Tässä tulee hirmuinen Rölli!

Lähettäjä *Anemone's kuulumiset*

Olemme jo jonkin aikaa haaveilleet poikamaisesta perheenlisäyksestä aussikatraaseemme. Pari viikkoa sitten saimme vinkin, josta ei voinut kieltäytyä. Saimme kuvan suloisesta blue&tan pennusta, joka kasvoi Tukholman lähettyvillä. Mailasimme heti kasvattajalle, joka vastasikin pian ja oli innokas myymään kuvan pojan meille. Ei muuta kuin pankista hakemaan lainaa ja varaamaan laivalippuja! :)

Perjantain ja lauantain välisenä yönä lähdettiin ajelemaan kohti Turun satamaa, ja illalla olimmekin päässeet Silja Galaxylla Tukholman satamaan, jonne kasvattaja tuli meitä vastaan pikkupoikamme ja sen aussiperheen kanssa. :)

Pikkuinen Ålhammarens Åliver sai kutsumanimekseen Rölli, kuten olimme jo etukäteen päättäneet. Meidän kaikkien koirien kutsumanimet ovat jollain tapaa johdettu kasveista/kukista siitä lähtien, kun ensimmäinen kasvattimme Pinja sai pinjan nimekseen. Silloin meillä ei ollut vielä kennelnimeä, mutta pikkuotusten Anemone's kyllä ja "kennelkärpäsen puraistua" haaveilimme samasta tai edes samantapaisesta nimestä myös koirille. Rölli on heinäkasvien suku ja onhan aussi kyllä niin peikonpojan näköinen otus, että olimme jo aikoja sitten päättäneet, että seuraavasta pojasta tulee Rölli. Toki Röllin olisi voinut tytöllekin laittaa, mutta kasveihin liittyviä nimiä on tytölle jotenkin paljon enemmän kuin pojille.

Meillä oli valitettavasti vain tunnin verran aikaa olla Ruotsin puolella, joten kaikki jutut oli puhuttu ja sovittu jo etukäteen kasvattajan kanssa. Jos olisimme odottaneet seuraavaa laivaa, matkamme olisi kaikkiaan kestänyt kolme päivää, ja se olisi ollut liian pitkä aika olla poissa kotoa Roosan ja Mistyn pentujen luota.

Rölli oli rauhallinen matkustaja. Se uinui kiltisti kissaboxissaan protestoimatta. Yöllä sitä itketti ihan vähäsen, mutta hiljeni sitten heti, kun sille huikattiin "Tyst nu!" ;D Rölli joutui kakkata laivassa hytin lattialle, mutta automatkalla se teki aina tarpeensa ulos. Muutenkin Rölli on ollut tähän mennessä aika helppo pitää tekemästä vahinkoja sisälle. Tai sitten minäkin olen jo oppinut jotain... ;)

Rölli esiteltiin koirista ensimmäisenä tietenkin ausseille, koska Della ja Pinja nauttivat tästä niiden mielestä lämpimästä vuodenajasta sen verran, etteivät malta sisällä olla juuri lainkaan. Mistyllä taas oli niin pienet pennut, että käytännössä asui vielä pentulaatikossa.

Roosan ensireaktio Varpuun oli aikoinaan: "Mikä tuo nyt on!?! Meidänhän piti käydä vaan trimmaajalla! MÄ en sitten ainakaan opeta tuota enkä leiki ja se ei sitten koske MUN ruokaan eikä MUN puruluuhun eikä MUN pentuihin eikä häiritse MUN leikkihetkeä eikä MUN sylittelyä!!!" Röllin Roosa otti vastaan paljon paremmin: "Okei, se saa elää, kunhan se ei koske muhun eikä katso mua eikä hengitä muhun päin, eikä koske mihinkään mikä on mun." Timin reaktio Rölliin oli aika samantapainen kuin Roosan. Varpunhan Timi otti avosylin vastaan ja adoptoi heti kuin kauan toivomansa tyttären.

Se joka Röllistä oli enemmän kuin innoissaan, oli Varpu. Mutta vähän liiankin innoissaan. Siihen olimmekin jo osanneet varautua ja Varpu oli hihnassa, kun Rölli tuotiin sisälle. Emme halunneet, että Varpu tekee riemuissaan hakkelusta koko pennusta ennen kuin ehtii edes tajuta, että se oli elävä... Olimme katsoneet antaumuksella Koirakuiskaajaa, ja odotimme niin kauan, että sillä oli "hyvä energia; rauhallisen alistuvainen". ;D Sitten Varpu pääsi hihnasta, emmekä enää tiedä, kumpi viihdyttää kumpaa. :)