keskiviikkona, tammikuuta 29, 2014

Ihmisen vaarallisin ystävä

Katsoin nyt kovalevyltä sen paljon kohutun MOTin, katso Yle Areenassa.

Sorry vaan, mutta ei se nyt niin suututtava ollut kuin oletin. Ihan asiaakin siinä oli, vaikka olisi sen voinut vääntää rautalangasta, eikä antaa piiloviestinä niille, jotka asian jo tietävät: Onko se muka liikaa vaadittu, että otetaan sellainen rotu, jonka käyttötarkoitus vastaa sitä roolia, mikä sille on uudessa kodissa tarjolla? Ihan älytöntä ottaa laumanvartija tai muunlainen työkoira kerrostaloon sohvalle makaamaan, ja sitten egoilla muille ihmisille, kuinka on onnistunut tappamaan koiran vietit ja vääntämään se joksikin ihan muuksi, kuin mihin sen veri vetää. Koiran rodun käyttötarkoitusta pitää kunnioittaa, ja sekarotuisen kohdalla huomioida ne rodut, joista se on tehty.

Itseäni ärsyttää jo se, jos joku tuttu ottaa jonkun helpommankin mutta aktiivisen rodun, vaikka itse ei pääse edes ulko-ovesta ulos, paitsi ilman sitä koiraa, esim. töihin tai omiin ei-koiraharrastuksiinsa. Mutkun omaan imagoon vaan ei sovi cavalier tai tiibetinspanieli.  Itsekäs koiran valinta johtaa itsekkääseen koiranpitoon. Mutta mä oon kyllä edelleen sitä mieltä, että vaikeimmin hallittava rotu näyttäisi katukuvan perusteella olevan chihuahua.

Se siinä dokumentissa huvitti ja turhautti, kun raadellun tytön vanhemmat moosesti, kuinka kasvattajan pitää tyyliin tutkia taustat. Eipä sitä auta muu kuin luottaa toisen rehellisyyteen kertoessaan itsestään, ja yrittää samalla leikkiä ajatustenlukijaa tai valheenpaljastuskonetta. Ei kasvattaja saa millään tietoonsa omistajan rikosrekisteriä tai edes eläintenpitokieltoa, kun ei saa tietää edes luottotiedottomuutta. Tottakai vastuuntuntoinen kasvattaja tekee kaikkensa, että rakkaudella kasvatettu pentu pääsee sopivaan ja mieluiten jopa arvoiseensa kotiin. Muutenhan suunnitteleminen ja kyseiseen yhdistelmään panostaminen on ollut ihan hukkaan heitettyä työtä. Toisilla vain on se päähänpinttymä, että pitää saada juuri sellainen koira, ja kasvattajaa ollaan jopa valmiita johtamaan tietoisesti harhaan.

Olisihan sitä hihnan toisessa päässä vallitsevaa ongelmaa voitu enemmän korostaa, että sen olisi ei-koiraihmisetkin tajunneet. Nykyään nuoret vanhemmat eivät näytä saavan lapsiinsakaan mitään kontaktia, vaikka heillä on sentään yhteinen kieli. Ja sitten sellaiset hankkivat koiran... -_- Luin MOTin FB-sivujen palautteesta, että tytön raadelleen koirankin puolisko olisi voinut olla haastateltavissa... Ja muutenkin ns. "vastapuolta" olisi voitu kuulla, mikä olisi tuonut dokumenttiin roppakaupalla uskottavuutta, vaikka heidän antamansa kuva "vaarallisista" roduista olisi ollut alla olevan kaltainen. Jossain myös annettiin palautetta, että eihän Kennelliitto edes ole luokitellut mitään rotuja vaarallisiksi.

Kuva: Kuvassa esiintyy maailman vaarallisin nisäkäs, mutta oikealla kasvatuksella hänestä saattaa kehkeytyä miellyttävä ja vaaraton. Hänen vasemmalla puolellaan näemme rauhallisesti käppäilevän koiran.
Kuvassa esiintyy maailman vaarallisin nisäkäs, mutta oikealla kasvatuksella hänestä saattaa kehkeytyä miellyttävä ja vaaraton. Hänen vasemmalla puolellaan näemme rauhallisesti käppäilevän koiran.

Youtubesta ladattu dogon suojeluvideo oli valintana pohjanoteeraus ja antoi kuvan halusta lietsoa vihaa tai pelkoa tiettyjä rotuja kohtaan. Koska videon koira ei näyttänyt olevan ainakaan siinä kohdassa lainkaan omistajansa hallinnassa (????), sitä ei tulisi edes päästää suojelukoulutukseen. :( (Mutta voi olla, että tulkitsin/muistan väärin sen videonpätkän.) Tuli myös vähän sellainen kuva, että koirien omistajat eivät olisi vastuussa lemmikkiensä aiheuttamista vahingoista, joka ei tietääkseni/toivottavasti pidä paikkaansa.

