lauantaina, maaliskuuta 24, 2018

Jyrsijä- ja kaniharrastajan pääsiäisruoho


Vielä ehtii tehdä kaneille ja jyrsijöille pääsiäisruohoa! Yllä oleva on tehty kaurasta, mutta muitakin siemeniä voi käyttää. Kun idätät ilman multaa, juurimattoa ei mene hukkaan, vaan eläin saa kunnon möykyn syötäväkseen. Itse syötän tätä läpi talven, yleensä päivittäin. Kasvattamalla näin pitkäksi ja vihreäksi, kuin sinipohjaisen laatikon kuva, on aina homehtumisen riski. Jos pohja pilaantuu, ruoho-osan voi silti leikata eläimille. Muuten murretaan paloja koko levystä juurineen.

Itse en yleensä juuri homehtumisen takia päästä näin pitkäksi kuin sinisessä korissa. Näitä voi syöttää myös aikaisemmassa kasvuvaiheessa. Esim. siitä pääsiäisruohoviljelmästä voi päivittäin nipistää nurkasta pieniä maistiaisia, ja varsinkin aluksi ihan vähän tai ei vielä juuri lainkaan itäneinä. Näin eläimen mahakin ehtii tottua uutuuteen.


Ensin jyviä liotetaan n. vuorokauden vedessä. Sitten huuhdotaan ja laitetaan kosteina takaisin kulhoon/ämpäriin. Huuhtelun voi toistaa päivittäin. Kun alkaa näkyä juurta (itu), laitetaan jyvät litteäksi matoksi laakealle kasvatusalustalle. Pieni määrä menee vaikka lautasella, mutta muista, että umpinaisella alustalla olevaa, kuten kuvan valkopohjainen, vain sumutellaan kevyesti päivittäin. Muuten jyvät lilluvat vedessä ja pilaatuvat. Tarkemmat lajikohtaiset liotus- ja idätysajat sekä huuhteluvälit joudut kuitenkin joko kokeilla tai googlettaa.

Itse pidän ituja mieluiten tiheän verkon päällä, jolloin reilukin päivittäinen kasteluvesi pääsee valumaan pois. Pikkujyrsijöiden kuljetusboxin kansiritilä on aika hyvä pienten määrien kasvatusta varten. Pientä viljelystä voi pitää vaikka astiakaapissa ritilähyllyllä tai suoraan lavuaarin päällä.  Itselläni on Keskiseltä ostettu sininen muovikorivaunu lattiakaivon päällä. Korien pohjalle on taiteltu kärpäsverkosta matala kori, etteivät siemenet karkaa korivaunun pohjan isoista raoista.

Kun siemenet alkavat kasvaa versoja (varsia), niin viljelys alkaa jo kaivata aurinkoa vihertyäkseen, jos sitä niin kauan haluaa kasvattaa. Ihmisravinnoksi vihreät versot ovat turhan kitkeriä, mutta erityisesti kaneille ja marsuille se on mitä luonnollisimmassa muodossa olevaa ravintoa. Mitä pitempään saa versoja kasvatettua, sitä paremmin ehtivät kaikki ravintoaineet muodostua.


Myös sopivan kokoista ristikkoa olevat ruokailuvälinelokerikot menettelevät. Yllä olevassa kuvassa olen idättänyt niitä päällekkäin, mutta siinä pitää olla tarkka! Jos niitä ei siirrä tarpeeksi ajoissa, kasvusto pilaantuu tai ne kasvavat tiukasti yhteen. Yllä ne jouduttiin sahaamaan puukolla erilleen.

Olen aiemmin kirjoittanut pari juttua aiheesta, kun aihe oli vielä minulle varsin uusi:

Salmonella ja auringonkukansiemenet:

Otan kernaasti vastaan lisätietoa aiheesta!
Luonnonlinnuille tarkoitettuja maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä koskevat vaatimukset Laatuvaatimukset Suomen markkinoilla olevat luonnonlintujen ruokintaan tarkoitetut maapähkinät tai auringonkukansiemenet eivät saa sisältää salmonellaa, eläviä tuhohyönteisiä eikä hukkakauraa (Avena fatua). Kasvitieteellisen puhtauden on oltava vähintään 95 %. Tuote ei saa sisältää tiettyjä rikkakasvien siemeniä tai aflatoksiineja enempää kuin EU:n haitallisten aineiden asetukset sallivat. Suurin sallittu pitoisuus aflatoksiini B1:lle on 0,02 mg/kg (12%.kost). Rehun tuoja on vastaa markkinoille saattamansa rehun laadusta. Lähde (EVIRA)
Itse olen idättänyt auringonkukansiemeniä kauraan sekoitettuna jo ainakin pari talvea hyvällä menestyksellä, ennen kuin olen edes kuullut salmonellan mahdollisuudesta. Yllä olevan pätkän mukaan linnunsiementen ei tulisi edes sisältää salmonellaa, mutta olen päästänyt auringonkukansiementen päälle ämpäriin ensin niin kuumaa vettä, kuin hanasta lähtee, ja antanut siementen seisoa siinä jäähtymiseen asti, jonka jälkeen olen lisännyt kauran. Siemenet itävät hyvin vielä tämän jälkeenkin.

