Roosa nollaa minijoukkueessa Piirinmestaruuskisoissa

Video: Marika Turpeinen



Roosa minun ylpeyteni ja aussikasvatuksemme kantanarttu on 10½-vuotias, ja näin hienosti päästelee menemään ilman ratavirheitä ja alle ihanneajan! Sukkelamminkin ollaan menty, kun oltiin nuoria ja hoikkia. ;) Tai siis, minä olen ollut joskus hoikka, Roosa ei niinkään!

Tämä ei ollut virallinen yksilörata, vaan joukkuerata. Edustettiin siis Lakeuden Kennelkerhon minejä Piirinmestaruuskisoissa, ja joukkue sijoittui kolmanneksi. :)

Video taitaa sisältää peräti 5 ohjauskuviota nimeltä edestäleikkaus / sokealeikkaus / sokkari / persjättö. :D

Kuvat: Jenni Luomanperä

Kata räppää matkalla? :D

Meillä alkaa olla aikalailla tasan 10 vuotta yhteistä harrastusaikaa takana. Roosa nimittäin tuli meille n. 7-kuisena (täytti 7kk syyskuussa 2005), ja se otettiin mukaan Timin treeneihin sosiaalistumaan melkein heti meille tultuaan. Enää me emme juurikaan treenaa agilityä, käymme vaan kisaamassa silloin tällöin lähialueella. Meitä joskus kouluttanutta Jonnaa lainatakseni, Roosa on niin kuin minun ajatukseni jatke, menee juuri sinne, mihin näytän. :) Enkä oikein usko, että se pahemmin oppisi enää uusia juttuja agilitystä. Sillä on hyvä syy sanoa, että "Näin ollaan tehty 10 vuotta ja hyvin on toiminut". ;) Joten riittää, että yritetään pitää peruskunto sekä koiralla että ohjaajalla kelvollisena. Siinä sitä haastetta riittääkin, molemmat herkkusuita. ;)

Röllin pujottelut

Rölli testaa uutta jussipaitaa. Takana Ruska.

Röllin kanssa on edistytty oikein kunnon harppaus pujottelukepeissä: se pujotteli kaikki 12 keppiä katse kokoajan eteenpäin, ilman apuvälineitä, kääntymättä kesken kaiken kysymään neuvoja. Eipä me olla hinkattukaan niitä kuin vasta 5v! :D Ongelma vain on siinä, että se ei tapahdu kovin usein. ;)

Ehkä noin vuosi sitten, me vihdoin saatiin verkot ja ohjurit pois, jumituttuamme pitkäksi aikaa viiteen ohjuriin. Minä luulin, että Rölli ei vaan osaa eikä tuntunut oppivankaan, mutta totuus ilmeni sellaiseksi, että se ei vain viitsinyt keskittyä. Ihan vain, koska treenasin kerran Kirsin kanssa, ja se ei jaksanut ohjureita asentaa ja poistaa edestakaisin, niin oli pakko yrittää urheasti ilman... ;) Eli Rölli pystyi kyllä teoriassa pujottelemaan kaikki 12 keppiä oikein, kun vain hosumiseltaan ehti.

Pian meille tuli sitkeä ongelma siinä, että Rölli kääntyi aina kesken pujottelun katsomaan, että joko pallo lentää ja onko äiskä ylpeänä. Ja juoksi siinä rytäkässä aina myös yhden pujotteluvälin ohi... Toistoja toistoja toistoja, niin kyllä se aina saatiin jossain välissä onnistumaan. Onneksi Rölli on riittävän tyhmä sietääkseen loputtomia toistoja, fiksummalla koiralla palaisi käpy ja loppuisi mielenkiinto ja motivaatio. ;) 

Mutta kun kisoissa pitäisi mennä kerralla läpi. Vaikka mikäs kiire sinne kisoihin on? Koirahan on vasta 5½v, eikä kertaakaan virallisesti startannut... Kasvattajallekin pentua ostaessa kehuin, että siitä tulee kisakoira. Vaikka ehtiihän se vielä, jos vanhaksi elää. Roosakin kisaa yhä, viimeksi eilen jo 10½-vuotiaana. Ja Roosakin aloitti viralliset kisat vasta 4½-vuotiaana... Röllihän on vasta vuotta vanhempi siitä. ;)

