Näyttelyreissulla Tampereella

Tampere 15.2.2009 järj. PiNa

Galleria + tuomarikommentit
Hanna Kolun "Ariadne" galleria
Kuvia marsut.netissä by Lahoporkkana

Tampereen näyttelyt ovat siitä kivoja, ettei tarvi nousta niin aikaisin aamulla. Kellon tarvi laittaa soimaan vasta viideltä! :) Kuuden maissa sitten auton nokka kohti Kauhavaa. Iskä oli siihen aikaan sopivasti menossa töihin, joten ei tarvinnut muuta kuin napata myyntiin menevät marsut kainaloon ja hypätä kyytiin. Kauhavalta matka jatkui sitten Petran autolla kohti Seinäjokea. Seinäjoelta kyytiin hyppäsivät Hanna marsuineen ja Jaana. Sitten vaan tomtomi päälle ja kohti näyttelypaikkaa.

Petra oli peräti kahta päivää ennen näyttelyä kutsuttu arvostelemaan marsuja meikän kaverina. Jaana ja minä olimme tienneet jo hyvissä ajoin olevamme tuomareita. Mutta sitä Jaana ei etukäteen tiennyt, että hän arvostelee gerbiilien lisäksi myös perpallidukset ja dubrasit! ;D Dubrasi oli meikäläiselle ihan uusi, ihastuttava tuttavuus ja siitä löytyykin kuvia sitten näyttelyn galleriasta. Se on ulkonäöltään vähän kuin suurikokoinen roborovski, jolle on liimattu omituinen häntä väärästä päästä peffaan kiinni. Perpallidus taas näytti vähän pitkäpäiseltä ja suurisilmäiseltä gerbiilinuorukaiselta, jonka häntä oli jäänyt johonkin oven väliin ja venynyt pitkäksi ja ohueksi. ;D

Galleriasta löytyy kuvat ja kommentit kaikista arvostelemistani marsuista. Myös näistä uusista hyppyveijareista löytyy pari kuvaa. Urosmarsujen taso oli normaali ja mielestäni siten hieman korkeampi kuin edellisessä Tampereen näyttelyssä, jossa marsuja arvostelin. Myös omistajien taso oli hyvä, sillä kaikki pitivät huolen siitä, että marsu oli ajoissa pöydällä! :)

Loppupäivä sujui jo aika levottomasti, ja Petran, Hannan ja lähimpien näytteilleasettajien kanssa tuli kyllä heitettyä läppää ja kikatettua. Pahoittelen epäammattimaisuuttani, mutta ei siinä vaiheessa enää pysynyt vakavana. x) Voin kuitenkin vakuuttaa, että jokainen marsu sai huolellisen ja perusteellisen arvostelun.

Marsut tulivat viimeisenä valmiiksi ja niillä olikin tiukka syyni ParasPetMarsu-pöydällä. Saatiin me ne lopulta sijoitettua järkevästi kymmenelle parhaalle sijalle, vaikka ikähaitaria oli laidasta laitaan ja melkein kaikki karvanmuunnokset edustettuna. Ykköseksi sijoittui nuori naaras, jolla oli uskomattoman hyvä kunto.

PiNa järjesti myös poikkeuksellisesti BIS-kisan, jossa ei enää ollut muita tuomareita kuin Jaana ja minä ja osittain Petra, joka joutui alkaa pakkaamaan autoa. Voitte kuvitella miten vaikeaa on erilaisia eläimiä sijoittaa paremmuusjärjestykseen, mutta sitäkin hauskempaa. Onneksi paikalle jääneistä muista eläimistä oli tuomarit jättäneet jotain sanottavaa paperille. Paikalla olivat siis hamsterit, siimahännät ja marsu. Koska kani oli jo lähtenyt kotiinsa, marsu erottui muusta joukosta niin kuin se ei kuuluisi joukkoon ollenkaan. Muut lajit eivät vaadi niin millintarkkaa valmistelua, eikä se ole oikein mahdollistakaan, koska ne eivät pysy paikoillaankaan niin kuin marsu. Rotta on poikkeus, jossa puunaamista kyllä riittää, mutta päivän voittorotta oli vielä nuori poikanen. Marsu oli nuori muskelikimppu ja viimeistä päälle puunattu ja suuresta osallistujamäärästä parhaaksi valittu. Kaikki kilpailijat olivat hyvin hoidettuja, vaikka osalla ei kilpailua ollut omassa lajissaan paljon ollutkaan. On siis ihan ymmärrettävää, että marsu kiilasi koko näyttelyn ykköseksi.

Anemone's Brianda muutti Aida Depnerin marsulaan. Itse ostin hienon Ferplastin GeoMaxi-boxin käytettynä vitosella PiNan Tiinalta. Boxille tapahtui heti autoa pakatessa tapaturma, mutta olen käsityöihmisenä vakaasti päättänyt saada sen vielä työkuntoiseksi. :) Paluumatkalla suurta huvitusta herätti Petran Hiekkamyrsky-hamsterin saama arvostelu, jossa Niina moitti boxissa pehmikkeenä olevaa kangasta. Miten kangas oli ylipäätään boxiin päätynyt? Se oli Hannan pyyhe, joka oli marsuboxien päällä, mutta hamsu oli takaavarikoinut siitä melkein neljänneksen menomatkalla.

PS! Sellaisen asian unohdin sanoa, että kiinnitin uroksissa huomiota siihen, että lähes kaikilla oli hyvin puhdistettu rasvarauhanen. Ja ne joilla se ei ollut täydellisesti suoritettu, niin ainakin ihan ok eli kotioloissa täysin kelvollinen, mutta pet-luokassa kun viilataan pilkkua. ;) Sen sijaan rasvarauhasen ympärille oli jäänyt likaa tai jopa koko takaosan turkki oli rasvainen. Varsinkin nuoremmasta päästä löytyi paljon marsuja, joiden turkki oli rasvaisen oloinen. En kuitenkaan väitä, että se olisi ollut pesun puutetta. Ehkä omistaja oli sylitellyt liikaa ennen arvostelua. ;)