eläimet seuraavana päivänä syövät. Näin liotettuja jyviä jää vielä seuraavillekin päiville maistiaisiksi, pidemmälle itäneinä.

Isomman määrän idättäminen rehuksi

Itselläni on 40 marsua ja 15 hermeliinikania (1 kani syö saman verran kuin 1 marsu) ja annan lähes päivittäin suunnilleen kourallisen per 2 eläintä. Päivässä menee vajaa ämpärillinen vähintään 4 päivää itänyttä kauraa/auringonkukkaa. Jos käytät jotain muuta lajia, tarkista niiden liotusajat ja idätysohjeet muualta netistä.

Oletetaan, että olet jo totuttanut eläimet ituihin edellä olevan ohjeen mukaan tai voit tehdä sen tässä samalla. Laita ensimmäisellä kerralla likoon niin paljon siemeniä, että siitä riittää esim. hyppysellinen jokaiselle eläimelle totuttamiseksi n. 2-3 päivän ajan. Seuraavat satsit sitten suhteutat eläinmäärään, ja löydät kyllä teille sopivan annostuksen ja idätysajan kokeilemalla.

1. päivä:

Siemeniä liotetaan vuorokauden puhtaassa vedessä, puhtaassa ämpärissä. Suositus on 1 osa jyviä, 4 osaa vettä, mutta itse vain täytän ämpärin ensin vedellä ja nakkaan sinne jyvät perään. Käytän melko kuumaa vettä, ja seuraavana päivänä palatessani asiaan, vesi on jo kylmää. Jyviä on turha sekoittaa etukäteen, koska auringonkukka kelluu ja kaura painuu pohjalle. Ne sekaantuvat kyllä myöhemmin riittävästi huuhteluiden myötä. Päällimmäisenä kelluvat siemenet kannattaa painella veteen, että kastuvat kunnolla.

2. päivä:

  1. Huljuttele siemeniä kädellä ämpärissä lopunkin lian/pölyn irtoamiseksi, ennen kuin vesi kaadetaan pois ja siemenet huuhdellaan siivilässä lämpimällä vedellä. Auringonkukansiemenistä lähtee runsaasti pieniä roskia liotusveteen ja kaurasta irtoaa keltaista väriä. Vesi kelpaa kuulemma kasvienkasteluun, mutta ei eläinten juottamiseen. 
  2. Huuhdellut jyvät kaadetaan siivilästä puhtaaseen ämpäriin, jossa ei ole vettä. Jyvät pärjää seuraavaan päivään sillä märkyydellä, mikä jäi niihin huuhtomisesta.
  3. Laita uusi satsi siemeniä likoon vaikka joka päivä, että syötettyäsi edellisen satsin, sinulla on aina uusi jo tulossa. Liotettavien siementen määrä pitää tietenkin suhteuttaa siihen, paljonko marsulaasi/kanilaasi uppoaa jyviä kerralla.
3. jne päivä:

Sama kuin 2. päivä. Toistamalla kohtia 1-3, sinulla on useampi ämpäri eri vaiheissa itäviä siemeniä. Syötä aina pisimpään itäneet eläimille juurineen kaikkineen. 
Itse annan siementen itää yleensä n. 4-5. päivää ennen kuin syötän ne eläimille. Syötän siemenet ennen sen päivän liotusta, niin on vähemmän läträämistä. Jos koko ämpäri ei mene tyhjäksi, huuhtele loput odottamaan seuraavaa päivää. 

Auringonkukansiemenet alkavat itää jopa vuorokaudessa. Kauroilla kestää 2-3 vrk aloittaa. Niin kauan, että kauroista alkaa lähteä juurten lisäksi vihertäviä versoja (vajaa viikko), siemenet viihtyvät kyllä ämpärissä. Jos haluat kasvattaa ituja vielä pidemmälle, on parasta siirtyä seuraavaan vaiheeseen, versojen kasvatukseen, ettei kasvusto homehdu. 

Ämpäreissä siemenet ja idut pysyvät riittävän kosteina, päivittäisellä huuhtelulla. Ämpäreitä voi laittaa jopa päällekkäin, koska alkuvaiheessa olevat siemenet eivät vielä kaipaa valoa. 