Monta vuotta olen muita kouluttanut, ja nyt vasta tajusin soveltaa itseeni: palkka sinne, mihin haluat koiran päätyvän tai katsovan, eli tässä tapauksesssa keppien loppuun! Pallo laitettiin siis tietenkin karkkilaatikkoon, koska arvasin, ettei Rölli malta olla varastamatta. Joskus se varastaa sinne tuhat kertaa, joskus menee kerralla oikein. :)

Päivän agilitylinkki

Aussikerhon Club Show Hirvijärvellä 26.7.2015

Ilmoitin kaikki meillä kotona asustavat aussit eli Roosa, Varpu, Rölli, Ruska ja Lilja, lisäksi sijoituskoirista paikalle pääsivät Essi ja Minni, sekä kasvateista Siru. :) Tuomarina oli Marja Leinonen, kennel Sad Sack's. Tuomari oli ystävällinen ja näyttelyssä leppoisa tunnelma, sateesta huolimatta järjestelyt toimivat, kiitos Kjällien perheelle! ♡

ROP FI MVA Somehow Random Shot, Om. Maiju Lepistö
VSP FI MVA Nemma's Zero Nine, Om. Katriina ja Leena Hautala + Orvokki Lämsä

Klikkaamalla kuvat suuremmiksi!

AIKUISET UROKSET

1. Ruska ja Kata
2. Kaapo ja Arja
3. Napsu ja Juhani
4. Rölli ja Juho

FI MVA Nemma's Zero Nine "Ruska" om. Hautalat ja Orvokki Lämsä

Hyvä pää, kauniit silmät, kuono-osassa saisi olla vahvuutta, olkavarsi lyhyt, hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys, hyvät korvat, hyvät liikkeet. AVO1, PU1, VSP

 

Ålhammarens Åliver "Rölli" om. Hautalat, handlerina Juho Kjäll

Kaunis pää, hyvä pigmentti, hyvät korvat, suora etuosa, hyvä köli, hyvä runko, ok kulmaukset, hyvä hännänkiinnitys. AVO4

 

NUORET NARTUT

Essi ja Tiina (sija 2.)
Minni ja Kata (sija 3.)
Taika ja Jasmin (sija 1.)

Anemoneniityn Flower Princess "Essi" om. Hautalat ja Tiina Kujanen

Kaunis pää ja silmät. Hyvät kulmaukset. Lyhyehkö olka. Hyvä turkki ja karva. Liikkeissä vähän selkä kaareva, mutta kokonaisuus hyvä. Hyvän kokoinen. NUO2

 

Kimberley "Minni" om. Hautalat ja Seija Keskelä

Kaunis ilme, kuono-osa saisi olla vähän vahvempi, hyvä runko ja mittasuhteet, liikkuu hyvin. NUO3

AIKUISET NARTUT

Lilja ja Varpu palkintojensa kanssa. Aikuisista nartuista ei taida olla yhteistä kuvaa, koska toinen kuvaaja oli kampaassa Roosaa ja toinen esittämässä Sirua. ;)

 
BH RTK1 RTK2 Anemoneniityn Coconut "Siru" om. Kirsi Kjäll, handlerina Juho

Kaunis pää ja ilme, hyvä pigmentti. Hyvä eturinta, lyhyt olkavarsi. Takakulm. ok. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu hyvin, hieman löysästi edestä. AVO

RTK1 Anemoneniityn Daurian Lily "Lilja" om. Anniina Hautala, handlerina Katriina

Hyvä pää, kaunis ilme, kuono-osa voisi olla hieman vahvempi, hyvä eturinta ja kulmaukset, hyvä turkki, liikkuu hyvin, hieman leveästi edestä. AVO

RTK1 Black Back Bananarama "Varpu" om. Hautalat, handlerina Jasmin Nurmesjärvi

Kaunis pää, hyväasentoiset korvat, hyvä eturinta, hyvä runko, hyvät mittasuhteet ja kulmaukset, hieman kaartuva häntä, liikkuu hyvin. AVO

 