  • Eviran suositus "Kuumentaminen tuhoaa salmonellan, ja siksi ruoka tulisi huolellisesti kypsentää yli +70 celsiusasteeseen" koskee yleensäkin ruokaa, ei erikseen auringonkukansiemenistä mitään mainiten.
  • Ekolon idätysopas ihmisten ravinnoksi, ei sisällä mitään mainintaa kuumentamisesta. Itse asiassa sitä suositellaan välttämään, koska kyse on elävää ravintoa käsittelevästä sivustosta.
    • "Auringonkukansiemenet ovat erittäin proteiinipitoisia. Ne sisältävät myös kaliumia, sinkkiä, seleeniä ym. mineraaleja, rasvoja ja B- ja E-vitamiineja."
Kuten tiedämme, pelkkä auringonkukansiemen on melkoinen energiapommi. Myös versoissa on reilusti kaloreita, mutta vähemmän kuin siemenessä. Kaikki siemenet ovat versoina heinänsyöjille luonnollisemmassa muodossa. :)

perjantaina, maaliskuuta 09, 2018

Serkukset Osku ja Kerttu Liettuassa

Vasemmalla: FI EE LV MVA Anemoneniityn Flower Child "Osku" om. Heidi Ahonen
Oikealla: FI RU EE LT LV BALT MVA Anemoneniityn Gerbera "Kerttu" om. Kirsi Kotanen, Katriina+Leena Hautala

FI EE LV CH Anemoneniityn Flower Child "Osku":

  • 2x SERT,  2x vara-CACIB

Anemoneniityn Gerbera "Kerttu"

  • 2.3. ERI, SERT, CACIB, ROP, PN1
  • 3.3. ERI, SERT
  • 4.3. ERIt, CACIB, VSP, PN1, SERT → FI RU EE LT LV BALT MVA



Kerttu valioitui siis vihdoinkin!!!!! Ja heti kerralla useampaan maahan + Baltiaan. Lisäksi Kerttu on yhtä CACIBia vaille kansainvälinen muotovalio ja sillä on myös Norjan serti. Välillä siinä oli usko koetuksella, kun Kertun turkki ei meinannut ottaa asettuakseen, tuottaen välillä "vain" Erittäin hyvää. :D


Heidi Slögsin rally-tokokoulutus 3.2.18

Heidi on aina yhtä iloinen ja kultainen, suosittelen sen koulutuksia rallysta innostuneille! ♡
Mukana oli Leenalla vasta voittajaan noussut Milla ja allekirjoittaneella mestariluokassa räpiköivä Varpu.

Varpun 1. kierros: merkki

Varpu teki ekan kierroksen merkkiä. Tehtävä on Varpulle kovin mieluinen, mutta sellainen pikkusivuseikka haittaa toteutusta, että mummo ei meinaa löytää merkkiä. En tajua, millä aistilla se yrittää sitä etsiä, mutta ei se ainakaan silmillä tapahdu... Kaikuluotauksella? Harmi, että koiran työkalut siihen on melko rajalliset, tuloksena on yrittää vaan säntäilemällä osua siihen.


Harjoiteltiin sitä kartion etsimistä silmillä, koska juuri muuta aistia tuohon ei oikein voi hyödyntää, edes koira. Olin Varpun kanssa lähetyskyltillä, pidin pannasta kiinni, ettei se lähde säntäilemään sinne ennen kuin on saanut merkin kiikariinsa. Opetettiin sitä etsimään kartiota silmillään sanalla "Missä?" Jos se ei meinannut löytyä tai Varpu ei ihan vielä ymmärtänyt tehtävää, Heidi kävi vähän kopauttamassa kartiota. Kehuttiin, kun Varpu katsoi kartiota - tai ainakin sinne suuntaan niin, että sen saattoi olettaa katsovan kartiota. Sitten lähetys ja Varpu juoksi suoraan perille! 💃 Tätä toistettiin jokunen kerta vaihtelemalla lähetyspaikkaa ja kartion paikkaa.

Olen tätä treenatessa heittänyt lähtökyltiltä namin, kun Varpu on perillä, koska treeni on nyt keskittynyt pitkälti kartion löytämiseen. Se on nyt saanut Varpun ensisijaisesti nuuskimaan maata (ja kartiota) namia etsien, Varpu kun ei siinäkään ole mikään virtuoosi. Ilmankos meidän raunioura loppui alkeiskurssiin! 😂 Tarvittiin monta käskyä, että Varpu malttoi jälleen pysähtyä seisomaan. Minun pitää välillä mennä viemään nami Varpulle merkille, että penaalin terävin kumi muistaa, että se nami tosiaan tulee minulta eikä vaan ilmesty sinne. Namin jälkeen joko selvä vapautus tai Varpu jää seisomaan ja itse lähden jatkamaan tehtävää.

Itselle tuli tässä kirjoittaessa mieleen, että koetan opettaa Varpua ihan erikseen juoksemaan käden suuntaan targetin (namikupin) avulla. Nääs viimeksi, kun meillä tuli tämä kyltti vastaan kisoissa, Varpu lähti juoksemaan ihan päinvastaiseen suuntaan. Näin paljon sille on jäänyt nuoruuden agilitytreeneistä mieleen...

Vinkkejä: 


  • Käsky tulee antaa kyltin kohdalla, mutta liike jatkuu. 
    • 10p virhe jos pysähdyt kyltillä 90
    • 3p virhe jos hidastat kyltillä 90
    • 1p virhe jos koira koskee merkkikartioon (esim. nenällä)
    • 1p virhe, jos ohjaaja kääntyy lähettäessä kohti merkkiä (vino)
  • Hidasta siis vauhtia vasta kyltin 90 jälkeen, mikä on sallittua. Koiran tulee olla seuruussa mukana vasta seuraavaan kylttiin mennessä.