Itselläni on yleensä käytössä 5 ämpäriä, joista neljässä on ituja ja yksi varalla:
  • Yhdessä on uusin satsi likoamassa.
  • Kolmessa on eri vaiheissa olevia ituja.
  • Yksi tyhjä ämpäri on hyvä olla varalla, jos päivän ruokinnalla ei tule tyhjää ämpäriä. Idut on kuitenkin saatava huuhdeltua, ja koska kaikki ämpärin idut eivät mahdu siivilään, tarvitaan yksi tyhjä ämpäri, johon niitä sitten siivilöidään.
Itse laitan vanhimmat idut sekä liotusämpärin päällimmäisiksi. Päällimmäisissä ämpäreissä on tietenkin oltava puhdas pohja, jos se osuu alimmaisen ämpärin ituihin!



Hygienia

Lämpimät, kosteat idut ovat mainio bakteerien elatusalusta, joten hygienia on tärkeää. Muista siis huuhtelut ja mennen tullen puhdistetut astiat! Jos jokin menee kuitenkin pieleen, esim. unohdat huuhdella tai jyvät kaatuvat maahan, syötä ne heti pois, jos tuntuvat vielä syömäkelpoisilta. Niitä ei kannata enää yrittää idättää. Itujen tulee olla terhakoita ja rapeita, ei limaisia ja voimattomia. Homehtunut satsi heitetään kokonaan pois. 

Usein kuulee huolta, että linnuille tarkoitettuja siemeniä ei uskaltaisi syöttää lemmikeille esim. salmonellan takia, mutta huoli on sen suhteen turha. 
Suomen markkinoilla olevat luonnonlintujen ruokintaan tarkoitetut maapähkinät tai auringonkukansiemenet eivät saa sisältää salmonellaa, eläviä tuhohyönteisiä eikä hukkakauraa (Avena fatua). Ruokavirasto

Versojen kasvatus rehuksi


Tarvikkeet:

  • Korihyllykkö tai teline, johon voi laittaa koreja päällekkäin, jos haluat  useammassa erässä versoja. Tämä säästää tilaa, kun versokasvustoja ei ole joka paikassa. (Muussa tapauksessa mikä vain laakea muovialusta käy ja voit skipata tämän.)
  • Tiheäsilmäisiä, matalia koreja, joissa on myös pohja reiällinen. Esim. lusikkalaatikko,  kuljetusboxin kansi. Harvasilmäisen korin voi päällystää hyttysverkolla tai tehdä koko korin alusta asti itse hyttysverkosta nitojalla.
  • Telineen alle kosteutta sietävä lattia ja lattiakaivo TAI pohjapinta-alaltaan koreja suurempi muovikaukalo (esim. kissanhiekkalaatikko, häkin pohjalaatikko) keräämään korien läpi kaadettavaa kasteluvettä.
  • Aurinkoinen paikka, että versot vihertyvät.

Tee näin idätyksen jälkeen:

  1. Teline/hyllykkö laitetaan lattiakaivon tai muovikaukalon päälle.
  2. Hyllykköön laitetaan korit. Korit voi tehdä nitojalla hyttysverkosta.
  3. Idut levitetään koreihin/hyttysverkolle muutaman sentin paksuisena kerroksena. Ei multaa!
  4. Kastele runsaasti ylintä kerrosta. Kasteluvesi valuu kerroksesta toiseen korien tai hyttyverkon reikien kautta, itujen läpi. 
    • Tämän takia tarvitaan se lattiakaivo tai muovilaatikko keräämään kasteluvettä, jos lattia ei sitä salli. Periaatteessahan sinne muovilaatikkoon voi laittaa uuden siemensatsin likoamaan.
  5. Syötä pisimpään versoneet idut juurimattoineen eläimille.