VETERAANINARTTU

Somehow She's Howgirl "Roosa" om. Hautalat

Hyvät pään mittasuhteet, kuono-osa saisi olla vahvempi, hyvä eturinta, hyvä runko, riittävät kulmaukset, haja-asentoiset korvat, hieman lyhyt olkavarsi, hyvät liikkeet, kun vaan malttaa. VET1, PN4

Roosa oli luokkansa ainoa osallistuja. Sillä oli kyllä vähän liiankin hauskaa, kuvittelee edelleen varastaneensa koko show'n ja voittaneensa kaikki. ;) Meidän 10,5-vuotias ei meinannut malttaa esiintyä senkään vertaa kuin Ruskan hyperaktiivinen Minni-tyttö! :D

Sukukokouksia:

Rölli ja Caro-tytär om. Matti Lukkarinen (Millhouse's Gem)

Varpu ja sen punainen Kaapo-veli, Varpun Siru-tyttö, Elli-siskon tytär Taika

Kaapo, Taika, Varpu, Siru

Vasemmanpuolimmaisena Black Back One Of The Kind, jonka emä Black Back Barbie Benton on samasta yhdistelmästä, mutta eri pentueesta kuin Varpu, Kaapo ja Elli.

Homma meinasi vähän muutenkin mennä rähinäksi, mutta Kaapolla voisi jo sanoa olevan tilannetajua! :D

Agilityko ei ole urheilua?

Päivän linkki: http://www.agilityliitto.fi/uutiset/kho-n-paatos-agilityhallien-verokannasta/

"Korkein hallinto-oikeus julkaisi tiistaina 30.06.2015 päätöksen, jonka mukaan agilityhallin vuokraamisessa harrastajille ei voida käyttää liikuntapalveluihin soveltuvaa alennettua verokantaa. Korkein hallinto-oikeus tulkitsi alemman verokannan soveltamiskriteereitä suppeasti ja katsoi, että agilityn harjoittelemisessa kyse ensisijaisesti koiran kouluttamisesta eikä ohjaajan suorittamasta liikunnasta."

Tämä tietänee hintojen nousua entisestään, koska alv 10% 》 24% ... :( 

Agility todellakin on oikeaa urheilua, vaikka harva lajia harrastamaton koiraihminenkään sitä tietää. Agility on Urheiluliiton alainen laji. Sen harrastamiseen kisatasolla vaaditaan urheilulisenssi. Joissain seuroissa myös harrastelijalisenssi on pakollinen. Kalliit juoksukengät, tekniset paidat ja juoksutrikoot ovat normaali lovi harrastajan kukkarossa.

Kommentti asian vierestä: Muista koiraharrastuslajeista poiketen, itse koiran treenivarusteisiin harva saa yhtä paljon rahaa uppoamaan kuin omiinsa, koska agilityn harrastamiseen koiran osalta riittää, että se on perusterve, mielellään hyväkuntoinen ja motivoitunut. ;) Asialliset jäähdyttely- ja lämmittelylenkit eivät maksa mitään, mutta moni vie myös koiraa hierojalle. Toki ostoslistaan voidaan halutessaan laittaa: juoma-astia, palautumisjauhe, viilennysloimi jne, jotka on aika edullisia ja kestävät melkein loppuiän. Kuljetushäkki ja Back on track-mantteli ovat hintavimmasta päästä, puhumattakaan esteiden hankkimisesta omaan pihaan.

Itse olen käynyt muutaman kerran suositulla urheiluhierojalla selkänikamieni pitämiseksi oikeassa järjestyksessä. ;) Kerran sain "niksautusajan" ajan ennen agilitykisoja, hieroja vakuutti yllätyksekseni, ettei sillä ole mitään merkitystä, ajatellen ilmeisesti, ettei agility ole urheilua? Yleensähän urheilusuoritusta ei suositella kovin pian sellaisen jälkeen. Itseäni vain voin syyttää, kun en käyttänyt järkeäni, lajia paremmin tuntevana. Kaveri joutui "esittää" Roosan, koska vasta "löyhdytetty" selkäni ei sitten todella kestänytkään lajin vaatimia äkkikäännöksiä ja muita "reuhtomisia". ;)