💡 Pro tip: Jos koira ei meinaa kisoissa löytää merkkiä, niin sille tulee paljon virheitä vääristä rintamasuunnista, ohjaajalle ehkä apuaskelista jne. Anna koiralle kuitenkin ensin aikaa löytää merkki, ennen kuin lähdet uusimaan. Uusi sitten vasta tehtävä, luultavasti paremmalla onnella. :)
HUOM! Kylttiä 90 sen sijaan ei voi uusia.

Millan 1. kierros: voittajan eteentulot ja puolta vaihtavat täyskäännökset

Oikealla puolella seuraamista Milla on raapaissut jo paljon ennen, kuin se tuli ajankohtaiseksi. Mutta vasen puoli imaisee Millan mukaansa tehokkaasti, oikean puolen kustannuksella. Erityisesti edestä istumisista Milla viuhahtaa sukkelasti vasemmalle.

Koira tulee oikeanpuolen seuruusta ohjaajan eteen istumaan joko suoraan (72-75) tai sivulle istumisen kautta (76-77). Koira pyydetään tulemaan edestä oikealle joko oikealta (73,75,77) tai vasemmalta kiertäen selän takaa (72,74,76). Matka jatkuu oikeanpuolen seuruulla joko suoraan (72-73) tai istumisen kautta (74-77). 

Esim. kyltit 72, 74 ja 76, joissa koiran tulee kiertää ohjaajan takaa oikealle, Milla tulkitsee niin, että sitä pyydetään tulemaan normaalisti vasemmalle sivulle, koska käsivihje on lähes sama... Hups, sori Miu! Vastaavasti kylteissä 73, 75 ja 77 Milla luulee, että sitä pyydetään tulemaan vasemmalle sivulle selän takaa kiertäen. Eihän se näitä ole vielä kauheasti harjoitellut ja nekin namikädellä houkuttelemalla. Lisäksi meidän  käsiavut on kieltämättä hyvin samanlaiset. Ihme, että aussit ovat onnistuneet ne erottamaan!!!!

Ihan ensiksi namilla houkuttelu on jätettävä pois liikkeissä, jotka se osaa. Koska se on kuulemma osaava koira (wuhuu! 🏆), niin houkuttelu pitää sen houkuteltavana ja siten estää kehittymistä edelleen.

Sitten pitäisi opettaa oikealle perusasentoon tuleminen kunnolla. Tämän saman laiskanläksyn saimme Varpunkin kanssa. 🙈 Otetaan tähän käskyksi "Liki".



Harjoiteltiin myös voittajan seuraamispuolta vaihtavia täyskäännöksiä. Ne on helppoja, missä koira kääntyy poispäin ohjaajasta, koska siinä tarvii vaan pyytää koiraa tekemään pyörähdys, jonka aikana käännytään itsekin ja koira näkee kyllä, että suunta muuttuu; ei pyörähdetäkään 360º vaan 180º. Tämä toteutuu kyltillä 65, kun koira seuraa oikealla, ja kyltillä 66 koiran seuratessa vasemmalla. Sen sijaan koiran kääntyminen keskelle päin on meille hankalampi. (65 koiran seuratessa vasemmalla ja 66 oikealla.) Ohjaaja tekee siinä ikään kuin agilitysta tutun sokean leikkauksen eli sokkarin/persjätön. Ohjaaja siis kääntyy poispäin koirasta, vaihtaa kättä ohjaten koiran seuraamaan sille puolelle.

Varpun 2. kierros: edessäperuutus ja oikealla takapäänkäyttö

Vuorossa oli meidän murheenkryyni: edessä peruuttaminen ohjaajan seistessä paikallaan. (Jos saisi kulkea koiran perässä, tämä olisi helppo nakki.)


Vaikeaksi tehtävän tekee se maaginen kolme koiran mittaa. Kaksi mittaa menisi helposti. Kun Varpu siihen pysähtyy ja yritän kehottaa sitä jatkamaan peruutusta, se joko tarjoaa maahanmenoa tai palaa omine lupineen takaisin. "Joku" on kaiketi liian monta kertaa pyytänyt Varpua aloittamaan alusta päästäkseen palkkaamaan liikkeestä eikä pysähtymisestä oman pään mukaan...

Joko Krista Karhun vinkillä heittää nami kauas koiran selän taakse (vaikka koira kääntyykin sitä hakemaan) tai kotona tutussa ympäristössä treenaaminen, tai molemmat, ovat helpottaneet välimatkan kasvattamista. Onhan se nyt hallilla kamalaa irrota ohjaajasta peräti kolme omaa mittaansa! ;) Heidiltä saatiin vinkki käyttää esim. nakinpaloja tai Frolikeja, jotka lentää helpommin, ja koittaa tähdätä niillä koiran etujalkojen väliin.

Nokkela vinkki oli myös se, että jättäisin Varpun jo valmiiksi kauemmaksi itsestäni ja opettaisin sitä lähtemään siitä peruuttamaan. Näin Varpun mielestä ei olisi niin mahdoton ajatus jatkaa peruutusta jo vauhdin tyssättyä (joka toki lienee 10p virhe). Eikä Varpu voisi pysähtyä siihen kahden oman mittansa kohtaan, jos peruuttamisen aloittaa vasta siitä.

