Treenipäiväkirja

Nyt ei olla käyty muuta kuin niissä arkitottelevaisuus- ja pentuharjoituksissa, joita itse pidämme Hakolan koululla... Agilityn kesäkausi on loppunut ja talvikausi ei ole vielä alkanut. SPL-Seinäjoen tottistreeneihin ei olla vielä päästy osallistumaan sunnuntaisin, kun päälle on osunut jotain muuta tai ollaan sairastettu. Eikä se vielä ole montaa kertaa sunnuntaisin ollutkaan... Joten treenailemaan on nyt viime viikkoina päässyt säännöllisesti vain Varpu, joka on mukana pentukurssillamme. Ronja on liittynyt arkitoko-ryhmäämme, mutta sitähän ei ole ollut vielä kuin 3 kertaa.

Varpu on treeniympäristössä tottelevainen, vaikka harkkojen ulkopuolella se voi näyttää todella villiltä otukselta hyppiessään olkapään korkeudelle ja riehuessaan toisten koirien kanssa. Kotona Varpun päivät kuluvatkin raisusti lelujen kanssa, mutta osaa se myös nukkua sylissä. Aluksi Varpu ei halunnut olla "liikaa" sylissä, vaan alkoi pian rimpuilla ja kiljua MÄ EN OLE MIKÄÄN FIFI!!!! Ihan kuin Timi pienenä, mutta Varpun kanssa ollaan ymmärretty pitää se "väkisin" sylissä, penturaukkaa on rääkätty... ;D Nykyään Varpu nauttiikin täysillä piiiitkistä sylituokioista ja hakeutuu aina syliin, kun joku katsoo telkkaria. Jos joku makaa sohvalla, Varpu tulee rinnan päälle nukkumaan; mahan päällä on Roosan paikka ja Timi ei saa tulla sohvalle. Sohvallepääsy kun on Timin mielestä lupa ottaa ohjat omiin tassuihinsa.

Harjoituksissa Varpu pystyy keskittymään täysin ohjaajaan. Tänään oli hieman poikkeuksellinen kerta, että se antoi hieman aussikasvattiemme Dinan ja Leevin häiritä huomiotaan ja se oli muutenkin kurittamassa näitä kahta aussia, vaikka muiden koirien kanssa leikki ihan tavallisesti. Ehkä se kantaa näistä jotenkin vastuuta, kun on niiden kummitäti. ;)

Varpu osaa seurata mainiosti, mutta olen pitänyt vielä namia kädessä rajoituksetta. Pienenä annoin sen hyppiä seuruussa niin paljon kuin halusi, kunhan vain seurasi ja piti huomion meikäläisessä. Hyppiminen on jäänyt pois melkein itsestään, eikä sitä esiinny kuin satunnaisesti. Palkkaamisella Varpu jaksaa myös istua perusasennossa, mutta oikeassa sijainnissa on vielä paljon oppimista, eikä se tietenkään osaa vielä tulla perusasentoon ilman käsimerkkiä. Poseeraamista Varpu on tietenkin harjoitellut vauvasta asti.

Ronja osaa käskystä istua, tulla luokse ja se osaa myös pysyä luona, sekä ottaa katsekontaktin. Maahanmenoa ollaan harjoiteltu. Vaikka Ronja kulkee nätisti hihnassa, itse seuraaminen on ollut kaikkea muuta kuin seuraamista, koska Ronja ei ole ottanut kontaktia ollenkaan. Tänään meinasin siihen jo tuskastua, namit ei kiinnostanut eikä köysi. Onneksi Varpulle oli pakattu mukaan pieni vinkupallo, joka herätti Ronjan yllättäen hypnoosista!

Palloa vinguttamalla sain Ronjan mielenkiinnon itselleni täydellisesti, vaikka eihän se kovin kaunista seuraamista tietenkään ollut, ei varmaan seuraamista lainkaan... Mutta päästiin alkuun eli Ronja halusi tulla sinne minne minä olin menossa, eikä se vain sokkona vetänyt jonnekin päin! Pallo toimi myös istumis- ja muissa harjoituksissa parempana palkkana kuin nami, ja vinkauttamalla sen huomion sai herätettyä ja pallon vinkaisu kävi myös pienempänä palkkana naksuttimen tapaan.

Kumma, ettei tuota oltu aiemmin hoksattu kokeilla, koska ei Mistykään palkkaannu nameista tokossa vaan patukasta, jolla palkkaamista me ihmiset yritämme nyt harjoitella. Ronja ei ollut kuitenkaan innostunut patukan ja köyden kaltaisista taisteluleluista, mutta vinkupallo olikin huippuhauska! Päästiin tavallaan aimo askel "koulutuksessa" eteenpäin! :) Tai ainakin johonkin suuntaan.
...