Ottaen huomioon lajia paremmin tuntemattomien käsityksen agilityn leppoisuudesta, yllättävän moni kommentoi rally-tokoa jopa pettyneeseen ja negatiiviseen sävyyn paljon kuvittelemaansa rauhallisemmaksi, ensimmäisen kisavideon nähtyään! :D

Facebookissa päätöksestä tuumattua:

• Sittenhän varmaan antidoping (ihmisen, ei koiran) ei myöskään enää koske agia? Jos agility siis ei ole urheilua, niin mitä väliä sillä on, jos käyttää jotain piristeitä, koska se ei omaan suorituskykyyn - ja siten tulokseen - vaikuta? ;)
• On se vaan mukava tietää, että tällaisella pullamössöllä on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin huippukuntoisilla urheilijoilla! :D Miksi siis rääkätä itseään kuntoilulla ja terveellisellä ruoalla vastakaan, koirankoulutustaidot ne tässä vaan ratkaisee! :D
• Ja miksi järjestää para-kisoja? Eihän muissakaan koiraharrastuslajeissa niitä järjestetä. Samalla viivallahan sitä kaikki ollaan, koska agility ei ole urheilua.

Siru ja Lilja rally-tokokisoissa

Sievissä oli eilen rally-tokokisat, joissa Siru sai ensimmäisen hyväksytyn tuloksensa voittajasta. Lilja taas avoimesta luokasta suoraan mammalomalta eikä muutenkaan vielä kisavalmiina avoimeen! :D

BH Hellraiser Mia

Koe suoritettu 11.6.2015, tuomari: Raija Tuomisto, handleri: Leena Hautala

Tuomarin kommentteja:

Ohjaaja saisi ohjata koiraa vähän selkeämmin. Ohjaaja vaikuttaa varovaiselta, mutta koira on siihen varmasti tottunut. Yhteistyö toimii hyvin.

Kytkettynä seuraaminen: HYVÄ.
Koira on täsmällinen, iloinen, pitää hyvin kontaktia, hieman loppua kohti hiipuu ja katselee eteenpäin. Pysyy kuitenkin oikealla paikallaan. Ohjaaja tekee puutteelliset askeleet. Koiralla hyvät perusasennot.

Vapaana seuraaminen: ERITTÄIN HYVÄ.
Koira on täsmällinen, pitää oikean paikan. Ohjaajalla puutteelliset askelmäärät.

Istumisliike: TYYDYTTÄVÄ.
Valmisteleva osuus kunnossa. Koira istuu nopeasti, mutta lähtee pian perään. Ohjaaja antaa merkin istua uudestaan. Koira kuuntelee hyvin.

Maahanmeno ja luoksetulo: HYVÄ.
Valmisteleva osuus kunnossa. Koira menee nopeasti maahan, on levoton. Varastaa ennen käskyä, mutta pysähtyy.

Paikallaolo häiriönalaisena: ERINOMAINEN.
Koira päästetään vapaaksi ennen maahan-käskyä.

Myynti-ilmoitusten aatelia osa 16

Nyt saanen jo hyvällä syyllä käyttää kulunutta ilmaisua: MISTÄ NÄITÄ SIKIÄÄ? :D Kuka järkevä kasvattaja yleensä edes raaskii tietoisesti myydä tiineen eläimen? Vieläpä marsun, jonka jokaisen kasvattajan pitäisi tietää saavan helposti komplikaatioita, ja varsinkin muutosta?! Loppuuko se vastuu ja järjenkäyttö siihen, että lopetetaan kasvatus? Ei. Edes kasvattajana oleminen ei lopu, vaikka kasvatus loppuu, koska olemme silti aikaansaamiemme luontokappaleiden kasvattajia elämämme loppuun asti. Ja vastuussa -vahingossakin- astutetun naaraan hyvinvoinnista. Hymiö kuvatekstissä ja yhteydenottopyynnöt tekstiviestillä kertovat jo jotain kevyestä asennoitumisesta koko touhuun. Puhumattakaan, että sillä "kasvatuksen" lopettamisella on tullut niin kiire, että ei ole voitu hoitaa hommaansa loppuun kunnialla. Niinkin pienellä asialla, kuin yhdellä marsun synnytyksellä, on siis näin suuri merkitys kuvasta, jonka ihminen antaa itsestään. Eikä vain minulle vaan kokonaiselle fb-ryhmälle.