Varpu onneksi yleensä peruuttaa suoraan, jos vaan seisoo suorassa lähtiessään. Varpu on aina ollut melko suurpiirteinen tullessaan istumaankin eteen, varsinkin vasemmalta. Se kun on ollut ensimmäisiä lajiin liittyviä liikkeitä, mitä olen vielä kokemattomana opettanut. (Seuratahan yms Varpu osasi jo ennestään.) Molemmilta puolilta eteen seisomaan tuloa pitää harjoitella. 

Tässä kohtaa tuli myös esille, että Varpukaan ei ihan tosissaan vielä osaa oikealle puolelle istumaan tulemista. Se vain seuraa kättäni, tietämättä juuri tarkoitusta. Pitää myös ruveta tehdä vähän isompi liike taakse päin, että Varpun perä kääntyy kunnolla ennen istahtamista. 

Millan 2. kierros: noutokapulan pitäminen

HUOM! Nyt ei saa säikähtää! Tämä ei ole rally-tokon vaan tokon liike! Saatiin vaan tietää Heidin kisailevan myös tokossa ja meillä on pikkuruinen ongelma Millan ja noutokapulan kanssa: se osaa tehdä kapulalla kaikkea muuta (noutaa, kantaa, paiskoa, omia, pureskella ja tuoda), paitsi pitää sivistyneesti. ;) 
ALO – 5 Noutoesineen pitäminen Kerroin 2 
Käskyt: pidä – irti
Suoritusohje: Koira on perusasennossa ohjaajan vieressä tai istuu ohjaajan edessä. Liikkeessä käytetään ohjaajan omaa tai järjestäjän varaamaa puista noutoesinettä. Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike alkaa” ja ojentaa ohjaajalle noutoesineen. Ohjaaja antaa noutoesineen koiralle. Koira ottaa esineen ja pitää sitä suussaan n. 5 sekuntia. Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Käsky” ja ohjaaja käskee koiran irrottamaan noutoesineen. Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike päättyy". Koiran ei tarvitse siirtyä perusasentoon sivulle.
Milla osaa jo valmiiksi napata kapulan suuhunsa. Tämä on opetettu sille naksuttimella, mutta tällä ei ole saatu kestoa. Nyt kapula vain laitettiin Millan suuhun (tai se ottaa sen itse) ja leukoja pidetään nätisti niin, että kapula pysyy suussa ja mieluiten pureskelematta. Kun Milla sekunniksi rauhoittuu pitämään kapulaa sitä pureskelematta, kehu, vapautus ja palkka. :) Aluksi Milla hämmentyi, eikä halunnut enää itse ottaa kapulaa kädestä, kun se ei ymmärtänyt tehtävää, mutta se hellitti kyllä.

Ohje oli yllättäen sama kuin Ruskalla, jolla ongelma on päinvastainen. Ruska nääs ei halunnut alunperin olla missään tekemisissä kapulan kanssa, kaikista vähiten purra sitä. Milla taas innostuu kapulasta ihan liikaakin. Ruskan kanssa ollaan edetty jo siihen, että tuen vain hellästi yhdellä sormella leuan alta. Sitä ei ole tehty kovinkaan säännöllisesti, koska emme tähtää sen kanssa enää tokokokeeseen.

tiistaina, helmikuuta 13, 2018

Vuoden Aussikisa 2017

VUODEN RALLY-TOKOAUSSI

2. RTK1-3 Black Back Bananarama "Varpu"

3. RTK1-2 Anemoneniityn Daurian Lily "Lilja"

VUODEN AGILITYAUSSI

2. FI & EE CH RTK1-2 Nemma's Zero Nine "Ruska"

6. Ålhammaren's Åliver "Rölli" 

Kaikki neljä aussiamme sijoittuivat Vuoden Aussikisassa. Parhaiten tässä menestyi Ruska Vuoden agilityaussina 2. sija samalla pistemäärällä kuin voittaja! 💪Rölli sijoittui kahdeksasta viime vuonna agilitykisoissa tuloksen saaneesta aussista sijalle 6. 9 eri aussia starttasi viime vuonna.
Rally-tokossa 2. 

 sijalla Varpu ja 3. sijalla Lilja. Rt-kisoissa kävi viime vuonna 9 aussia, joista 8 ehti saada hyväksytyn tuloksen.

perjantaina, helmikuuta 02, 2018

Krista Karhun rally-tokokoulutus

Milla ja Leena

Ongelmana agilityesteille karkailu. Koska Milla on myös pallohullu, itsehillintää on helpompi treenata pallolla kuin pyörimällä esteiden edessä, koska Milla palkkautuu joka kerta karatessaan niille. Jos pallohullun saa kestämään seuraavaa, se pystyy  vastustamaan muitakin kiusauksia. 

1. Koira sivulle ja pallo käteen Millan toiselle puolelle. Koiraa vaaditaan keskittymään ohjaajaan. Siinä koiraa pyydetään tekemään istu-seiso-maahan yms.