Löysin todella mahtavan blogikirjoituksen aiheesta! Poimin tähän omaa sydäntäni lähinnä olevia pätkiä traileriksi. :)

"Koira on ihmisen vaarallisin ystävä"

--- on syytä muistaa, että myös liika pehmeys, epävarmuus, terävyys, toimintakyvyttömyys ja näiden mahdollinen kääntyminen pelkoaggressiivisuudeksi tekevät koirasta vaarallisen ja arvaamattoman osaamattomissa käsissä. Ja näitä piirteitä löytyy esimerkiksi monista pienistä seurakoiraroduista, shetlanninlammaskoirista ja collieista. Ja näitä piirteitä ihminen itse hyvin usein tietämättömyyttään vain vahvistaa.
---
Laumanvartijat ovat uusi buumi koiramaailmassa ja näiden kanssa ollaankin vielä pulassa. Laumanvartijoita näkyy koko ajan enemmän ja enemmän kaupungeissa ja omakotitaloalueilla, rivitaloissa ja lähiöissä. Laumanvartijan työympäristö on kuitenkin ollut ja on edelleen maatilat, vuoret, arot ja suuret laidunalueet. Se on karjan ja tilojen vartija, jonka tehtävä on ollut ajaa pedot ja asiattomat kulkijat tiehensä, työskennellä laajalla, isolla alueella liikkuvan lauman mukana. Sen paikka ei ole kerrostalossa eikä omakotitalon pahimmillaan alle 1000 neliön tontilla.
Toim.huom! Suosittelen katsomaan elokuvan nimeltä Myrsky! :) Se kertoo leonberginä pidetyn laumanvartijan elämästä lähiön perhekoirana, ja sen epäonnistumisesta, perheen adoptoitua tuntematonta alkuperää olevan, söpön pennun. "Eihän rodulla ole väliä, kunhan koiralla on hyvä sydän..."
Harrastusporukoissa on vallalla käyttökoiravillitys, etenkin paimenien kohdalla. Jokaisen täytyy saada käyttölinjainen paimenkoira, bordercollie, australianpaimenkoira tai working kelpie. Vietikäs, aktiivinen paimen agilityyn. Kuulostaako järkevältä? Asian puolestapuhujia löytyy pilvin pimein, selitystä siitä miksi juuri se työlinjainen on ainoa oikea vaihtoehto ja miksi mikään muu ei käy. Miksi juuri se voimakkaasti paimenviettinen lammaspaimen täytyy saada juuri itselle. Samoin jokaisen täytyy saada itselleen käyttölinjainen saksanpaimenkoira, mieluiten vielä harmaa. Ilmeisesti harmaa väri ja niukemmat takakulmaukset ovat yhtä kuin täydellinen saksanpaimenkoira.
---
Joidenkin rotujen, kuten laumanvartijoiden, laittaminen luvanvaraisesti omistettaviksi varmasti osaltaan auttaisi, mutta sekarotuisuus ja paperittomien koirien kasvattaminen jatkaisi kukoistamistaan. Metsästyskoirien kohdalla omistajalta voitaisiin vaatia metsästyskorttia, seuran tai yhdistyksen jäsenyyttä tms. Mutta entä palveluskoirat ja muut vastaavat? Kuinka hallita palveluskoirien ja työlinjaisten paimen- ja rekikoirien päätymistä oikeisiin käsiin? Unohtamatta tietenkään seurakoirarotuja, jotka kärsivät väärissä ja osaamattomissa käsissä aivan yhtä paljon. ---
Meriititkään eivät takaa juuri mitään, olivat ne sitten koiralla tai kasvattajalla. Kaikki sakemanni-ihmiset tietävät ne Saksasta ostetut suojelutunnukset, ja sen millaisia ne koirat sitten Suomessa ovatkin rohkeuskokeessa. :( Nimekkäitä kasvattajia on osoittautunut pentutehtaiksi. Jossain kaikessa tässä MOT-palautesopassa mainittiin Vuolasvirta-palkinnot ja niiden päätyminen ehkä vähän väärään osoitteeseen... Jopa hyvinkin pahansuoville kasvattajille, jotka kylvävät riitaa ja mustamaalaavat toisia ympäri maata ja sen yli.

Ainut vika vaan, että koiralla on piikkipanta... :( Kuva on ulkomaalainen, mutta saa niitä Suomestakin.