Möllitokokokeenomainen ja laavulenkki

Kulunut päivä vietettiin kahdessa paikassa yhtä aikaa. Leena kävi Millan ja Ruskan kanssa Kauhavan Koulukeskuksella, jossa piti olla Kauhavan Kennelkerhon möllitokokoe, mutta joka osanottajien vähyyden vuoksi supistettiin kokeenomaiseksi suoritukseksi. Koe toteutettiin syksyllä voimaan tulevien uusien sääntöjen mukaisilla liikkeillä. Luokkina olivat nakkialo (palkka saa olla kokoajan näkyvillä), möllialo (palkkaaminen liikkeiden välissä) ja normaalit alo/avo. Meiltä osallistuttiin möllialoon, koska meidän kaksikko ei vielä kaikkia uusia liikkeitä osaa.

Ruskan motivaatio on nyt jonkin aikaa ollut taas kirjaimellisesti ihan maassa, tai tarkemmin sanottuna, maassa olevissa hajuissa. Jade ja Kaisla pihtaavat juoksujaan, ja Ruska kovasti ennustaa, että Kaisla ei pihtaa enää kauan. Toivossa on hyvää elää, muuten Ruskalle tulee pitkä kesäloma harrastuksista. ;) Kokeillaan nyt sitä, että palautetaan herra takaisin autoon, jos ei kerran työnteko maistu, ja sitä sovellettiin tässäkin. Ruska oli paikkamakuussa ennakoinut maahanmenoa ja istumaan nousua, myös Milla oli aina pistänyt makuulle, kun naapuria käskettiin. :D Uusissa säännöissähän jokainen koira käsketään maahan yksi kerrallaan, ja vastaavasti paikkamakuun jälkeen jokainen koira käsketään takaisin perusasentoon yksitellen, eikä toiset koirat saa "totella" naapurin koiralle annettua käskyä.

Millan seuraaminen ei ollut niin vietikästä, kuin voisi olla, koska sitä ei uskallettu hetsata tarpeeksi ennen kentälle tuloa, paikkamakuun takia. Mutta ihan kiva näinkin! (: Kaukokäskyt ja noutokapulan pitäminen ovat meidän parivaljakolla vielä ihan kokeiluasteella. Ruska ottaa sen kyllä yleensä suuhunsa, mutta mutustelee/työntää kielellään sen pois suusta, pitää tukea välillä muistuttavasti leuan alta. Kyllä se siitä, kun ottaa huomioon, että alunperin Ruska ei halunnut olla missään tekemissä koko kapulan kanssa. ;) Milla on aina innostunut kapulasta liikaa: viskoo ja kantaa ja pureskelee, mutta pitäminen ei kuulu vielä sen sanavarastoon. Kauko-ohjaus sujuu kyllä joten kuten istumisesta maahan, mutta maasta istumaan vaatii kyllä melkoiset käsimerkit. ;) Hyppyesteenä oli pullalaatikot, joiden hajuun Milla ihastui ja unohti hypätä. :D


Allekirjoittanut oli sillä välin lopun aussikatraan kanssa Etelä-Pohjanmaan Australianterrierijaoksen kanssa sateisella laavuretkellä Martikkalanjärvellä. Kahta muutakin terrierisorttia oli mukana.

Mukana reissussa oli Hytöset ja Martta-aussi, Rauha-bedlington sekä Laila-skye, Kujalat ja Essi-aussi (Anemoneniityn Flower Princess), Kjällit ja Siru-aussi (BH RTK1 RTK2 Anemoneniityn Coconut), meikäläisellä oli Roosa, Varpu, Rölli ja Lilja.

Grillattiin vähän kuka mitäkin, ja tietenkin makkaransyöjillä oli vankka ihailijakerho. ;)


Kyllä kurahaalarit tulivat tarpeeseen! Itse yleensä inhoan haalarimallisia koiranvaatteita. Ne on hankala pukea ja näyttävät hankalilta pitää. Mutta nyt niitä olisi toivonut olevan tuplasti. Niitä riitti siis vain karvaisemmille Roosalle ja Varpulle, Röllillä ja Liljalla muulla oli vain sademanttelit.