2. Sama heilutellen palloa narun päässä.

3. Pallo laitetaan koirakon eteen ja samat.

Näitä voi tehdä muissakin liikkeissä, kun edelliset osataan vakaasti. Samoin seuraavaan vaikeusasteeseen siirtyminen aina vasta, kun koira osaa edellisen hyvin.

lauantaina, tammikuuta 27, 2018

Päivitykset 2017

Kovin on lyhyt lista. Selvästi kotisivut kärsii Facebookista. ;) Sinne on niin kätevää lisätä kaikki, vaikka periaatteessa siihen taitaa mennä suunnilleen saman verran klikkauksia. Kotisivujen kohdalla tosin joutuu aina harkita, että riittääkö tila. Anemoneniitty.net on myös FB-sivu  ja lisäksi meillä on koirakasvattiemme omistajille tehty ryhmä Anemoneniityn koirien omistajat, jonne ovat tervetulleita toki myös esim. Jaden silkkipentujen omistajat.

29.12. Milla
7.12. kodinetsijät, Minni, koiranpennut

8.10. marsupoikueet 17, 15

10.9. myytävät marsut

19.8. myytävät marsut

2.7. myytävät marsut
2.7. myytävät marsut, marsupoikueet 17, koiranpennut
12.7. myytävät marsut
2.7. myytävät marsut, marsupoikueet 17

12.5. Australianterrierinpentuja vapaana!
1.5. myytävät kanit, marsut ja hamsterit

20.4. marsupoikueet -16 & -17

17.3. Ruska, aussit, silkit

18.2. Koiranpennut, Myytävät marsut
8.2. Marsupoikueet -17
7.2. Myytävänä: Australianterrierinpentuja, Varaamisesta

4.1. Artikkelit

Minni ja J-aussit, Inferno-hamsteri

keskiviikkona, tammikuuta 03, 2018

Agilitylisenssin maksaminen

Tein kuvankaappauksilla ohjeet lisenssin maksuun, koska osa uusista harrastajista kokee sen hankalana ja nyt siihen on tullut lisää vaiheita. Tarvittaessa voit klikata kuvat suuremmaksi.

1. Mene sivulle http://www.agilityliitto.fi/. Klikkaa oikeassa ylänurkassa tekstiä Lisenssi. Löytyy myös parista muusta kohdasta etusivulla, mutta tuo oli kuvankaappauksellisesti helpoin.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

2. Avautuu sivu, jossa on taulukko lisenssivaihtoehdoista hintoineen. Tsekattuasi vaihtoehdot, klikkaa sinisen pohjan oikeasta yläkulmasta Osta lisenssi

Jos et aio kuluvana vuonna kisata, pidä mielessä C-lisenssi. Jos aiot kisata, valitset seuraavalla sivulla ikäsi mukaan A-, B1- tai B2-lisenssin. Lisenssin muuttaminen kesken vuoden maksoi muistaakseni n. 20e, mutta tarkista asia vielä ennen valintaa, jos et ole 100% varma, ettet aio kisata. Ilman vakuutusta lisenssi on hieman halvempi, mutta sinulla pitää olla saman asian ajava vakuutus omasta takaa. Itse en ole ikinä tätä vaihtoehtoa kokeillut.


 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
3. Klikkaa www.suomisport.fi.

 
 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
4.  Klikkaa Sisään Suomisporttiin.



 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
5. Anna sähköpostiosoitteesi tai puhelinnumerosi, niin saat linkin kirjautua sisälle. Klikkaa Lähetä minulle kirjautumiskoodi.



 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

6. Älä kysy, miksi tässä pitää olla tällainen turhalta tuntuva välivaihe. :P Miksi kukaan maksaisi kalliin lisenssin jonkun toisen nimiin???? OK.



 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

7. Mene saman tien antamaasi sähköpostiosoitteeseen ja klikkaa saamaasi linkkiä, koska se toimii vain 10 minuuttia, joten tässä välissä ei kannata käyttää koiraa pissalla. (Tai lue tekstiviesti ja tee, mitä käsketään.)


 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

8. Itse pääsin suoraan tällaiselle sivulle, koska olen jo aiemmin ostanut lisenssin. Ensikertalaiset klikkaavat sinisestä kuplasta Muokkaa tietoja ja/tai Lisää lapsi. Jos kaikki on OK, klikkaa Osta lisenssi


 8B. Sitten tarvittaessa täyttelemään.

 
 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

9. Valitse, oletko juuri nyt hankkimassa lisenssiä itsellesi vai lapsellesi.


 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

10. Valitse Agility.



 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

11. Itse olen jo niiiiin wanha, että minulla näkyy vaihtoehtoina vain A-kisalisenssi tai C-harrastajalisenssi. Jos nyt unohdit, minkä vaihtoehdon valitsit, niin kelaa tässä blogissa kohtaan 2. Muistin virkistämiseksi: Jos et aio kuluvana vuonna kisata, pidä mielessä C-lisenssi. Jos aiot kisata, valitset seuraavalla sivulla ikäsi mukaan A-, B1- tai B2-lisenssin. Lisenssin muuttaminen kesken vuoden maksoi muistaakseni n. 20e, mutta tarkista asia vielä ennen valintaa, jos et ole 100% varma, ettet aio kisata. Ilman vakuutusta lisenssi on hieman halvempi, mutta sinulla pitää olla saman asian ajava vakuutus omasta takaa. Itse en ole ikinä tätä vaihtoehtoa kokeillut.



  ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

12. Ala kirjoittaa viivalle seuran nimeä, jossa treenaat, niin sivusto alkaa kaupitella samat kirjaimet sisältäviä seuroja. Ole tarkka, että valitset juuri oikean, jos useammalla seuralla on samantapainen nimi. Tämä kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta on niitä uusia harrastajia, jotka on valinneet väärän, ja joutuneet maksamaan sen vaihtamisesta ~20e. Seurat kun ovat tästä usein tarkkoja. Et välttämättä voi treenata toisessa seurassa, jos lisenssilläsi "edustat" toista.


 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

13. Sitten valitset, otatko lisenssin vakuutuksella tai ilman. Itse olen aina ottanut vakuutuksellisen, koska itselläni ei ole kisaamisessa haaveria sattunutta vakuutusta. Riittävä vakuutus on pakollinen.


13B. Jos ostat lisenssin ilman vakuutusta, täytä myös tämä.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
14. Jos kaikki näyttää hyvältä (tarkista nyt vielä kerran se oikea seura!!!!!), niin klikkaa Hyvältä näyttää, jatketaan maksamaan.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

15. Sitten valitsemaan maksutapa/nettipankki. Vaihtoehtoja tulee lisää, kun kelaat listaa alaspäin.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

16. Klikkaa Olen tutustunut ehtoinen, jatketaan maksamaan X €. Maksu riippuu valitsemastasi lisenssityypistä ja vakuutuksellisuudesta.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
17. Siinäpä se! (:



Vanha tuttu SAGIn kilpailukalenteri on vaihdettu Suomen Agilityliiton kilpailu- ja tulosjärjestelmäksi (KITU). Täällä on hyvät ohjeet KITUn käyttöön! Aina käyttäjätilin luomisesta koirien lisäämiseen ja kisoihin ilmoittautumiseen. :)

Kaikkea ei kannata jättää viimeiseen ilmoittautumispäivän iltaan, koska KITU on vielä kehitysasteella. Esim. lisenssin maksamisen jälkeen tiedon päivittyminen KITUun on kuulemma saattanut viedä parikin päivää. Plus että mahdollisesti koiran säkäluokan vaihdos pitää erikseen ilmoittaa Agilityliitolle, josta se ainakin tässä vaiheessa vielä käsin siirretään KITUn tietoihin. 

Koiraa ei siis voi itse merkitä pikkuminiksi tai pikkumaksiksi, vaikka tottahan näissä virallisissa mittaustilaisuuksissa tehdyt mittausraportit myös Agilityliitolle on järjestäjien taholta toimitettu!!!!! Jos aiot kisata kyseisessä luokassa ja koirasi on siihen sopivaksi mitattu, pitää vielä lähettää mittaustodistus Agilityliitolle.

Toistaiseksi pikkuluokan koirat tulee ilmoittaa KITU-järjestelmään lähettämällä sähköpostia osoitteeseen jemina.immonen@agilityliitto.fi. 
Laita viestiin:
 
•Koiran rekisterinumero (tekstinä viestiin)
•Koiran virallinen nimi (tekstinä viestiin)
•Kopio mittaustodistuksesta (liitteenä)
 
Otsikoi viestisi esim. ”Koiran tietoihin pikkumini”, ”Koiran tietoihin pikkumaksi” –siis jotain, josta tulee heti selville, että viesti koskee koiran kokotietojen päivitystä.

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2017

Ilmoitusten aatelia 27: Vakuuttava vastaus

Tämä ei ole ilmoitus, mutta tavallaan mainos, koska työpaikkansa edustajahan on käytännössä kävelevä mainostaulu. Oli pakko jakaa FB-ryhmästä Yhdyssana on yhdyssana. Krapula-aamu? En olisi minäkään tarttunut tarjoukseen! 😂


maanantaina, lokakuuta 30, 2017

Marsukasvateilta kuulumisia

Alla ihana viesti, joka tuli marsukasvattien omistajalta! 
 
 
Ajattelin vähän raapustella kuulumisia, kun äsken otin kunnollisia kuviakin pojista :) Kyseessä siis uroskolmikko, joka kotiutui 10.9. :) 

Oikein hyvin on mennyt, laumahierarkia ei vielä ihan täysin toimi, sillä kaksi nuorimmaista eivät voi sietää toistensa seuraa :D Onneksi ongelmat ratkeaa pienellä narinavalituksella puolin ja toisin, jolloin jompi kumpi vetäytyy tai pakenee tilanteesta. Onneksi näitäkin narinoita tapahtuu vain kerran pari päivässä, kun asiat on järjestetty siten, että on kaksi eri heinäpaikkaa, kaksi ruokakippoa, kaksi juomapulloa ja paljon eri piiloja, joissa useimmissa kaksi koloa :) Joten tilaa on onneksi elää kaikilla ilman suurempia ongelmia :D

Tässä alla olevassa kuvassa on Hiisi (synt. 5.1.2017), joukon isopomo, joka käyttää tätä etuoikeuttaan vähän röyhkeästikin, esimerkiksi pöllimällä kavereiden herkut :D Hiisi on vähän nirso tuoreruuan suhteen, muun muassa paprika on Hiisin mielestä aivan ällöttävää tavaraa, kuten myös tomaatti ja kurkun pehmeä keskiosa. Suurta herkkua on kuitenkin porkkana ja persilja! Luonteen puolesta Hiisi on selkeästi rauhallisin ja mukavuudenhaluinen :) Hiisi on myös kolmikon kesyin ja syö sylissä ilman sen kummempia jännityksiä.

