Treenejä ja kolinaa

Olen ihan unohtanut mainostaa, että Timi on Kauhavan Kennelkerhon Vuoden agilitykoira 2008 sijalla 2!!!! Aika hyvin ottaen huomioon, että ainoastaan seuran agiharkkojen vetäjän koira oli Timiä parempi!!! :D

Ja sitten on taas treenipäiväkirjat jääneet pitämättä. Viimetiistaisissa treeneissä Timi ei räksyttänyt tarpeettomasti ollenkaan ja se totteli muutenkin kiltisti, vaikka sille taisi tulla puserosta huolimatta vähän vilu. Lämpimiksemme minä sitä sitten hyppyytin, jolloin se innoistui luvalla haukkumaan. Mutta sellaista komentelevaa räksytystä ei ollut yhtään. Pari kertaa Timi kommentoi muille rähisijöille, mutta lopetti käskystä. Vuoden vaihteessa ollut treenitauko tuli näköjään tarpeeseen, koska sen jälkeen oli hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä ja kieltää räksytys heti alkuunsa. Aikaisemmin sitä sai kyllä yrittää, mutta mitään apua siitä ei ollut...

Näissä treeneissä harjoiteltiin luoksetuloa paikkamakuulta sekä liikkeestä seisomaan jäämistä. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta Timin mielestä on helpompaa mennä liikkeestä maahan kuin seisomaan. Seisominen käskystä on Timille vähän kinkkinen juttu. Siitä kun piti alunperin tulla näyttelykoira, joten Timi on oppinut siihen, että se asetellaan seisomaan. Nyt pitäisi sitten jäädä jotenkin vaan neljälle tassulle, mikä suoritus se nyt muka on? ;) Kyllä Timi sinnikkäästi kauppaa silloin istumista ja maahanmenoa. Mutta vähän kerrallaan avustavia eleitä saa jättää pois ja Timi alkaa jäädä seisomaan koskettamatta lantion alle! :D Paikkamakuu ja luoksetulo ovatkin jo ennestään helppoja nakkeja.

Täytyy tunnustaa, että meillä on ollut nyt kolinapurkki taskussa räksyttämisen varalta. Sen käyttöä olemme harjoitelleet Koirankorjauskirjan opastuksella. Olemme käyttäneet kolinapurkkia juuri tähän turhaan räksyttämiseen. Kun nyt klikkaatte tuota antamaani linkkiä ja luette kuvauksen ko. kirjasta, niin älkää nyt käsittäkö väärin, ettäkö Timi olisi meidän mielestä joku ongelmakoira! Ei todellakaan! Mutta kirja on hyvin hyödyllinen, koska se käsittelee asioita koiran näkökulmasta ja auttaa ihmisiä ymmärtämään, mikä saa koiran käyttäytymään ikävästi ja miten sen saa loppumaan. Ihan kuten Jan Fennellin kirjat (lähinnä suosittelen sitä Kuuntelen Koiraani), mutta ehkä Pertti Vilander kertoo samat asiat aavistuksen maallisemmin ja suomalaisemmin. Toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta... Itse tykkään enemmän Fennellistä, jonka tyyli on lempeämpi ja joka ei ole niin ärsyttävä. ;)

Mutta lukekaa nyt hyvät koiraihmiset edes toinen niistä kirjoista! Kirjan takakannessa ja esipuheessa kuvattuja ongelmia ei tarvitse olla valmiiksi, ja näin niitä ei tulekaan. Sitä tapaa paljon koiraihmisiä, jotka eivät itse edes tajua, millainen riiviö niiden ihana pikkufifi onkaan. Jopa pompottelevaa saksanpaimenkoiraa saattaa omistajat pitää suloisena ja viattomana fifinä. Suuri koko ei estä koiraa olemasta huonotapainen fifi, mutta se estää kyllä tehokkaasti omistajaa näkemästä koiransa käyttäytyvän ihan kuin ne pahatapaiset räksyttävät pikkukoirat, joita ei ole koulutettu.

Kolinapurkki esitellään Koirankorjauskirjassa. Se on esim. kaljatölkki, jonka sisällä on ruuveja yms. Kolinapurkkia voisi pitää oikeastaan naksuttimen vastakohtana. "Eihän meidän koira pelkää tuota ääntä?" No, ei kolinapurkki olekaan mikään paukkuarkojen koirien opetusväline. Siinä itsessään ei ole mitään pelättävää, sen enempää kuin naksuttimessakaan mitään palkitsevaa, vaan koira pitää ehdollistaa niihin. Naksuttimen palkitsevuus opetetaan koiralle antamalla sille namia naksahduksen yhteydessä. Yhtä hyvin kolinapurkki pitää opettaa koiralle, että sen yhteydessä omistaja on vihainen. Kolinapurkki heitetään/vieritetään koiran suuntaan, sen jalkoihin tai päin koiraa, riippuen tämän herkkyydestä, esim. ovikellolle möykätessä. Ja omistaja on vihainen koiralle. Myöhemmin riittää kolinapurkin ravistelu tai jopa vain sen näyttäminen. Mutta se on vain negatiivista palautetta koiralle, jolla on jo pinttynyt huono tapa. Sen avulla ei kuitenkaan voi opettaa mitään uusia juttuja, vaan katkaista vanha kierre. Niinpä koiraa pitää edelleen palkata avokätisesti sen toimiessa oikein.

Tuossa oli esittely kolinapurkista. Suosittelisin silti, ettei sitä oteta käyttöön "omin päin", vaan esim. kouluttajan tai em. kirjan kanssa, koska purkki ei sovi herkille/heikkohermoisille koirille. Niille riittänee sitruunapanta. ;) Lisäksi jos purkkia ei osaa käyttää oikein, niin tulee vaan totuttaneeksi koiransa purkin kolinaan tai pilanneensa suhteensa koiraan, ja kumpikaan ei auta ongelman ratkaisemisessa. Kannattaa ottaa huomioon, että melkein kaikki yhden koiran omistajat luulevat koiraansa kovaksi, vaikka se ei todellakaan pitäisi paikkaansa. Luulo johtunee kokemuksen ja verrokkien puutteesta. Oma koira saattaa tuntua hankalalta ja kovapäiseltä, mutta se on aivan eri asia kuin kovuus.