Jos tilaa riittää, versoja voi kasvattaa myös vaikkapa kiinteissä laatikoissa ja ilman telinettä/hyllykköä. Ylimääräinen kasteluvesi on kuitenkin yritettävä kaataa pois tai sitten on kasteltava mahdollisimman niukasti. Muuten on varmaa, että vesi jää seisomaan pohjalle ja versot pilaantuvat. Myös ämpärit ja muut korkeareunaiset astiat saavat versot tässä vaiheessa helposti homehtumaan.

Vuodenaika

Vaikka lämpö edesauttaa itämistä, kesä ei kuitenkaan ole tämän touhun kulta-aikaa, vaan ainakin oman kokemukseni mukaan se on parasta laittaa ilmojen lämmetessä tauolle. Kasvustolla alkaa olla vaikeuksia säilyä pilaantumatta ja myös kärpäset kiinnostuvat siitä. 

torstaina, syyskuuta 17, 2020

tiistaina, huhtikuuta 23, 2019

Myöhäinen pääsiäistoivotus

...kanilan kuopuksilta! Isänä on viime kesänä talouteen muuttanut musta x-kirjava herra Aquabunny's Thranduil, omistajana siskoni Anniina Hautala. Emä on tanskalainen valkoinen ss rouva.


lauantaina, huhtikuuta 13, 2019

Mitä pieneläintuomarit saa kestää?

(Löysin tämän Facebook-muistoistani ja muokkaan sen nyt tänne.)

Mitä jos koiratuomarit joutuisivat sietää yhtä paljon häiriötä kuin jyrsijä- ja kanituomarit? Pahimpia on messunäyttelyt, ja pet-tuomareita on matalampi kynnys häiriköidä kuin ulkomuototuomareita, mutta turvassa eivät ole hekään.

Kaikki ohikulkevat mammat ja kakarat kyselisivät, saako parhaillaan arvosteltavana olevaa karvaturria silittää. Tai "koska se meidän koira arvostellaan, kun meillä olis aika pitkä kotimatka?" Ilmoittautuessaan näyttelyyn, olivat kyllä varmasti tietoisia välimatkasta. Kukaan tuskin on heitä näyttelyyn pakottanut, ja useimmista näyttelyistä saa poistua koska lystää. Ja tuomari voi itse olla vielä kauempaa, ja joutuu olla tappiin saakka.

Sihteerille pitäisi toistaa kaikki vähintään kaksi kertaa, kun se vaan ei pysty keskittyä työhönsä. Tai ainakin sihteeri naukuisi kokoajan tuomarille, että väsyttää, pissattaa eikä pääse shoppailemaan.
Sihteerin ja assistentin (tässä tapauksessa kehätoimitsijan) koko suku hengailisi siinä ympärillä juttelemassa ja estämässä keskittymään omaan työhönsä.

Koirilla palkintojenjako on ihan erilainen homma, kun ne jaetaan siinä "heti", mutta jos kaikki palkinnot säästettäisiin arvostelujen jälkeen, kuten jyrsijöillä, niin tuomarin niitä miettiessä, kehtaisiko jokainen ohikulkija käydä kyselemässä, että koska on palkintojenjako? Itse yritän tietysti vastata aina nätisti, mutta kyllä usein tekisi mieli sanoa, että sitä kauemmin kestää, mitä enemmän HÄIRITSETTE. Pieneläimille jaetaan paljon enemmän palkintoja, erityisesti pet-luokassa, ja niitä saa oikeasti miettiä.

Palkintojenjakoa, kuva: ?
Alan myös ymmärtää, miksi kaikki eläinlääkärintodistukset ei koiratuomareille kelpaa. Meille pieneläintuomareille ei yleensä roudata eläinlääkärintodistuksia, koska se maksaa enemmän kuin itse ilmoittautuminen tai jopa enemmän kuin itse eläin. Mutta pupujen mammat ja kumminkaimat ja sihteeri selittää, että "tuo tuli vasta näyttelypaikalla". Öö, entäs sitten? Ketä kiinnostaa, saiko kani itsensä ruikkuun näyttelypaikalla vai jo kotona, kun turkki nyt on kumminkin näyttelykunnon sijaan sonnassa? Tai märkä, jos se on pesty. Märästä/kosteasta turkista ei pysty laatua arvostella juuri lainkaan. Mitä jos kaikki kastelisivat kaninsa ennen tuomaripöydälle menoa? "Tää likaantui näyttelypaikalla, niin jouduin pestä, mut tää oli kyllä ihan täydellinen turkki ennen sitä ja täydellisenä haluan sen myös arvosteltavan." Kyllä varmaan joo.