Anemone's Huarwar "Hiisi"

Seuraavassa kuvassa on joukon rasavilli kakaran koltiainen eli Hippa (synt. 28.5.2017). Lempinimi "Vaahteramäen Eemeli" kuvaa aika hyvin Hippaa. Hipalla on aina jokin juonitteleva pilke silmäkulmassa ja Hippa onkin aina ensimmäinen tuhoamassa kaikkea ja tiputtelemassa heinähäkit alas ja levittelemässä pelletit ympäriinsä. Hipan ensimmäinen reaktio kaikkeen uuteen on "Voiko tätä pureskella?" :D Hippa on myös puheliain ja äänekkäin. Pulputusta kuuluu aina kun Hippa ottaa yhdenkin askeleen. Sellanen pieni pulppumoottori päällä jatkuvasti :D Hipalle herkuista kelpaa kaikki, mutta ehdoton suosikki tuntuu olevan haapapuun oksat, jotka Hippa raahaa nukkumapaikalleen ja omii ne :D

Anemone's Jacob Black "Hippa"
 
Viimeisenä onkin kolmikon söpöläinen eli Hittavainen (synt. 11.6.2017), jota kutsun lempinimellä "Pikku Mies" :D Hittavainen on mahdottoman söpö lurpattavilla korvillaan ja ujolla olemuksellaan. Hittavainen on selkeästi kaikista eniten arka ja ei liikuskele ympäriinsä hirveästi, jos huoneessa on ihmisiä. Hittavainen tykkää puuhailla omissa oloissaan, toisin kuin Hippa ja Hiisi hengailevat paljon kahdestaan. Hittavaisen lempiherkku on paprika ja haapapuun oksat kelpaavat mainiosti myös :)
Anemone's Jacquard "Hittavainen"
Punnitsin pojat 12.10. ja silloin painot olivat Hiisi 717g, Hippa 691g ja Hittavainen 637g :) Tarkoitus olisi ensi kuussa jälleen punnita ja katsoa, että painot kehittyvät oikeaa tahtia :) 

Terveisin
Jenni Rinne

lauantaina, lokakuuta 21, 2017

Asiaa mikrosiruista

Törmäsin tällaiseen jo varsin räikeään Feissarimokaan, ainakin mitä tulee käsityksiin mikrosiruista:




Luettuani "tietäväisiä" kommentteja mokan alta, sain inspiraation blogata aiheesta, kun en kisajännitykseltäni nukkuakaan pysty...

Mikrosiru luetaan siis mikrosirunlukijaksi kutsutulla kännykän näköisellä skannerilla, jota liikutetaan eläimen turkin päällä yrittäen osua kohtaan, jossa siru on, eli yleensä jossain hartioiden/kaulan alueella. Kun sirunlukija saa lukeman, sen näytöllä näkyy pelkästään kyseisen mikrosirun numerosarja.

MIKROSIRUTIETOKANTOJA ON USEITA. Koirille KoiraNet, kissoille Kissaliiton OmaKissa, sekä eri lajien yhteiset Turvasiru, Mikrosiru.com jne. Jää omistajan huoleksi ymmärtää rekisteröidä siru ja yhteystiedot JONNEKIN, josta löytäjä ymmärtää etsiä. Yhtä yhtenäistä kaikki sirutietokannat kattavaa hakemistoa ei vielä ole. (Googlaamalla ei ainakaan oman koirani sirunumero vienyt mihinkään, vaikka numero on julkisesti netissä.) Siruhaku.fi sentään on hoksannut yhdistää eläinklinikoiden tietokantoja, ja avaa jopa yhteydenottolomakkeen eläimen löytäjälle. 




🚫 "Ja ei todellakaan mikään paikannin- tai aivopesusiru. Kaulapanta, joka on eläimen sisällä. Omistajan tiedot löytyvät heti, kunhan siru skannataan. Näin estetään koiravarkauksia sekä toisten lemmikkien myymistä. Myöskin kadonneen lemmikin omistaja löytyy helposti. Ei tarvitse laittaa lappusia löytyneestä lemmikistä, kun siru kertoo heti, kenelle pikkuinen kuuluu." 🚫

Yllä oleva kommentti on saanut masentavan määrän plus-ääniä! Yli 600 henkilöä siis oikeasti uskoo asian olevan näin! 😯 Ensimmäinen lause on totta, mutta siihen se jääkin.

Lukijassa näkyy pelkästään kyseisen mikrosirun numerosarja. Ei osoitteita, ei eläimen eikä omistajan nimiä, ei mitään muuta. Jos siru on rekisteröity johonkin julkiseen tietokantaan, sirun numerosarjalla hakemalla ja ehkä jopa googlaamalla voi löytyä eläimen tiedot. Koiran ollessa kyseessä, kannattaa sirunumero syöttää KoiraNetin eli Kennelliiton jalostustietojärjestelmän hakukenttään, jolloin avautuu esim. tällainen numeroa vastaava sivu.

Omistajan ja kasvattajan pitää erikseen antaa lupa nimensä näkymiselle, muuten nimeä ei ko. sivulla näy. Linkkasin teille äsken meidän Varpun sivun. Alla pätkä siitä, josta näkee, että kasvattaja ei ole antanut lupaa nimen näkymiselle, mutta omistajat ovat. Tilanne voi olla toisinkin päin. Joka tapauksessa kasvattajasta tai omistajasta näkyy vain nimi ja paikkakunta. Mitään yhteystietoja ei ole tavalliselle pulliaiselle saatavilla tämän eikä muunkaan järjestelmän kautta henkilötietolain nojalla.



