maanantaina, toukokuuta 19, 2008

18.5.2008 Tampereen näyttely

Näyttelyn järjestivät Pirkanmaan Nakertajat ja Pirkanmaan Rotukissayhdistys.

Omia matkamuistoja

Alunperin en ollut pian synnyttävän saksanpaimenkoira Pähkinän takia ihan varmuudella lähdössä itse mukaan näyttelyyn, vaan mahdollisesti laittamassa eläimet toisten kyydillä. Mutta sain kutsun tulla toiseksi marsujen pet-tuomariksi suuren jälki-ilmomäärän varalta. Kun sitten Pähkinän lämpökäyrät näyttivät vielä aika turvallisilta, niin päätin lähteä itsekin paikalle.

Tätä näyttelyä varten piti nosta vaihteeksi vasta viideltä aamulla, luksusta! Alkaa vaarallisesti jo tottua heräämään näyttelyihin puolen yön jälkeen eli justiin kun on meinannut ehtiä nukahtaa... Aika olisi kyllä loppunut kesken, jos ei olisi ollut apukäsiä eväitä pakatessa. Äitee kun heräsi mittaamaan Pähkinän lämpöä. Itse pakkasin elukat, pesin hampaat ja melkein ehdin syödä lautasellisen riisimuroja. Iskä heitti meikäläisen kuudeksi Kauhavalle Petran pihaan, josta molempien omaisuus pakattiin Marin autoon. Auton takaosaan jäi jopa katon ja boxien väliin tyhjää tilaa, vaikkei kellään ollut yhtään boxia sylissä! Perille ehdimme pienestä harhautumisesta huolimatta kymmeneksi niinkuin pitikin.

Marsuista olin ilmoittanut näyttelyyn Pumpulin, Ticun, Maceisen ja Tessan. Lisäksi olin ilmoittanut yhden roborovskin, joka oli PetExpossa parhaiten menestynyt kääpiöni eli oma kasvattini Cepimirus*. Enemmän kääpiöitä olisi pitänyt ottaa mukaan, mutta talous ei sallinut. ;) Lisäksi mukana oli myytäviä poikasia.

Janiika innostui arvostelemaan kaikki yli 60 pet-marsua omin kätösin, joten päädyinkin tuomaroimaan pet-kaneja Annan ja Kirsin kanssa. Niitä olikin heti 100 kpl, joten päivä vierähti nopeasti niiden parissa. Ehdin esittää itse vain yhden marsun, eli Maceisen, Mari auttoi muiden kanssa. Kiitokset!!

Marsut saivat taas kaikki hyviä arvosteluja, mutta Pumpuli nappasi toisen sertinsä! Pikku Mirus yllätti jälleen saamalla myös toisen sertinsä ja olemalla tuomarin sanoja lainatakseni "päivän selkeästi paras robo" ja BIS3! :D Ulkomuototuomareinahan toimivat marsuilla Heather Henshaw ja David Collier, UK, sekä hamsuilla Petri Pyysilta.

Maailmalle lähti lisäksi 3 marsupoikaa: Buenon molemmat valkonenäiset golden-pojat sekä Aidanin torttipoika. Yksi lapsi löysi tiensä Minskin hamsulaan. Meille taas muutti roborovskiveljekset Criminal Mind ja Closing Time Saanan hamsulasta.

Tuomarikommentit

Ylläolevasta linkistä näkyy näyttelyssä ottamani kuvat ja arvostelemieni kanien tuomarikommentit yksilöllisesti. Palkinto- ja kanin henkilötiedot puuttuvat osittain.

Yleisesti kanien tasosta voisin sanoa, että sattuma suosi itseäni sikäli, että meikäläisellä oli ilo arvostella todella paljon erittäin hyvin käsiteltäviä kaneja!! Annalle ja Kirsille tuli kuulemma paljon rimpuloita, sekä 5 pisteen kohtia ei tullut täyteen juuri mitään. Itselleni ei tullut vastaan ollenkaan sellaisia kaneja, jotka olisivat olleet vaikeita käsitellä. Pari hieman vastustelevaa yksilöä tuli vastaan ja yksi näykkivä, mutta nekin olivat helposti käsiteltävissä. Olen ällistynyt, miten moni kani antoi "käännellä ja väännellä" ja vaikka niitä "roikotti" kainaloista yhdellä kädellä (jos kanin koko salli), niin kani oli siinä silti aivan täysin rentona ja luottavaisena!

