Tokotreenit

Päivän linkki

Olen ollut flunssassa viime loppuviikosta lähtien, joten tiistain toko piti jättää välistä. Loppuviikkoa kohden flunssa on alkanut hellittää, joten pujahdettiin perjantain ryhmään, joka käy samoja asioita läpi. Koska ryhmä oli uusi ja treenailtiin parkkipaikan sijaan rapaisella urheilukentällä, Timi yritti vähän väliä palata perinteiseen komentavaan räksyttämiseensä. Tiukalla ärähdyksellä tai viimeistään kolinapurkkia heläyttämällä se kyllä lopetti lyhyeen. Muuten Timi ja Misty olivat molemmat oikein edukseen.

Yleensä Leena ohjaa Mistyä, mutta tänään minäkin kokeilin sitä hieman ohjata ja neiti oli kehittynyt kovasti, se oli ihan kuin eri koira! Yleensä kokeillessani Mistyllä herpaantuu mielenkiinto seuraamiseen muutaman askeleen jälkeen ja se lähtee edelle. Tässä välissä Misty on oppinut seuraamaan niin kuin pitää. Misty on osannut alkeellisesti mennä liikkeestä maahan, mutta nyt se meni liikkeestä maahan ja jäi liikkeestä seisomaankin niin hyvin, että minä oikein yllätyin! Misty on jämtti niissä asioissa, jotka se kerran kunnolla oppii, eikä yritä esittää koko kirjoa muista vaihtoehdoista, mitä voisi tehdä. Kun se jonkun asian oppii, niin sen se tekee, ellei satu olemaan tonttupäivä... Itse olen tottunut, että Timi esim. liikkeestä seisomaan jäämisessä kaupittelee istumista tai maahan menoa. Tai kaikista mieluiten jatkaa seuraamista pysähtymättä. ;) Niinpä olin ihan ällistynyt Mistyn pysähtyessä kuin seinään.

Timin haukkumisyritykset korvasi moninkertaisesti sen muuten niin rauhallinen käytös. Timi jaksoi istuskella kiltisti, kun keskityin vaikka kuuntelemaan opettajaa. Viime treeneihin asti Timillä on ollut suurimpia vaikeuksia tässä yksinkertaisimmalta tuntuvassa perusasiassa. Tajusin (taas) toimineeni itse virheellisesti. Yleensä koiran koulutuksessa kehuja ei pidä säästää ja itsekin treenejä ohjatessamme olemme joutuneet "patistamaan" omistajia kehumaan koiriaan niin että koirakin uskoo sen. Mutta terrierimittakaavassa maailma näyttää aina vähän toisenlaiselta. Tänään itsenäisesti harjoitellessamme huomasin kehuneeni Timiä terrierimittakaavassa ihan liian iloisesti. Voiko sellainen olla edes mahdollista?! Normaali koira "vain" ilahtuu kuullessaan tehneensä oikein ja tuntee itsensä hyväksi tytöksi tai pojaksi. Samalla kehumisasteella Timillä homma menee jo överiksi. Kaikki tietänevätkin, miten helposti terrieri kiihtyy nollasta sataan.

Näyttää siltä, että Timin ylikuumeneminen on johtunut liika innostavasta palautteesta, joka on perua agilitystä, jossa koira saakin mennä vähän kierroksilla. Nyt jostain syystä tajusin kehua Timiä rauhallisesti. Annoin naminkin sille iloisen heiton sijaan suoraan kädestä. Olen huomaamattani villannut sitä ihan liikaa. Timi pysyi oikein mallikkaasti tassut tukevasti maassa ja oli itsekin rauhallinen. Timi on äärimmäisen herkkä peilaamaan meikäläisen mielialat. Toki pitää muistaa, että puhumme kaikesta huolimatta terrieristä, joten kyllähän sitä välillä piti pomppia ja riehua. Mutta koirakoulun pitääkin olla hauskaa, eikä sitä saa omistaja asenteellaan latistaa, muuten koiraa ei enää huvita totella. Pitää vaan osata suhteuttaa se omaan koiraansa ja meikäläisellä siinä näytti kestävän melkein 5 vuotta... ;)