Pahimmassa tapauksessa sen enempää omistajasta  kuin kasvattajastakaan ei näy edes nimeä. Kaikki eivät koskaan edes ilmoita koiraansa omakseen Kennelliitolle tai rekisteröi koiransa mikrosirua mihinkään muuhunkaan tietokantaan.



VINKKEJÄ:

Jos kasvattajan ja/tai omistajan nimi ei näy jalostustietokannassa:
Soitto Kennelliiton toimistoon, josta taas otetaan yhteyttä omistajaan, mikäli se on heilläkään tiedoissa. Jos ei, toimistosta otetaan yhteys kasvattajaan.

Jos koirasta ei ole tehty Kennelliittoon omistajailmoitusta:
Omistajan tietoja voi yrittää löytää ottamalla yhteyttä kasvattajaan. Toki jotkut kasvattajat ovat melkein mahdottomia saada puhelimitse kiinni, omistajien ostohetkellä antamat yhteystiedot ovat voineet muuttua tai mennä hukkaan, koira on voinut vaihtaa kotia jne.

Yhteystietoja, omistajaa tai kasvattajaa voi etsiä myös käyttämällä numeropalvelua tai googlea. Googleta KoiraNetistä löytämälläsi koiran virallisella nimellä tai kasvattajan kennelnimellä. Saatat löytää jomman kumman kotisivut yhteystietoineen tai esim. koiran näyttely- tai koetuloksia, joiden yhteydessä on yleensä omistajan nimi -> numerotiedustelu.


TOISIN SANOEN: omistaja ei löydy mikrosirusta huolimatta, jos eläimen omistaja ei ole tehnyt omistajailmoitusta tai muuta toimenpidettä, mikä mahdollistaisi asian! Omistajat, toimikaa ajoissa, koska lemmikin katoamista ei voi ennakoida! (Jos voisi, lemmikit eivät koskaan karkaisi tai joutuisi varustetuiksi...)

Mikrosiru ei estä varkautta saati toiselle kuuluvan eläimen myymistä! Moniko koiran ostaja ottaa sirunlukijan mukaansa uutta perheenjäsentä hakiessaan, vain lukeakseen sirun varkauden varalta? Ei ehkä kukaan. Ja vaikka niin tekisikin, sirunlukija ei ala hälyttää varkauden merkiksi. Edelleenkin se lukija näyttää vain numerosarjan. Olisi kiva tietää, onko edes eläinlääkäreillä jokin lista varastetuksi ilmoitettujen eläinten mikrosiruista? Missään julkisesti ei ole listattuna varastettujen eläinten sirunumeroita, jotta tavallinen koiran ostaja voisi varmistaa kaupan kohteensa laillisuuden. Ja vaikka sirunlukija aiheuttaisikin punaisen hälytyksen, voi olla, että kukaan ei koskaan tule lukemaan varastetun koiran sirua, koska eläinlääkärikäynninkään yhteydessä sirua ei välttämättä tulla tarkistaneeksi, eikä uusi omistaja sitä ymmärrä pyytää, jos ei epäile jotain. Huomaathan myös, että Kennelliiton tai muun rekisterin  tiedoissa oleva omistaja ei myöskään ole yhtä kuin eläimen laillinen omistaja, koska laki ei velvoita uutta omistajaa tekemään omistajailmoitusta tai rekisteröimään sirua mihinkään. ;)

🚫 "Ei niistä siruista ole apua paikantamisessa, mutta tunnistamisessa kylläkin. Tosi nopeasti selviää omistaja, osoite ja puhelinnumero, mutta lemmikin pitää ensin eksyä eläinlääkärille." 🚫

Mikrosiru on siis todellakin vain eläimen tunnistusmerkintä, jolla voidaan todentaa, että käsittelyssä oleva eläin on se, joksi sitä väitetään. Ikään kuin korvatatuointi mutta elektronisessa muodossa, joka yleensä säilyy luettavana vähän kauemmin. Esim. kokeisiin ja jalostuksen edellyttämiin terveystarkastuksiin ei pääse niin helposti väärällä koiralla tekemään puhtaat paperit sairaan tai huonopäisen koiran puolesta.

Mikrosirunlukija löytyy eläinlääkärin lisäksi ainakin kaikilta tunnistusmerkitsijöiltä, jokaisesta koiratapahtumasta, kennelpiireistä, kennelneuvojilta, monilta kennelkerhoilta, löytöeläinkodeilta ja joiltain kasvattajilta. Kuka tahansa voi hankkia sirunlukijan.

KOIRIEN OSTAJAT!
Tehkää omistajailmoitus Kennelliitolle ja antakaa lupa näyttää omistajan nimi netissä. Näin nopeutatte huomattavasti koiran löytämistä kotiin ilman välikäsiä, varsinkin jos kaikki yhteystietonne eivät ole salaisia!

Sekarotuisen tai paperittoman koiran voi rekisteröidä FIX-rekisteriin, jolloin mikrosiru mahdollistaa omistajan löytymisen ja koiran identifioimisen yllämainitulla tavalla.

Ilmoittakaa kasvattajalle, että koira on vaihtanut kotia ja asuu nyt teillä. Pitäkää kasvattaja ajantasalla muuttuvista yhteystiedoistanne.