Joskus mammat tulee ennen omaa vuoroa näyttämään kanin korvaa, josta naapurinäyttelyhäkin asukas vei palasen. Näenhän minä sen kanin tullessa pöydälle, että korvassa on tuore haava, ja yleensä syyllinen on toinen kani. Haava mikä haava. Selvennyksenä, kaneilla ja jyrsijöillä on melkein jokainen ruumiinosa eriteltynä arvostelukaavakkeessa. Arvosteluun vaikuttaa tottakai negatiivisesti tuoreet haavat, ja varsinkin ne.

Messunäyttelyissä niitä on poikkeuksellisen paljon. Syynä voi olla näyttelyhäkit, joissa toisilleen vieraita eläimiä erottaa vain verkko, ellei omistajat ole vuoranneet väliseiniä pahveilla. Messunäyttelyyn raahataan usein muutenkin kaikki puolikuolleetkin, vanhat eläimet likaisina ja kynnet leikkaamatta ilmaisen sisäänpääsyn, julkisuuden tai voittajatittelin vuoksi. Kannatus on toki kaunis asia, mutta älä koskaan tee sitä lemmikkisi hyvinvoinnin kustannuksella. Jos eläin on jo raihnainen, sen paikka ei ole näyttelyhälinässä, ei vaikka niille onkin veteraaniluokka. Siitä ei saa lisäpisteitä, että eläin on jo niin ja niin monta vuotta ja yhä hengissä, päinvastoin! On julmaa tuoda stressaavaan tilanteeseen eläin, joka näyttää siltä, että se saa hetkenä minä hyvänsä sydänkohtauksen.

Purennan tarkastelua, kuva: Sanni Sirén

torstaina, helmikuuta 21, 2019

Koirarodut ABC -haaste!

Pistetäänpä koirarotuja aakkosjärjestykseen, lemppari tai eniten siedettävä per kirjain.

Perusteet voi olla ihan mitä tahansa käyttötarkoituksesta söpöyteen, nyt ei olla pentua ostamassa!!  Saa perustella, jos haluaa.

Käytä mitä tahansa kieltä tai lempinimiä, jos siitä vaan on apua.

Vain yksi rotu per kirjain!  En löytänyt yhtään rotua Q:lla ja Z:lla.

Itse käytin apuna Wikipedian rotulistaa: suomi / englanti / ruotsi.

Kuvat ovat joko omiani tai Wikimedia Commonsista.

Jos haluat ottaa haasteen vastaan, voit linkittää postauksesi kommentteihin.


Australianterrieri

© Anemoneniityn


Bordercollie 

(australianpunainen)



Cairnterrieri

(punainen)



Dobermanni 

(ruskea, siro narttu, toki typistämätön )



Espanjanvesikoira

En ole oikein ajeltavan turkin ystävä (ainakaan vielä), mutta E:llä alkavista kirjaimista "perro" oli paras vaihtoehto.



Fox Terrier eli kettuterrieri 

(ruskeavalkoinen, karkeakarvainen)



German Shepherd eli saksanpaimenkoira 

(käyttölinjainen, pieni narttu)



Hollanninrottakoira (Dutch Smoushond)

On meinaan söpö!!!!!!!! Miksei kukaan oo kertonut mulle tästä? Meinasin kyllä laittaa hollanninpaimenkoiran.



Islanninlammaskoira



Jackrussellinterrieri 

(karkeakarvainen, ruskeavalkoinen)



Kelpie



Länderi eli kromfohrländer 

(karkeakarvainen)



Malinois ja muut belgianpaimenkoirat 

(siro narttu)



Norwegian Buhund

Tämä oli paha! N-kirjainta kärkkyvät myös lunnikoira (Norwegian lundehund), norwichinterrieri sekä novascotiannoutaja.