Myynti-ilmoitusten parhaimmistoa osa 15: loppu hyvin, 1/3 hyvin

Tämä on jatkoa aikaisemmin blogatulle Myynti-ilmoitusten aatelia osa 14, jossa tämän bloggauksen aiheena olevaa pientä marsunpoikaa kaupiteltiin kahden naaraan kanssa. Tytöistä jo toinen oli havaittu tiineeksi (yllätys yllätys).

Marsut.net FB-ryhmä, josta tämäkin postaus on, tiesi kertoa kolmikosta ainakin tämän poikalapsen saaneen hyvän kodin ja pikapuoliin myös (samaa sukupuolta olevan) lajitoverin. Pojan kuulumisten lisäksi ketju poiki tällaisen keskustelun:

• Toivottavasti saa hyvän kodin...
• Toivottavasti joku marsurakas tästä ryhmästä ettei mikä tahansa tyyppi joka ottaa vaan ku ilmaseks saa
• Usein noi ilmaiset marsut menee käärmeen ruoaksi. Joku saa vielä häkin kaupan päälle. Eli ilmaiseksi ei kannata koskaan antaa.
• Jotain niiden käärmeidenkin on syötävä välillä
• Eläinkaupasta saa ostaa käärmeiden ruoaksi jalostettuja, asianmukaisesti tapettuja ja pakastettuja jyrsijöitä. Musta on julmaa valehdella eläintä hakiessa, että pääsee hyvään kotiin, kun heitetään käärmeen terraarioon. Myös kissanpentuja menee käärmeelle ruoaksi. Menee osa toki lemmikiksikin, mutta jos ei ole valmis maksamaan hankkimishintaa lemmikistä, niin mahtaako olla varaa eläinlääkäriin tarvittaessa?
• Ja muuten sellanen infopläjäys, että ne eläinkaupasta ostetut pakastejyrsijät ei todellakaan ole eettisesti kasvatettuja saati lopetettuja, vaan tulee tukuista ja niiden kasvatuksesta (=julmettu määrä poikasia naaraasta välittämättä). Tarkista faktat ennen kun alat höpötellä omiasi.
• Tottakai on moraalitonta valehdella myyjälle/antajalle, että eläin tulee lemmikiksi, jos se menee käärmeelle. Eläintä itseään se ei haittaa, jos se lopetetaan asianmukaisesti, joten se ei tiedä kuolevansa. Eläimen antaminen elävänä käärmeelle on laitonta.
• Mitä tulee kissanpentujen antamiseen ilmaiseksi. Niin syyhän yksinkertaisesti on se, että on isompi kynnys hylätä eläin, josta on maksanut jotain kuin se, jonka on saanut ilmaiseksi. Ilmaiset kissanpennut joutuu aika herkästi kesäkissoiksi. Mä en tunne ketään enkä koskaan ole kuullut kenenkään syöttävän Suomessa kissanpentuja käärmeelle, vaikka aktiivisesti olenkin mukana herppiporukoissa. Ei vaan kuulu kuvioon.
• Ja mua ei yllättäisi yhtään, vaikka käärmeelleen jotkut kissanpentuja syöttäiskin, jos vaan ilmaiseksi saa. Voisin jopa sanoa, että aivan varmasti joku niin tekee. Eri asia onko se laillista tai normaalia herppipiireissä.

Toivottavasti marsu saa hyvän kodin -- Syövätkö käärmeet kissanpentuja? Hienosti pysyimme taas aiheessa! :D

Päivän linkki, kuva ja lainaus

Päivän linkki: 

http://koti.mbnet.fi/tuulen/sm/saksanpaimenkoira.htm

Todella hyvä rotuesittely! ♡ Vaikkakin PEVISA-tiedot on toki vanhentuneet, eikä pitkäkarvainen liene tuossa vielä hyväksytty. Ihmettelin myös, että miten niin yksivärinen musta on ei-toivottu väri?

Päivän lainaus:

Päivän kuva:

Kisapaidaksi ostettu t-paita, varustettu tietenkin Timin kuvalla, onhan se kaiken hyvän ja pahan alku ja juuri, mitä harrastuksiin tulee! :')