Viiden pisteen kohdat olivat pääsääntöisesti meikäläisen pöydälle tulevilla kaneilla hyvin hoidettu. Monella kuitenkin pomppasi värjäytyneistä tassunpohjista, mikä on ymmärrettävää sikäli, että tassut on uutuus 5 pisteen kohtana yleisvaikutelman tilalle. Niinpä 5 pisteen kunniamainintoja ei tullut niin montaa kuin mahdollista. Jokunen huomautus tuli kynsistä tai korvista, mutta ilahduttavan monella ne oli kunnossa. Nekin joille tuli huomautus kynsistä, olivat selvästi yrittäneet parhaansa ja sehän on tärkeintä eläimen kannalta. Pet-luokissa kuitenkin joudutaan laittaa kanit paremmuusjärjestykseen ja syynätä arkielämässä vähän epäolennaisemmatkin seikat ja erot.

Itselläni taas ei tullut vastaan kovinkaan montaa sellaisessa super-lihaskunnossa tai -turkissa olevaa kania, mutta jokunen kuitenkin. Ja vaikka käsiteltävyys, turkki tai lihaskunto ei ole aivan viimeisimmän päälle, niin viiden pisteen kohdat syynäämällä pelastetaan paljon. Siksi meikäläisen pöydältä tulikin paljon PPK-kisaajia, koska ne olivat kerryttäneet itselleen hyvät pisteet käsiteltävyydellä ja 5 pisteen kohdilla. Annalle osuneista kaneista monikaan ei ollut tehnyt niin tarkkaa työtä 5 pisteen kohtien kanssa, ja siinä menee paljon pisteitä hukkaan kärkisijoja ajatellen, vaikka turkki tai yleiskunto olisivat kuinka hyvät tahansa.

Tämän toki voi ajatella olevan yksi näitä epäkohtia, jotka on tuonut mukanaan järjestelmä, jossa kanit sijoitetaan kärkisijoille pisteiden perusteella. Kokonaispistemäärä ei anna reilua kuvaa kanista kokonaisuutena, sillä 5 pisteen kohdat eivät ole niin tärkeitä kanin hyvinvoinnin kannalta kuin se missä yleiskunnossa se on. Myös turkki ja käsiteltävyys ovat keskimäärin mainioita hyvän hoidon mittareita. Tosin jokaiselle kanille tulee joskus karvanlähtö, jolloin turkki nyt vain ei satu olemaan näyttelykunnossa. Kani on eläin ja oman itsensä puolesta se ei normaalisti tarvitsisi säännöllistä käsittelyä ja ihmisen seuraa, ellei se erikseen ole oppinut nauttimaan siitä. Pet-luokissa sillä on kuitenkin suuri merkitys, sillä käsiteltävyys on lemmikkimäisyyden suurin mittari. Sen sijaan jos kynsissä on milli tai vaikkapa kolmekin milliä ylimääräistä leikkaamisen varaa, ei kania itseään juuri haittaa. Puhumattakaan hännän pikkuhuopaumista tms. Täysin puhtaita tassujakaan ei saa useimpien kohdalla aikaiseksi kuin aivan hillittömällä siivoamistahdilla ja ei siitäkään kyllä kani nauti.

Suuremmassa mittakaavassa nuo viiden pisteen kohdat ovat toki tärkeitä, mutta niitä aika harvaan tulee petissä vastaan: silmävaurio, todella pitkät ja käyrät kynnet, kasvaneet hampaat jne. Tärkeämpi on yleiskunto, jossa törmää useammin terveydellisiin ongelmiin. Laihuus tai lihavuus on paljon huonompi juttu kuin pari millin liian pitkää kynttä...

Ei pidä liioitella sen asian suhteen, että turkki kertoo kanin hyvästä hoidosta. Kyllä kaninsa uskaltaa tuoda tuomarinpöydälle pesemättäkin. Tai ainakin pitäisi uskaltaa... Kuten tavallista, useimpien arvostelemieni kanien turkki oli tässäkin näyttelyissä "pesemällä pilattu". Päinvastoin kuin marsu, kania ei todellakaan kannata pestä edellisenä päivänä ennen näyttelyä! Mielestäni kania ei kannattaisi mennä pesemään lainkaan. Tottakai, jos kani on ripuloinut, elänyt hygienialtaan ala-arvoisissa olosuhteissa tai muuten onnistunut sotkemaan itsensä perusteellisesti, sen saa pestä. Ja pitääkin, sillä esim. ripuli polttaa kanin ihon siitä kohdasta, mihin se on liiskautunut.