Ovejero magallánico 

 (n. 50cm paimenkoira Chilestä, en ollut aiemmin kuullutkaan)



Pyreneittenpaimenkoira 

(puoli/pitkäkarvainen, se kumminkin, mille tulee muutama rasta takapäähän)


"Ranskanluppakorva" siis Bretagnenbassetti



Silkkiterrieri

© Curiosity


Tšekinpaimenkoira



Unkarinpaimenkoira eli mudi 

(väritys faco ja hännällinen)



Villakoira 

(muu kuin isovillakoira)



Westie eli valkoinen länsiylämaanterrieri



Xiasi Dog

Never heard, pitkäjalkainen westie, onpa söpö!



Yorkshirenterrieri

lauantaina, tammikuuta 19, 2019

M-pentue tulossa?

Klikkaa kuva teksteineen suuremmaksi!
Anemoneniityn-nimelle syntyy sittenkin vielä sakemannipentue!

maanantaina, joulukuuta 31, 2018

Hyvää uutta vuotta!


Kuvassa edessä sakemannit:
BH RTK1-2 Hellraiser Mia "Milla/Miu"
Anemoneniityn Lumikaisla "Kaisla"

Sohvalla aussit:
Finsweng Wilja "Myrtti"
Anemoneniityn Kanerva "Pyry"
Curiosity Passion For Beauty "Jade" (silkki)
Ålhammarens Åliver "Rölli"
RTK1-3 Black Back Bananarama "Varpu"
FI EE RUS RKF CH RTK1-2 Nemma's Zero Nine "Ruska"
Curiosity Made Me Beautifull "Säde" (silkki)
RTK1-2 Anemoneniityn Daurian Lily "Lilja"

tiistaina, joulukuuta 25, 2018

Kasvattien joulutervehdyksiä!

Anemone's Thomasina, kuva + mahdollisesti myös omistaja: Katriina Hautala


Anemone's Hippie Hollow Park "Totti", kuva+om. Elina Järvinen


Anemone's Henderika "Elvi" ja Genie in a Bottle "Alva" om. ja kuva: Tanja Leikkainen


On joulukuu, hämärtyy talvinen ilta
valo kuun on tonttujen salainen silta
Sen loiste kun hivelee latvoja puiden
on hetki pian saapuva herkkusuiden

Possu kun yön yli uunissa paistuu,
piparit, laatikot suussani maistuu
Ja lahjoja mietin kun katselen kuuta
voi, saisinpa lelun tai pari luuta.

Vaan yhtä seikkaa silti eniten pohdin,
kerron sen teille, niin hyvin kuin tohdin.
Mikä onkaan minulle se juhlan aihe,
onko joulu vain päivä, vai ikuinen vaihe?

Kas, tärkeintä ei ole joulussa ruoka,
vaikka onhan se mukavaa nuolla tuo vuoka.
Ei edes lahjat tai kynttilän valo,
on juhlalle tarkoitus suurempi, jalo.

Minun jouluni syntyy ystävistä,
pienistä koirista ja ihmisistä.

Joten jouluna haluaisin muistaa heitä,
vielä lähellä olevia, ja enkeleitä.

Niinpä lahjojen sijaan avaan heille sen,
lahjan kauneimman, lämpimän sydämen.

Muistelen hyvällä ja olen tässä,
läsnä, ihmisteni elämässä.

Joka vuosi voin tällaista lahjaa toistaa,
ja kas, taivaalla ystävät tähtinä loistaa

Hyvää joulua karvakamut ja ihmisystävät!

Anemoneniityn Kullero "Onni" kuva + om. Eija Vartijamäki



Anemoneniityn Cashew "Elmo" kuva + om. Mervi Koskiniemi



Anemone's I'm Fanny "Fanni" ja Jupikian Minni "Minni" sekä keskellä kaverinsa Lilli, kuva ja om: Jenni Kanamäki


Anemone's Kharisma Waters "Söpöliini" ja Kristmas Waters "Hiutale" om. ja kuva: Osku Lähde


Elsa ja Anna, om. ja kuva: Paula Korpitie