Kanin karva on hienoista, sähköistyvää ja "pölisevää", toisin kuin marsun "tikkuturkki", joka imee itseensä ihosta rasvaa, varastoi uskollisesti hilsettä jne... Kanin turkki on huomattavasti ilmavampaa ainetta, joten iho puhdistuu itsestään. Poikkeuksena tietenkin takkuuntumaan päässeet pitkäkarvaiset.

Kanin ympäristön tulee olla niin siisti, että eläin ei tarvitse ihmisen apua itsensä puhtaana pitämiseen. Kylvettäminen on kanille luonnotonta ja ennen kaikkea (yleensä) tarpeetonta. Kanin hienoinen turkki imee vettä kuin sieni ja sen kuivattaminen on huomattavasti työläämpää kuin marsun. Useimmat kanit peseytyvät päivittäin nautinnollisesti ja hartaasti, niin huolellisesti että vesupesu vaan pilaa turkin tekemällä siitä sähköisen ja palautumattoman.

Pet-näyttelyiden idea on kannustaa omistajat pitämään eläimestä parhainta huolta, muulloinkin kuin juuri ennen näyttelyä. Kaikkien kanien kanssa normaali siivous ei riitä pitämään tassunpohjia lumivalkoisina, jos se istuskelee vessanurkassa tai ripottelee vessanurkan sisällön ympäri häkkiä. Toiset aluset, esim. sanomalehdet, värjäävät turkkia jo itsessään. Toki jokaisella on mahdollisuus katsoa peiliin ja miettiä, onko siivousväli tarpeeksi tiheä ja onko elinympäristön aluset hygieenisimmät mahdolliset. Mutta jos kaikki on mielestäsi ookoo ja haluat pelata sen puolikkaankin pisteen päälle, niin annan neuvon:

Viikon pari ennen näyttelyä kanin häkki kannattaa pitää aivan erityisen, siis viimeistä päälle puhtaana! Tässä toimii mielestäni parhaiten kutterinpuru, mutta voi tähän soveltaa jokaisen omia konsteja parhaan taidon mukaan. Joka päivä papanoiden ja pissanurkan päälle ripotellaan ohut kerros puhdasta purua, koska ihan joka päivä kuivikkeita ei kannata vaihtaa. On otettava huomioon, että myös heinät (erityisesti tuore) ja kasvikset värjäävät tassuja, joten nekin pois maasta lojumasta.

Kun kanilla on näin tassujensa alla jatkuvasti vain puhdasta purua, sekä tarpeeksi monta päivää aikaa, tassunpohjat puhdistuvat ihan itsestään kanin itsensä toimesta! Kanihan pesee itseään päivittäin joka tapauksessa, mutta jos pohjalliset ovat likaiset, tassunpohjien värjäymät eivät siitä miksikään vaalene. Mitkään talkit, valkoisen koiran shampoot ja tiskiaineet eivät auta näin hyvin! Siinä tarvitaan vain kanin itse suorittamat normaalit pesurutiinit puhtaissa kuivikkeissa, ja parin viikon sisällä värjäymät ovat poissa! Riippuu toki kuinka pahasti tassut ovat päässeet kellastumaan ja pinttymään.

Tiedän, että useimmat pesevät lemmikkinsä näyttelyyn "vanhasta tottumuksesta", ajatellen, että niin kuuluu tehdä. Niinhän minäkin tein! Mutta unohtakaa se. Pääsette helpommalla. Samoin kani! Kellastuneita tassunpohjia ei pelasta mikään edellisenä päivänä ennen näyttelyä, mutta pilaatte lopunkin turkin, jos pistätte koko jänön kylpyyn. Vaikka kani olisi kuinka punkattu ennen näyttelyä, voi sen turkin silti onnistua rasvoittamaan "lääppimällä". Näyttelyä ja arvostelua jännittävän omistajan käsistä siirtyvä hiki ja luonnollinen rasva imeytyy nääs kanin turkkiin kuin sieneen. Annetaan siis kanin olla ihan rauhassa siellä boxissa! Boxi on näyttelyssä kanin piilopaikka ja pesäluola, ei se sieltä halua omistajan syliin ventovieraiden nähtäväksi! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitathan asiallisesti: ei kiroilua, vihamielisyyttä, poikas- tai hintakyselyitä. Hoito-ohjeet ym. kysymykset edelleen vieraskirjaan!